Onko kuinka yleistä, että leski ei erityisemmin sure?

Joskus leski haukkuu vuosikaudet kuollutta puolisoaan. Se on minusta käsittämätöntä.

Kaikki ei näytä tunteitaan tuttaville. Sinulle nyt varsinkaan kun märehdit toisten tapaa surra näin julkisesti. Jokainen suree tavallaan eikä kaikki romahda kuoleman edessä. Se on osa elämää. Hän suree varmasti yksin hiljaa ja tavallaan.

Iso tasinko ja loppuelämän asumisoikeus piristänee lesken mieltä. Ehkä sekin, että istuu tiiviisti perikunnan rahojen päällä nostaa mielialaa. Vainajan lapsillekin voi viimein v itt uilla mielin määrin, kun vuosikymmenet piti vain esittää suopeutta. Ei siinä jouda suremaan. Voi ihan reilusti olla oma ilkeä itsensä. Kippis sille!

Kai suremattomuus on yhtä yleistä kuin tavalla tai toisella onnettomat liitot. Mutta se, että joku ei näytä surevan, ei tarkoita, ettei hän surisi.

Iloinen leskimies.

Kyllä se oli varsinkin ennen ihan tavallista, että nainen leskeydyttyään piristyi selvästi, kun kärttyinen ja väkivaltainen ukko kuoli. Näitä vapaaherrattaria kadehdittiin. Miehillä taas on tämä tarpeiden ja oman navan maailma, johon uppoudutaan jo ennen kuin sairas puoliso on edes potkaissut tyhjää, siinä ei sitten jouda suremaan.

Joo oon nähnyt iloisia naispuolisia leskiä. 

Riippuu varmaan siitäkin, onko kuolintapa yllättävä vai esim. syöpä, jolloin tilanteeseen ehtii sopeutua jo puolison eläessä. Ja jos liitto on ollut pelkkää roikkumista kun erotakaan ei kannata taloudellisista syistä, niin puolison kuoltua voi ongelmat tuntua vähentyneen. 

Itse en halua tuollaista liittoa. 

Se että joku suree, ei välttämättä näy mitenkään vieraille ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei näytä tunteitaan tuttaville. Sinulle nyt varsinkaan kun märehdit toisten tapaa surra näin julkisesti. Jokainen suree tavallaan eikä kaikki romahda kuoleman edessä. Se on osa elämää. Hän suree varmasti yksin hiljaa ja tavallaan.

Tai ehkä hän suri vuosia avioliiton aikana ja nyt on tosiaan helpottunutja piristynyt kun vaikea ja kenties ilkeäkin mies on edesmennyt.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä että kaikki eivät näytä suruaan kaikille, jotkut eivät kenellekään.

Jos kuolinilmoituksessa lukee näin, niin voisi päätellä, ettei leski ole kovin pahoillaan.

Sinä lähdit, 

minä jäin.

Hyvä näin.

Ei kaikkien kuolema ole surun aihe. Jos ihminen on ollut täysi kusipää eläessään ja aiheuttanut pelkkää tuskaa läheiselleen, niin miksi pitäisi teeskennellä surevansa? Sehän olisi tekopyhää.

On poikkeavaa jos lesken mies ei ole ollut kärttyisä eläkeläinen vuosikymmeniä ja pakottanut lesken silti hoitamaan kaikki kodinaskareet ja työt yksin. Tiedän valtavasti tapauksia, jossa nämä miehet eivät viitsi hakea edes vesilasia itse vaan juoksuttavat vaimoaan, vaikka tälläkin usein jo jokin sairaus.

Toinen yleinen tapa on vähätellä vaimoa ja käyttäytyä aggressiivisesti, jos mies tulee kyseenalaistetuksi.

Tämä on maa jolloin naiset eivät saaneet mennä 70's yksin edes ravintolaan, 90's asti puolison sai ra***ata ja joka kolmannessa suhteessa mies lyö kumppaniaan.

Onneksi useat ovat avanneet silmänsä tälle ja asioista saa jo puhua.