Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua miehen viikko-viikko-systeemin jyrkkyyteen?
27.05.2025 |
Arvostan uudessa miehessäni yhtenä ominaisuutena sitä, miten asettaa lapset etusijalle ja panostaa kaikkensa heihin. Lapset isän kanssa joka toisen viikon. Lapset yläkoulu- ja lukioikäisiä. Minusta tuntuu kuitenkin oudolta, kun hänestä ei kuulu eikä tietenkään ennätä nähdä lapsiviikoilla.
Hän käy lasten kanssa siskojensa luona, harrastaa yksin ja yhdessä, käy lasten peleissä. Siis upeaa vanhemmuutta, arvostan! Mutta kun lapset äidillä, mies jakaa kanssani kaikkea, kysyy mielipidettä, haluaa nähdä..tyyli on heti aivan eri. Sanoo, että yksinolo on pahasta, ei sovi ollenkaan hänelle vaan hän on parisuhdeihminen.
Mutta miten se kaikki voi olla tyhjää joka toisen viikon? Minä pyydän luokseni, minun lasten kanssa voidaan olla ja tehdä..miehen lapset taas eivät kuulemma ole kiinnostuneita vanhempien seuraelämästä eikä hän halua tehdä heille siitä mitään kuormaa eikä sotkea välejä lapsiinsa tuomalla väkisin kumppaniaan mukaan. Sanoo, että kun lapset omillaan haluaisi asua yhdessäkin, ei ennemmin. Miten tätä asiaa käsitellä miehen kanssa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitellä mitä?
Sitä, että aloittaja on vain sivujuoni miehen elämässä. Ap ei kestä sitä ettei ole pääroolissa.
Kaikilla on oikeus päättää mitä rooleja ottaa vastaan. Se on ongelmallista, kun miehet valehtelevat näistä.
Onko tässä tilanteessa valehdeltu? Vai onko oletettu, että nähdään/ pidetään yhteyttä myös lapsiviikolla vaikka sellaisesta ei ole sovittu?
Se olisi tosiaan fiksua tutustua ihmiseen ensin enenn kuin alkaa antamaan sitä pillua ja sitouttaa itsensä mieheen sitä kautta henkisesti. Yleensä jos parikin kuukautta katselee miehen menoa, touhua ja juttuja ilman sen pillun antamista, voi todeta, ettei kyseessä ole sen arvoinen yksilö, jolle kannattaisi taivaan portteja avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuskaa lapsia harrastuksiin/kilpailuihin, käy niitä katsomassa, harrastavat yhdessä. Tekee ruokaa ja remppaa kotia lasten kanssa. Vastaa viesteihini aina, mutta ei ole aloitteellinen noina viikkoina ja näkemisehdotuksiin tulee selkeä ei ja perustelu tyyliin "lähdetään peliin, sitten menee ruuanlaitossa ja muissa kotihommissa".
Ap
No selvästi on kiireinen sitten. Miksi haluat sekoittaa heidän kiireistä viikkoaan? Luot lisästressiä siihen vaan. Olette yhdessä sitten seuraavalla viikolla.
Tuo paljastaa hyvin senkin miksi ero on tullut alun perinkin. Jos miehellä on pääsy lapsiin 24/7 ja on silloin 24/7 kiinni näissä ja nainen lakkaa olemasta, niin totta kai tämä lähtee ja etsii miehen, jolle hänkin on olemassa. Tuohon vielä päälle se että jos vonkaa pillua, mutta ei huomioi muuten vaan meininki on tuollaista "olepas akka hiljaa kun me lasten kanssa pelataan ja rempataan nytte, katsotaan sitten illalla 22 jälkeen vaikka munaa suuhun" niin ei mikään ihme, että tulee ero.
Miehen seuraava nainen on sitten joku vähän "vaatimattomampi" joka tyytyy ala-arvoiseen kohteluun jostakin ihmeellisestä syystä - kuten tässä tapauksessa siitä, että nainen arvostaa sitä miten mies huomioi toisen naisen lapsia.
Lähipiirissä kun on näitä keissejä nähnyt, niin se kakkosvaimo tulee yleensä jostakin todella kaltoinkohdellusta taustasta, ja sen vuoksi saattaa ihan oikeasti nähdä sen ykkösvaimolle kelvottoman miehen kultakimpaleena. Toisen roska on toisen aarre.
Ihan normaalia. Se on lastensa kanssa. Mikä on ongelma? Miksi sen pitäisi jättää lapsensa yksin kun kerrankin näkee ja tulla tapaamaan sinua? Myös ihan normaalia ettei lapsia kiinnosta tutustua johonkin uuteen tyttöystävään.
Mä olen itse suhteessa jossa myös eletään joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen sitten toistemme. Me ollaan kuitenkin ihan koko ajan yhteyksissä myös silloin kun on lapsiviikko. Puhutaan puhelimessa useita kertoja päivässä, vaihdetaan kuulumisia, jaetaan arjen huolet ja ilon aiheet, keskustellaan kaikesta mitä meidän elämissä tapahtuu. Me molemmat tiedetään että vaikka me ei olla fyysisesti yhdessä, me ollaan silti koko ajan me. Meillä on myös selkeä yhteinen käsitys tulevaisuudesta: kun lapset lähtevät maailmalle, tulee meidän aika. Tulee aika yhteiselle kodille (jonne lapset on aina tervetulleita) ja yhteiselle elämälle ihan joka viikko.
Mun mielestä on tärkeä olla rehellinen ei pelkästään sille toiselle vaan myös itselleen. Jos sulle ei riitä se mitä miehellä on sulle tarjota, on viisautta todeta se nyt ja päästää molemmat (halutessaan) etsimään sellaista jonka kanssa ne haaveet ja toiveet yhteisestä elämästä kohtaavat.
Tuollaisia suhteita on. Myös naisen puolelta.
Tuttuni ei voi tietyllä viikolla lähteä lenkille, koska on sen viikon miehen kanssa (toisen viikon mies on lastensa kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Se on lastensa kanssa. Mikä on ongelma? Miksi sen pitäisi jättää lapsensa yksin kun kerrankin näkee ja tulla tapaamaan sinua? Myös ihan normaalia ettei lapsia kiinnosta tutustua johonkin uuteen tyttöystävään.
Aivan. Eli on ihan normaaila, että "uusi tyttöystävä" on vaan sellainen "isän pano". Tätä kuulee niiden lasten puolelta. Mutta miksi kenenkään naisen kannattaisi alentua tuollaiseen asemaan? Ei ole sellaista miestä, minkä vuoksi sellaiseen suostua. Jos mes käyttää vain hyväkseen, on parempi olla ilman kuin elää murusilla ja häpäistä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita on. Myös naisen puolelta.
Tuttuni ei voi tietyllä viikolla lähteä lenkille, koska on sen viikon miehen kanssa (toisen viikon mies on lastensa kanssa).
Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Se on lastensa kanssa. Mikä on ongelma? Miksi sen pitäisi jättää lapsensa yksin kun kerrankin näkee ja tulla tapaamaan sinua? Myös ihan normaalia ettei lapsia kiinnosta tutustua johonkin uuteen tyttöystävään.
Aivan. Eli on ihan normaaila, että "uusi tyttöystävä" on vaan sellainen "isän pano". Tätä kuulee niiden lasten puolelta. Mutta miksi kenenkään naisen kannattaisi alentua tuollaiseen asemaan? Ei ole sellaista miestä, minkä vuoksi sellaiseen suostua. Jos mes käyttää vain hyväkseen, on parempi olla ilman kuin elää murusilla ja häpäistä itseään.
Aloittajan kannattaa juosta ja jättää mies elämään lastensa kanssa.
Ihan fiksu systeemi. Sitä paitsi lapset on jo isoja, muutaman vuoden päästä he ovat täysi-ikäisiä eivätkä vieraile isänsä luona enää niin paljon. Älä ole mustasukkainen miehestä, vaan anna hänen olla perhe lastensa kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen, että hän panostaa täysillä lapsiin ja harrastuksiin ja sitten hänellä on aikaa viettää sinun kanssa seuraavan viikon. Tuo on tosi hyvin hoidettu noin.
Sut otetaan käyttöön kun itselle sopii. Tota se tulee olemaan x vuotta, ei taatusti muutu mihinkään. Kysy itseltäsi, onko tämä sellainen suhde, jonka haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sut otetaan käyttöön kun itselle sopii. Tota se tulee olemaan x vuotta, ei taatusti muutu mihinkään. Kysy itseltäsi, onko tämä sellainen suhde, jonka haluat?
Jeps. Olet jo huomannut kaavan, vaikka mies ei sitä suoraan sanokaan ja se on selkeä. Ketjussa miehen touhujen puolustelijat ovat todennäköisesti niitä samoja, jotka puolustelevat r aiskaajiakin: hyväksikäyttäjiä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne ei ole mitenkään harvinainen silloin, kun muodostetaan uutta parisuhdetta ja lapset ovat mukana kuviossa. Usein avoin keskustelu auttaa ja sillä voi saavuttaa merkittäviä tuloksia. Hyvä esimerkki tästä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä
KISSAHULLU (copypaste)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse suhteessa jossa myös eletään joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen sitten toistemme. Me ollaan kuitenkin ihan koko ajan yhteyksissä myös silloin kun on lapsiviikko. Puhutaan puhelimessa useita kertoja päivässä, vaihdetaan kuulumisia, jaetaan arjen huolet ja ilon aiheet, keskustellaan kaikesta mitä meidän elämissä tapahtuu. Me molemmat tiedetään että vaikka me ei olla fyysisesti yhdessä, me ollaan silti koko ajan me. Meillä on myös selkeä yhteinen käsitys tulevaisuudesta: kun lapset lähtevät maailmalle, tulee meidän aika. Tulee aika yhteiselle kodille (jonne lapset on aina tervetulleita) ja yhteiselle elämälle ihan joka viikko.
Mun mielestä on tärkeä olla rehellinen ei pelkästään sille toiselle vaan myös itselleen. Jos sulle ei riitä se mitä miehellä on sulle tarjota, on viisautta todeta se nyt ja päästää molemmat (halutessaan) etsimään sellaista jonka kanssa ne haaveet ja toiveet yhteisestä elämästä
Tuskin niitä lapsia kiinnostaa tulla teidän yhteiseen kotiinne...
Minä tekisin kyllä ihan samoin samassa tilanteessa. Paitsi että ehkä haluaisin olla yhteyksissä kyllä puhelimella joka päivä. Hieman erikoista kyllä että ei lähes päivittäin ole kuitenkaan yhteyksissä. Kuka haluaa ottaa toisen lapset mukaan toimivaan elämään, kysyn vaan? Tuskin lapsetkaan kovin innoissaan sellaisesta on..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse suhteessa jossa myös eletään joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen sitten toistemme. Me ollaan kuitenkin ihan koko ajan yhteyksissä myös silloin kun on lapsiviikko. Puhutaan puhelimessa useita kertoja päivässä, vaihdetaan kuulumisia, jaetaan arjen huolet ja ilon aiheet, keskustellaan kaikesta mitä meidän elämissä tapahtuu. Me molemmat tiedetään että vaikka me ei olla fyysisesti yhdessä, me ollaan silti koko ajan me. Meillä on myös selkeä yhteinen käsitys tulevaisuudesta: kun lapset lähtevät maailmalle, tulee meidän aika. Tulee aika yhteiselle kodille (jonne lapset on aina tervetulleita) ja yhteiselle elämälle ihan joka viikko.
Mun mielestä on tärkeä olla rehellinen ei pelkästään sille toiselle vaan myös itselleen. Jos sulle ei riitä se mitä miehellä on sulle tarjota, on viisautta todeta se nyt ja päästää molemmat (halutessaan) etsimään sellaista jonka
En kyllä näe miksi ei kiinnostaisi :) Meillä molemmilla on erittäin läheiset suhteet lapsiimme, enkä heti usko sen muuttuvan kun omilleen lähtevät. Aikuisiahan he silloin ovat joka tapauksessa. Omat lapseni ainakin ovat jo nyt onnellisia puolestani kun mulla on onnellinen ja rakastava parisuhde. Lisäksi onhan se varmasti aikuisille lapsillekin parempi vaihtoehto jos heidän vanhemmillaan on parisuhde ja puoliso - kyllä itse ainakin koen että mun ei tarvitse olla niin huolissani mun omista vanhemmista koska heillä kuitenkin on vielä toistaiseksi toisensa.
Mistä tiedän, kuinka tunteella mies on tässä mukana?
Porvoon uusperheissä on paljon ongelmia.
Riippuu paljon siihen miten ero ja kumppanin hankinta on tehty. Hyvin usein porukka sotkee asiansa ja sitten ihmettelee kun lapsi vastustaa uutta puolisoa.
Alue: Aihe vapaa
Miehet ovat yleensä kiinnostuneita ilmaisesta pillusta. Se muu huomiointi on voitelua sen pillun saamiseksi.