Lue keskustelun säännöt.
SIJAISPERHEIDEN PALKKIOT!
28.05.2025 |
"Sijaisperhe on perhe, joka antaa kodin lapselle, joka ei voi asua omassa kodissaan. Sijaisperhe huolehtii lapsen arjesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Sijaisperheelle maksetaan palkkiota ja kulukorvausta jokaiselta kuukaudelta, kun sijoitettu lapsi asuu perheessä. Kuukausitulot riippuvat sijoitettujen lasten määrästä (alla olevan taulukon mukaisesti). Tulot kerryttävät eläkettä.
-Yksi lapsi: palkkio 2009 euroa, kulukorvaus 1035 euroa, yhteensä 3044 euroa
-Kaksi lasta: palkkio 4018 euroa, kulukorvaus 2071 euroa, yhteensä 6089 euroa
-Kolme lasta: palkkio 6027 euroa, kulukorvaus 3107 euroa, yhteensä 9134 euroa
-Neljä lasta: palkkio 8036 euroa, kulukorvaus 4143 euroa, yhteensä 12179 euroa"
Kommentit (155)
141/155
|
30.05.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
En minä tuollaista summaa saa vaikka hoitopalkkio on korotettu.
Mulla oli kototettuna 2800 ja risat/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman rahan saa varmasti helpommalla jostain muusta duunista.
Sijaishoidossa sijaisperhe on toimeksiantosuhteessa hyvinvointialueeseen. Lapsi on hänen henkilökohtaisen sosiaalityöntekijänsä vastuulla ja sossu päättää hänen asioistaan hyvin pitkälti. Edes Tallinnan laivalle et lasta ota ilman sossun lupaa. Lapsella tulee olla oma huone, harrastus ja viikkorahat. Sijoitetuilla lapsilla on lähes kaikilla lastenpsykiatrian asiakkuus ja paljon erilaisia tukitoimia ja terapioita. Sijaisperhe vastaa niihin menemisistä. Lisäksi sijoitetut lapset tapaavat vanhempiaan. Joku tapaa kaksi kertaa kuussa, joku ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Riippuu ihan vanhemmista. Näistäkin kuskailuista vastaa sijaisperhe. Käytännössä sijoitukseen tulevat lapset ovat hyvin huonokuntoisia. Sijaisperhe vastaa lapsen kuntoutumisesta tarjoamalla vakaan aikuisjohtoisen arjen, lämpöä ja rakkautta ja korjaavan kokemuksen siitä mitä perhe-elämä on. Sijaisperhe on paljon päällä. Jos lapsi saa hyvän kokemuksen perhe-elämästä, rakkautta ja huolenpitoa, hän ehkä kykenee sitä tarjoamaan aikuisena omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tuollaista summaa saa vaikka hoitopalkkio on korotettu.
Mulla oli kototettuna 2800 ja risat/kk.
Hurjaa. Onko ollut korkea korotusluokka. Minulla on yksi korotus ja saan tonnin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitopalkkion vähimmäismäärä nousee 944,34 euroonPerhehoitolain (263/2015) 16 :n mukaisen hoitopalkkion vähimmäismäärä nousee perhehoidossa olevaa henkilöä kohden 944,34 euroon kalenterikuukaudessa 1.1.2025 lukien. Perhehoitolain mukaisen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 1.7.2016 alkaen ollut 775,00 euroa kuukaudessa.
No vaan tuo on vähimmäismäärä. Itse sain tuon 2018 ja nykyään pohteen alla saan yhteensä reilu 2000€/kk+lapsilisä.
Ei ainakaan palkkiona saa noin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni palkkio siitä, että ottaa täysin vieraan, yleensä traumatisoituneen tai jopa väkivaltaisen lapsen kotiinsa.
Melkein kaikki lapset ovat väkivaltaisia. Myöhemmässä teini-iässä väkivaltaisuus yleensä hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Sijaishoidossa sijaisperhe on toimeksiantosuhteessa hyvinvointialueeseen. Lapsi on hänen henkilökohtaisen sosiaalityöntekijänsä vastuulla ja sossu päättää hänen asioistaan hyvin pitkälti. Edes Tallinnan laivalle et lasta ota ilman sossun lupaa. Lapsella tulee olla oma huone, harrastus ja viikkorahat. Sijoitetuilla lapsilla on lähes kaikilla lastenpsykiatrian asiakkuus ja paljon erilaisia tukitoimia ja terapioita. Sijaisperhe vastaa niihin menemisistä. Lisäksi sijoitetut lapset tapaavat vanhempiaan. Joku tapaa kaksi kertaa kuussa, joku ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Riippuu ihan vanhemmista. Näistäkin kuskailuista vastaa sijaisperhe. Käytännössä sijoitukseen tulevat lapset ovat hyvin huonokuntoisia. Sijaisperhe vastaa lapsen kuntoutumisesta tarjoamalla vakaan aikuisjohtoisen arjen, lämpöä ja rakkautta ja korjaavan kokemuksen siitä mitä perhe-elämä on. Sijaisperhe on paljon päällä. Jos lapsi saa hyvän kokemuksen perhe-elämästä, rakkautta ja huolen
Eli vapautta ei juuri ole, vaan sosiaalityöntekijän näkemys siitä, että mitä on hyvä perhe-elämä ratkaisee. Aivan yksityiskohtia myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni palkkio siitä, että ottaa täysin vieraan, yleensä traumatisoituneen tai jopa väkivaltaisen lapsen kotiinsa.
Melkein kaikki lapset ovat väkivaltaisia. Myöhemmässä teini-iässä väkivaltaisuus yleensä hellittää.
Pienet lapset on toki väkivaltaisia, kun tunteiden säätely on alkutekijöissään ja pikkulapsi-ikään kuuluukin tietty rajojen koettelu. Teini-iässä väkivalta on osalla tapa ratkoa asioita ja kohdata maailma, saada statusta ja kunnioitusta. Nuo sijoitetut lapset harvemmin ovat niitä helpoimmasta päästä hoidettavia tapauksia. Enemmän heidän kanssaan varmaan on ongelmia kuin keskiverto sijoittamattoman lapsen kanssa.
Sijaishoidossa sijaisperhe on toimeksiantosuhteessa hyvinvointialueeseen. Lapsi on hänen henkilökohtaisen sosiaalityöntekijänsä vastuulla ja sossu päättää hänen asioistaan hyvin pitkälti. Edes Tallinnan laivalle et lasta ota ilman sossun lupaa. Lapsella tulee olla oma huone, harrastus ja viikkorahat. Sijoitetuilla lapsilla on lähes kaikilla lastenpsykiatrian asiakkuus ja paljon erilaisia tukitoimia ja terapioita. Sijaisperhe vastaa niihin menemisistä. Lisäksi sijoitetut lapset tapaavat vanhempiaan. Joku tapaa kaksi kertaa kuussa, joku ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Riippuu ihan vanhemmista. Näistäkin kuskailuista vastaa sijaisperhe. Käytännössä sijoitukseen tulevat lapset ovat hyvin huonokuntoisia. Sijaisperhe vastaa lapsen kuntoutumisesta tarjoamalla vakaan aikuisjohtoisen arjen, lämpöä ja rakkautta ja korjaavan kokemuksen siitä mitä perhe-elämä on. Sijaisperhe on paljon päällä. Jos lapsi saa hyvän kokemuksen perhe-elämästä, rakkautta ja huolen
Eli vapautta ei juuri ole, vaan sosiaalityöntekijän näkemys siitä, että mitä on hyvä perhe-elämä ratkaisee. Aivan yksityiskohtia myöten.
Niin, kun se lapsi ei ole sen sijaisperheen oma lapsi ja he eivät voi tehdä kaikkia päätöksiä hänen elämästään samalla tavalla, kuin oman lapsensa suhteen. Ei tuo mielestäni ole hyvän perhe-elämän mikromanagerointia, vaan sen varmistamista, että tiedetään jatkuvasti miten lapsen etu toteutuu ja missä hän on saatavilla esimerkiksi lomien aikana. Sijaisperhe on sijoituspaikka ja lapsi voidaan siirtää sieltä takaisin omille vanhemmilleen tai vaikka toiseen perheeseen, jos tilanne sellaiseksi etenee. Lapsen vanhempien oma päätäntävalta ei katoa täysin, vaikka lapsi ei heidän luonaan enää asukaan. Jos siihen sijoitettuun lapseen alkaa suhtautumaan kuin omaan, niin siinä varmaan helposti tulee tunne, että sossu kyylää liikaa perheen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä jotka tekevät tätä pelkästään rahan takia.Surullista mutta totta.
Ei kai tuossa mitään pahaa ole. Samalla tavalla vaikka tarhan tädit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pariskunta oli ottanut sijoituslapsen kaksioon. Myöhemmin he ramppasivat makuuhuoneen. (Lapsi nukkui olohuoneessa.) Nice
Mekin asuttiin kaksiossa, kun vauva tuli. Silloin tietenkin olikin paras pitää vauva lähellä nukkumassa. Muutettiin kolmioon kun lapsi kasvoi. Omassa huoneessaan ei nukkunut silloinkaan. Vielä alakoulun ensimmäisten vuosien aikanakin halusi nukkua aikuisen kanssa samassa huoneessa.
Joskus on tullut mieleen, että oliko turvattomuuden tunteita jollain tasolla. Vaikka hyvin pienenä tuli, oli kuitenkin jo siirretty paikasta toiseen monesti. Kun sai olla lähellä ja nukkua samassa huoneessa aikuisen kanssa kasvoi tasapainoiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI ISOT KIRJAIMET JA HUUTOMERKKI?!?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni palkkio siitä, että ottaa täysin vieraan, yleensä traumatisoituneen tai jopa väkivaltaisen lapsen kotiinsa.
Melkein kaikki lapset ovat väkivaltaisia. Myöhemmässä teini-iässä väkivaltaisuus yleensä hellittää.
Pienet lapset on toki väkivaltaisia, kun tunteiden säätely on alkutekijöissään ja pikkulapsi-ikään kuuluukin tietty rajojen koettelu. Teini-iässä väkivalta on osalla tapa ratkoa asioita ja kohdata maailma, saada statusta ja kunnioitusta. Nuo sijoitetut lapset harvemmin ovat niitä helpoimmasta päästä hoidettavia tapauksia. Enemmän heidän kanssaan varmaan on ongelmia kuin keskiverto sijoittamattoman lapsen kanssa.
Vielä yläasteikäisilläkin tappelut ovat todella yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö niitä lapsia edes saada takaisin omille vanhemmilleen? Miksi ajaudutaan näihin tilanteisiin, että lapset pitää sijoittaa? Eikö olisi halvempaa tukea lapsiperheitä niin, ettei sijoituksia tarvittaisi. Näitähän on oikein radiossakin mainostettu, että on pulaa sijaisperheistä. Onko palkkioita ja korvauksia nostettu tämän vuoksi? Miksi on niin paljon tarvetta?
Ihan kantisperheissäkin on päihdevanhempia. Ei siellä ole hyvä lasten kasvaa. Vanhemmat pitäisi ensin kasvattaa ja kuntouttaa, ennen kuin he voisivat olla hyviä vanhempia. Vanhemman pitäisi olla lapselleen tuki, turva ja opettaa hänelle kaikki valmiudet elämään. Jos vanhempi on rikki, niin vanhempi pitää korjata ensin. Aika harvalla päihdevanhemmalla on ylipäätään halua korjata itsensä. Entisessä työssäni katsoin, kun ensin isosisko varasteli työpaikaltani, sitten pikkusisko perästä. Ohjeistin heitä tietenkin ja pyysin palauttamaan tavarat ja he palauttivat ne. Näin yksi kerta heidän äitinsä ja hän oli päihdekäyttäjä - vauva sylissä :(
Lapsista saa lapsilisän ja lapsilisällä saa viinaa. Väkivaltaa en tiedä lapsia kohtaan olleen tuossa perheessä, joka on edes yksi hyvä asia muun huonon keskellä. Mitä lapsista tulee? Riippuu siitä millaisia opettajia, kavereita jne. lapsi elämänsä aikana kohtaa. "hyvien" perheiden ei kannattaisi torjua "huonojen" perheiden lapsia lapsen kavereista, koska kaveri pääsee silloin näkemään normaalia elämää ja saa vaihtoehtoja paremmasta. Lapsi voi ryhtyä tavoittelemaan parempaa mallia omaan elämäänsä. Jos näkee vain sen mitä omassa kodissa on, ei saa vaihtoehtoja, eikä mahdollisuuksia.