Miksi moni tyytyy niin vähään elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Ei tyydy. Joillakin ei vain ole.

No onhan se tyytymistä silloin jos ei aktiivisesti pyri tekemään muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

Ei tätä mitään käsikirjoitusta ole, mutta ei kai se estä kysymästä miksi niin moni tyytyy sellaiseen, mikä ei tee hyvää. Jos ihan perusjutut kuten onnellinen parisuhde, työ joka tuo iloa ja riittävästi rahaa, omaa aikaa, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rajojen asettaminen, kunnioitus, turvallisuus, mielekäs arki tuntuvat vaatimuksilta, niin ehkä silloin on jo tyytynyt liian vähään. Ei kyse ole mistään luksuksesta vaan siitä, että elämässä saa olla hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

 

Ei tätä mitään käsikirjoitusta ole, mutta ei kai se estä kysymästä miksi niin moni tyytyy sellaiseen, mikä ei tee hyvää. Jos ihan perusjutut kuten onnellinen parisuhde, työ joka tuo iloa ja riittävästi rahaa, omaa aikaa, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rajojen asettaminen, kunnioitus, turvallisuus, mielekäs arki tuntuvat vaatimuksilta, niin ehkä silloin on jo tyytynyt liian vähään. Ei kyse ole mistään luksuksesta vaan siitä, että elämässä saa olla hyvä olla.

 

Kuulostaa ihan helvetin raskaalta. Ei kiitos, minulle riittää työ, liikunta ja ruoka, muuta en kyllä jaksaisikaan.

Muut ihmiset lannistaa meitä ja kertovat meillä ei ole oikeutta parempaan 

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut niitä hienoja juttuja ja ne ovat paskaa. Ulkokultaa.

Oikeasti tärkeät asiat elämässä ovat: terveys ja hyvinvointi, pääsy luontoon, hyvä ravinto, hyvä happi, laadukkaat ihmissuhteet (tai ei ihmissuhteita), mielekästä tekemistä. Se minkä muodon nämä ottavat on irrelevanttia.

Toki nuo luottelemasi jutut ovat erittäin tärkeitä, mutta eikö aloituksessa nimenomaan ollut kyse mielekkäästä työstä ja riittävästä palkasta, jolla voi elää mielekästä elämää (eikä vain kituutella pallkakuitista toiseen) ja samoin mielekkäästä parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

 

Ei tätä mitään käsikirjoitusta ole, mutta ei kai se estä kysymästä miksi niin moni tyytyy sellaiseen, mikä ei tee hyvää. Jos ihan perusjutut kuten onnellinen parisuhde, työ joka tuo iloa ja riittävästi rahaa, omaa aikaa, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rajojen asettaminen, kunnioitus, turvallisuus, mielekäs arki tuntuvat vaatimuksilta, niin ehkä silloin on jo tyytynyt liian vähään. Ei kyse ole mistään luksuksesta vaan siitä, että elämässä saa olla hyvä olla.

 

Kuulostaa ihan helvetin raskaalta. Ei kiitos, minulle riittää työ, liikunta ja ruoka, muuta en kyllä jaksaisikaan.

Onnellinen parisuhde, mukava työ ja henkinen hyvinvointi kuulostaa raskaalta...?

Vierailija kirjoitti:

Muut ihmiset lannistaa meitä ja kertovat meillä ei ole oikeutta parempaan 

Mutta miksi uskot niitä muita ihmisiä?

Siksi koska mulla on jo kaikki mitä olen halunnutkin ja elän sellaista elämää kuin haluankin maaseudulla eli ei ole mitään mitä tavoitella enään.

Minulla oli nuorena paljon haaveita ja olen onnellinen, että ne ovat kaikki koiraa lukuunottamatta toteutuneet. Olen onnellisesti naimisissa, saimme ihania lapsia, nyt jo aikuisia, jotka menestyvät hyvin elämässään. Teimme rohkeita päätöksiä emmekä jääneet Suomeen ihmettelemään silloista lamaa.

Siitä alkoi varsinainen menestys ja nyt eläkepäivien koittaessa ei ole taloudellisia huolia vaan voimme edelleen jatkaa samanlaista elämäntyyliä. On kaunis ja tilava koti puutarhoineen, kakkoskoti samoin, lapset ja lapsenlapset tulevat mielellään meitä tapaamaan, heihin kaikkiin on hyvät  ja lämpimät välit, mistä olen erityisen onnellinen. Tykkäämme edelleen matkustella ympäri maailmaa, nähdä ja kokea uutta.

Tämä mukava ja helppo elämä on toki vaatinut rohkeutta ja heittäytymistä, kaikilla ei riitä siihen rahkeita.

Nuoruuden koirahaave jäi toteutumatta, koska se nyt ei vaan sopinut liikkuvaan ja ajottain hyvin hektiseen elämäntyyliimme. Ehkä joskus sitten vanhana, jos vaikka jään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuvittelin yläasteella, että minulle riittää duunariammatti, pieni vuokra-asunto ja että on ruokaa pöydässä.

Kun kaverit menivät lukioon, menin minäkin sinne niiden perässä. Sitten hoksasin, että voisinhan minäkin opiskella, kun muutkin niin tekevät. Opiskelin sitten insimööriksi, enkä kirvesmieheksi. 

Kun rahaa alkoi tulla, ei vuokralla asuminen enää tuntunutkaan järkevältä vaan otin lainaa ja ostin oman. Sitten kotilähiön ympyrät alkoivatkin tuntua pieniltä ja muutin ulkomaille.

Eli pikku hiljaa haaveet ovat kasvaneet, kun olen saavuttanut entiset. Eli en minä kummoisia ole elämässäni tavoitellut vaan saanut tämän kaiken pikkuhiljaa.

Enemmän ihmettelen ihmisiä, joilla on epärealistisen suuret toiveet koko elämänsä ja sitten kulkevat pettymyksestä toiseen.

Ja mikä on epärealistisen suuri toive? Ammattiurheilija, pääministeri, tunnettu näyttelijä? Toki vaatii aivan älyttömästi töitä, mutta niin sitä vaan on joku nämäkin tavoitteet toteuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

 

Ei tätä mitään käsikirjoitusta ole, mutta ei kai se estä kysymästä miksi niin moni tyytyy sellaiseen, mikä ei tee hyvää. Jos ihan perusjutut kuten onnellinen parisuhde, työ joka tuo iloa ja riittävästi rahaa, omaa aikaa, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rajojen asettaminen, kunnioitus, turvallisuus, mielekäs arki tuntuvat vaatimuksilta, niin ehkä silloin on jo tyytynyt liian vähään. Ei kyse ole mistään luksuksesta vaan siitä, että elämässä saa olla hyvä olla.

 

Kuulostaa ihan helvetin raskaalta. Ei kiitos, minulle riittää työ, liikunta ja ruoka, muuta en kyllä jaksaisikaan.

Eise onnellinen parisuhde tule tuosta vain elämään vaan vaatii työtä ja lisää vastuuta. Mukava työ, mitä se on? Onnellisuus on haihtuvaa, se tulee ja menee. Ei minun voimavarani riitä tuollaisiin. 

Ei minua ole tehty tähän nykyiseen työelämään ja kokoaikaiseen kehittymiseen. Kotona on hiljaista kuin haudassa ja siitä olen kiitollinen.

Ei mulla ole mahiksia parempaan, en saa edes töitä.

Onko pakko hankkia parisuhde, jos ei halua? Itse en halua asua kenenkään kanssa tai jatkuvasti nähdä. Minulla ei myöskään ole mitään seksuaalisia haluja, enkä tykkää lääpittävänä olosta.

Onko pakko olla työ, jos on työkyvytön?

Onko pakko olla terve, jos on sairas?

Onko pakko tavoitella onnea itsensä ulkopuolelta jos on löytänyt sen sisältä?

Tunnen yhden tyypin, joka meni lukion jälkeen kaupan kassalle töihin, eläköityy kohta, tässä välissä ei opiskelua, ei parisuhdetta tai perhettä, vuokra-asunto hieman keskimääräistä huonommalla alueelle, mutta ei missään slummissa kuitenkaan. Ei autoa tai edes ajokorttia. Matkustaa itsekseen johonkin n.3v välein, kun rahaa on. Ei harrasta mitään.

Olen monesti miettinyt voiko tuollaiseen elämään olla tyytyväinen, mutta toisaalta jos ei haaveile mistään muusta kuin siitä että saa riittävästi ruokaa pöytään ja ei ole isompaa taakkaa, esim. velkoja tai huonoa parisuhdetta niin miksi ei. Helppohan ulkopuolelta on huudella, että ei tuollainen elämä voi olla tyydyttävää, mutta miksi emme enemmänkin kysy itseltämme, että miksi tarvitsemme jatkuvasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun olen tavoitellut suuria, olen joutunut huomaamaan etten kuitenkaan osaa/jaksa riittävästi. Opiskeluissa, työelämässä, jopa yritykseni kaatui. Puolisoakaan en päässyt valitsemaan oven taakse muodostuneesta jonosta, heitä ei kyllä kodin ulkopuolellakaan liiemmin pyrkinyt vakaaseen suhteeseen. Seksinvonkaajia ei lasketa, ne eivät tuo tyydytystä, päinvastoin.

Saatan siis olla tyhmä, vaikealuonteinen, fyysisesti sairas, henkisesti sairas jne. Miksi mä edes haluaisin olla kenenkään menestyneen ihmisen taakkana?

Ymmärrän, että toistuvat pettymykset murentavat uskoa itseen. Mutta voi olla, ettet ole yrittänyt tarpeeksi pitkään tai oikealla tavalla. Kun ensimmäiset yritykset epäonnistuvat, moni luovuttaa ja alkaa uskoa, ettei pysty enempään. Kirjoituksestasi paistaa läpi huono itsetunto. Ajattelet, että olet tyhmä tai taakka, mutta entä jos ainoa este menestykselle on se, että uskot tuohon kuvaan itsestäsi? Menestys ei yleensä tule nopeasti, eikä ilman turhautumisia. Ja itsetunto ei parane miettimällä, miksei kelpaa vaan tekemällä ja yrittämällä uudelleen ja uudelleen.

Buddhalaisen opin mukaan kaikki kärsimys johtuu haluamisesta.

Kun ei halua mitään, on onnellinen. Pitää paikkansa.

Kuuluisan jonkun muun silmissä elämäni on pientä, mutta viihdyn todella hyvin näin, todellakin tuijottelen niitä lintulaudan lintuja joille tosin jo sanoin haikeat heipat ruokintakauden päätyttyä. Olen ollut työelämässä ja nähnyt sen tarjonnan. Haaveilin aikanani menestyksestä ja suosiosta,  kuuluisuudesta jopa, kuten useimmat, kunnes tajusin niiden haaveiden ohuuden.  Vaatimaton asuinpaikka luonnon keskellä tarjoaa kaiken mitä kaipaan. Kulutan mahdollisimman vähän ja silti tunnen olevani rikas ja etuoikeutettu. Rauha joskus hetkeksi rikkoutuu ja joudun sisäisesti taistelemaan tieni takaisin omalle reitilleni, kun joku yllättävä kohtaaja arvioi elämääni pinnallisten oravanpyörämittapuiden mukaan. Mutta arvioinnin kohteena olemisen kokemus on varmasti kaikille tuttu. Elit miten päin vain.  Vähään tyytyvänä varsinkin sitä on vähän kuin menossa yksinänsä päinvastaiseen suuntaan kuin kaikki muut.  

Parisuhteessa en ole tyytynyt, se vaikuttaa elämänlaatuuni niin paljon. Työelämässä olen viihtynyt sen sijaan paremmin luovuttuani urahaluista ja ylennyksistä. Aktiivisesti hakeuduin matalampaan asemaan, jonkun mielestä näyttää tyytymiseltä ja mulle taas useiden uravenymiset menetettyine vapaa-aikoineen ja muine stresseineen paljon pahemmalta.

Tiedätkö varmaksi ettei nuo ihmiset ole ihan onnellisia? 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mahiksia parempaan, en saa edes töitä.

Miksi uskot että sinulla ei ole mahdollisuuksia parempaa ja miksi et tee jotain sellaista mikä parantaa mahdollisuuksiasi? 

Vierailija kirjoitti:

Buddhalaisen opin mukaan kaikki kärsimys johtuu haluamisesta.

Kun ei halua mitään, on onnellinen. Pitää paikkansa.

Näin minäkin sen olen oivaltanut. Sanoisin että o  aika ihanaa olla kiitollinen siitä mitä on. 

Puhdas vesi, turvallinen koti, sopiva lämpö. Ruokaa. Pehmeä lemmikki. Kaunis luonto. Oma rauha jota kukaan hullu kontrolloija ei riko.

Oikeastaan sääliin ihmisiä ketkä juoksee vauhkoina oravanpyörässä ahnehtien koko ajan lisää. Lomansa he viettää kiirehtien aktiviteetista toiseen. Sitku sitku sitku. Pitää olla, pitää saada, mulle mulle mulle. Katsokaa katsokaa kun meillä on. Katsokaa ja ihailkaa kun meidän lapsi tälleen.