Mihin on syytä varautua tulevaisuudessa, jos lapsella todetaan ADHD, autismi tms?

Meillä ongelman alkoi ilmetä koulussa. Perus luokalla ei vain opettajat pärjännyt lapsen kanssa. Siirtyi diagnoosin jälkeen pienluokalle ja sai "oman" avustajan.

Vierailija kirjoitti:

Taiteellisia, lahjakkaita, omapäisiä, kekseliäitä

Hyviä puolia.

Lue Thom Hartmannin kirja jossa selvitti adhd piirteiden hyötyä ja historiaa. Kirjan nimi kai oli Beyond adhd, Hunting reasons from past and present.

Piirteillä on ollut sellainen hyöty että nämä geenit periytyvät vahvasti.

H*lvetin raskasta läheisille.

Vierailija kirjoitti:

Joskus katselin jonkun videoita, jossa kertoi että tässä näkyy autismin ensi oireet juuri istumaan oppineella alle vuoden ikäisellä. Lapsi räpsytteli käsiään, tuon jälkeen, siis vuosia, olen katsellut pieni istuvia lapsia ja todennut lähes jokainen räpsyttelee käsiään, vaikkapa innoissaan kun odottaa saavansa jotain mistä pitää.

Eli miksi surra etukäteen, jos oikeasti on jotain sitten ottaa asioista selvää ja hakee apua.

Miten käsiä RÄPSYTELLÄÄN?

Silmiä räpsytellään, ei käsiä.

Käsiä läpsytellään, vai mitä ajat takaa?

Vierailija kirjoitti:

Adhd-potilas ei pääse poliisiksi tai lentäjäksi eikä saa luovuttaa siittiöitä tai lisääntyä. 

Tämä! Meillä on suvussa ADHD-piirteitä, ja lapsi varmaan jossakin toisessa perheessä olisi saanut diagnoosin. Mutta itse ajattelemme, ettemme halua sulkea ovia häneltä. Siksi mieluummin tuemme arjessa kaikilla niillä keinoilla, joita olemme elämässä oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus katselin jonkun videoita, jossa kertoi että tässä näkyy autismin ensi oireet juuri istumaan oppineella alle vuoden ikäisellä. Lapsi räpsytteli käsiään, tuon jälkeen, siis vuosia, olen katsellut pieni istuvia lapsia ja todennut lähes jokainen räpsyttelee käsiään, vaikkapa innoissaan kun odottaa saavansa jotain mistä pitää.

Eli miksi surra etukäteen, jos oikeasti on jotain sitten ottaa asioista selvää ja hakee apua.

Miten käsiä RÄPSYTELLÄÄN?

Silmiä räpsytellään, ei käsiä.

Käsiä läpsytellään, vai mitä ajat takaa?

Minä ainakin räpsyttelen käsiä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Esim adhd lapsi kuormittuu koulussa huomattavasti enemmän ilman diagnoosia ja tarvittavia tukitoimia. 

Mistä tietää onko joku lapsi adhd? Siitä että lapsi kuormittuu?

 

Ei tietenkään siitä, kaikki lapset kuormittuu koulusta jossain määrin, mutta ei sitä diagnoosia kannata vältellä myöskään, koska lapsella on silloin paremmat mahdollisuudet tukitoimille (jos kaikki luokan lapset on ns neurotyypillisiä, sinne ei resurssoida tukea ja kesken vuoden se on vaikeaa) ja lääkityksen tarpeessa oleva lapsi hyötyy lääkityksestä, koska aivot voivat ohjautua uudelleen, mitä taas aikuisena lääkityt aivot eivät enää tee.

Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla pienellä lapsellasi on "viitteitä" tuollaiseen?

Olen törmännyt kolmikymppisten äitien kahvipöytäkeskustelussa ihan normaalien taaperoiden ja leikki-ikäisten piirteiden patologisoimiseen. Kuvitellaan esimerkiksi, että pikkulapsen normaali vilkkaus ja huomionhaku äidiltään olisi ADHD-oire, tai pikkupojan normaali voimakas kiinnostus autoihin ja rekkoihin oire autistisesta erityiskiinnostuksenkohteesta.

Tuttavapiirissäni on äiti, joka haki lapselleen jonkun diagnoosin jo, ennenkuin se lapsi täytti 1. Itse en huomannut lapsessa mitään kummallista, enkä ole vieläkään huomannut vaikka on jo eskarissa. Lapsen ollessa 1,5-vee äiti valitti, että kun ei tämä istu hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja vaan pitää perässä juosta... Kyllä tuntuu vaan olevan aika epärealistiset kuvitelmat ja odotukset arjesta ja lapsesta ja sitten haetaan diagoosi, kun ei äitinä jaksa ja osaa. Enkä sano, että kaikilla olisi näin. Mutta tuossa tapauksessa vähän epäilen asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣

Kannattaa mennä suoraan Pohjois-Karjalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus katselin jonkun videoita, jossa kertoi että tässä näkyy autismin ensi oireet juuri istumaan oppineella alle vuoden ikäisellä. Lapsi räpsytteli käsiään, tuon jälkeen, siis vuosia, olen katsellut pieni istuvia lapsia ja todennut lähes jokainen räpsyttelee käsiään, vaikkapa innoissaan kun odottaa saavansa jotain mistä pitää.

Eli miksi surra etukäteen, jos oikeasti on jotain sitten ottaa asioista selvää ja hakee apua.

Miten käsiä RÄPSYTELLÄÄN?

Silmiä räpsytellään, ei käsiä.

Käsiä läpsytellään, vai mitä ajat takaa?

Minä ainakin räpsyttelen käsiä.

-eri.

Oletko varis vai pulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-potilas ei pääse poliisiksi tai lentäjäksi eikä saa luovuttaa siittiöitä tai lisääntyä. 

Tämä! Meillä on suvussa ADHD-piirteitä, ja lapsi varmaan jossakin toisessa perheessä olisi saanut diagnoosin. Mutta itse ajattelemme, ettemme halua sulkea ovia häneltä. Siksi mieluummin tuemme arjessa kaikilla niillä keinoilla, joita olemme elämässä oppineet.

Oletko ajatellut, että sille on syynsä miksi ADHD:n ei kannata olla poliisi tai lentäjä? Ei se ole mikään vika tai vamma, mutta ihan kaikkiin ammatteihin heistä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus katselin jonkun videoita, jossa kertoi että tässä näkyy autismin ensi oireet juuri istumaan oppineella alle vuoden ikäisellä. Lapsi räpsytteli käsiään, tuon jälkeen, siis vuosia, olen katsellut pieni istuvia lapsia ja todennut lähes jokainen räpsyttelee käsiään, vaikkapa innoissaan kun odottaa saavansa jotain mistä pitää.

Eli miksi surra etukäteen, jos oikeasti on jotain sitten ottaa asioista selvää ja hakee apua.

Miten käsiä RÄPSYTELLÄÄN?

Silmiä räpsytellään, ei käsiä.

Käsiä läpsytellään, vai mitä ajat takaa?

Minä ainakin räpsyttelen käsiä.

-eri.

Oletkin vammanen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd-potilas ei pääse poliisiksi tai lentäjäksi eikä saa luovuttaa siittiöitä tai lisääntyä. 

Tämä! Meillä on suvussa ADHD-piirteitä, ja lapsi varmaan jossakin toisessa perheessä olisi saanut diagnoosin. Mutta itse ajattelemme, ettemme halua sulkea ovia häneltä. Siksi mieluummin tuemme arjessa kaikilla niillä keinoilla, joita olemme elämässä oppineet.

Oletko ajatellut, että sille on syynsä miksi ADHD:n ei kannata olla poliisi tai lentäjä? Ei se ole mikään vika tai vamma, mutta ihan kaikkiin ammatteihin heistä ei ole.

Jos se ei ole vika tai vamma, se on parannettavissa. 

Mulla on nyt 25v nepsylapsi nykyään siis nepsyaikuinen. Diagnoosia alettiin rakentamaan jo eskarissa, oireita oli jo 3v neuvolasta alkaen. Kävi koulun pienryhmäopetuksessa, hänellä oli helpotettu oppimispolku esim ruotsia ei tarvinnut opetella ollenkaan  ja ammattikoulun kävi erityisammattikoulussa. 

Ei ole koskaan käyttänyt päihteitä, on perheellistynyt ja työelämässä. Että ihan hyvin kaikki lopulta meni, ei syrjäytynyt vaikka sitäkin välillä pelkäsin.

Lapsen kanssa kyllä pärjäsi vaikka uuvuttavaa oli välillä vääntää läksyjä useita tunteja illassa, mutta muut ihmiset olivat välillä todella inhottavia ja loukkaavia. Ja kaikista oikeuksista piti itse olla todella tarkka ja ottaa itse selvää, että mistä saa apua, minne olla yhteydessä. En edes tiennyt että on erityisen tuen tarpeisille oma ammattikoulu, mutta lapseni luokalla olleen toisen lapsen äiti oli jo yhden nepsyn kokemuksella etsinyt näitä tietoja ja vinkkasi minulle.

Aina kannattaa huumata vilkas lapsi 🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣

Tuskinpa ne "ihanat huumeet" on yhdenkään vanhemman tavoite. Jos lapsella oikeasti on ADHD, ne lääkkeet voivat pelastaa siltä, että lapsesta tulee ulkopuolinen alisuoriutuja ja hän voi elää tässä neurotyypillisten sosiaalisessa maailmassa. Aivan varmasti suurin osa lääkitsevistä vanhemmista on nämä plussat ja miinukset käynyt läpi. Typerää syyllistämistä.

Vilkkautta, kiusantekoa, väkivaltaa, jäynää, karkailua, kikenlaisia ongelmia koko ajan kaikista toimista huolimatta, niin kotona kuin koulussakin. Jatkuvaa huonoa palautetta koulusta ja muualta. Kaverit ei saaneet enää leikkiä hänen kanssaan. Erityisluokalle siirto. Lintsausta, huonoa käytöstä. Sijoitus, sitten koulukoti. Päihteet, rikokset ja lopulta vankila. Sen jälkeen vähän rauhoittunut muttei vieläkään tee mitään " normaalia", kuten saata peruskoulua loppuun tai edes yritä tehdä töitä tai kouluttautua tai edes herätä aamulla ajoissa. Kaljaa vetää nykyään joka päivä. Sellaista kävi meillä, meidän lapselle. Semmonen lapsi tuli siitä sitten. Ja kaikki apu on aina yritetty saada ja hankkia, on käyty perheneuvolat ja terapiat ja opetettu tavat ja miten elämässä toimitaan, hankittu Ritalinit ja Concertat vaan ei, ei hän siitä huolimatta koskaan tehnyt kuten muut haluavat. Ei tee vieläkään. Diagnoosi tuli siis ensimmäisellä luokalla. 

Olen luovuttanut. Itken paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Esim adhd lapsi kuormittuu koulussa huomattavasti enemmän ilman diagnoosia ja tarvittavia tukitoimia. 

Mistä tietää onko joku lapsi adhd? Siitä että lapsi kuormittuu?

 

Nimenomaan. Tuo epämääräinen kuormitus ja akkojen siitä seuraava hysteria ja hellanlettastelu. Ja sitten huumeet kurkkuun ja huoneeseen istumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aikoo niin monella lääkärillä ravata, että saa diagnoosin ja ne ihanat huumeet 🤣

Kannattaa mennä suoraan Pohjois-Karjalaan. 

MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAAAN!

Vaihdan farkut verkkarihousuun.