Miksi moni tyytyy niin vähään elämässään?
Miten ihmeessä huonopalkkainen ja tylsä työ voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin tavoitella jotain muuta? Miksi parisuhteissa hyväksytään, ettei toinen kunnioita ja jäädään huonoon suhteeseen? Miksi moni ei uskalla tavoitella unelmiaan tai tehdä rohkeita muutoksia?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tyytyä siihen mitä saa, että saa edes jotakin.
Miten se olisi parempi, että ole saanut yhtään mitään vaan on jäänyt kaikkea vaille kun mikään mitä olisi saanut ei kelvannut?
Idea on juuri siinä, että tavoittelee niitä asioita, jotka kelpaavat itselle, ei tyytyä johonkin, mikä ei tunnu oikealta tai riittävältä. Jos ei tavoittele sitä, mikä oikeasti merkitsee, jää todennäköisesti paitsi siitä, mitä haluaisi saada ja mikä tekee onnelliseksi.
Elämäntyyli on kohtuullisen vaatimaton, joten en tarvitse isoa palkkaa. Enkä halua omistautua työlle, se on pelkästään oikean elämän rahoittamista. Siksi perusduuni, jonka voi unohtaa samantien kun laittaa läppärin kiinni päivän päätteeksi.
Pidän itseäni onnekkaana, koska osaan nauttia pienistä asioista enkä oikeastaan kaipaa muuta kuin rauhaa. Olisi ihan kauhistus olla joku kuuluisa viilettäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai vähään tyytyvä ole yhtä kuin tyytymätön tilanteeseensa?
Ei, mutta jos on tyytymätön tilanteensa eikä yritä muuttaa sitä niin silloin tyytyy liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivot, kuten minulla, kaikesta ei tarvitse maksaa mansikoita. AP:lla taas ei ole sitä ongelmaa, että aivot toimisivat.
Älykäs ihminen ei yleensä suostu jäämään huonopalkkaiseen työhön, josta ei nauti....
Energian puute, dopamiinin vähyys ovat syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole mahiksia parempaan, en saa edes töitä.
Miksi uskot että sinulla ei ole mahdollisuuksia parempaa ja miksi et tee jotain sellaista mikä parantaa mahdollisuuksiasi?
Ei mulla ole edellytyksiä mininkään.
Nuorena naisena uskoo helposti mollaajiaan, vastoin kaikkea järkeä. Luulee että ne joiden pitäisi haluta sinun onnistuvan kannustaisivat. Aina se ei mene niin, ja vasta vanhempana tajuaa joidenkin motiivit.
Et sinä vain mene ja onnistu älystä huolimatta, jos ne ominaisuudet jotka onnistumiseen tarvitaan, eli voima ja itseluottamus, on nitistetty.
Minäpä teidän ettei kaikki elämässäni saavutettu ole itsestään selvyys ja osaan olla nöyrästi kiitollinen siitä mitä on. Ei mitään ihmeellistä, mutta riittävää ja hyvää elämää. Sitä on onnellisuus.
Ei kiinnosta tavoitella mitään ihmeellistä vaan ylläpitää nykyinen elintaso ja panostaa hyvinvointiin.