Miksi tämä tuntuu näin pahalta vieläkin?

Toinen on masentunut, toinen haluaa pelastaa. Siksi tuntuu pahalta. Olet välittävä.

Ootko sä toi B ja mä toi A? Miten oot tänne eksynyt? Kamalaa jos tapaamme jossain AV-palstalla näiden asioiden puitteissa mutta aika ihmeellistäkin se olisi. Ehkäpä hyväkin juttu.

Jos et ole B ja mä olen A niin miten saisin sut kutsuttua tänne keskustelemaan kaikesta?

A ei lopulta ollut tarpeeksi hyvännäköinen, koska hyvännäköisten kanssa kaikenlaiset esteet suhteelle jotenkin jännästi katoavat.

Ketäänhän ei voi pelastaa eikä ole suhteelle ehkä paras lähtökohta, jos haluaa olla se auttaja ja pelastaja. Väärä aika vain teidän suhteelle. Mieti mitä kaikkea olet oppinut tästä ja siirry eteenpäin. Jos toinen ei näe suhteelle edellytyksiä niin se on hyväksyttävä. Hän ei ole valmis ja kykeneväinen suhteeseen. Jätä tämä asia nyt taaksesi ja katse tulevaisuuteen päin.

Tuttu tilanne. 

Sinulla on pelastajasyndrooma. Parisuhde ei ole mikään hoitosuhde. Ei ole naisen tehtävä diagnosoida, auttaa tai pelastaa tapailumiestä. Sinulla on aivan vääränlainen, epäterve lähtökohta parisuhteelle. Kanavoi hoivaviettisi vaikka lapsiin tai eläimiin. Mene vapaaehtoiseksi löytöeläinkotiin tai jotain.

Toisekseen kun mies alkaa puhua kovista kokemuksistaan ja siitä, ettei hän ole valmis suhteeseen sinun kanssasi, koska edellisen parisuhteen haamut kummittelevat edelleen ja koska häntä on aiemmin satutettu, se on vain tekosyy. Nätimpi tapa sanoa, että ei kiinnosta. Mies todennäköisesti halusi vain seksiä ja kivaa hengailua, ja "suhteenne" hiipui muutamassa viikossa, koska mies ei halunnut sinusta enempää.

Jatkossa vältät tällaiset tilanteet sillä tavalla, että heti kun herää halu auttaa ja pelastaa mies, pysähdyt ajattelemaan asiaa. Tunnista, että sinulla on tällainen ongelma. Pysy erossa tällaisista miehistä, jotka herättävät sinussa hoivavietin.

Lisäksi ei kannata harrastaa heti seksiä toisen kanssa. Olet tunteellinen, herkkä ihminen, ja seksi saa sinut kiintymään entistä enemmän toiseen. Valtaosa miehistä haluaa vain seksiä. Jos odotat muutaman viikon, pelkän  seksin perässä oleva mies ei todennäköisesti jaksa esittää kiinnostunutta niin kauan. Seksin harrastaminen ei myöskään tarkoita, että mies olisi ihastunut tai rakastunut sinuun tai että hän haluaisi parisuhteen kanssasi. Ja jos tapailu loppuu, siitä on helpompi toipua, jos seksi ei ole vielä tullut kuvioon.

Muista, että toisella ihmisellä on aina oikeus muuttaa mieltään. Jos muutaman viikon tapailun jälkeen tuntuu, ettei haluakaan jatkaa toisen kanssa, siihen on oikeus. Siksi kannattaa himmailla omien tunteiden kanssa eikä hypätä heti syvään päätyyn. Tapailuvaihe on vasta toiseen tutustumista, ei mikään sitoutumislupaus.

Olet liian välittävä.

Hyviä neuvoja täällä. Kiitän. Sivu.

Lisäksi jos kyseessä on varattu perheellinen ihminen, jätä toinen rauhaan äläkä roiku..

Mitä jos B masentuu siitä että et jätä rauhaan ja yrität väkisin auttaa :( Auttamissuhde ei ole mikään tasavertainen parisuhde 

Jokainen vastaa vain itsestään.

Yleensä tärkeän ihmisen menettäminen tuntuu pahalta.

Parissa viikossa halutaan huolettomuutta ja huumoria, ei huolien ja murheiden esille nostoa ja 'pelastajaa'

Tilannetajua

Vierailija kirjoitti:

Parissa viikossa halutaan huolettomuutta ja huumoria, ei huolien ja murheiden esille nostoa ja 'pelastajaa'

Tilannetajua

Nimenomaan. Vaikka mies olisikin ollut aidosti kiinnostunut ap:sta, kyllä fiilikset lopahtavat nopeasti, jos ap haluaa heti ruveta kaivamaan jotain menneisyyden traumoja ja "selvittämään asioita". Tuo on myös aika alentuvaa käytöstä miestä kohtaan. Ei kukaan mies halua tuntea, että nainen näkee hänet jonain pelastuskohteena tai parannusprojektina. Vähempikin emaskuloi miehen.

Avaan tähän B:n näkökulmaa sillä ajatuksella, jos B oli aidosti vilpitön eikä vain yrittänyt keksiä tekosyitä päästäkseen A:sta eroon, tai ollut pelkän seksin tai kevytsuhteen perässä. 

Nimittäin sekin, että tajuaa olevansa kykenemätön suhteeseen on myös todella kivuliasta ja raskasta, haluaisi, mutta ei pysty ja vanhat traumat sekä pelot puskee pintaan. Se on itselle aivan älyttömän kuormittavaa ja hirveää ja toisaalta, koska ymmärtää, että se toinen on niihin asioihin syytön, ei sitäkään halua kuormittaa, vaan toivoo toiselle sitä onnea, mihin itse on kykenemätön, koska on liian rikki. Ei se toinen välttämättä pahuuttaan sano, ettei pysty, vaan säästääkseen molempia osapuolia. 

Ei masentunut jaksa.

Ei toisen ongelmia voi hoitaa. Eikä avautua väkisin. Kaikki hoitavat lopulta itse ongelmansa tai luonteensa. Ellei sitten joku apu toimi, usein toinen voi sanoa vaan jotain tyhmää, ellei ole terapeuttiainesta. Ehkä työelämä on joillekin liikaa, ellei ole mieluisa paikka tai aiempi ero.

Jos on narsisti niin hakee vaan hetken huumaa. Sitoutuminen ja suhteen määrittelemisen vakavaksi on heille usein vaikeaa. Et voi rakastaa häntä ehjäksi. Mene eteenpäin ja unohda tuollainen tyyppi. Hän ei tule muuttumaan eikä vika ole sinussa. 

B on "jumissa" eikä löydä tietä ulos muutakuin irtopimperon luokse ;)