Miksi moni tyytyy niin vähään elämässään?

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan. Miksi siis sitä pitäisi ahnehtia?

Sitä, tavoitteleeko toinen suuria asioita elämässään vai ei, ei aina pysty ulkoa päin näkemään, koska kaikilla ne suuret tavoitteet eivät ole aineellisia tai helposti mitattavissa olevia. Minusta esimerkiksi viisauden tavoitteleminen, tai muu itsensä kehittäminen, voi olla suurempi tavoite elämässä kuin vaikka hyväpalkkainen kiinnostava työ. 

Valitettavasti useimmat siirtävät maalitolppia jatkuvasti kauemmaksi. Silloin ei voi koskaan olla tyytyväinen.

En halua omakotitaloa ja mersua pihaan. Minulle riittää vuora-asunto ja polkupyörä. 

Vierailija kirjoitti:

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan. Miksi siis sitä pitäisi ahnehtia?

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan, mutta se maallinen mammonaa tekee elämästä ennen sitä hautaa huomattavasti mukavampaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan. Miksi siis sitä pitäisi ahnehtia?

 

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan, mutta se maallinen mammonaa tekee elämästä ennen sitä hautaa huomattavasti mukavampaa

 

Ei tee, jos se vaatii jatkuvaa stressiä ja työtä, kuten yleensä on. 

Faith kirjoitti:

Sitä, tavoitteleeko toinen suuria asioita elämässään vai ei, ei aina pysty ulkoa päin näkemään, koska kaikilla ne suuret tavoitteet eivät ole aineellisia tai helposti mitattavissa olevia. Minusta esimerkiksi viisauden tavoitteleminen, tai muu itsensä kehittäminen, voi olla suurempi tavoite elämässä kuin vaikka hyväpalkkainen kiinnostava työ. 

Mielestäni nuo taas ei sulje pois toisiaan ja usein ne ihmiset, jotka kehittävät itseään pyrkivät myös kohti kiinnostavaa työtä. 

Noku ei missään oo mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan. Miksi siis sitä pitäisi ahnehtia?

 

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan, mutta se maallinen mammonaa tekee elämästä ennen sitä hautaa huomattavasti mukavampaa

 

Tärkeää on tasapaino. Jos se maallisen mammonan jahtaaminen vie liikaa voimavaroja, aikaa yms. niin voidaan puhua +/- = 0 hyötysuhteesta elämänlaadun suhteen.

Miksi ihminen tyytyy keräämään ulkoista onnea sisäisen sijaan? Miksi ihminen tyytyy elämään orjana vapauden sijaan? Miksi ihminen välittää enemmän siitä mitä naapuri tekee kuin mitä itse tekee? Miksi ihminen ei ota opikseen historiasta vaan mieluummin vääristää sitä? Miksi ihminen ennemmin kietoutuu valheiden verkkoon kuin myöntää olevansa väärässä? Miksi älykkäin laji planeetalla on oikeasti typerin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan. Miksi siis sitä pitäisi ahnehtia?

 

Maallista mammonaa ei saa hautaan mukaan, mutta se maallinen mammonaa tekee elämästä ennen sitä hautaa huomattavasti mukavampaa

 

Ei tee, jos se vaatii jatkuvaa stressiä ja työtä, kuten yleensä on. 

Siksi monet pyrkivät passiiviseen tuloon.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä huipullakaan aina ole auvoista. Itse otin lopputilin hyväpalkkaisesta työstä ja vaihdoin matalapalkkaiseen työhön koska työn vaatimukset söivät elämäniloa.

Niinhän se yksi Herlinkin sanoi että kaikkea ei voi mitata rahassa.Ne jotka väittävät vastaan ovat niitä joille ei mitkään rahat riittäisi kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko hankkia parisuhde, jos ei halua? Itse en halua asua kenenkään kanssa tai jatkuvasti nähdä. Minulla ei myöskään ole mitään seksuaalisia haluja, enkä tykkää lääpittävänä olosta.

Onko pakko olla työ, jos on työkyvytön?

Onko pakko olla terve, jos on sairas?

Onko pakko tavoitella onnea itsensä ulkopuolelta jos on löytänyt sen sisältä?

Jokaisella on oikeus valita oma elämänsä suunta, ja on täysin ok olla ilman parisuhdetta tai olla tavoittelematta ns. perinteistä onnea. Mutta kysymys koski heitä, jotka jäävät tietoisesti tilanteisiin, joissa ovat tyytymättömiä ja joihin voisivat itse vaikuttaa.  Lisäksi, vaikka joku onkin esimerkiksi sairas tai työkyvytön, se ei aina tarkoita, etteikö hän voisi pyrkiä kohti parempaa hyvinvointia tai tehdä elämässään muutoksia, moni tavoittelee parempaa terveyttä tai parempaa elämänlaatua juuri näistä lähtökohdista. Samoin parisuhteet ja toiveet niistä voivat muuttua elämän aikana, kun opitaan uutta itsestä ja omista tarpeista. 

Ei kai vähään tyytyvä ole yhtä kuin tyytymätön tilanteeseensa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä huipullakaan aina ole auvoista. Itse otin lopputilin hyväpalkkaisesta työstä ja vaihdoin matalapalkkaiseen työhön koska työn vaatimukset söivät elämäniloa.

 

Niinhän se yksi Herlinkin sanoi että kaikkea ei voi mitata rahassa.Ne jotka väittävät vastaan ovat niitä joille ei mitkään rahat riittäisi kuitenkaan.

Monilla on edelleen kuva duunariammateista, että ne ovat kauheeta rutiinia ja kitumista pikkupalkalla. Tiedän säästelijäitä siivoojia omistusasuntoineen, että asuntolaina-akateemisia lähiöteslaunelmineen.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Sitä, tavoitteleeko toinen suuria asioita elämässään vai ei, ei aina pysty ulkoa päin näkemään, koska kaikilla ne suuret tavoitteet eivät ole aineellisia tai helposti mitattavissa olevia. Minusta esimerkiksi viisauden tavoitteleminen, tai muu itsensä kehittäminen, voi olla suurempi tavoite elämässä kuin vaikka hyväpalkkainen kiinnostava työ. 

Mielestäni nuo taas ei sulje pois toisiaan ja usein ne ihmiset, jotka kehittävät itseään pyrkivät myös kohti kiinnostavaa työtä. 

 

Joku voi olla ns. tylsässä työssä, mutta kehittää itseään muulla ajalla. Miksi antaa aivotyötänsä työnantajalle, kun siitä voi nauttia itse?

Jos on aivot, kuten minulla, kaikesta ei tarvitse maksaa mansikoita. AP:lla taas ei ole sitä ongelmaa, että aivot toimisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Sitä, tavoitteleeko toinen suuria asioita elämässään vai ei, ei aina pysty ulkoa päin näkemään, koska kaikilla ne suuret tavoitteet eivät ole aineellisia tai helposti mitattavissa olevia. Minusta esimerkiksi viisauden tavoitteleminen, tai muu itsensä kehittäminen, voi olla suurempi tavoite elämässä kuin vaikka hyväpalkkainen kiinnostava työ. 

Mielestäni nuo taas ei sulje pois toisiaan ja usein ne ihmiset, jotka kehittävät itseään pyrkivät myös kohti kiinnostavaa työtä. 

 

Joku voi olla ns. tylsässä työssä, mutta kehittää itseään muulla ajalla. Miksi antaa aivotyötänsä työnantajalle, kun siitä voi nauttia itse?

Ja mikä estää kehittämästä itseään sekä työelämässä ja vapaa-ajalla ja voihan sitä olla vaikka yksityisyrittäjä jos omat ideat ovat niin hyviä ettei niitä halua antaa muille. 

Täytyy tyytyä siihen mitä saa, että saa edes jotakin.

Miten se olisi parempi, että ole saanut yhtään mitään vaan on jäänyt kaikkea vaille kun mikään mitä olisi saanut ei kelvannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä huipullakaan aina ole auvoista. Itse otin lopputilin hyväpalkkaisesta työstä ja vaihdoin matalapalkkaiseen työhön koska työn vaatimukset söivät elämäniloa.

 

Niinhän se yksi Herlinkin sanoi että kaikkea ei voi mitata rahassa.Ne jotka väittävät vastaan ovat niitä joille ei mitkään rahat riittäisi kuitenkaan.

Monilla on edelleen kuva duunariammateista, että ne ovat kauheeta rutiinia ja kitumista pikkupalkalla. Tiedän säästelijäitä siivoojia omistusasuntoineen, että asuntolaina-akateemisia lähiöteslaunelmineen.

Onhan se siivoaminen aikamoista rutiinia vaikka olisi se omistusasuntokin.