Ottaisitko puolison takaisin, jos tämä olisi ensin sinut jättänyt ja nyt tullut katumapäälle?
Itse nyt siinä tilanteessa ja mietin, kannattaako enää palata yhteen.
Ero oli minulle todella raskas :(
Kommentit (65)
Se muuten on nautinto kun pistää rahattoman äijän taivasalle marraskuussa. Ahhh!
Ja äijä tajusi jopa itse mokanneensa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miksi on erottu. Jos toinen on jättänyt koska on halunnut jonkun muun, niin silloin ei ole paluuta. En voisi luottaa että nyt sitten oikeasti haluaakin mut eikä kyse ole siitä, ettei vaan saanut toiveidensa mukaista ihmistä ja tyytyy siksi minuun.
Ei miehet ainakaan helposti paljasta, että kyseessä on toinen nainen. Jätetään takaovi mielellään auki ja käydään vielä kuksimassakin jätettyä, että naisen toivo säilyy. On sitten helppo palata kun viimeistään 2v vuoden päästä tulee se ero uudesta.
En todellakaan ottaisi takaisin. Sen verran kylmästi mies mut jätti ja vaurioitti mua teollaan henkisesti. En pysty antamaan tekoaan anteeksi.
Otin takaisin. Ei meidän rakkaus missään vaiheessa kadonnut vaikka puoliso kävikin hetken niin syvissä vesissä että ajatteli olevansa mulle joku rasite. Lopulta uskoi että minä oikeasti rakastan ja olen rinnalla myös pahana päivänä. Nyt ollaan vahvempia kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä sellaisella vätyksellä tekisi? Ei omista minkäänlaista moraalia eikä kunnioitusta kumppania kohtaan! Estolistalle eikä ikinä enää mitään kontaktia. Ei kannata repiä haavoja auki, nauti elämästi ilman tuollaista rasitetta.
Ei mitään moraalia, jos on kerran eronnut suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Joskus parisuhde epäonnistuu epäedullisten ulkoisten olosuhteiden vuoksi. Esim. taloudellinen tilanne, muut sosiaaliset velvoitteet, jne. Jos on kyse tästä, niin siinä tapauksessa voisin harkita, jos nämä olosuhteet olisivat muuttuneet. Jos on kyseessä luonteiden yhteensopimattomuus, niin sitten en tietenkään.
Minulla ei kyllä taida olla yhtäkään tuollaista eksää, jonka kanssa suhde olisi epäonnistunut ulkoisten olosuhteiden vuoksi. Kyllä se ongelma on yleensä siinä luonteessa.
Tämä.
Jos exä olisikin eron jälkeen voittanut lotossa miljoonia, niin kyllä mulle siitä vähintään puolet kuuluu ja suhde taas kukoistaa!
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin. Ero oli minullekin todella raskas.
Onneksi otin. Ollaan oltu sen jälkeen yhdessä yli 25 vuotta.
Haluaisin kysyä teiltä jotka alapeukutitte kommenttiani, että miksi? Olisiko teistä parempi että en olisi ottanut kumppaniani takaisin, neljä lastamme eivät olisi koskaan syntyneet ja emme eläisi tätä hyvää ja onnellista elämää mitä nyt elämme? Vai mikä oli ajatus?
Täällä on nämä `` eksät on syystä eksiä`` tyypit kertomassa joka kerta saman, ajattelematta , että syitä on monia ja toiset voivat oikeasti onnistua.Ihmiset muuttuvat ,kuka mihinkin suuntaan.Osalla tietysti oma lehmä ojassa ,kun on rakastunut johon kin juuri eroneeseen..jne
Voisin ehkä ottaa nuoruuden poikaystävän takaisin joskus 40 vuotta myöhemmin, jos sattumalta tapaisimme uudestaan.
Olin 18-vuotias kun rupesin seurustelemaan ihanan kiltin,mukavan ja vähän ujohkon miehen kanssa. Meillä oli muutaman viikon ajan todella ihanaa ja olimme rakastuneita. Sitten hän kutsui minut luokseen, halusi istua käsi kädessä pimeässä huoneessa ja kuunnella masentavaa musiikkia. Kyselin että mikä on hätänä, hän oli pitkään hiljaa kunnes sanoi "En voi enää olla sinun kanssa" järkytyin suuresti ja yritin kysellä syytä ja että oliko minussa jotain vikaa vai mikä tuli. Hän sanoi että ei ole minussa mitään vikaa. Lähdin sieltä itku kurkussa.
Myöhemmin olimme yhteyksissä ja hän halusi sittenkin minut takaisin. Minä suostuin siihen koska olin häneen rakastunut. Sitten hän kertoi syyn eroon. Oli kuulemma kuullut että minusta juorutaan kylillä että olen joku lụtka ja joku poikaporukka oli käynyt uhkailemassa että se saa turpaan jos seurustelee minun kanssani. Olin aivan järkyttynyt. Olimme kuitenkin lopulta kahdeksan vuotta yhdessä mutta se asia kalvoi mieltäni koko ajan.
Lopulta ajauduimme niin pahasti erillemme että emme enää puhuneet toisillemme vaikka asuimme yhdessä. Meillä oli omat elämät. Toki ns.pakollinen seksi silloin tällöin. Lopulta nukuimmekin eri huoneissa. Kerran sain sairaskohtauksen ja kouristelin lattialla ja huusin häntä apuun niin hän ei tullut auttamaan.
Sen jälkeen minulle riitti. Jätin hänet ja Lähdin pois välittömästi. Jätin koko omaisuuteni sinne paitsi vaatteet ja kissani. Olin ostanut tonnin sohvaryhmän niin senkin jätin sinne. Uudessa kämpässä ei aluksi ollut edes sänkyä eikä patjaa mutta pikkuhiljaa rakensin elämäni uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ehkä ottaa nuoruuden poikaystävän takaisin joskus 40 vuotta myöhemmin, jos sattumalta tapaisimme uudestaan.
Jos olisit valmis ottamaan hänet takaisin, miksi et ota yhteyttä häneen?
Noin niukoilla tiedoilla paha kommentoida mitään. Mutta itse en ottaisi takaisin missään tilanteessa, ellei nyt sitten olisi kyseessä tosiaan eka poikaystävä ja itse olisin leski. Mä muutin silloin pois ja suhde loppui, hän kirjoitteli vielä pari vuotta mulle kirjeitä, mutta olin vähän laiska vastailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin. Ero oli minullekin todella raskas.
Onneksi otin. Ollaan oltu sen jälkeen yhdessä yli 25 vuotta.
Haluaisin kysyä teiltä jotka alapeukutitte kommenttiani, että miksi? Olisiko teistä parempi että en olisi ottanut kumppaniani takaisin, neljä lastamme eivät olisi koskaan syntyneet ja emme eläisi tätä hyvää ja onnellista elämää mitä nyt elämme? Vai mikä oli ajatus?
Täällä on nämä `` eksät on syystä eksiä`` tyypit kertomassa joka kerta saman, ajattelematta , että syitä on monia ja toiset voivat oikeasti onnistua.Ihmiset muuttuvat ,kuka mihinkin suuntaan.Osalla tietysti oma lehmä ojassa ,kun on rakastunut johon kin juuri eroneeseen..jne
Meh. Ei niitä syitä oikeasti ole monia. Oikeasti niitä on vain yksi ja se on se, että tämä pariskunta ei sovi yhteen. Joskus ihmiset voivat muuttua kasvaessaan, mutta yleensä se on vain ilmiasu, joka muuttuu - kulmat hioutuvat joko pehmeämmiksi tai terävämmiksi - mutta ne perusominaisuudet ovat samat siellä alla, ja se on ne perusominaisuudet, jotka parisuhteen menestystä oikeasti säätelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siihen eroon on liittynyt toinen nainen/mies, niin ei valitettavasti kannata yrittää uudelleen. Se nimittäin tulee toistumaan heti kun se "parempi löytyy" taas. Kokemusta on.
Onko sitten hyvä, että kumppani ei eroa vaikka löytäisi jonkun paremman?
Anteeksi mitä? Onko tuossa mun kommentissa jotain sulle epäselvää? Mä en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Totta nimittäin helevetissä olisi parempi että eroaa, vai mitä mieltä olet ihan itse?
Vierailija kirjoitti:
Voisin ehkä ottaa nuoruuden poikaystävän takaisin joskus 40 vuotta myöhemmin, jos sattumalta tapaisimme uudestaan.
Ei välttämättä hyvä idea. Sielä voi olla sitten sellaistakin katkeruutta, että oksat pois. Tapasin kerran ravintolassa teini-ihastukseni, jonka kanssa olimme 15 vuotiaana kaikkien kadehtima "unelma" pari. Mies alkoi 35 vuotta myöhemmin sättimään kuinka olin nolannut hänet täydellisesti hänen kavereidensa silmissä ja hän ei toipunut siitä vuosiin. "Niin ja sitten sulla oli sen jälkeen heti jotain juttua sen "pelle" Ollin kanssa". Sain todeta, että tein ihan oikein kun lopetin 2kk seurustelun aikanaan.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miksi on erottu. Jos toinen on jättänyt koska on halunnut jonkun muun, niin silloin ei ole paluuta. En voisi luottaa että nyt sitten oikeasti haluaakin mut eikä kyse ole siitä, ettei vaan saanut toiveidensa mukaista ihmistä ja tyytyy siksi minuun.
Ei miehet ainakaan helposti paljasta, että kyseessä on toinen nainen. Jätetään takaovi mielellään auki ja käydään vielä kuksimassakin jätettyä, että naisen toivo säilyy. On sitten helppo palata kun viimeistään 2v vuoden päästä tulee se ero uudesta.
Joo, oli kyllä minun ex miesystävä jättänyt takaovia auki sen verran ettei minun etuovesta ollut enään sisään tulemista, mutta....sen tajutessa minulla meni kolme vuotta, yksi tuhottu avioliitto (hänen toimesta), monet ihmissuhteet ja pari asuntoa. Olkaa naiset varovaisia ja toivottavasti järjissänne yhdenkään miehen kanssa.
Riippuu eron syistä, mutta mahdollisesti voisin ottaa takaisin. Pettämistä esim en antaisi anteeksi. Mutta jos ero on tullut vaikka jos on ollut erimiellisyyksiä lasten hankinnasta ja asia on ollut silloin dealbreaker, ja toinen on myöhemmin tajunnut sittenkin haluavansa lapsia, niin jos rakastaisin yhä häntä, voisin ottaa takaisin.
En, mutta voisin käyttää sitä vaikka pihahommiin tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin. Ero oli minullekin todella raskas.
Onneksi otin. Ollaan oltu sen jälkeen yhdessä yli 25 vuotta.
Haluaisin kysyä teiltä jotka alapeukutitte kommenttiani, että miksi? Olisiko teistä parempi että en olisi ottanut kumppaniani takaisin, neljä lastamme eivät olisi koskaan syntyneet ja emme eläisi tätä hyvää ja onnellista elämää mitä nyt elämme? Vai mikä oli ajatus?
Täällä on nämä `` eksät on syystä eksiä`` tyypit kertomassa joka kerta saman, ajattelematta , että syitä on monia ja toiset voivat oikeasti onnistua.Ihmiset muuttuvat ,kuka mihinkin suuntaan.Osalla tietysti oma lehmä ojassa ,kun on rakastunut johon kin juuri eroneeseen..jne
Meh. Ei niitä syitä oikeasti ole monia. Oikeasti ni
Kyllä syynä voi olla sekin, että joku on vain erehtynyt. Luulee vaikka rakastuneensa johonkin toiseen, kun kyse onkin jostain viidenkympin villityksestä tms.
Sadistiset fantasiat osioon seksi. Tästä M53:sta linkkasin poliisille.