Onko muilla tunnetta ettei julkiselta puolelta saa apua psykiatrisiin juttuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

 

Mäkin kävin nettoterapian ja voin suositella myös.

Opin mm. että mulla on hylätyksi tulemisen pelko, miksi yritin usein miellyttää muita enkä pitänyt puoliani.

Sitten kun pitää puoliaan, niin ihmiset suuttuvat ja ihmissuhteet katkeavat. Niin on tapahtunut kun olen alkanut pitää puoliani. Mutta ehkä ne ihmiset eivät sitten arvostaneet minua tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea löytää oikeanlaista apua psykiatrisen asioihin. Monimutkainen prosessi ja paikat ovat kiven alla.

Minusta tuntuu että ne ovat josssain syvällä mannerlaattojen alla

Vierailija kirjoitti:

Nyt on niin muotia olla kaali sekaisin.  

Voin minä tuohonkin reagoida. Olen varmaan sitten ollut muodikas jo ennen kuin siitä tuli muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

Olen luku- ja kirjoitustaitoinen. Tosin autisti, ja autismi ei parane. 

Autismihan ei ole psykoosisairaus vaan neurologinen ominaisuus. Jos sulla liittyy siihen ahdistuneisuutta, siihen on kyllä sekä nettiterapia että hyvä lääkehoito. Olen itse kokeillut. Autismi ei parane koska se ei ole sairaus, mutta sen kanssa oppii selviytymään. tyttäreni on nyt kaksi vuotta ollut toimintaterapiassa autismin takia, hänellä se todettiin vasta 25-vuotiaana, vaikka aloin hakea hänelle apua hänen ollessaan 12-vuotias. Diagnosoitiin väärin, hoidettiin väärin, mikään ei auttanut. Ammattikorkeakoulussa psykologi huomasi asian (epäili autismia koska tyttö ei puhu eikä kirjoita, vaikka on hemmetin älykäs) ja pyrittiin ja päästiin autismitutkimuksiin. Jono sinne oli vuoden.

T. se nettiterapian käynyt psykoosisairaudesta toipunut

Vierailija kirjoitti:

Huonot kokemukset taitavat liittyä sairaudentunnottomuuteen, eikö vain. Tai olette kännissä tai piripäissänne käyneet riehumassa henkilökunnalle. Ei sairaus sellaiseen anna oikeutta. Ottakaa vastuuta itsestänne, ette ole i d i o o t t e j a, vaikka teillä on sairaus päässä.

Niistä paranee kun myöntää olevansa sairas ja haluaa parantua, noudattaa ohjeita ja on sinnikäs.

T. kokemusta on hyvästä ja huonosta hoidosta, mutta nyt viisastunut, tervehtynyt ja onnellinen.

En käytä päihteitä. Sairaudentunto löytyy. Apua ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea löytää oikeanlaista apua psykiatrisen asioihin. Monimutkainen prosessi ja paikat ovat kiven alla.

Minusta tuntuu että ne ovat josssain syvällä mannerlaattojen alla

Sama tunne. Psykiatrista hoitoa ja sen saamista pitäisi kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

Olen luku- ja kirjoitustaitoinen. Tosin autisti, ja autismi ei parane. 

Autismihan ei ole psykoosisairaus vaan neurologinen ominaisuus. Jos sulla liittyy siihen ahdistuneisuutta, siihen on kyllä sekä nettiterapia että hyvä lääkehoito. Olen itse kokeillut. Autismi ei parane koska se ei ole sa

Lääkitys ja terapia eivät auta kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

 

Mäkin kävin nettoterapian ja voin suositella myös.

Opin mm. että mulla on hylätyksi tulemisen pelko, miksi yritin usein miellyttää muita enkä pitänyt puoliani.

Sitten kun pitää puoliaan, niin ihmiset suuttuvat ja ihmissuhteet katkeavat. Niin on tapahtunut kun olen

Mulla on yks kokemus tällaisesta myös, että meni välit poikki.

Nyt yli 10v vanhempana ja "viisaampana" sanoisin tälle henkilölle varmaankin yhä samasta asiasta, mutta pehmeämmin. Ikävä jäi. 

Sen sijaan isääni kohtaan (narsku) pitäisin yhä samalla tavalla puoliani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

Olen luku- ja kirjoitustaitoinen. Tosin autisti, ja autismi ei parane. 

Autismihan ei ole psykoosisairaus vaan neurologinen ominaisuus. Jos sulla liittyy siihen ahdistuneisuutta, siihen on kyllä sekä nettiterapia että hyvä lääkehoito. Olen itse kokeillut. Autismi ei parane koska se ei ole sa

Sen kanssa on vaikea oppia selviytymään, että neurotyypillisten käsitys oikeudenmukaisuudesta voi olla heppoisempi kuin autistilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakaviin sairauksiin kuten skitsofrenia tai bipolaarihäiriö on lääkitys ja heitä seurataan. Ilman lääkkeitä voivat olla vaaraksi muille.

Pötyä. Vain paranoidinen skitsofreenikko voi olla vainoharhaisena vaaraksi muille. Yleensä psykoosipotilas vetäytyy ihmissuhteista, on hiljainen eikä vaaranna ketään muuta kuin itsensä, esimerkiksi unohtamalla syödä.

Et sitten ole nähnyt bipon maniavaihetta?

Lääkäri sanoi suoraan ettei ole mahdollista päästä mt-hoitajalle. Ainoa keino on hakea b-lausunto ja maksaa itse terapia. Mihin minulla varattomana ei ole varaa. Lääkärin todellisuus on hieman toinen kuin tavallisen kansalaisen nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut julkisen puolen mt-asiakas joitain vuosia. Välillä ollut taukoa.

Mulla on ollut 3 eri henkilöä hoitokontaktina.

Eka henkilö ei tainnut kertaakaan kysyä, mitä mulle kuuluu. Tiettyyn muottiin/kaavaan yritti tunkea, mihin mun tilanne ei istunut. Oltiin hyvin eri aaltopituudella.

Toka, vanhempi henkilö, lyhyt kontakti, kyseli ja kuunteli, mutta tuli olo, että puhui mulle yhtä ja ajatteli toista. Jäi epäluotettava kuva. Perutun ajan merkitsi käytetyksi ja oli vaikea saada häneen yhteys.

Kolmas ja nykyinen kontakti on mukava ja empaattinen. Kyselee vointia, myötäelää ja tukee, minkä voi.

Mulla kanssa ehkä lähinnä tällaisia kokemuksia historiasta, tää on kuvaavin.

Tulee joskus sellainen olo, että onko se lääkäriltä tai hoitajalta pois, jos hän olisi empaattinen potilaalle. Menettäisikö hän siinä jotain? Miksi empaattisuuden osoittaminen on niin vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

 

Mäkin kävin nettoterapian ja voin suositella myös.

Opin mm. että mulla on hylätyksi tulemisen pelko, miksi yritin usein miellyttää muita enkä pitänyt puoliani.

Sitten kun pitää puoliaan, niin ihmiset suuttuvat ja ihmissuhteet katkeavat. Niin on tapahtunut kun olen

Tämähän se on. Mutta jos nuo aiemmat kaverit on pitäneet sua jotenkin alempana, niitä ei tarvikaan jättää elämäänsä. Terveitä kavereita löytyy kun itse on tervehtynyt. Tee toipumisesta elämäsi päätehtävä ja jaksa uskoa että joku päivä helpottaa.

Mä kävin ensin YTHS:n psykologilla joka laittoi ajan psykiatrille. Meillä meni sukset hyvin pian ristiin sen psykiatrin kanssa, mutta sain lähetteen terapiaan ja B-lausunnon jonka otin mukaan yksityiselle psykiatrille. Lopputulema 3 vuotta terapiaa, lääkitys ja pysyvä hoitokontakti yksityisellä, olen hyvin tyytyväinen.

Apua saa, kun ensin pääsee systeemiin sisään. Mielenterveysomaisena tuntui, että ihan liikaakin. Itse olen kieltäytynyt kaikesta ylimääräisestä, kun olen toivonut, että julkista palvelua kohdennetaan paremmin. 

Miksei teillä ole vakuutusta? Korvaa sekä terapian, lääkärikäynnit että lääkkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

 

Mäkin kävin nettoterapian ja voin suositella myös.

Opin mm. että mulla on hylätyksi tulemisen pelko, miksi yritin usein miellyttää muita enkä pitänyt puoliani.

Sitten kun pitää puoliaan, niin ihmiset suuttuvat ja ihmissuhteet katkeavat. Niin on tapahtunut kun olen

"puoliensa pitäminen" ei tarkoita samaa kuin rähiseminen ja syyttely. Mulla on ystävä, joka tekee toistuvasti niin kun on masentunut. 

Ehkä sun kannattaa opetella (kuten minunkin) rajojen asettamista. Senhän voi tehdä monella tavalla, ei siinä rähinää tarvita. Tosin en ole paras neuvoja, koska asetin eilen rajat tuolle ystävälleni ja sain 5 haistatteluviestiä vastineeksi ja nyt hän on taas kerran polttanut kaikki siltansa :D ja yksin ja onneton.

Hän ei ole vielä, jos koskaan kypsä edes nettiterapiaan. Veikkaan hänellä narsistisia taipumuksia, ja silloinhan hänellä ei tule ikinä olemaan toipumisen mahdollisuuksia, kun hän on aina vain uhri ja syytön mihinkään, jopa siihen, että käräjöi vanhempiaan vastaan asiassa, jota ei voinut voittaa ja hommasi itselleen kymmenien tuhansien ulosottovelat. Elää jatkuvasti yli varojensa, vaikka on tuplamaisteri. Tekee samaa kuin äitinsä, eikä tajua tekevänsä: Ylläpitää ylemmän keskiluokan kulisseja ulosoton suojaosalla. 

Esimerkkejä tämän ihmisen käytöksestä: 

Riitaantuu toistuvasti naapuriensa kanssa, muuttaa sen takia noin kerran vuodessa.

Kolmen vuoden tuttavuutemme aikana on ostanut kalliin rotukissan ja myynyt sen pois, koska keksi, että haluaakin rotukoiran. Osti rotukoiran ja vuoden päästä toisen rotukoiran. Nää elukat pelkästään on aiheuttaneet hänelle kolmessa vuodessa kymppitonnin ylimääräiset menot,

kolme muuttoa on aiheuttaneet ainakin kolmen tonnin ylimääräiset menot. Hän harrastaa krääsän ostamista nettikirppiksiltä (käsittämättömiä tupperware-kippoja, käytettyjä lastenvaatteita lapsenlapselle, jonka vanhemmilla on varmasti vara itse ostaa mieleisiään vaatteita, höpinä auton vaihtamisesta, mökin vuokraamisesta, nyt on lähdössä ajamaan lappiin yksinään 1100 km suuntaansa ja jostain aikoo bensarahat kaivaa... Hänellä olisi kiva asunto, mutta kaikki vaakapinnat ovat täynnä rojua ja krääsää ja hän neuvoo mua mun kämppäni stailaamisessa kun aion myydä tämän. Juma, niin täysin itselleen sokeaa ihmistä ei voi kovin monta olla.

Ymmärrän häntä sillä tavoin, että onhan se perkeleellistä, jos tilillä on nyt alle 2 euroa rahaa eikä diakoniatoimikaan auta,  kun on auttanut häntä jo sen kaksi kertaa, mitä vuodessa kutakin autetaan. Mutta se ei mun järkeeni mene, että tämä talousalan opettaja ei osaa laskea päiväbudjettia ja pitää ostohimoaan kurissa sen vertaa, että pysyisi budjetissa.

Tämä ei liity mihinkään, anteeksi. Oli vain pakko purkautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tunnetta. On oma kokemus siitä että kyllä saa.

Mä pyysin ja sain lähetteen Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on asiakkaalle maksuton (Toki piti olla ensin diagnoosi). Tein sen ja kappas, opin ihan hemmetin paljon siitä, miksi elämäni oli vaikeaa ja miten sitä pystyi helpottamaan.

Nettiterapia sopii luku- ja kirjoitustaitoisille, joilla on kyky itsereflektioon ja oppimiseen.

Nyt remissiossa vakavasta psykoosisairaudesta kymmenettä vuotta. Erittäin lievä lääkitys, asiat kunnossa.

 

Mäkin kävin nettoterapian ja voin suositella myös.

Opin mm. että mulla on hylätyksi tulemisen pelko, miksi yritin usein miellyttää muita enkä pitänyt puoliani.

Sitten kun pitää puoliaan, niin ihmiset suuttuvat ja

Mitä se toipuminen sitten on. Olen pysyvästi herkkä, enkä aio kovettaa itseäni niin ettei maailman ja ihmisten pahuus minuun sattuisi. Mieluummin pysyn ehkä sairaana. En tiedä, mitä minulta odotetaan. Mitä on se terveys, jota pitäisi tavoitella. Onko se sitä, ettei mikään enää tunnu miltään?

Kiva maksaa sairaiden terveydenhuoltomenot🤷