Onko ulkoinen rumuus syypää kaikkiin muihinkin ongelmiin?
Monesti sanotaan, että sinulla pitäisi vain olla hyvä itsetunto niin saavuttaisit kaiken haluamasi. Mutta on todella vaikea omata hyvä itsetunto, jos on ulkoisesti ollut todella epäonninen geeniensä kanssa. Tästä seuraa myöskin kiusaamista mikä huonontaa itsetuntoa entisestään, tästä seuraa myöskin helposti masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Keskittymisen vaikeutta. Sitten ei pysty keskittymään opiskeluunkaan, kun ihmissuhteisiin kuuluu pelkkää paskaa. Töitä on vaikeampi saada ja siksikin pysyy köyhänä. Ja kaiken takana on pelkkä huono onni geenien kanssa, mitä naamaan tulee. Eli rumuudesta seuraa ainakin itsetunto-ongelmia mielenterveyden ongelmia ja köyhyyttä ja näistä sitten lisää kaikkia niitä ongelmia, mitä näistä seuraa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Olen itsekin saanut töissä epäkehun muodossa "et olekaan niin tyhmä kuin miltä näytät"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Olen itsekin saanut töissä epäkehun muodossa "et olekaan niin tyhmä kuin miltä näytät"
Hyi helvewtti miten ikävää puhetta aikuiselta haukkua toista . Mitä vastasit.
Jos olisi minulle sanottu olisin vastannut että laita pussi päähän ennenkuin puhut muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumuuden myötä menettää helposti jo lapsena vanhempien ja suvun rakkauden, näin ainakin ennen vanhaan, ja se myös olisi aivan avainpaikalla hyvän itsetunnon muodostamisessa.
Jos minulla olisi noin isot ongelmat ukonäköni takia menisisn hakemaan apua lääkäritä että muokkaisivat kasvot hyväksyttäviksi.
Leikkaukset pitäisi tehdä aika nuorena, eikä nuorilla ole sellaisia rahoja yleensä. Eikä ihan kaikkea kuitenkaan voi muuttaa ilman että lopputulos olisi omituinen eikä kaunis.
"Suurin osa kai kuitenkin haluaa vain olla normaali osa yhteiskuntaa, joten liittyminen mihin tahansa yhteisöön vain sen takia, että siellä on muitakin rumia ja hyljeksittyjä, ei kauheasti kiinnosta."
Ei siellä Toki kaikki ole rumia ja hyljeksittyjä mutta siellä heidätkin hyväksytään. Monissa varsinkin jenkkihenkisissä seurakunnissa hän oikein korostetaan maallista uramenestystä, opiskelua ja rikkautta yms. Toki voi olla että hyvin syvältä pelastuvat ei juuri näissä seurakunnissa viihdy, mutta että jokaiseen makuun löytyy varmaan jotain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Kyllä! Mua pidetään täysin kouluttamattomana ja aina, kun kerron, että olen koulutukseltani insinööri niin ihmiset on täysin ällistyneitä ja kommentoivat tyyliin "ei ois uskonut!". Se jos joku on loukkaavaa.
Hienoa, että olet pystynyt kouluttautumaan. Joutuuko työssäsi esiintymään ja jos joutuu, miten olet sen kokenut? Minä en haluaisi työtä, jossa joutuu esim. lehteen/uutisiin haastateltavaksi ammattitaitonsa puolesta, koska yleensä juttuihin halutaan kuva mukaan.
Vierailija kirjoitti:
"Suurin osa kai kuitenkin haluaa vain olla normaali osa yhteiskuntaa, joten liittyminen mihin tahansa yhteisöön vain sen takia, että siellä on muitakin rumia ja hyljeksittyjä, ei kauheasti kiinnosta."
Ei siellä Toki kaikki ole rumia ja hyljeksittyjä mutta siellä heidätkin hyväksytään. Monissa varsinkin jenkkihenkisissä seurakunnissa hän oikein korostetaan maallista uramenestystä, opiskelua ja rikkautta yms. Toki voi olla että hyvin syvältä pelastuvat ei juuri näissä seurakunnissa viihdy, mutta että jokaiseen makuun löytyy varmaan jotain...
Tässäkin ketjussa moni on jo sanonut, etteivät oikein ole voineet luoda uraa rumuudesta seuranneen huonon itsetunnon takia, joten eiköhän tuollainen seurakunta olisi täydellinen mahdottomuus heille. En oikein ymmärrä miksi edes otit sen esimerkiksi.
Muistan kun katselin kerran amerikkalaisen Saturday Night Liven sketsiä, jossa naisporukka oli syömässä italialaisessa ravintolassa ja kaikki muut naiset saivat tarjoilijoilta kehuja, flirttiä, hyvää palvelua. Paitsi yksi nainen, joka ignoreerattiin täysin, häntä luultiin naimattomaksi sinkuksi ulkonäön takia ja ei palveltu ollenkaan. En pystynyt katsomaan sketsiä edes kahta minuuttia, koska aloin itkemään. Tämä oli kuin suoraan minun elämästäni ja ehkä muidenkin rumien naisten elämästä. Itse kohtelen kaikkia kauniisti ja kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suurin osa kai kuitenkin haluaa vain olla normaali osa yhteiskuntaa, joten liittyminen mihin tahansa yhteisöön vain sen takia, että siellä on muitakin rumia ja hyljeksittyjä, ei kauheasti kiinnosta."
Ei siellä Toki kaikki ole rumia ja hyljeksittyjä mutta siellä heidätkin hyväksytään. Monissa varsinkin jenkkihenkisissä seurakunnissa hän oikein korostetaan maallista uramenestystä, opiskelua ja rikkautta yms. Toki voi olla että hyvin syvältä pelastuvat ei juuri näissä seurakunnissa viihdy, mutta että jokaiseen makuun löytyy varmaan jotain...
Tässäkin ketjussa moni on jo sanonut, etteivät oikein ole voineet luoda uraa rumuudesta seuranneen huonon itsetunnon takia, joten eiköhän tuollainen seurakunta olisi täydellinen mahdottomuus heille. En oikein ymmärrä miksi edes otit sen esimerkiksi.
No siksi kun sinua tai jotakuta toista harmitti ajatus seurakunnasta pelkkien luusereiden paikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän samaa mieltä sun kanssa, tai ainakin rumat saa tehdä elämässä huomattavasti enemmän töitä sen eteen että pääsevät samaan kuin hyvännäköiset. Kyllä se vaan näin on. Ootko koskaan huomannut esim. lihavista miehistä että ovat usein se porukan hauskuuttaja? Eli kompensoivat kokoaan sillä hyvällä huumorilla joten heidät hyväksytään porukkaan läskinä ja hauskana pellenä. Naisten on vähän vaikeampi selvitä, yleensä rumat löytää kavereita toisista tavallisista tai sitten kaunis kelpuuttaa heidät kaverikseen. Kauniit tuppaavat jo lapsesta lähtien pitämään rumia kävelevinä vertauskohteina itselleen, sellaisina kainalosauvoina ja luottoihmisinä joista pumpataan kaikki hyöty irti mitä saadaan. Oikeaa ystävyyttä se harvoin on. Kauniin kaverina joutuu myäs aivan jatkuvasti kuulemaan sitä kehumista ja katsomaan kauniin keikistelyä, nielemään samalla sen että on itse susiruma.
Kauniit naiset ympäröivät itsensä mielellään rumilla naisilla.
"Olet fiksumpi kuin miltä näytit" kauniit hokee tota, rumat hokee tuota.
"minun täytyy tehdä moninkertainen määrä työtä todistaakseni osaamiseni" kauniit hokee tuota, mutta myös rumat ja molemmat kertoo syyn olevan ulkonäössä.
Ehkä nuoruus on yksi syy, milloin ihmistä ei vielä välttämättä oteta vakavasti. Tai naiseus.
Mutta jännä miten kaikki kokee että syy on joko omassa rumuudessa tai kauneudessa.
Mutta se on totta, että ihminen joka hukkuu massaan hyväksytään helpoimmin. Eli ei ruma, ei kaunis vaan täysin keskiverto hiirulainen. Miksi? Koska se ei aiheuta reaktioita.
Faith kirjoitti:
Ulkonäkö vaikuttaa ihan hirveästi ihmisen elämään. Ylipäätään geenien, joille kukaan ei mahda mitään, vaikutus on todella suuri. Ihmiset vaikuttavat olevan taipuvaisia vähättelemään perintötekijöidensä vaikutusta ja korostamaan omia valintojaan.
Uskon kuitenkin siihen että minkä tahansa huonon asian elämässään voi kääntää hyväksi. Jos omaa ulkonäköä pidetään yleisesti epäviehättävänä, voi olla tavallista voimakkaampi motivaatio keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Tuo on totta että tätä geenien vaikutusta Ei tavallaan tunnusteta ja se on jollain tasolla tabu. Ehkä siksi koska onnekkaat ihmiset eivät halua myöntää olleensa onnekkaita, vaan haluavat ajatella että olen itse saanut tämän kaiken aikaan ja olen niin hieno tyyppi ja olen ansainnut tämän kaiken ja voin siksi myös syytellä heikompia ja rumempia ja köyhempiä ihmisiä. Eikä varsinkaan tarvitse taloudellisesti auttaa mitenkään vähemmän onnekkaita tai suorastaan epäonnisia.
Mutta olen kuullut, että myös kauniilla voi olla vaikeaa esim.työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Olen itsekin saanut töissä epäkehun muodossa "et olekaan niin tyhmä kuin miltä näytät"
Hyi helvewtti miten ikävää puhetta aikuiselta haukkua toista . Mitä vastasit.
Jos olisi minulle sanottu olisin vastannut että laita pussi päähän ennenkuin puhut muille.
No se oli sellainen "heitto", en onneksi erityisen vakava ihminen ole, mutta näen kyllä, että joku heikommalla itsetunnolla varustettu voisi tuosta pahastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tekee araksi monet. Ja jos on köyhä ei voi korjatakaan hampaita, ihoa, vaatetta, ei mitään. Osa ei kehtaa esitellä itseään ilman uraa tai ei ole sama elämäntilanne missään, kun muille se on niin tärkeä asia.
Totta. Ei sitä halua enää kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään kun se aiheuttaa aina vain silmien pyörittelyä ja taivastelua. Ei siis sillä, että hirmuisesti olisikaan kerrottavaa, koska elämä on aika yksitoikkoisen ankeaa kun ei ole kunnon työtä (eikä mitään kunnollista/järkevää koulutusta) eikä täten myöskään varaa viettää vapaa-aikaansa millään itselle mieluisalla tavalla. Harrastukset kun on ulkoilu, kävely ja netissä roikkuminen niin siitä ei pitkäksi aikaa jutunjuurta saa. Toki siihen vastapuolen silmienpyörittelyyn on tuossakin ihan riittävästi materiaalia.
Ja kun on perhee
Ei ihme, että uskovaiset ovat usein rumia. Kun ei ole mitään muuta jäljellä, otetaan mielikuvitusolennotkin mukaan.
komeat ja kauniit nostetaan aina jalustalle ja niitä kehutaan ja tarjotaan mahdollisuuksia vaikka nämä epäonnistusivat.
toinen tilanne on rumilla ja ja vähemmn kauniilla ihmisillä heidät jo luonnollisesti syrjitään ja jätetään sivuun huomiotta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suurin osa kai kuitenkin haluaa vain olla normaali osa yhteiskuntaa, joten liittyminen mihin tahansa yhteisöön vain sen takia, että siellä on muitakin rumia ja hyljeksittyjä, ei kauheasti kiinnosta."
Ei siellä Toki kaikki ole rumia ja hyljeksittyjä mutta siellä heidätkin hyväksytään. Monissa varsinkin jenkkihenkisissä seurakunnissa hän oikein korostetaan maallista uramenestystä, opiskelua ja rikkautta yms. Toki voi olla että hyvin syvältä pelastuvat ei juuri näissä seurakunnissa viihdy, mutta että jokaiseen makuun löytyy varmaan jotain...
Tässäkin ketjussa moni on jo sanonut, etteivät oikein ole voineet luoda uraa rumuudesta seuranneen huonon itsetunnon takia, joten eiköhän tuollainen seurakunta olisi täydellinen mahdottomuus heille. En oikein ymmärrä miksi edes otit sen esimerkiksi.
No siksi kun sinua tai jotakuta toista harmitti ajatus seurakunnasta pelkkien luusereiden paikkana.
Itsehän sinä annoit ymmärtää, että seurakuntaan kannattaa mennä, jos on ruma. Siitähän tulee johtopäätös, että seurakunnassa on paljon rumia. Sen jälkeen voikin kysyä, kuka haluaa nimenomaan sellaiseen paikkaan, joka tunnetaan rumien ihmisten yhteisönä.
"Kauniit naiset ympäröivät itsensä mielellään rumilla naisilla."
En minä rumana naisena ainakaan ole heidän ympärilleen kelvannut.
Faith kirjoitti:
Jos omaa ulkonäköä pidetään yleisesti epäviehättävänä, voi olla tavallista voimakkaampi motivaatio keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Miten tienaat elantosi keskittymällä viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen?
Ei tuo ole ainakaan omalla kohdallani toteutunut, mutta toki se hyöty kynnysmattoilun lopettamisessa oli se että sillä sai elämästään pois kaikki haitalliset ja elämänlaatua heikentävät ihmiset joiden kanssa ei oikeasti edes ollut mitään yhteistä.
Nuorempana vaan sitä kuvitteli (lapsuudenkodin peruina), että pitää olla mukautuva, avarakatseinen ja joustaa vaikka solmuun saakka koska muuten jää kaverittomaksi ja yksin. Silti tässäkin on sama kuin parisuhteessa, että yksinolo voittaa huonot/vääränlaiset kaverit 6-0.