Lue keskustelun säännöt.
Vauvan kanssa vuorovaikuttaminen
Vauvani on kahdeksankuukautinen ja tämän ikäiselle olisi hyvä lukea kirjoja ja antaa ikätasoisia kirjoja selattavaksi. Ihmettelen kyllä tätä, koska vauva ei jaksa yhtään katsella kirjoja vaan yrittää lähinnä repiä sivuja, käännellä ja heitellä kirjaa ja jos luen niin painelee tukka putkella omiin touhuihinsa.
Jos laulan lapselle niin silloin hän suomenkielisiä lauluja kuuntelee, mutta silloinkin yrittää enimmäkseen saada puhelinta kädestä jos laulan Youtubesta suomenkielisiä lauluja. Jotain tiettyjä loruleikkejä hän saattaa myös hetken leikkiä.
Vauva on muutenkin sellainen, että jos on ruokittu ja juotettu, vaipat on vaihdettu ja sylit annettu niin on vain perustyytyväinen eikä oikein hirveästi välitä ihmisistä vaan tutkii esim. huonekaluja. Joskus on läheisyydenkipeä ja muuten on aivan sama mitä joku muu aikuinen tekee joka on samassa tilassa.
Kuitenkin kaikki ohjeet tämän ikäisen kanssa kehottavat lukemaan, vuorovaikuttamaan, tarkkailemaan ruutuaikaa jne. Mitä tässä muka voi oikein tehdä kun häntä ei hirveästi kiinnosta? Myös nukkumaan mennessä vauva ei välitä muusta kuin siitä, että antaa maitoa ja silittää, muuten hän hankkiutuu itse uneen pyöriskelemällä sängyssä.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".
Suomenkielinen musiikki on niin hirveää etten kyllä löytäisi Spotifysta mitään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kohdalla opettelin pari laulua puhelimen avulla niin, että sanat olivat näytöllä esillä, kun nukutin vauvaa. Sitten lauloin paljon omakeksimiä, kun en muistanut sanoja. Niistä vauva piti eniten. Eikä se vauva tiennyt kuuluuko sen laulun jatkua kuinka pitkään. Toisen kohdalla lauluja tietysti osaa jo enemmän mutta hauskinta on keksiä uusia sanoituksia. Kaikki hokemat on vauvoista kivoja, joten meillä on laulettu vaipan vaihdon yhteydessä esimerkiksi tällaista pätkää *vauvan nimi* oli maantiellä poikittain jalajallaajalajalavei, ja siellä hän soitteli viuluaan jalajallaajalajalavei, jalavei, jalavei, jalajallaajalajalavei.
Kirjoja ollaan luettu molempien kanssa. Aluksi aina niissä sylihetkissä katsottiin kirjoja vauvan ehdoilla ja sitten joskus 8 kk iässä, kun vauva ei enää nukahtanut rinnalle, niin otettiin iltasatu tavaksi. Se on se illan viimeinen halihetki ennen kuin vauva menee omaan sänkyyn nukkumaan. Luin ihan sitä mitä vauva jaksoi kuunnella hetken. Nuorempi halusi useimmiten kuulla saman Miu-kirjan tai lorukirjan. Aluksi se oli vähän sitä pyörimistä ja kirjan syömistä mutta nopeasti se meni ohi. Annoin iltasadun ajaksi unilelun syliin räplättäväksi. Parin kuukauden jälkeen malttoi kuunnella jo pidempiäkin satuja. Nyt 14 kk iässä luetaan paljon päivälläkin. Taapero myös selaa itse kirjoja mielellään. Erityisesti pitää kirjoista joissa on nappi, jota painamalla kuuluu ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".
Suom
Kivaa lastenmusiikkia on esimerkiksi Henna ja Supersankarit, Puistopartio ja Kielinuppu. Niitä kuunnellaan välillä vauvan kanssa. Niissä on kivaa kielellistä leikittelyä ja niitä on helppo laulaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen kohdalla opettelin pari laulua puhelimen avulla niin, että sanat olivat näytöllä esillä, kun nukutin vauvaa. Sitten lauloin paljon omakeksimiä, kun en muistanut sanoja. Niistä vauva piti eniten. Eikä se vauva tiennyt kuuluuko sen laulun jatkua kuinka pitkään. Toisen kohdalla lauluja tietysti osaa jo enemmän mutta hauskinta on keksiä uusia sanoituksia. Kaikki hokemat on vauvoista kivoja, joten meillä on laulettu vaipan vaihdon yhteydessä esimerkiksi tällaista pätkää *vauvan nimi* oli maantiellä poikittain jalajallaajalajalavei, ja siellä hän soitteli viuluaan jalajallaajalajalavei, jalavei, jalavei, jalajallaajalajalavei.
Kirjoja ollaan luettu molempien kanssa. Aluksi aina niissä sylihetkissä katsottiin kirjoja vauvan ehdoilla ja sitten joskus 8 kk iässä, kun vauva ei enää nukahtanut rinnalle, niin otettiin iltasatu tavaksi. Se on se illan viimeinen halihetki ennen kuin vauva menee omaan sänkyyn nukkumaan. Luin ihan sitä mitä va
No mulla ei jaksa mitään sylissä sadun lukua kun vain repii lehtiä ja haluaa pois. Vaippaa vaihtaessa laulan usein yhden omakeksimän lorun. Siitä vauva on innoissaan. Tuiki tuiki tähtöstä laulan ja Hämähäkkilaulua lorun kanssa. Niistäkin vauva pitää.
Iltasadun aikaan olen itse jo aivan poikki. Niin joo, olen paska äiti tietysti kun kyllä pitää jaksaa. Luen mieluummin päivällä ja vauvalla on muutenkin oma selkeä tapa saada unta sängyssä (maito ja "pyllerehtiminen"). Tuohon päälle pitää vielä omat toimet hoitaa niin siinä sitä ollaan. Paska äiti mikä paska äiti kun aina väärin menee.
AP
8-kuukautinen on aika pieni, ei varmasti tarvitse lukea kirjoja lukemalla ja ihan sama, mistä se taustamusiikki tulee lauluihin (puhelimesta, pianosta tai radiosta) :) Kiva, kun laulat lapselle ja kuulostaa muutenkin hyvältä.
Tsemppiä sinulle äitiyteen, luota vain itseesi! :)
ps. Omat lapset jo kouluiässä, ja minusta tämä on parasta aikaa, kun lapset jo vähän isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:DD kuvakirjat, ja tunnustelukirjat.. äänikirjat.. ja yksinkertaista sanoittamista, toistelua, matkimista... Positiivisen kautta... Sitten oppii huomaamaan mikä kiinnostaa.. esim eläinkirjat .. sitten voi kuunnellaa vaikka eläinlauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen kohdalla opettelin pari laulua puhelimen avulla niin, että sanat olivat näytöllä esillä, kun nukutin vauvaa. Sitten lauloin paljon omakeksimiä, kun en muistanut sanoja. Niistä vauva piti eniten. Eikä se vauva tiennyt kuuluuko sen laulun jatkua kuinka pitkään. Toisen kohdalla lauluja tietysti osaa jo enemmän mutta hauskinta on keksiä uusia sanoituksia. Kaikki hokemat on vauvoista kivoja, joten meillä on laulettu vaipan vaihdon yhteydessä esimerkiksi tällaista pätkää *vauvan nimi* oli maantiellä poikittain jalajallaajalajalavei, ja siellä hän soitteli viuluaan jalajallaajalajalavei, jalavei, jalavei, jalajallaajalajalavei.
Kirjoja ollaan luettu molempien kanssa. Aluksi aina niissä sylihetkissä katsottiin kirjoja vauvan ehdoilla ja sitten joskus 8 kk iässä, kun vauva ei enää nukahtanut rinnalle, niin otettiin iltasatu tavaksi. Se on se illan viimeinen halihetki ennen kuin vauva mene
Ei sen iltasadun tarvitse kestää kuin 2 minuuttia, jos sitäkään. Aloitettiin tuollaisilla paksuilla pahvisivuisilla, joissa oli yksi lause aukeamalla ja ehkä neljä aukeamaa yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonekalut kiinnostaa niin sä voit auttaa vaikka kiipeää sohvalle ja laskeutuu alas. Meillä on tuossa iässä tää on ollut todella mielenkiintoinen juttu.
Sohva menee huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".
Lasten musiikkia. Vastapainoksi, rauhallista lukea satua, oppii keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin pois.
Laulan puhelimen avulla kun siellä soi laulut.
AP
Meillä on sellainen laulukirja, josta kuuluu musiikkia. Löytyy ainakin meidän kirjastosta. 4kk vauva jaksaa ainakin vähän aikaa kuunnella ja katsella kuvia, kun sen kanssa laulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".
Suom
Oot itse suomalainen niin puhutaan suomenkieltä että oppii puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen kohdalla opettelin pari laulua puhelimen avulla niin, että sanat olivat näytöllä esillä, kun nukutin vauvaa. Sitten lauloin paljon omakeksimiä, kun en muistanut sanoja. Niistä vauva piti eniten. Eikä se vauva tiennyt kuuluuko sen laulun jatkua kuinka pitkään. Toisen kohdalla lauluja tietysti osaa jo enemmän mutta hauskinta on keksiä uusia sanoituksia. Kaikki hokemat on vauvoista kivoja, joten meillä on laulettu vaipan vaihdon yhteydessä esimerkiksi tällaista pätkää *vauvan nimi* oli maantiellä poikittain jalajallaajalajalavei, ja siellä hän soitteli viuluaan jalajallaajalajalavei, jalavei, jalavei, jalajallaajalajalavei.
Kirjoja ollaan luettu molempien kanssa. Aluksi aina niissä sylihetkissä katsottiin kirjoja vauvan ehdoilla ja sitten joskus 8 kk iässä, kun vauva ei enää nukahtanut rinnalle, niin otettiin iltasatu tavaksi. Se on se illan viimeinen halihetki ennen kuin vauva mene
lue iltasatu, ehkä 5 minuuttia, ehtii tehdä ne kotityöt. Onko miestä taloudessa? Jakakaa hommat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".
"Lasten musiikkia. Vastapainoksi, rauhallista lukea satua, oppii keskittymään."
Itse lauloin lapsuudesta tutut lastenlaulut ja muitakin, kansanlauluja, iskelmiä. Mitä mieleen nousi.
Varsinkin esikoisen kanssa oli aikaa kaivaa muistia, kun oltiin jonkin aikaa ulkomailla, eikä siellä ollut kauheasti tekemistä toisin kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu paljon lapselle, selitä mitä oot tekemässä "äiti vaihtaa nyt sinulle vaipan". Näytä ja nimeä arkisia asioita lapselle "katso tuolla kävelee koira".
Tällaista teenkin. Tänäänkin esim. opeteltiin syömään naksuja. Usein katsellaan ikkunasta maisemaa ja kerron siitä. Tai käydään lenkillä ja kerron ulkomaailmasta jne.
AP
Se perusarki ja vuorovaikutus riittää.
Ei intopiukeen pedagogin mielestä. Minulla kun on masennus- ja ahdistustaustaa niin huolettaahan se häntä, että osaanko toimia oikein lapsen kanssa. Eli jollain taustalla saa tarkkailemalla tarkkailla meneekö kaikki oikein vai ollaanko huolissaan.
AP
Kaikki menee varmasti oikein hyvin! Kuulostat hyvältä äidiltä.
Tähän ketjuun ilmestyi joku sekopää sotkemaan ketjua.
Minulla on useampi lapsi, pienin ikäeroin, enkä minä heille laulanut, kun en lapsiraukkoja tahtonut kiduttaa "laulullani". Ihan normaaleja nuoria heistä on kasvanut.
Sinulla on yhden lapsen kanssa vielä enemmän aikaa olla vain häntä varten. Ajattele, että ne useamman lapsen perheessä kasvavatkin kasvavat ihan hyviksi silti.
Sellainen normaali vuorovaikutus riittää, kuten olet tehnytkin. Älä väsytä itseäsi yrittämällä liikaa, etenkin taustastaan johtuen!! Oletkin täällä saanut paljon hyviä neuvoja vauvojen pahvisivuisista kirjoista ym.
Sinulla on ihana vauva, joka kuulostaa kehittyvän hyvin ja teillä on mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa AP rölli tai ei, aloitus on ihan kuvaavaa settiä ensikertalaisten somemammojen sielunmaisemista. Kerätään älyttömät paineet täydellisyydestä, uskotaan kaiken maailman marianordineita, alennutaan pentujen täyden palvelun ohjelmatoimistoiksi. Tasaisin väliajoin on täällä juttua siitä, että ahdistunut mammuli ei voi käydä suihkussa, kusella tai juoda kupillista kahvia, koska se toukka "vaatii" kaiken huomio. Ei edes yritetä opettaa pentua sitteriin tai huovalle itsekseen ihmettelemään. Sitten ei nukuta öitä koska ei uskalleta antaa sen rääpäleen änähtää sekunninkaan vertaa ilman että ollaan korvan juuressa "loruttelemassa" ja lässyttämässä.
Onko sulla noin paha olla, ettet pysty kirjoittamaan nätisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen kohdalla opettelin pari laulua puhelimen avulla niin, että sanat olivat näytöllä esillä, kun nukutin vauvaa. Sitten lauloin paljon omakeksimiä, kun en muistanut sanoja. Niistä vauva piti eniten. Eikä se vauva tiennyt kuuluuko sen laulun jatkua kuinka pitkään. Toisen kohdalla lauluja tietysti osaa jo enemmän mutta hauskinta on keksiä uusia sanoituksia. Kaikki hokemat on vauvoista kivoja, joten meillä on laulettu vaipan vaihdon yhteydessä esimerkiksi tällaista pätkää *vauvan nimi* oli maantiellä poikittain jalajallaajalajalavei, ja siellä hän soitteli viuluaan jalajallaajalajalavei, jalavei, jalavei, jalajallaajalajalavei.
Kirjoja ollaan luettu molempien kanssa. Aluksi aina niissä sylihetkissä katsottiin kirjoja vauvan ehdoilla ja sitten joskus 8 kk iässä, kun vauva ei enää nukahtanut rinnalle, niin otettiin iltasatu tavaksi. Se on se illan viimeinen halihetki ennen kuin vauva mene
Kuulostaa hyvältä ja aivan normaalilta vanhemmuudelta.
Mutta miksi ihmeessä puhut itsestäsi ja itsellesi noin rumasti? Se on se sinun ongelmasi, sätit itse itseäsi! Vieläpä aivan turhaan. Eivät muut tee tuon kummempia asioita vauvansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vauvalleni niin, että makoilimme vierekkäin sängyllä ja minä luin. Ei se mitään tähtitiedettä ole. Keskity lapseesi äläkä aliarvioi häntä.
No en todellakaan aliarvioi vaan minua aliarvioidaan. Oikein hakemalla haetaan vikaa äitinä. Että mitä vielä puuttuu tai voisi tehdä täydellisesti. Muille sallitaan luonteva äitiys, mutta ei ilmeisesti minulle.
AP
No minusta tuo kyllä kuulostaa lapsen aliarvioimiselta: "Joskus on läheisyydenkipeä ja muuten on aivan sama mitä joku muu aikuinen tekee joka on samassa tilassa".
Minä luin jo vastasyntyneelle lapselle hyvänkokoisia tarinoita ja tietysti juttelin muutenkin. Jos lapsi menee jonnekin, osaat varmaan mennä perässä. En usko kylläkään, että lapsi on koko päivää liikkeellä. Enem
Kyllä lapselle lukeminen itse asiassa on yksi hyvän vanhemmuuden mitoista. Lapselle lukemiseen on hyvä sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Pallo on sellainen mitä vois opettaa pyörittää, istu lattialle ja näytä mallia.
Myös sellainen potkumopo on kiva ja voi käyttää myös sisällä.
vauva on 8kk ei kyllä vielä potkuttele mopolla
"Suomenkielinen musiikki on niin hirveää etten kyllä löytäisi Spotifysta mitään.
AP"
Todellako? Et löydä edes paria mukavaa kappaletta? Kuulostat tosi negatiiviselta. En ole asiantuntija, mutta ehkä olet masentunut? Ei kuulosta ihan normilta olla joka asiassa noin negatiivinen. Ole varovainen, ettet näytä negatiivisuuttasi liikaa lapselle.
Mä siis puhun ihan kaikkea mun vauvalle (11kk) ja analysoin omia asioitani, arkijuttuja tai mietin ääneen vaikka että mitä pitää ostaa kaupasta, minkä mekon laitan sinne yo-juhliin huomenna jne. Pohdin välillä hänelle ääneen milloin mitäkin asiaa. Toki siis en koko ajan 247 ole äänessä ja ollaan ihan rauhassakin mutta puhun ihan arkijuttuja hänelle ja käytän häntä myös tavallaan terapeuttina ja avaudun jostain ongelmista tms 😅
Toki niitä paksusivuisia lasten kirjoja meillä luetaan (selataan, tutkitaan, heitellään, syödään jne) joka päivä monta kertaa päivässä ja laulan hänelle joka päivä jotain. Joskus kitaran kanssa, joskus marakassin tms. Musahommat on oma harrastus niin tämä luontevaa itselle. Monesti myös kuunnellaan vaikka Spotifystä jotain musiikkia (ihan siis normaalia aikuisten musiikkia) ja laulan mukana ja vauva hytkyy ja "tanssii".