Onko ulkoinen rumuus syypää kaikkiin muihinkin ongelmiin?
Monesti sanotaan, että sinulla pitäisi vain olla hyvä itsetunto niin saavuttaisit kaiken haluamasi. Mutta on todella vaikea omata hyvä itsetunto, jos on ulkoisesti ollut todella epäonninen geeniensä kanssa. Tästä seuraa myöskin kiusaamista mikä huonontaa itsetuntoa entisestään, tästä seuraa myöskin helposti masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Keskittymisen vaikeutta. Sitten ei pysty keskittymään opiskeluunkaan, kun ihmissuhteisiin kuuluu pelkkää paskaa. Töitä on vaikeampi saada ja siksikin pysyy köyhänä. Ja kaiken takana on pelkkä huono onni geenien kanssa, mitä naamaan tulee. Eli rumuudesta seuraa ainakin itsetunto-ongelmia mielenterveyden ongelmia ja köyhyyttä ja näistä sitten lisää kaikkia niitä ongelmia, mitä näistä seuraa.
Kommentit (122)
Oon vähän samaa mieltä sun kanssa, tai ainakin rumat saa tehdä elämässä huomattavasti enemmän töitä sen eteen että pääsevät samaan kuin hyvännäköiset. Kyllä se vaan näin on. Ootko koskaan huomannut esim. lihavista miehistä että ovat usein se porukan hauskuuttaja? Eli kompensoivat kokoaan sillä hyvällä huumorilla joten heidät hyväksytään porukkaan läskinä ja hauskana pellenä. Naisten on vähän vaikeampi selvitä, yleensä rumat löytää kavereita toisista tavallisista tai sitten kaunis kelpuuttaa heidät kaverikseen. Kauniit tuppaavat jo lapsesta lähtien pitämään rumia kävelevinä vertauskohteina itselleen, sellaisina kainalosauvoina ja luottoihmisinä joista pumpataan kaikki hyöty irti mitä saadaan. Oikeaa ystävyyttä se harvoin on. Kauniin kaverina joutuu myäs aivan jatkuvasti kuulemaan sitä kehumista ja katsomaan kauniin keikistelyä, nielemään samalla sen että on itse susiruma. Se pahentaa ongelmia.
Vahva suositus siis sille että älä jää kauniin varjoon. Meidän rumien on oltava fiksuja ja käytännöllisiä, työpaikkojen luotettavia ihmisiä jotka selviävät elämässä ilman sitä hyvää ulkonäköäkin. On riitettävä että on puhdas, siisti ja asiallisesti pukeutunut, ei siinä muu auta.
Näitä asioita ei vain sanota ääneen ja sitten ihmiset syyttävät itseään kaikesta paskasta. Siinä ei auta että myös kaikki ylimieliset hyvännäköiset syyttävät rumia kaikesta pakasta.
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän samaa mieltä sun kanssa, tai ainakin rumat saa tehdä elämässä huomattavasti enemmän töitä sen eteen että pääsevät samaan kuin hyvännäköiset. Kyllä se vaan näin on. Ootko koskaan huomannut esim. lihavista miehistä että ovat usein se porukan hauskuuttaja? Eli kompensoivat kokoaan sillä hyvällä huumorilla joten heidät hyväksytään porukkaan läskinä ja hauskana pellenä. Naisten on vähän vaikeampi selvitä, yleensä rumat löytää kavereita toisista tavallisista tai sitten kaunis kelpuuttaa heidät kaverikseen. Kauniit tuppaavat jo lapsesta lähtien pitämään rumia kävelevinä vertauskohteina itselleen, sellaisina kainalosauvoina ja luottoihmisinä joista pumpataan kaikki hyöty irti mitä saadaan. Oikeaa ystävyyttä se harvoin on. Kauniin kaverina joutuu myäs aivan jatkuvasti kuulemaan sitä kehumista ja katsomaan kauniin keikistelyä, nielemään samalla sen että on itse susiruma. Se pahentaa ongelmia.
Vahva suositu
Ei kauniit kyllä yleensä halua ystävystyä rumien kanssa. Ai niin yksi rumuudesta seuraava ongelma on myös yksinäisyys, josta siitäkin seuraa myös muita ongelmia.
Se tekee araksi monet. Ja jos on köyhä ei voi korjatakaan hampaita, ihoa, vaatetta, ei mitään. Osa ei kehtaa esitellä itseään ilman uraa tai ei ole sama elämäntilanne missään, kun muille se on niin tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin porukan ulkopuolisena (miehenä) erään asian: Tavallisten näköiset naiset "savustivat" kauniin ulos porukastaan.
Miksi se Kulmuni lähti? Mikä oli se OIKEA syy
Jeesus toki onneksi auttaa eikä hän usein huippumenestyneille ihmisille kelpaakaan, vaikka olisi kuoleman tullen hyvin tärkeä ystävä. Mutta ei ole Jeesukseen uskovanakaan ruman elämä aina helppoa täällä maan päällä... Olisi kiva jos Jeesus voisi korjata rumuuden samalla tavalla kuin voi parantaa sairauksista. Toki jos ihan huippukauniiksi muuttuisi ja sitä myötä rikkaaksi ja paljon ystäviä omaavaksi ja maailmalla olisi paljon tarjottavaa, niin ehkä se Jeesus ei sitten enää ex-rumallekaan kelpaisi.
Sisäinen kauneus se missikisoissakin tärkeintä. 😒
Vaikka onhan se Anne Pohtomokin uskova vaikka on Miss universum. Okei eli ottaisin mielelläni vastaan parannuksen miss Universum -tason kauniiksi.
Olen vasta jälkikäteen tajunnut, miten järkyttävän monet elämäni ongelmat ovatkin loppujen lopuksi johtuneet heikosta ulkonäöstä. Ulkonäköään voi onneksi parantaa mutta ei aivan loputtomiin ihan tuosta noin vain ainakaan. Sitten jos on masennusta ja ahdistusta paljon niin tarvitsee ruokaa ja hiilihydraatteja siihenkin että pärjää ja jaksaa. Myös henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Se tekee araksi monet. Ja jos on köyhä ei voi korjatakaan hampaita, ihoa, vaatetta, ei mitään. Osa ei kehtaa esitellä itseään ilman uraa tai ei ole sama elämäntilanne missään, kun muille se on niin tärkeä asia.
Totta. Ei sitä halua enää kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään kun se aiheuttaa aina vain silmien pyörittelyä ja taivastelua. Ei siis sillä, että hirmuisesti olisikaan kerrottavaa, koska elämä on aika yksitoikkoisen ankeaa kun ei ole kunnon työtä (eikä mitään kunnollista/järkevää koulutusta) eikä täten myöskään varaa viettää vapaa-aikaansa millään itselle mieluisalla tavalla. Harrastukset kun on ulkoilu, kävely ja netissä roikkuminen niin siitä ei pitkäksi aikaa jutunjuurta saa. Toki siihen vastapuolen silmienpyörittelyyn on tuossakin ihan riittävästi materiaalia.
Ja kun on perheetön ja lapseton niin eipä sitten ole sitä sellaistakaan sisältöä kerrottavaksi. Lisäksi kun tämä ei ole oma valinta niin ei voi edes polleasti kertoa olevansa voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä tai lapsia mihinkään..
Tämä on sellainen kunnon pahan kierre missä kaikki huonot asiat vain ruokkii toisiaan eikä mitään hyvää ole kuin korkeintaan hetkellisesti ja sitten se onkin jo pois.
Vierailija kirjoitti:
Rumuuden myötä menettää helposti jo lapsena vanhempien ja suvun rakkauden, näin ainakin ennen vanhaan, ja se myös olisi aivan avainpaikalla hyvän itsetunnon muodostamisessa.
Mitä ihmettä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tekee araksi monet. Ja jos on köyhä ei voi korjatakaan hampaita, ihoa, vaatetta, ei mitään. Osa ei kehtaa esitellä itseään ilman uraa tai ei ole sama elämäntilanne missään, kun muille se on niin tärkeä asia.
Totta. Ei sitä halua enää kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään kun se aiheuttaa aina vain silmien pyörittelyä ja taivastelua. Ei siis sillä, että hirmuisesti olisikaan kerrottavaa, koska elämä on aika yksitoikkoisen ankeaa kun ei ole kunnon työtä (eikä mitään kunnollista/järkevää koulutusta) eikä täten myöskään varaa viettää vapaa-aikaansa millään itselle mieluisalla tavalla. Harrastukset kun on ulkoilu, kävely ja netissä roikkuminen niin siitä ei pitkäksi aikaa jutunjuurta saa. Toki siihen vastapuolen silmienpyörittelyyn on tuossakin ihan riittävästi materiaalia.
Ja kun on perheetön ja lapseton niin eipä sitten ole sitä sellais
Seurakunnista löytyy varmaan paljon samaa kokeneita kohtalotovereita ainakin ja toki siellä myös Jumala vaikuttaa ja antaa iloa ja tarkoitusta elämään.
En tiedä, mutta itselleni kaikki on ollut asioiden summa. Vanhempani inhosivat minua, varsinkin isäni. Hän kertoi, ettei ikinä kukaan mies kiinnostuisi minusta. Tästä tuli valtavia itsetunto-ongelmia ja kyllä, kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Yksin olen ollut koko elämäni ja tulen olemaan. Korkeakouluun en ole päässyt. Olen ollut toisten miellyttäjä koko ikäni, jopa epätoivoisuuteen asti. Olen etsinyt ystäviä, mutta olen toisille vain henkilö johon verrataan itseä, eli tyyliin minulla on ainakin asiat paremmin kuin tuolla yksinäisellä luuserisinkulla. Varsinkin naiset harrastavat tätä, myös oma siskoni. Olen miettinyt, että jättäisin kokonaan kaikki ihmiskontaktit, mutta siihenkään en pysty, koska kaikesta huolimatta haluan ihmisiä lähelleni.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin porukan ulkopuolisena (miehenä) erään asian: Tavallisten näköiset naiset "savustivat" kauniin ulos porukastaan.
Tuliko mieleen, että johtuisi "kauniin" ylimielisestä ja ilkeästä luonteesta?
Koen olevani ruma. Vastakkainen sukupuoli ei ole koskaan ollut kiinnostunut ja kaikki lähestymiseni, joita ei kyllä kovin montaa sattuneesta syystä ole, on torjuttu. Kavereita ei myöskään ole, vaikka aina koulussa löytyi se "oma" porukka, mutta kouluun se myös usein jäi, kun kukaan ei ilmeisesti halua näyttäytyä seurassani. Olen kerran kuullut suoraan jonkun suusta olevani "rumin ihminen" jonka hän tietää, ja tämäkin oli tilanteessa, jossa sen pystyi ottamaan "leikkimielisenä vittuiluna", mutta muuten ulkonäköäni ei juurikaan ole kommentoitu ja siksi on niin vaikea sanoa, olenko oikeasti ruma vai en... Välillä näytän kuvissa jopa hyvältä, toisinaan taas aivan hirveältä, molemmat silti aitoa minua ja suurin vaikuttaja on valaistus. Peilikuvaa en kaihda. Näillä on menty ja yhä mennään.
Se, joka kohtelee rumaa rumasti, on vielä rumempi itse.
Teot määrittävät ihmisen, ei ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus toki onneksi auttaa eikä hän usein huippumenestyneille ihmisille kelpaakaan, vaikka olisi kuoleman tullen hyvin tärkeä ystävä. Mutta ei ole Jeesukseen uskovanakaan ruman elämä aina helppoa täällä maan päällä... Olisi kiva jos Jeesus voisi korjata rumuuden samalla tavalla kuin voi parantaa sairauksista. Toki jos ihan huippukauniiksi muuttuisi ja sitä myötä rikkaaksi ja paljon ystäviä omaavaksi ja maailmalla olisi paljon tarjottavaa, niin ehkä se Jeesus ei sitten enää ex-rumallekaan kelpaisi.
Voi kun tämä olisikin totta. Itse olen uskova ortodoksi, mutta pelkkä uskominen ei paranna yksinäisyydestä, syvistä haavoista, perheettömyydestä, siitä ettei kukaan mies ole minua halunnut, vaikka olisin ollut hyvä vaimo ja äiti. Tottakai usko helpottaa ja rukoilenkin paljon, mutta yksistään se ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Teot määrittävät ihmisen, ei ulkonäkö.
Silti esim. romanttinen kiinnostus usein lähtee ulkonäöstä, joten jos on esim. kasvoiltaan ruma, on automaattisesti heikommassa asemassa pariutumisen suhteen, sama miten hyvin käyttäytyy tai mitä tekee.
Rumuuden myötä menettää helposti jo lapsena vanhempien ja suvun rakkauden, näin ainakin ennen vanhaan, ja se myös olisi aivan avainpaikalla hyvän itsetunnon muodostamisessa.