Paljastan teille yksinkertaisen syyn, miksi provider-miehistä ja kotirouvista ei ole tulossa yleistä ilmiötä

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo on osasyy, mutta itseäni ainakin ihmetyttää, miksi osa haluaisi kehityksessä taaksepäin? Siitä ei ole kovin pitkää aikaa, kun naisena ei ollut äänioikeutta, ei mahdollisuutta opiskella, olla omaisuutta jne. Vieläkin tämä pätee monissa maailmankolkissa. Eli ainoa tapa selvitä hengissä on mies, joka elätti ja oli oikeutettu omaisuuden hallintaan. 

Mulle on ainakin ihan kunnia-asia, että voin tehdä päätöksiä omasta elämästäni, opiskella mitä halusin, voin tehdä töitä ja omistaa itse asuntooni jne. Koen sen osana tasa-arvoa ja valinnanmahdollisuuksia. Toki jos joku haluaa elää tradwifenä, niin ok, jos asia on omasta halusta lähtöisin, mutta olisin kyllä todella varovainen suostumaan tuollaiseen, koska erotilanteessa ilman rahaa, koulutusta jne. on aika heikoilla.

Miksi aina ajatellaan, että jos palataan taaksepäin yhdessä asiassa niin se tarkoittaa että palautetaan kaikki vanhat asetelmat? Eihän kukaan ole sellaista ehdottanut?

Mutta joo, naisten järkkääminen työelämään on yksi ihmiskunnan suurimpia kusetuksia ja siitä kärsivät kaikki, paitsi työnantajapuoli. Myös ne naiset, jotka kuvittelevat että tämä on nyt sitä elämää.

Kotiäidit olivat menneisyydessä usein melko ahdistuneita. Pitäisi puhua enemmän siitä, että aikuisen naisen asettaminen koko perheen passaajaksi ei todennäköisesti tuota kenelläkään hyvää elämää. En ikinä ottaisi kotiäidin kasvattamaa poikaa miehekseni. Se naisenmalli on jotain niin hirveää.

Nykyihminen elää aika lailla kulutuksensa kautta. Mun äiti oli kotiäiti ja mua hävetti hänen rumat vaatteensa, vaikkei isä nyt mitenkään huonosti tienannut. Suomessa ei ole tapana että mies ostelisi vaimolle ylellisyyksiä eikä äiti varmaan kehdannut pyytääkään. 

Nykyään kaikki wannabe-tradwifet kuulostaa olevan jotain sijoittajia, jotka eivät missään nimessä myönnä kerjäävänsä mieheltään mitään. Mutta entä jos sijoituksesi menevät huonosti ja mies ei sulle mitään osta niin eikö se jo vatuta kulkea risoissa vaatteissa? Ja tämä koskee kaikkea muutakin. Jos mies on sitä mieltä ettet tarvi hierojaa, kuntosalia, kampaajaa.. 

Tulee mieleen se sota-aikainen tarina naisesta, jolle mies lupasi tekohampaat. No, omat poistettiin, mutta mies ei pitänytkään lupaustaan ja nainen oli sitten hampaaton kunnes jäi leskeksi. 

Purra

Vierailija kirjoitti:

"Silloin 50-luvulla, jota kaikki nämä wannabe tradwifet larppaa, jopa duunariperheissä nainen saattoi olla kotirouvana, liitot olivat voimiensa tunnossa, palkat kunnossa ja samoin ostovoima. "

Suomessa kyllä duunariperheissä oli 50-luvulla se vaimokin useimmiten töissä. Jos ei kodin ulkopuolella niin hoitaen muiden lapsia, ottaen ompelutöitä tai vastaavia. Lisäksi mahdollinen omakotitalo tehtiin ns. hartiapankilla ja talkoilla koska ei ollut varaa ottaa ketään sitä tekemään.

Puhtaita kotirouvia on Suomessa ollut aina varsin vähän. Maalla tietysti naiset olivat kotona mutta se tarkoitti sitä että siinä sivussa tehtiin maatilan töitä.

Ja vielä aiemmin suomalaisilla emännillä oli aittojen avaimet vyöllään, eli "rahat" oli emännän hallinnassa. Miehet hessaili metsästys-ja kalastusreissuilla.

Suomessa ei ole ollut kotiäitiyttä/kotirouviutta kuin pienen hetken ylemmän porvariston joukossa, sekin loppui lähes täysin sotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se kotiin jäävä on niin usein nainen? Yhtä hyvin mieskin voisi ottaa urakseen perheen ja vaimo keskittyisi hankkimaan rahaa palkkatyössä tai yrittäjänä.

Jos mies hoitaisi kodin ja lapset, niin varmaan useampi nainen haluaisi enemmän lapsia kuin nyt.

 

Mies ei vieläkään pysty synnyttämään vaikka poikimalomaa pitääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin providermies vasten tahtoani kun vaimoni sairastui nelikymppisenä eikä enää voinut mennä töihin. Sanoisin että ei se mukavaa ole kun rahasta koko ajan tiukkaa. Aluksi vaimo ei saanut edes työmarkkinatukea koska minun tuloni vaikuttivat. Olin IT alalla ja tienasin kohtalaisesti mutta silti, jouduttiin vaimon vanhemmilta pyytämään auttamaan asuntolainan maksussa. Lisäksi jouduin hoitamaan huushollin yksin koska vaimo ei sairautensa vuoksi kyennyt. Onneksi meillä on vain yksi lapsi. Nyt ollaan jo eläkeläisiä ja lapsi aikuinen. 

En suosittele kellekään joka tienaa alle kymppitonnin rupeaman provideriksi.

Kymppitonnin eli 2*5000e bruttopalkka. Jees joo...

Kymppintonnin palkasta menee paljon enemmän veroa kuin kahdesta viiden tonnin palkasta.

Helsingissä pelkkä asuminen vie jo yli tonnin. Tuolla palkalla jäädään alle toimeentulotuen tason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Silloin 50-luvulla, jota kaikki nämä wannabe tradwifet larppaa, jopa duunariperheissä nainen saattoi olla kotirouvana, liitot olivat voimiensa tunnossa, palkat kunnossa ja samoin ostovoima. "

Suomessa kyllä duunariperheissä oli 50-luvulla se vaimokin useimmiten töissä. Jos ei kodin ulkopuolella niin hoitaen muiden lapsia, ottaen ompelutöitä tai vastaavia. Lisäksi mahdollinen omakotitalo tehtiin ns. hartiapankilla ja talkoilla koska ei ollut varaa ottaa ketään sitä tekemään.

Puhtaita kotirouvia on Suomessa ollut aina varsin vähän. Maalla tietysti naiset olivat kotona mutta se tarkoitti sitä että siinä sivussa tehtiin maatilan töitä.

Ja vielä aiemmin suomalaisilla emännillä oli aittojen avaimet vyöllään, eli "rahat" oli emännän hallinnassa. Miehet hessaili metsästys-ja kalastusreissuilla.

Suomessa ei ole ollut kotiäitiyttä/kotirouviutta kuin pien

Mun äiti oli kotirouva 1960-70 luvulla. Ja oli moni naapureidenkin äiti. Asuimme Tapiolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin providermies vasten tahtoani kun vaimoni sairastui nelikymppisenä eikä enää voinut mennä töihin. Sanoisin että ei se mukavaa ole kun rahasta koko ajan tiukkaa. Aluksi vaimo ei saanut edes työmarkkinatukea koska minun tuloni vaikuttivat. Olin IT alalla ja tienasin kohtalaisesti mutta silti, jouduttiin vaimon vanhemmilta pyytämään auttamaan asuntolainan maksussa. Lisäksi jouduin hoitamaan huushollin yksin koska vaimo ei sairautensa vuoksi kyennyt. Onneksi meillä on vain yksi lapsi. Nyt ollaan jo eläkeläisiä ja lapsi aikuinen. 

En suosittele kellekään joka tienaa alle kymppitonnin rupeaman provideriksi.

Kymppitonnin eli 2*5000e bruttopalkka. Jees joo...

Kymppintonnin palkasta menee paljon enemmän veroa kuin kahdesta viiden tonnin palkasta.

Brruttopalkkani oli 4 tonnia ja nettopalkkani reilut 2 tonnia silloin kun vaimo sai 0 euroa kuussa. Siihen sitten asumiskustannukset ja ruuat ja vaimon lääkkeet. Eli selviää mutta ei ole sitten huveja.

Siksi kirjoitin että ei kannata miehen joka ei tienaa vähintään 10 tonttua, ryhtyä provideriksi koska elämä on sitten yhtä kituuttelua.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se kotiin jäävä on niin usein nainen? Yhtä hyvin mieskin voisi ottaa urakseen perheen ja vaimo keskittyisi hankkimaan rahaa palkkatyössä tai yrittäjänä.

Jos mies hoitaisi kodin ja lapset, niin varmaan useampi nainen haluaisi enemmän lapsia kuin nyt.

 

Mies ei vieläkään pysty synnyttämään vaikka poikimalomaa pitääkin.

Ei siihen kodin- ja lastenhoitoon kohtua tarvita vai kuvitteletko naisen synnyttävän nekin?

Aika harva mies Suomessa on niin hyvätuloinen, että sen palkalla elättää kaksi ihmistä + mahdolliset lapset korkealla elintasolla Helsingissä tai Espoossa ellei hän ole sattunut perimään lisäksi omaisuutta. Onko tradwife-kulttuuri voimakkaampaa periferiassa, jossa elinkustannukset ovat murto-osa pääkaupunkiseutuun verrattuna ja köyhempikin mies saa elatuksen onnistumaan riittävän tasokkaasti?

Ei ne kotirouvat sotaan loppuneet  Vielä  60-  ja 70 -luvulla  oli  Helsingin Töölössä paljon kotirouvia.Joillakin   oli  vielä   erikseen lastenhoitaja.    Alue oli sellaista  porvarisaluetta. Itsekin olin  ensin kotiäiti , sitten lähdin kuitenkin opiskelemaan. Mutta piti tulla toimeen vain yhden palkalla.    Joskus vuonna  1968-9 sai mahdolliuuden  valtion  takaamaan opintolainaan.  Se  oli  3500  MK  lukukaudelta. Kun valmistuin olin aina välillä   kotona lasten kanssa vaikka siitä ei   saanu mitään rahaa.  Välillä  oli   pakko  ottaa  lastenhoitaja  kun  päiväkoteja  ei ollut.  Sinne otettiin  vain  yksinhuoltakien   lapsia. Saan ihan  normi   vanhuuseläkettä  ja miehelläni on hyvä eläke.  Rahat  ovat edelleen   yhteisiä.Minulla on myös ollut koko ajan   omaa auto.

En ymmärrä että miten tämä ilmiö joitain naisia niin ahdistaa tai pelottaa.

Vinkki: sinun ei tarvitse avioitua kys. eloa haluavan miehen kanssa. Sinulla on edelleen vapaus pyrkiä saamaan haluamasi puoliso (käykö näin on eri asia, mutta se ei ole pointti nyt). Ihan samalla lailla on miehen turha itkeä jostain naisen haluamasta elämäntavasta jota hän ei halua.

t. mies