Lue keskustelun säännöt.
Onko ulkoinen rumuus syypää kaikkiin muihinkin ongelmiin?
31.05.2025 |
Monesti sanotaan, että sinulla pitäisi vain olla hyvä itsetunto niin saavuttaisit kaiken haluamasi. Mutta on todella vaikea omata hyvä itsetunto, jos on ulkoisesti ollut todella epäonninen geeniensä kanssa. Tästä seuraa myöskin kiusaamista mikä huonontaa itsetuntoa entisestään, tästä seuraa myöskin helposti masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Keskittymisen vaikeutta. Sitten ei pysty keskittymään opiskeluunkaan, kun ihmissuhteisiin kuuluu pelkkää paskaa. Töitä on vaikeampi saada ja siksikin pysyy köyhänä. Ja kaiken takana on pelkkä huono onni geenien kanssa, mitä naamaan tulee. Eli rumuudesta seuraa ainakin itsetunto-ongelmia mielenterveyden ongelmia ja köyhyyttä ja näistä sitten lisää kaikkia niitä ongelmia, mitä näistä seuraa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta jälkikäteen tajunnut, miten järkyttävän monet elämäni ongelmat ovatkin loppujen lopuksi johtuneet heikosta ulkonäöstä. Ulkonäköään voi onneksi parantaa mutta ei aivan loputtomiin ihan tuosta noin vain ainakaan. Sitten jos on masennusta ja ahdistusta paljon niin tarvitsee ruokaa ja hiilihydraatteja siihenkin että pärjää ja jaksaa. Myös henkisesti.
Vaikka ulkonäköään voikin tiettyyn rajaan asti parantaa niin jo aiheutunutta vahinkoa ei silläkään voi korjata, koska ei aikaa saa takaisin eikä voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ne tietyt, aika tärkeätkin hetket elämässä voi elää vain kerran ja kun silloin jää kaikesta ulkopuoliseksi niin se vaikuttaa koko loppuelämään.
Tietenkin tähän nyt tulee joku kertomaan kuinka sen oikean voi tavata vaikka hoivakodissa 80 veenä ja aina voi opiskella itsensä vaikka juristiksi viisikymppisenä niin joopa joo. Toki tuo mahdollista on, mutta kyllä siinä aika osattomaksi jää siitä yhdessä rakennetusta elämästä perheenperustamisineen jne kun yhdessäolo alkaa vasta elämän ehtoopuolella. Samoin jää ne opiskelijaelämään kuuluvat jutut kokematta kun opiskelee vasta keski-iässä. Etenkin se tuossa on harmi, että nimenomaan sieltä opiskelijaporukoista se itselle sopiva elämänkumppanikin ja muutenkin sitä samanhenkisiä kavereita ja ystäviä olisi nuorena kaikista helpointa löytää. Ainakin siis kun olisi opiskelemassa aidosti itselle sopivalle alalle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kerran ihmetteli, miksen ole päässyt edes ammattikorkeakouluun ja tuli siihen tulokseen, että minussa on jotakin vialla ja olen ruma, siksi.
Jäykkyys siinä ongelmana, pitää osata asettautua ulkomuotonsa mukaisesti, jokaisella on paikkansa, mutta jos ei sitä ymmärrä niin koko ajan on joku osoittamassa ja se altistaa sitten kiusaamiselle koska muuttuu vuorovaikutteiseksi. Kiusaaminen on myös omaa reagointia, mistä hyvin vaikea irrottautua sikäli kuin pystyy sen edes tunnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itselleni kaikki on ollut asioiden summa. Vanhempani inhosivat minua, varsinkin isäni. Hän kertoi, ettei ikinä kukaan mies kiinnostuisi minusta. Tästä tuli valtavia itsetunto-ongelmia ja kyllä, kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Yksin olen ollut koko elämäni ja tulen olemaan. Korkeakouluun en ole päässyt. Olen ollut toisten miellyttäjä koko ikäni, jopa epätoivoisuuteen asti. Olen etsinyt ystäviä, mutta olen toisille vain henkilö johon verrataan itseä, eli tyyliin minulla on ainakin asiat paremmin kuin tuolla yksinäisellä luuserisinkulla. Varsinkin naiset harrastavat tätä, myös oma siskoni. Olen miettinyt, että jättäisin kokonaan kaikki ihmiskontaktit, mutta siihenkään en pysty, koska kaikesta huolimatta haluan ihmisiä lähelleni.
Tuo on totta että yllättävän monissa ihmisissä on tuota vikaa, että ei oikein ole empaattisuutta vaan jos oikein surkeassa asemassa oleva ihminen löytyy niin halutaankin vähän retostella sillä että minulla menee kuitenkin paremmin kuin sinulla. Itse en kyllä olette enää hyväksynyt ja sitä myötä nämä ihmiset itse poistuvat ystäväpiiristäni. Seurakunnasta olen onneksi viime aikoina löytänyt ystäviä jotka oikeasti noudattavat Jeesuksen arvoja ja haluavat rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistä. Vaikka ei nyt olekaan käännytys mitenkään tämän keskustelun tarkoitus mutta pakko vähän tuoda esille mistä itse on saanut apua, koska muuten tämä koko kuva on niin hyvin lohduton että en ihmettelisi jos joku tappaisi itsensä sen seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itselleni kaikki on ollut asioiden summa. Vanhempani inhosivat minua, varsinkin isäni. Hän kertoi, ettei ikinä kukaan mies kiinnostuisi minusta. Tästä tuli valtavia itsetunto-ongelmia ja kyllä, kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Yksin olen ollut koko elämäni ja tulen olemaan. Korkeakouluun en ole päässyt. Olen ollut toisten miellyttäjä koko ikäni, jopa epätoivoisuuteen asti. Olen etsinyt ystäviä, mutta olen toisille vain henkilö johon verrataan itseä, eli tyyliin minulla on ainakin asiat paremmin kuin tuolla yksinäisellä luuserisinkulla. Varsinkin naiset harrastavat tätä, myös oma siskoni. Olen miettinyt, että jättäisin kokonaan kaikki ihmiskontaktit, mutta siihenkään en pysty, koska kaikesta huolimatta haluan ihmisiä lähelleni.
Ongelma on tuo miellyttäminen. Hankkiudu siitä jotenkin eroon, niin alat saamaan aitoja ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäykkyys siinä ongelmana, pitää osata asettautua ulkomuotonsa mukaisesti, jokaisella on paikkansa, mutta jos ei sitä ymmärrä niin koko ajan on joku osoittamassa ja se altistaa sitten kiusaamiselle koska muuttuu vuorovaikutteiseksi. Kiusaaminen on myös omaa reagointia, mistä hyvin vaikea irrottautua sikäli kuin pystyy sen edes tunnistamaan.
Sitä tehdään silti ihmisille alistamismielessä ja nöyryytys, vaikka moni miten "tietäisi paikkansa". Ihmisiä alistetaan tietynlaisiksi "kansalaisiksi", eikä ymmärretä että sen muotin ulkopuolellakin on elämää. Liikaa odotuksia ja vaatimuksia, kuin kaikki olisivat yksi ja sama ihminen. No ei ole ja terveys vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Jäykkyys siinä ongelmana, pitää osata asettautua ulkomuotonsa mukaisesti, jokaisella on paikkansa, mutta jos ei sitä ymmärrä niin koko ajan on joku osoittamassa ja se altistaa sitten kiusaamiselle koska muuttuu vuorovaikutteiseksi. Kiusaaminen on myös omaa reagointia, mistä hyvin vaikea irrottautua sikäli kuin pystyy sen edes tunnistamaan.
Hmm tämä asettautuminen ulkomuotonsa mukaisesti on kyllä hyvin vaikeaa kun ei välttämättä edes itse tiedä mihin siinä sijoittuu... Onko tuollainen asia oikeasti olemassa? Minä en koskaan ole ollut hyvä tiedostamaan tällaisia asioita joita ei koskaan missään ikinä sanota ääneen vaan puhutaan aivan täysin päinvastaista ääneen. Vaikka en nyt tietty hyväksykään mitään ihmisten asettelua nokkimisjärjestykseen ulkonäön perusteella mutta silti en ole edes tiedostanut tuollaista vaatimusta että mene oikealle paikalle. Kai sitä kiusaamista joka tapauksessa tulee ainakin jos meinaa olla mukana yhteiskunnassa ja työelämässä... jos löytää paikkansa työttömyydestä ja yksinäisyydestä kotoa niin sekään ei kyllä tälle kansalle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Ulkonäkö vaikuttaa ihan hirveästi ihmisen elämään. Ylipäätään geenien, joille kukaan ei mahda mitään, vaikutus on todella suuri. Ihmiset vaikuttavat olevan taipuvaisia vähättelemään perintötekijöidensä vaikutusta ja korostamaan omia valintojaan.
Uskon kuitenkin siihen että minkä tahansa huonon asian elämässään voi kääntää hyväksi. Jos omaa ulkonäköä pidetään yleisesti epäviehättävänä, voi olla tavallista voimakkaampi motivaatio keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, joka kohtelee rumaa rumasti, on vielä rumempi itse.
Luuletko tuollaisen latteuden auttavan rumaa?
Sekään ei auta, että on työpaikallaan ainut sinkkunainen koko työporukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi surullista, että jos jo lapsena ulkonäkö vaikuttaa miten aikuiset kohtelee. Itse ainakin sen verran järki-ihmisenä, pystyn olemaan tasa-arvoinen.
Itse ollut välillä kauniimpi, välillä rumempi. Ollut esim rumempina kausina myös kauniita ystäviä, joita kehuttu (vaikkei sisäisesti kauniita ole välttämättä olleet). Olen tottunut aina siihen, että olen huomion keskipiste, tai sitten vastaavasti en ole. Kumpikin on käynyt, olen sillälaillaa joustava.
Joskus poikaystävä palvonut, joskus hävennyt ehkä.
Arvostelua saanut osakseni aina.
Itsetunto ollut aina vissiin hyvä.
Jokainen voi itse tehdä päätöksen olla tasapuolinen.
Myöskään se ei ole reilua, että jotakuta vähätellään siksi että muut tuntisi olon paremmaksi (esim kaunista haukutaan).
Jos hyväksyttäisiin monimuotoisuus olisi kaikilla helpompaa.
Sikäli ulkonäkö kyllä tuntuu hyvin tärkeältä asialta, että jos yhtäkkiä vain muuttuisi huippukauniiksi ihmiseksi, niin kyllä tuntuu että hyvin moni maallinen ongelma olisi sitä myötä saman tien voitettu. Sitten jos asuisi jossain muussa maassa kuin Suomessa, niin naisen kohdalla sekään ei haittaa että ei mitään varsinaista uraa ole, jos aikuisikä olisi mennyt kotona ja lasten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Kyllä! Mua pidetään täysin kouluttamattomana ja aina, kun kerron, että olen koulutukseltani insinööri niin ihmiset on täysin ällistyneitä ja kommentoivat tyyliin "ei ois uskonut!". Se jos joku on loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka kohtelee rumaa rumasti, on vielä rumempi itse.
Luuletko tuollaisen latteuden auttavan rumaa?
Niinpä. Samasta kynästä varmaan tulisi "ei kukaan oikeasti ole ruma, ei rumuutta ole!! Kaikki ovat komeita tai kauniita omalla, uniikilla tavallaan" ja ulkonäön perusteella kiusaamista, syrjimistä ei enää ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei auta, että on työpaikallaan ainut sinkkunainen koko työporukasta.
Itselläni pidempään ollut sinkkuja joutunut useammassa yhteisössä jotenkin vähän syrjään ja olen miettinyt että voiko se sinkkuus olla siihen syy. No, se on varma asia että ei se kenenkään asemaa ainakaan paranna että on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Rumuuden myötä menettää helposti jo lapsena vanhempien ja suvun rakkauden, näin ainakin ennen vanhaan, ja se myös olisi aivan avainpaikalla hyvän itsetunnon muodostamisessa.
Ei ole ulkonäöstä riippuva jos tykätään.Valoisa lapsi saa kannattajia, mutta taas miten olla valoisa kuten kerrot , kun kukaan ei hyväksy.
Jos minulla olisi noin isot ongelmat ukonäköni takia menisisn hakemaan apua lääkäritä että muokkaisivat kasvot hyväksyttäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itselleni kaikki on ollut asioiden summa. Vanhempani inhosivat minua, varsinkin isäni. Hän kertoi, ettei ikinä kukaan mies kiinnostuisi minusta. Tästä tuli valtavia itsetunto-ongelmia ja kyllä, kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Yksin olen ollut koko elämäni ja tulen olemaan. Korkeakouluun en ole päässyt. Olen ollut toisten miellyttäjä koko ikäni, jopa epätoivoisuuteen asti. Olen etsinyt ystäviä, mutta olen toisille vain henkilö johon verrataan itseä, eli tyyliin minulla on ainakin asiat paremmin kuin tuolla yksinäisellä luuserisinkulla. Varsinkin naiset harrastavat tätä, myös oma siskoni. Olen miettinyt, että jättäisin kokonaan kaikki ihmiskontaktit, mutta siihenkään en pysty, koska kaikesta huolimatta haluan ihmisiä lähelleni.
Seurakunnasta olen onneksi viime aikoina löytänyt ystäviä jotka oikeasti noudattavat Jeesuksen arvoja ja haluavat rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistä. Vaikka ei nyt olekaan käännytys mitenkään tämän keskustelun tarkoitus mutta pakko vähän tuoda esille mistä itse on saanut apua, koska muuten tämä koko kuva on niin hyvin lohduton että en ihmettelisi jos joku tappaisi itsensä sen seurauksena.
Suurin osa kai kuitenkin haluaa vain olla normaali osa yhteiskuntaa, joten liittyminen mihin tahansa yhteisöön vain sen takia, että siellä on muitakin rumia ja hyljeksittyjä, ei kauheasti kiinnosta.
*Siis itse jo pidempään ollut sinkku ja
Tämä on ihan totta. Olen yrittänyt ystävystyä kauniiden ja ulkonäköönsä panostavien naisten kanssa, mutta he ovat olleet mua kohtaan tylyjä ja ylimielisiä. Mutta onhan se ihan ymmärrettävää, että ystäväporukan juhlista otettuihin somekuviin ei mitään rumiluksia haluta pilaamaan maisemaa.
T. Ruma nainen