Lue keskustelun säännöt.
Mihin on syytä varautua tulevaisuudessa, jos lapsella todetaan ADHD, autismi tms?
28.05.2025 |
Pienellä lapsellamme on viitteitä tällaisesta käytöksestä ja pidän ihan realistisena, että tulevaisuudessa napsahtaa jokin tällainen diagnoosi.
Mihin on syytä varautua, jos lapsella todetaan jotain nepsyyttä tms? Mikä on oikeasti realismia esim. kouluaikana tai aikuisena? Millaista on erityislapsen/nuoren kasvattaminen? Millaista arki on? Miten jaksat vanhempana? Meillä on ns. kunnollinen perhe, mutta mietin, miten me vanhemmat jaksetaan jo valmiiksi vilkkaan ja paljon voimia vievän lapsen kanssa sitten isompana.
Samoin mietityttää kaikki kauhutarinat "kaikki adhd:t on aikuisena päihdeongelmaisia ja syrjäytyneitä" joita olen kuullut. Mietin, voiko lapsi saada suht normaalin elämän, vaikka hän ei olisikaan terve?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-potilas ei pääse poliisiksi tai lentäjäksi eikä saa luovuttaa siittiöitä tai lisääntyä.
Tämä! Meillä on suvussa ADHD-piirteitä, ja lapsi varmaan jossakin toisessa perheessä olisi saanut diagnoosin. Mutta itse ajattelemme, ettemme halua sulkea ovia häneltä. Siksi mieluummin tuemme arjessa kaikilla niillä keinoilla, joita olemme elämässä oppineet.
Oletko ajatellut, että sille on syynsä miksi ADHD:n ei kannata olla poliisi tai lentäjä? Ei se ole mikään vika tai vamma, mutta ihan kaikkiin ammatteihin heistä ei ole.
Eiköhän lapseni karsiudu pääsykokeissa, mikäli hän ei ole sovelias kyseiseen ammattiin. Ei esimerkiksi lentäjäksi aivan jokainen pääse. Itse en halua mahdollisen ohimenevän kypsymättömyyden vuoksi ehdoin tahdoin sulkea ovia häneltä mihinkään ammattiin, mistä hän saattaa tulevaisuudessa olla kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣
Tuskinpa ne "ihanat huumeet" on yhdenkään vanhemman tavoite. Jos lapsella oikeasti on ADHD, ne lääkkeet voivat pelastaa siltä, että lapsesta tulee ulkopuolinen alisuoriutuja ja hän voi elää tässä neurotyypillisten sosiaalisessa maailmassa. Aivan varmasti suurin osa lääkitsevistä vanhemmista on nämä plussat ja miinukset käynyt läpi. Typerää syyllistämistä.
Lääketehtaan konsulentti saapui keskuteluun. Ootko opiskelija ja saat tekoälyltä hälytyksen milloin aihetta jossain palstalla käsitellään?
Tavikset spekuloivat ja päivittelevät asioita olematta itse yhtään mielenkiintoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat nykyään niin tavattoman yleisiä diagnooseja, että suurin osa diagnoosin saaneista ei poikkea mitenkään siitä mitä pidettiin normaalina persoonallisuutena ennen nepsyjen aikaa, eli esimerkiksi 10 vuotta sitten.
Aivan tavallinen kasvatus riittää. Itse asiassa riittävän jämäkällä kurinpidolla voi huolehtia siitä, ettei koko diagnoosiprosessia tarvitse käynnistää.
Meidän suvussa on kyllä kaksi yli 3o-vuotiasta altistua ja veljellä, 65 on adhd. Silloin nuorena 80- luvulla diagnoosi oli mbd mutta se muuttui. Lapseni koulussa oli erikseen erityisen opetuksen osasto 90- luvulla, nimenomaan nepsyille. Ei erityisyys ole käytöshäiriö. Miten meinasit kurilla saada esim puheen tulemaan tai motoriikan paremmaksi?
Mutta tavallinen kasvatus on lähtökohta. Toistoja ja neuvontaa tarvitasn paljon. Ei eri vapauksia diagnoosiin vedoten.
Paras vinkkini mitä voin antaa, niin etsi vertaistukea! Ei tarvitse mennä perä edellä puuhun, kun voi hyötyä heidän kokemuksistaan ja neuvoistaan, jotka ovat samassa tilanteessa ja jo edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat nykyään niin tavattoman yleisiä diagnooseja, että suurin osa diagnoosin saaneista ei poikkea mitenkään siitä mitä pidettiin normaalina persoonallisuutena ennen nepsyjen aikaa, eli esimerkiksi 10 vuotta sitten.
Aivan tavallinen kasvatus riittää. Itse asiassa riittävän jämäkällä kurinpidolla voi huolehtia siitä, ettei koko diagnoosiprosessia tarvitse käynnistää.
Tää on niin jännää.
Hain ja sain adhd diagnoosin tasan 20 vuotta sitten. Opiskelin silloin yliopistossa ja valmistuinkin tuossa tuokiossa. Aihe oli kuuma peruna. Tavikset iskevät kyynerpäillä kun se on mahdollista.
Ei enää sillä nyt ne tavitsetkin hinkuvat itselleen samaa diagnoosia.
Olin lapsena laajoissa tutkimuksissa 80- luvulla, mutta mitään ei löytynyt. Olen kuulemma terve.
En jaksanut ala-asteella keskittyä. Olin haaveilija. Ajatukset vaelsivat kokoajan. Pääsin peruskoulun läpi. Opiskelin ammattitutkinnon ja myöhemmin toisenkin. Olen tehnyt pätkätöitä ja paljon työttömänä.
En saa mitään aikaan tai aloitan kaikkia projekteja, mutten saa niitä loppuun. Olen muutamissa asioissa todella hyvä, mutta vain niissä jotka minua todella kiinnostaa.
Minulla ei ole diagnoosia ja tuskin sellaista saan.
Vierailija kirjoitti:
Ne lääkkeet ei auta kaikilla. Me kokeiltiin niitä jonkin aikaa, mutta kun niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, niin lopetettiin niiden käyttö. Sitten mentiin eteenpäin muilla keinoilla, kuten erilaisilla terapioilla. Rajattiin virikkeitä ja noudatettiin tarkkoja rutiineja mm.
Lääkkeitä on useita erilaisia. Meillä muistaakseni kokeilun kolmannet sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 25v nepsylapsi nykyään siis nepsyaikuinen. Diagnoosia alettiin rakentamaan jo eskarissa, oireita oli jo 3v neuvolasta alkaen. Kävi koulun pienryhmäopetuksessa, hänellä oli helpotettu oppimispolku esim ruotsia ei tarvinnut opetella ollenkaan ja ammattikoulun kävi erityisammattikoulussa.
Ei ole koskaan käyttänyt päihteitä, on perheellistynyt ja työelämässä. Että ihan hyvin kaikki lopulta meni, ei syrjäytynyt vaikka sitäkin välillä pelkäsin.
Lapsen kanssa kyllä pärjäsi vaikka uuvuttavaa oli välillä vääntää läksyjä useita tunteja illassa, mutta muut ihmiset olivat välillä todella inhottavia ja loukkaavia. Ja kaikista oikeuksista piti itse olla todella tarkka ja ottaa itse selvää, että mistä saa apua, minne olla yhteydessä. En edes tiennyt että on erityisen tuen tarpeisille oma ammattikoulu, mutta lapseni luokalla olleen toisen lapsen äiti oli jo yhden nepsyn kokemuksella etsinyt näitä tietoja ja vink
Joo. Se on näitä ammattikouluja joissa ei tarvitse osata mitään. Edes lukea tai kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tavikset spekuloivat ja päivittelevät asioita olematta itse yhtään mielenkiintoisia ihmisiä.
Sori jos emme ole kiinnostavia kuten anime.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lääkkeet ei auta kaikilla. Me kokeiltiin niitä jonkin aikaa, mutta kun niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, niin lopetettiin niiden käyttö. Sitten mentiin eteenpäin muilla keinoilla, kuten erilaisilla terapioilla. Rajattiin virikkeitä ja noudatettiin tarkkoja rutiineja mm.
Lääkkeitä on useita erilaisia. Meillä muistaakseni kokeilun kolmannet sopivat.
Tottakai. Katsoitte mistä pillereistä saa lähimuistissa korkeimman hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lääkkeet ei auta kaikilla. Me kokeiltiin niitä jonkin aikaa, mutta kun niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, niin lopetettiin niiden käyttö. Sitten mentiin eteenpäin muilla keinoilla, kuten erilaisilla terapioilla. Rajattiin virikkeitä ja noudatettiin tarkkoja rutiineja mm.
Lääkkeitä on useita erilaisia. Meillä muistaakseni kokeilun kolmannet sopivat.
Tottakai. Katsoitte mistä pillereistä saa lähimuistissa korkeimman hinnan.
*lähipuistossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavikset spekuloivat ja päivittelevät asioita olematta itse yhtään mielenkiintoisia ihmisiä.
Sori jos emme ole kiinnostavia kuten anime.
Sori minä en ole animea diggaava enkä ylipäätään fantasiasta kiinnostunut ihminen. Olen romanttinen realisti. Minun adhd diagnoosi ei ollut muoti-ilmiö vaan olin itse edelläkävijä sitä hakiessani 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että huolettaa. Älä stressaa asiaa liikaa. Nykyisin on paljon paremmat tukitoimet, kuin joskus pari vuosikymmentä sitten. Lapset ovat yksilöitä, osalla voi olla ihan normaali elämä eikä diagnoosi siihen vaikuta. :)
Nykyään ei ole mitään tukitoimia. Neljäsosalla lapsista on tehostetun- tai erityisen tuen tarve. Ihan samassa suuressa luokassa ne kaikki ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lääkkeet ei auta kaikilla. Me kokeiltiin niitä jonkin aikaa, mutta kun niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, niin lopetettiin niiden käyttö. Sitten mentiin eteenpäin muilla keinoilla, kuten erilaisilla terapioilla. Rajattiin virikkeitä ja noudatettiin tarkkoja rutiineja mm.
Lääkkeitä on useita erilaisia. Meillä muistaakseni kokeilun kolmannet sopivat.
Tottakai. Katsoitte mistä pillereistä saa lähimuistissa korkeimman hinnan.
Mitä? Lapsi tarvitsee itse ne lääkkeet, joka ikisen. Käyttämättä jääneet sopimattomat tabletit vietiin lääkejätteenä takaisin apteekkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On syytä varautua siihen, että päiväkodin ja koulun kanssa saa olla koko ajan selittämässä, miten asiat oikeasti ovat. Lapsi itsessään tuo iloa, mutta ymmärtämättömät aikuiset tuovat stressiä elämään.
Miten ope voi olla tietämätön nepsyistä? Pelkkiä adhd-lapsia on 20% ikäluokasta.
Hämmästyisit, jos tietäisit, miten monista asioista opettajat ovat tietämättömiä. Eivät saa riittävästi kurssitusta.
1. Opeta ottamaan vastuuta itsestä ja omista tekemisestä. Jos lähtee jonnekin, itse pakkaa tavaransa jne. Myös kalenteroinnin opettaminen helpottaa lapsesi elämää huomattavasti.
2. Pistä hänet myös epämukaviin tilanteisiin. Valitettavasti iso ero nykyautisteihin versus vanhempiin autisteihin on sen, että mennään liian usein diagnoosin taakse ja lapsen ei tarvitse kokea hankalia ja epämiellyttäviä tilanteita. Joka näkyy suoraan siinä, että työelämään integroituminen ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣
Tuskinpa ne "ihanat huumeet" on yhdenkään vanhemman tavoite. Jos lapsella oikeasti on ADHD, ne lääkkeet voivat pelastaa siltä, että lapsesta tulee ulkopuolinen alisuoriutuja ja hän voi elää tässä neurotyypillisten sosiaalisessa maailmassa. Aivan varmasti suurin osa lääkitsevistä vanhemmista on nämä plussat ja miinukset käynyt läpi. Typerää syyllistämistä.
Lääketehtaan konsulentti saapui keskuteluun. Ootko opiskelija ja saat tekoälyltä hälytyksen milloin aihetta jossain palstalla käsitellään?
Suomessa kaikki hoito on liian lääkepainotteista. Se on halpaa ja lääketehtaat on innokkaita markkinoimaan.
Se on niin tapauskohtaista.
Mutta näin yleisesti ottaen saat varautua siihen että vammaistukea pitää hakea joka vuosi uudestaan, ja joudut taistelemaan lapsesi puolesta jotta tämä saa sitä tukea mitä tarvitsee ja niitä palveluita joihin hänellä on laillinenkin oikeus. Jos lapsi tarvitsee sinut omaishoitajakseen niin valmistaudu siihen että se rajoittaa elämää ja elätte köyhyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat nykyään niin tavattoman yleisiä diagnooseja, että suurin osa diagnoosin saaneista ei poikkea mitenkään siitä mitä pidettiin normaalina persoonallisuutena ennen nepsyjen aikaa, eli esimerkiksi 10 vuotta sitten.
Aivan tavallinen kasvatus riittää. Itse asiassa riittävän jämäkällä kurinpidolla voi huolehtia siitä, ettei koko diagnoosiprosessia tarvitse käynnistää.
Tää on niin jännää.
Hain ja sain adhd diagnoosin tasan 20 vuotta sitten. Opiskelin silloin yliopistossa ja valmistuinkin tuossa tuokiossa. Aihe oli kuuma peruna. Tavikset iskevät kyynerpäillä kun se on mahdollista.
Ei enää sillä nyt ne tavitsetkin hinkuvat itselleen samaa diagnoosia.
Olin lapsena laajoissa tutkimuksissa 80- luvulla, mutta mitään ei löytynyt. Olen kuulemma terve.
&nb
ADD?
Ne lääkkeet ei auta kaikilla. Me kokeiltiin niitä jonkin aikaa, mutta kun niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, niin lopetettiin niiden käyttö. Sitten mentiin eteenpäin muilla keinoilla, kuten erilaisilla terapioilla. Rajattiin virikkeitä ja noudatettiin tarkkoja rutiineja mm.