Miten suhtautua miehen viikko-viikko-systeemin jyrkkyyteen?
Arvostan uudessa miehessäni yhtenä ominaisuutena sitä, miten asettaa lapset etusijalle ja panostaa kaikkensa heihin. Lapset isän kanssa joka toisen viikon. Lapset yläkoulu- ja lukioikäisiä. Minusta tuntuu kuitenkin oudolta, kun hänestä ei kuulu eikä tietenkään ennätä nähdä lapsiviikoilla.
Hän käy lasten kanssa siskojensa luona, harrastaa yksin ja yhdessä, käy lasten peleissä. Siis upeaa vanhemmuutta, arvostan! Mutta kun lapset äidillä, mies jakaa kanssani kaikkea, kysyy mielipidettä, haluaa nähdä..tyyli on heti aivan eri. Sanoo, että yksinolo on pahasta, ei sovi ollenkaan hänelle vaan hän on parisuhdeihminen.
Mutta miten se kaikki voi olla tyhjää joka toisen viikon? Minä pyydän luokseni, minun lasten kanssa voidaan olla ja tehdä..miehen lapset taas eivät kuulemma ole kiinnostuneita vanhempien seuraelämästä eikä hän halua tehdä heille siitä mitään kuormaa eikä sotkea välejä lapsiinsa tuomalla väkisin kumppaniaan mukaan. Sanoo, että kun lapset omillaan haluaisi asua yhdessäkin, ei ennemmin. Miten tätä asiaa käsitellä miehen kanssa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut suhtautuisitte? Kun tosiaan arvostan miten suhtautuu isyyteen, siksi vaikea paikka käsitellä vaikka häiritsee.
Sinä et osaa käsitellä sitä, että olet vuoroviikkoparisuhteessa?
Tästä juuri on kyse. Itse olin myös hetken tällaisessa kuviossa ja kyllästyin, kun mies lapsiviikoillaan selkeästi osoitti, ettei edes ajattele mua. Ei siis vastannut edes viesteihin silloin, kun lapset olivat hänen luonaan, ei edes nukkumaanmenoajan jälkeen.
Ne lapset kun ovat sen ykkösvaimon rakkauden viestikapula. Mies ei saa sitä enää ykkösvaimolta, mutta ykkösvaimo täyttää lapset sillä, ja mies on sitten kiimoissaan lasten perässä.
Ap:n tilanne on sikäli hyvä että hänellä on siis omat lapset joiden kanssa elää perhe-elämää kun mies on omiensa parissa. Lapsettomana voisi tuntua paljon pahemmalta tulla suljetuksi pois toisen elämästä lapsiviikoilla. Paitsi jos sattuu olemaan paljon omaa tilaa kaipaava luonne.
Monelle voisi olla tosi vaikea sopeutua siihen että välillä parisuhde on tiivis ja lämmin, välillä täysin katkolla. Sellainen vaihtelu on raskasta myös kaukosuhteissa joissa välillä nähdään, välillä ei.
Jos haluat ap jatkaa tuota suhdetta, kannattaa ehkä pettymysten välttämiseksi hylätä odotukset perinteisestä yhteiselämästä ja totutella siihen, että teidän suhteessa on omat kuviot. Pysy itsenäisenä ja pidä kiinni omista jutuistasi mitä sulla on.
Eli ongelma on se, että mies on määritellyt omat rajansa suhteelle, mutta sinä et saa suutasi auki, että et ole sinut tilanteessa kanssa? Nyt ei auta olla kuin iso tyttö ja avata se suu.
Miten kauan olette olleet yhdessä?
Ap, jos sinä arvostat sitä miten mies on isä, niin miksi sinun pitäisi tämän vuoksi panna häntä? Etkö voi vaan arvostaa ja olla vaikka kaveri. Eihän hänen isyytensä liity yhtään millään tavalla sinuun, hän on jo isä ja toisen naisen lasten äiti. Vai yritätkö leipoa hänestä isää sinun lapsillesi vai mikä tässä on taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Käsitellä mitä?
Sitä, että aloittaja on vain sivujuoni miehen elämässä. Ap ei kestä sitä ettei ole pääroolissa.
Minkä ikäisiä ne sinun lapset sitten ovat?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne ei ole mitenkään harvinainen silloin, kun muodostetaan uutta parisuhdetta ja lapset ovat mukana kuviossa. Usein avoin keskustelu auttaa ja sillä voi saavuttaa merkittäviä tuloksia. Hyvä esimerkki tästä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä
Juurikin näin. Lue mummon neuvot tarkasti ja ota oppia, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitellä mitä?
Sitä, että aloittaja on vain sivujuoni miehen elämässä. Ap ei kestä sitä ettei ole pääroolissa.
Kaikilla on oikeus päättää mitä rooleja ottaa vastaan. Se on ongelmallista, kun miehet valehtelevat näistä.
Sinun lapset ovat kiinnostuneita sinun seuraelämästä? Vai kysytäänkö heiltä edes?
Mä näkisin tämän niin, että mies ei halua sotkea lasten elämää uudella suhteella kun lapset ovat tuon ikäisiä. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin miestä. Olisiko tilanteessa tulossa muutos kun lapset aikuistuu, ei voi tietää.
Nyt sun täytyy vain tehdä päätös riittääkö tämä tilanne sinulle ja jos ei kertoa se miehelle.
Minusta on erikoista että noin isojen lasten kanssa on tiukat vuoroviikot. Eikö teinit mene jo aika lailla itse harrastuksiin ja vietä aikaa kavereiden kanssa?
Jossain vaiheessa tuo loppuu, mutta mitäs sitten? Jollei mies vaivaudu edes kuulumisia välillä kysymään, niin onko aidosti kiinnostunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitellä mitä?
Sitä, että aloittaja on vain sivujuoni miehen elämässä. Ap ei kestä sitä ettei ole pääroolissa.
Kaikilla on oikeus päättää mitä rooleja ottaa vastaan. Se on ongelmallista, kun miehet valehtelevat näistä.
Really? Miten aloittajan mies on nyt hänelle valehdellut? Aloittajahan on nyt se joka vetää jotain roolia, eli ei ole rehellinen miehelle.
Mies kuskaa lapsia harrastuksiin/kilpailuihin, käy niitä katsomassa, harrastavat yhdessä. Tekee ruokaa ja remppaa kotia lasten kanssa. Vastaa viesteihini aina, mutta ei ole aloitteellinen noina viikkoina ja näkemisehdotuksiin tulee selkeä ei ja perustelu tyyliin "lähdetään peliin, sitten menee ruuanlaitossa ja muissa kotihommissa".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitellä mitä?
Sitä, että aloittaja on vain sivujuoni miehen elämässä. Ap ei kestä sitä ettei ole pääroolissa.
Kaikilla on oikeus päättää mitä rooleja ottaa vastaan. Se on ongelmallista, kun miehet valehtelevat näistä.
Onko tässä tilanteessa valehdeltu? Vai onko oletettu, että nähdään/ pidetään yhteyttä myös lapsiviikolla vaikka sellaisesta ei ole sovittu?
Vierailija kirjoitti:
Mies kuskaa lapsia harrastuksiin/kilpailuihin, käy niitä katsomassa, harrastavat yhdessä. Tekee ruokaa ja remppaa kotia lasten kanssa. Vastaa viesteihini aina, mutta ei ole aloitteellinen noina viikkoina ja näkemisehdotuksiin tulee selkeä ei ja perustelu tyyliin "lähdetään peliin, sitten menee ruuanlaitossa ja muissa kotihommissa".
Ap
No selvästi on kiireinen sitten. Miksi haluat sekoittaa heidän kiireistä viikkoaan? Luot lisästressiä siihen vaan. Olette yhdessä sitten seuraavalla viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuskaa lapsia harrastuksiin/kilpailuihin, käy niitä katsomassa, harrastavat yhdessä. Tekee ruokaa ja remppaa kotia lasten kanssa. Vastaa viesteihini aina, mutta ei ole aloitteellinen noina viikkoina ja näkemisehdotuksiin tulee selkeä ei ja perustelu tyyliin "lähdetään peliin, sitten menee ruuanlaitossa ja muissa kotihommissa".
Ap
Voisiko ajatella, että AP keskittyisi myös täysillä omiin lapsiinsa silloin kun mieskin, eikä vaan haikaile miehen perään?
Jos lapset kovin eri ikäisiä niin yhteistä tapaamista koko porukalla ei ehkä kannata yrittää saada aikaan. Jos taas miehen lapsilla treenejä ja pelejä, niin ymmärrän oikein hyvin ettei muulle jää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ei pidä mitään yhteyttä lapsiviikolla, kyllä me viestitellään ja soitellaankin jos vain on tilaisuus.
Näettekö? Meillä kuitenkin välimatkaa vain 20min autolla mutta hän panostaa kaiken ajan lapsiin ja harrastuksiin silloin.
ottamatta mihinkään muuhun kantaa, mut jos lapset miehellä vaikka sunnuntai-illasta lauantaihin..niin eihän viikolla nyt jää hurjasti töiden jälkeen vapaata ja se lauantai varmaan menee jotakin tehdessä lasten kanssa? eli sinänsä ei ihme jos ei pahemmin ehdi nähdä ja että kerkee ehkä itsekin hengähtää.
Varoitusmerkkinä pidän kuitenkin tota että muka ei voisi olla yhtään yksin lapsivapaalla viikolla. Ihan fiksua että ei aleta turhaan mitään yhteenmuuttokuvioita virittelemään lasten kanssa varsinkin kun ne on jo ton ikäisiä. Mut tää taitaa olla provo, näitä hyvin samantyylisesti kirjoitettuja "ongelmia" löytyy täältä päivittäin.
Kohta ne muuttaa pois, kun ovat tuon ikäisiä.
Tästä juuri on kyse. Itse olin myös hetken tällaisessa kuviossa ja kyllästyin, kun mies lapsiviikoillaan selkeästi osoitti, ettei edes ajattele mua. Ei siis vastannut edes viesteihin silloin, kun lapset olivat hänen luonaan, ei edes nukkumaanmenoajan jälkeen.