Te, jotka olette löytäneet hyvän 50+ miehen parisuhteeseen. Miksi mies oli vapaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä tämä palstan ajatus että eron syy on aina joku vika jossain. No varmasti monesti näin onkin. Mutta itse ajattelen että jos ihminen on 40-50-vuotias niin kyllähän siinä parisuhde on helposti kestänyt 15-30 vuotta ja kummallisena pitäisin jos kaikki aina vaan haluaisivat saman kanssa olla. Siis että joskus elämä muovaa ihmisiä niin että suhde onkin jo aikansa kestänyt ja joku toinen voi sopia jatkossa paremmin kumppaniksi. On kuitenkin harvinaisempaa jo olla saman kanssa 70 vuotta ja toisaalta minusta jo 10 vuotta on paljon. Jos pariudut vaikka 22-vuotiaana niin hyvin monella ajatusmaailma ja muu elämä kehittyy ja muuttuu niin että se sopiva unelmakumppani ei enää ole sitä 46-vuotiaana. Ja se on elämää.

 

Kyllä ero on sen sortin kriisi kymmenien vuosien jälkeen, ettei siihen lähdetä ilman jotain syytä. Voi se olla, että se syy näennäisesti on j

Ei tietenkään ilman syytä, mutta hyvin yleinen syy on se ettei sovita yhteen. Nuorena pariudutaan helposti lähes kenen tahansa kanssa joka miellyttää silmää koska ei ole vielä vertailukohtia eikä tietoa edes itsestä mitä sitä oikein elämältä haluaa ja kaipaa. Nelikymppisenä sitä tietoa jo on, ja hyvin usein lopputulos on se että on turha enää yrittää sovittaa kahta yhteensopimatonta palaa yhteen kun ainoa keino elää yhdessä on se että molemmat tekee niin isoja kompromisseja ettei kumpikaan enää ole onnellinen eikä elä sen näköistä elämää kuin haluaisi. Tämä oli aikakin oma syyni eroon. Ei kummassakaan ollut mitään perustavanlaatuista vikaa, alkoholismia, pettämistä tms. Haluttiin vain erilaista elämää ja nyt molemmat, sekä mies että minä ollaan enemmän itsemme kaltaisten ihmisten kanssa liitoissa ja varmasti onnellisempia. 

"Kyllä ero on sen sortin kriisi kymmenien vuosien jälkeen, ettei siihen lähdetä ilman jotain syytä. Voi se olla, että se syy näennäisesti on joku *emme vain enää sopineet yhteen* mutta todellisuudessa se on sitten jotain, että toinen on muuttunut täysin kylmäksi eikä edes puhu enää tms. Eroaminen tuhoaa aika pitkälle koko siihen astisen omankin identiteetin, pistää talouden helposti sekaisin, jakaa ystävät ja sukulaiset ym. Se on oikeasti jotain mitä ei käsitä ennen kuin itse eroaa pitkän parisuhteen päätteeksi. Se tuntuu siltä, kuin se toinen ihminen kuolisi. Kaikki pitää järjestää uudelleen."

Minä vaan kyllästyin. Tosi helppoa oli erota eikä siinä ollut paljon uudelleen järjestämistä. Muutin omaan asuntooni ja sillä sipuli. Ystävät pysyivät edelleen ystäväni sekä sukulaiset. Talouskin vaan koheni.

N55

Oli eronnut ex vaimonsa kanssa heti, kun kuopus muutti pois kotoa. Olivat ns kasvaneet erilleen. Asunto oli hänen, vaimo muutti pois.

Yllättävän paljon vielä minäkin olen löytänyt hänen tavaroitaan ja lasten kautta ovat menneet perille.

Eron jälkeen mies oli todella yllättynyt hänen markkina-arvostaan. Naisia oli jatkuvasti tyrkyttämässä itseään. 

Me näimme juhlissa, minne tulin toisen miehen kanssa. Meillä oli hauskaa keskenään, tiesi kenen kanssa tulin, he tuntevat toisensa. Kysyi haluanko lähteä hänen luo ja tunsi, kun pettymys laskeutui.

Tämä oli kuulemma se hetki, kun mies tajusi haluaa olla yhden ihmisen kanssa.

Näissä juhlissa minun sen hetkinen tapasi hänen ex nsä ja he palasivat yhteen. Myöhemmin aloin seurustelemaan miesystäväni kanssa. Melkoiset juhlat

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on juurikin yhteensopivuudesta, ei "hyvyydestä". Toisen romu on toisen aarre. Keski-iässä saattaa tulla välitilinpäätöksen aika, jolloin joku tulee miettineeksi, ettei enää jaksa tsempata itselleen väärän ihmisen kanssa. Tiedän paljon upeita eronneita keski-ikäisiä, joista jotkut ovat saaneet hienon uuden suhteen. Itsekin olen naimisissa upean, tosin itselleni väärän ihmisen kanssa. Ei ole ollut jaksamista erota, vaikka yhteiselo onkin "vajaata". Mutta mieheni olisi kyllä hyvä yli 50-v jollekulle.

Säälittävä nainen olet. Varmaan olet miehellesi sanonut "tahdon" jälkeen tuon "olet upea ihminen, mutta väärä ihminen minulle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä tämä palstan ajatus että eron syy on aina joku vika jossain. No varmasti monesti näin onkin. Mutta itse ajattelen että jos ihminen on 40-50-vuotias niin kyllähän siinä parisuhde on helposti kestänyt 15-30 vuotta ja kummallisena pitäisin jos kaikki aina vaan haluaisivat saman kanssa olla. Siis että joskus elämä muovaa ihmisiä niin että suhde onkin jo aikansa kestänyt ja joku toinen voi sopia jatkossa paremmin kumppaniksi. On kuitenkin harvinaisempaa jo olla saman kanssa 70 vuotta ja toisaalta minusta jo 10 vuotta on paljon. Jos pariudut vaikka 22-vuotiaana niin hyvin monella ajatusmaailma ja muu elämä kehittyy ja muuttuu niin että se sopiva unelmakumppani ei enää ole sitä 46-vuotiaana. Ja se on elämää.

 

Kyllä ero on sen sortin kriisi kymmenien vuosien jälkeen, ettei siihen lähdetä ilman jotain syytä. Voi se olla, että se syy näennäisesti on j

Meillä ero ei ollut mikään kriisi, yhdessä tehtiin päätökset jne. Ja on aina pystytty sopimaan lapsen asioista helposti (lapsi on jo aikuinen nyt). Talous ei ottanut osumaa kummallakaan enkä kokenut identiteettikriisiä. Lähipiirinkään eroihin ei ole liittynyt kummempaa draamaa taikka muutakaan elämän mullistavia asioita. Ehkäpä me olemme muutakin kuin ainoastaan vaimoja/äitejä. Ei kannata rakentaa identiteettiään yhden kortin varaan.

Päästin yhden 50+ miehen vapaaksi, oli petturi ja valehtelija. Seurustelee parhaillaan uuden kanssa, olettaisin että sepittää edellisen suhteen päättymisen syyksi jonkin asian minussa - ehkä kertoo, että minä petin jne. vaikka itse teki niin. Onnea uudelle parisuhteelle. Kestänee muutaman vuoden ennen kuin nainen tajuaa millaisen "kultakimpaleen" onkaan löytänyt.

Ahaa 

Oli kova peppuun nussia ja edellinen vaimo meni käyttökelvottomaksi. N48