Vauvan kanssa vuorovaikuttaminen
Vauvani on kahdeksankuukautinen ja tämän ikäiselle olisi hyvä lukea kirjoja ja antaa ikätasoisia kirjoja selattavaksi. Ihmettelen kyllä tätä, koska vauva ei jaksa yhtään katsella kirjoja vaan yrittää lähinnä repiä sivuja, käännellä ja heitellä kirjaa ja jos luen niin painelee tukka putkella omiin touhuihinsa.
Jos laulan lapselle niin silloin hän suomenkielisiä lauluja kuuntelee, mutta silloinkin yrittää enimmäkseen saada puhelinta kädestä jos laulan Youtubesta suomenkielisiä lauluja. Jotain tiettyjä loruleikkejä hän saattaa myös hetken leikkiä.
Vauva on muutenkin sellainen, että jos on ruokittu ja juotettu, vaipat on vaihdettu ja sylit annettu niin on vain perustyytyväinen eikä oikein hirveästi välitä ihmisistä vaan tutkii esim. huonekaluja. Joskus on läheisyydenkipeä ja muuten on aivan sama mitä joku muu aikuinen tekee joka on samassa tilassa.
Kuitenkin kaikki ohjeet tämän ikäisen kanssa kehottavat lukemaan, vuorovaikuttamaan, tarkkailemaan ruutuaikaa jne. Mitä tässä muka voi oikein tehdä kun häntä ei hirveästi kiinnosta? Myös nukkumaan mennessä vauva ei välitä muusta kuin siitä, että antaa maitoa ja silittää, muuten hän hankkiutuu itse uneen pyöriskelemällä sängyssä.
Kommentit (187)
Aloittajan vauva toimii täysin normaalisti ja myös aloittajalla on hyvä vuorovaikutus vauvan kanssa. Älä ota stressiä. Ihan oikein jo toimit. :D
Ne suositukset on vaan sitä varten, että jotkut vanhemmat ovat itse puhelimella ja jotkut laittavat jopa vauvan ruudun ääreen. Normaali hyvä vuorovaikutus tulee yleensä ihan itsestään, kun vaan sen lapsen kanssa on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Pallo on sellainen mitä vois opettaa pyörittää, istu lattialle ja näytä mallia.
Myös sellainen potkumopo on kiva ja voi käyttää myös sisällä.
Niikö, kukaan ei varmaan tätä tiennyt 😝😝😝😝😝
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. AP
Ei apeellä lasta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata antaa lapsen kirjoja nuolla ja maistella, joku raja sentään. Lasten purulelu sopii siihen paremmin.
Tällä tavalla pienet lapset tutustuu ensimmäisiin kirjoihin. Ihan perusjuttuja.
Pienet tutustuvat kaikkeen ensin viemällä ne suuhun.
Niinkö??? Kukaan muu ei tiennyt....😝😝😝
Ap, uskon että olet hyvä äiti ja lapsesi saa aivan tarpeeksi normaaleja virikkeitä! Esikoisen syntymä on valtava mullistus ja vastuu toisesta avuttomasta ihmisalusta painaa kovasti.
Ihan tavallinen arkinen kommunikointi riittää. Katselette yhdessä leluja, katselette yhdessä maailmaa, vauvaa on mukana kun on kyläilijöitä tai ruokapöydässä jutellaan, juttelet vauvalle niitä näitä. Vauva ei tarvitse erityistä kouluttamista eikä aivan jatkuvaa vuorovaikusta.
Ajattele niin, että nämä ohjeet ovat tehty osittain aukikirjoittamaan itsestäänselvyydet, ja osittain ohjeeksi ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät osaa tai halua olla vauvansa kanssa. On olemassa tilanteita, joista ns. normaalit ihmiset heti ymmärtävät että tämä ei ole ok, ja terveydenhoitohenkilökunta kohtaa myös niitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomionhakuinen, henkisesti sairastunut. Olen pahoillani kun aloitin tämän aloituksen. Jäi lääkkeet ottamatta. AP
Saat anteeksi. Ymmärrän että sulla ei ole lasta noista typeristä neuvoista ja itsestäänselvyyksistä. 😂😂😂😂
Laula muistista lastenlauluja/tuutulauluja.pidä katsekontakti.jos kädet vapaana esim. vauva sitterissä/tuettuna,niin käytä käsiä myös.Monessa lastenlaulussa/lorussa on käsimerkit esim. Kas metsämökin ikkuna.Löytyy You Tubesta.Siis sieltä voi opetella.Ei puhelinta vauvan seurassa.Taitaa olla nykyihmisille jo normi,että puhelin koko ajan läsnä!
N47
Ihmeellisiä neuvoja ettei saisi nähdä puhelinta vanhemmalla. Totta kai saa kunhan vuorovaikutusta samalla.
Nyt eletään nykyaikaa.
Enemmän taaperoa varmaan hämäsi kun palasimme matkalta ja tuntemattomat ihmiset bussissa vastapäätä tuijottivat ruutujaan eivätkä huomioineet lasta. Matkalla moni moikkasi lasta ja hymyili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"saatan ääliö"
Ei täällä tarvitse esittäytyä, anonyymi palsta!
Vierailija kirjoitti:
Pallo on sellainen mitä vois opettaa pyörittää, istu lattialle ja näytä mallia.
Myös sellainen potkumopo on kiva ja voi käyttää myös sisällä.
Potkumopot pitäisi kieltää lailla vähintäänkin kerrostalossa. Muutaman kuukauden kun sellaista kuuntelee, niin naapuriviha alkaa vahvasti nostaa päätään.
Onneksi vain kerran joutunut kestämään tuota helvetin konetta ja se päättyi siihen, että naapuri muutti pois. En tiedä vaikuttiko kovalla äänellä päivisin soittamani Black metal ja muu kuukausien metelöinti asiaan. Peitti mukavasti potkumopon äänen ja ei oo mun ongelma, jos lasta ei saa meteliltä nukkumaan. Päinvastoin, eipähän jaksaa jatkuvasti rullaa potkumopollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu paljon lapselle, selitä mitä oot tekemässä "äiti vaihtaa nyt sinulle vaipan". Näytä ja nimeä arkisia asioita lapselle "katso tuolla kävelee koira".
Vanhanpiian MUKA neuvoja joista paistaa läpi ettei varmasti ole omaa lasta. Neuvoo kuin vammaisia saatan ääliö. 😝😝😝
TÄMÄ on oikein. Vai onko sut hoidettu kaljan voimalla vain, kun et osaa kuin kiroilla!
Lapselle pitää puhua ja sanoittaa asioita, oppii sanoja ja juuri sitä vuorovaikutusta!
Kun maltat odottaa, niin vauva "vastaa" , omalla äänellään ja äänteillään!
Vauvan ruutuaikaa säädellään niin, ettei hänelle anneta puhelinta tai istuteta telkkarin eteen. Tuollainen liikkuva kuvahan on äärimmäisen koukuttavaa. Mutta ei siitä ole haittaa, jos vaikka kynsien leikkuun ajan vauva saa katsoa jotain videota, mikäli se ei muuten onnistu. Huolestuttavaa on se, jos lapsi esimerkiksi aina syödessään katsoo videoita. Jos haluat taustamusiikkia lauluillesi, niin hanki erillinen kaiutin, mistä musiikki tulee, niin vauva ei pääse nappaamaan puhelinta. Mutta se vauva on kiinnostunut sinun äänestäsi, ihan sama mitä laulelet.
Älä turhaan stressaa. Vauvat kasvavat ja oppivat nopeasti. Jos vauva ei 8 kuukauden iässä ole kiinnostunut kirjoista, niin ehkä ne kiinnostavat kuukauden tai kahden päästä. Tosin, jos vauva niitä sivuja jo noin ahkeraan tutkii, niin kiinnostusta vaikuttaisi jo olevan. Se sinun "ongelma" jos sitä nyt edes ongelmaksi voi sanoa, on siinä, että yrität tehdä asioita liian oikein. Jos se vauva päättää kääntää kirjan sivua liian aikaisin, niin ei se haittaa. Jatkat vaan siitä mihin päädyitte. Ei se haittaa vaikka Kultakutri ei nyt maistellutkaan jokaista puuroannosta vaan meni suoraan nukkumaan. Tai katsotte vain kuvia ja nimeät asioita sen verran mitä ehditte.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä neuvoja ettei saisi nähdä puhelinta vanhemmalla. Totta kai saa kunhan vuorovaikutusta samalla.
Nyt eletään nykyaikaa.
Enemmän taaperoa varmaan hämäsi kun palasimme matkalta ja tuntemattomat ihmiset bussissa vastapäätä tuijottivat ruutujaan eivätkä huomioineet lasta. Matkalla moni moikkasi lasta ja hymyili.
Miksi ihmeessä tuntemattomien tulisi julkisissa huomioida sinun lastasi? Itse en käytä älylaitteita julkisilla paikoilla ellei ole ihan pakko, mutta ei minulla silti ole tullut kertaakaan mieleenkään alkaa tuntemattomien vauvoja huomioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan
Itse lauloin juomalauluja, kun en meinannut muutakaan keksiä. Eipä tuon ikäiselle vielä ollut väliä niillä sanoilla, kun ei niitä ymmärtänyt. Sitten, kun alkoi puhua, niin piti keksiä uusia lauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä neuvoja ettei saisi nähdä puhelinta vanhemmalla. Totta kai saa kunhan vuorovaikutusta samalla.
Nyt eletään nykyaikaa.
Enemmän taaperoa varmaan hämäsi kun palasimme matkalta ja tuntemattomat ihmiset bussissa vastapäätä tuijottivat ruutujaan eivätkä huomioineet lasta. Matkalla moni moikkasi lasta ja hymyili.
Miksi ihmeessä tuntemattomien tulisi julkisissa huomioida sinun lastasi? Itse en käytä älylaitteita julkisilla paikoilla ellei ole ihan pakko, mutta ei minulla silti ole tullut kertaakaan mieleenkään alkaa tuntemattomien vauvoja huomioimaan.
Ei ole pakko mutta joka kerta, kun joku hymyilee lapselle bussissa, niin lapsi hymyilee takaisin ja matka menee paljon mukavammin varmaan kaikkien mielestä, kun kyydissä on tyytyväinen pieni matkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä neuvoja ettei saisi nähdä puhelinta vanhemmalla. Totta kai saa kunhan vuorovaikutusta samalla.
Nyt eletään nykyaikaa.
Enemmän taaperoa varmaan hämäsi kun palasimme matkalta ja tuntemattomat ihmiset bussissa vastapäätä tuijottivat ruutujaan eivätkä huomioineet lasta. Matkalla moni moikkasi lasta ja hymyili.
Miksi ihmeessä tuntemattomien tulisi julkisissa huomioida sinun lastasi? Itse en käytä älylaitteita julkisilla paikoilla ellei ole ihan pakko, mutta ei minulla silti ole tullut kertaakaan mieleenkään alkaa tuntemattomien vauvoja huomioimaan.
Jos et ole juuri nähnyt hyväntuulisia ympärilleen katsovia ihmisiä, et ehkä tajua miten sulkeutuneen apaattisilta täysin ruutuun keskittyvät voivat vaikuttaa. Onhan bussissa sentään edes ikkunat.
Kaksi ihmistä kai vielä tunsivat toisensa. Silti käyttäytyivät kuin olisivat täysin yksin jossain. Lapsi ääntelikin välillä, ruutuihmisiltä ei mitään reaktiota.
Muista ihmisistä voi saada myönteistä energiaa jos vuorovaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä neuvoja ettei saisi nähdä puhelinta vanhemmalla. Totta kai saa kunhan vuorovaikutusta samalla.
Nyt eletään nykyaikaa.
Enemmän taaperoa varmaan hämäsi kun palasimme matkalta ja tuntemattomat ihmiset bussissa vastapäätä tuijottivat ruutujaan eivätkä huomioineet lasta. Matkalla moni moikkasi lasta ja hymyili.
Miksi ihmeessä tuntemattomien tulisi julkisissa huomioida sinun lastasi? Itse en käytä älylaitteita julkisilla paikoilla ellei ole ihan pakko, mutta ei minulla silti ole tullut kertaakaan mieleenkään alkaa tuntemattomien vauvoja huomioimaan.
Jos et ole juuri nähnyt hyväntuulisia ympärilleen katsovia ihmisiä, et ehkä tajua miten sulkeutuneen apaattisilta täysin ruutuun keskittyvät voivat vaikuttaa. Onhan bussissa sentään edes ikkunat.
Kaksi ihmistä kai vi
Mieluummin kyllä tuijottelen ikkunasta ulos, kuin naama rullalla ruuhka bussissa matkustavia. Ainakaan pk-seudulla busseissa harvemmin iloisia ihmisiä näkyy.
Mä vähän jopa järkytyin, että oikeastiko ihmiset antaa ruudun noin pienelle.