Miten paljon mielenterveysongelmista johtuu köyhyydestä?
Ja kuinka paljon rahaa menee turhiin mielenterveydellisiin hoitoihin? Sen rahan voisi antaa sairaille käteen.
Kommentit (26)
Kyllä niitä ongelmia on varakkaillakin. Sairaus ei katso lompakkoon.
Ne vaikeimmat mielenterveysongelmat - vaikkapa skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö - eivät ainakaan johdu köyhyydestä.
Köyhää ongelmaista on helpompi lytätä ja potkia päähän kuin rikasta mt-ongelmaista. Sehän voi olla jopa hienoa ja "muotia" että jollakin varakkaalla on joku ocd tai kaksisuuntainen tms. Köyhällä se on vain vastenmielistä tai lisää vastenmielisyyttä muilla ihmisillä.
Valitettavasti näin!
Mt ongelmat aiheuttaa köyhyyttä.
Ei toisinpäin.
Kaikki haluais yhteiskunnalta ilmaista rahaa.
Tyhmemmällä ainakin on huonommat mahdollisuudet tienata ja kasvattaa lapsiaan terveesti.
Jep lisää viinatupakkarahaa sairaille 👍
Minä elin lama-ajan lapsuuden ja se vaikutti syvästi psyykeeseen. Isän ja äidin stressi rahasta, rahattomuus, turvattomuus, se ettei koskaan tehty mitään kun aina vastaus oli : ei ole rahaa. Uskon että huono itsetunto kehittyi myös köyhyyden myötä, tunsin jo lapsuuden vuoksi arvottomuutta köyhyyden takia. Oltiin kuin toisen luokan kansalaisia. Vanhempana edelleen ongelmia stressinsäätelyssä mikä johti burn outiin(ja sitä myöten köyhyyteen) ja käyn läpi traumaterapiaa. Kun sain eläkkeen joku kivi lähti sydämeltäni. Raha lisää turvallisuuden tunnetta.
Kiitos kaiken tämän olen vihdoin kyennyt tekemään vähän työtäkin. Toimeentulotukistressissä en tiedä kykenisinkö jos pitäisi kaiken päälle vielä murehtia rahasta kokoajan. Voin myös säästää pienistä tuloistani eli olo että voin vaikuttaa asioihini. Myös kuntoutus tärkeää ja se maksaa.
Kokkareet sun muut ei koskaan ymmärrä. Syyttävät ja kepittävät vain köyhiä. Köyhyys voi johtua myös sairauksista, henkisistä ja fyysisistä ja kuntoutuksen puutteista.
Keskiluokkainen tuntuu olevan kaikkein eniten altis mt-ongelmille. Heillä on kaikki kaikessa pysyä turvallisessa keskiluokkaisessa kuplassa ja se aiheuttaa heissä vakavia mielenterveyden oireiluja. Huumeita käytetään että jaksetaan työelämässä ja työterveyden psykologi on kovassa käytössä.
Ongelmia on varakkaillakin ja ihan toivottomuuteen asti. Onhan näitä ikäviä tapauksia ollut.
Köyhyys voi alentaa mielialaa, mutta jos siitä köyhyydestä ei ole haluja alun perinkään ollut nousta niin kyllä se mielenterveys on todennäköisesti ollut huono jo silloin, kun periaatteessa olisi voinut elämänlaatua parantaa koulutuksella ja työllä.
Minulla siinä mielessä, etten saa terapiaa, eikä ole siihen varaa. Käytännössä olen kokonaan erakoitunut myös fyysisen sairauden vuoksi. En edes tarvitsisi/jaksaisi mitään intensiivistä terapiaa, vaan tukevaa keskustelua, mutta ei vain saa. Käytännössä meidät ajetaan hitaasti itsemurhaan.
Hyvä kysymys. Olen nyt yli 50 ja tuossa 35-45 olin köyhä. Jokaista ruokaostosta piti miettiä, autoa ei ollut ja laskujen eräpäiviä piti siirtää. Raha pyöri mielessä päivin öin ja ahdisti, masensi ja sain paniikkikohtauksia kun mietin että menetän asuntomme. Sitten sain reilusti paremman työpaikan ja palkan. Nyt elämä rullaa niin ettei tarvitse jatkuvasti miettiä rahaa. Huomaan että nyt ei myöskään mieli ostaa jotain kun tiedän että mahdollisuus olisi.
Joten kyllä minulla ainakin vaikutti paljon! Toki vakavammat mielenterveyteen liittyvät sairaudet eivät rahalla parane.
Köyhänä kannattaa keskittyä vähintään seuraavat 4 vuotta keski-ja yläluokkaisen päälle kusemiseen/paskomiseen (vain verbaalisesti tietenkin). Talouden "tervehdyttäminen" nimittäin tehdään sinun vähän tienaavan selkänahasta ja saat päälle vielä sen lisäksi vittuilut.
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lama-ajan lapsuuden ja se vaikutti syvästi psyykeeseen. Isän ja äidin stressi rahasta, rahattomuus, turvattomuus, se ettei koskaan tehty mitään kun aina vastaus oli : ei ole rahaa. Uskon että huono itsetunto kehittyi myös köyhyyden myötä, tunsin jo lapsuuden vuoksi arvottomuutta köyhyyden takia. Oltiin kuin toisen luokan kansalaisia. Vanhempana edelleen ongelmia stressinsäätelyssä mikä johti burn outiin(ja sitä myöten köyhyyteen) ja käyn läpi traumaterapiaa. Kun sain eläkkeen joku kivi lähti sydämeltäni. Raha lisää turvallisuuden tunnetta.
Kiitos kaiken tämän olen vihdoin kyennyt tekemään vähän työtäkin. Toimeentulotukistressissä en tiedä kykenisinkö jos pitäisi kaiken päälle vielä murehtia rahasta kokoajan. Voin myös säästää pienistä tuloistani eli olo että voin vaikuttaa asioihini. Myös kuntoutus tärkeää ja se maksaa.
Kokkareet sun muut ei koskaan ymmärrä. Syyttävät ja kepittävät vain köyhiä. Köyhyys voi johtua myös sairauksista, henkisistä ja fyysisistä ja kuntoutuksen puutteista.
Ja mitä tulee päihdeongelmiin niin ne on monille keino lääkitä henkisiä ongelmia. Päihderiippuvuus voi olla seurausta esim traumatisoitumisesta, kyky yrittää rauhoittaa itseään, pyrkimys säädellä tunteitaan joiden säätely muuten vaikeaa.
Se viimeinen keino jolla ihminen koittaa selviytyä päänsä kanssa. Selvitä esim epäonnistumisen tunteiden kanssa, kun tuntuu ettei elämä tarjoa enää mitään, ikääkin on ja yhteiskunnassa vaatimukset työläisille yhä nousee. Elää luovuttaneena mutta silti juoden itsensä itsevarmemmaksi aina aika ajoin tuntemaan olonsa kuninkaaksi hetken.
En itse käytä päihteitä mutta tiedän päihdeongelmaisia.
Huomaan heissä syvää näköalattomuutta (ei enää osaa irtautua kierteestä ollaan täysin kyvyttömiä ja haluttomia ratkaisemaan ongelmia), itsetuhoisuutta, syrjäytymistä. Juoppoporukoista tulee se ainut sosiaalinen rinki jossa yhdessä hukutetaan itsensä alkoholiin ja haetaan hetken huippuja elämässä jossa sisältö on niin kovin pientä.
Kotona syödään soijarouhetta kun ei ole enää rahaa ruokaan. Elämänhallintaongelmiakin on.
Ratkaisu ei tosiaan monelle ole enää "mene töihin" kun on liuottanut aivojaan hermomyrkyillä jo vuosia kädet vapisten henkisten ongelmien räjähtäessä naamalle selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia on varakkaillakin ja ihan toivottomuuteen asti. Onhan näitä ikäviä tapauksia ollut.
Köyhyys voi alentaa mielialaa, mutta jos siitä köyhyydestä ei ole haluja alun perinkään ollut nousta niin kyllä se mielenterveys on todennäköisesti ollut huono jo silloin, kun periaatteessa olisi voinut elämänlaatua parantaa koulutuksella ja työllä.
Itselläni oli pakkomielle köyhänä lapsena lukea itseni korkeakoulutetuksi ja tienata. No miten kävi? Yritin liikaa ja pää levisi, loppuunpaloin ja köyhäksi jäin kun sairastuin. Olin ujo ja stressantunut ihminen jolle sosiaaliset taidot oli hankalia.
Ei se yrittämisestä ole kiinni vaan siitä että osaa elämäntaitoja (myös itsestä huolehtimisen) on sopiva asenne ja luonne, on työmarkkinoille sopiva tyyppi jolla on kysyntää, kykyä verkostoitua ... Monia asioita on mihin ei pelkällä yrittämisellä kykene.
Toimeentulotukijärjestelmä on kyllä semmoinen että sietäisi uudistaa, aiheuttaa mt-ongelmia ilman muuta, en ymmärrä että miksi annetaan olla, se on ihmisten alistamista.
Kuntoutustuet sun muut on hyvä idea koska isompi raha tulee siitä kun sitoutuu kuntoutukseen. Tietenkin kuntoutus ja hoito maksaa joten ehkä valtion mielestä on hyvä että osa ihmisistä jää itsemurhayksiöönsä lääkitsemään itseään alkoholilla ollen näennäisesti työkykyisiä joilta voi sitten leikata vielä lisää kun ei kykene työllistämisvelvotteisiin
Ainakin nuorilla menee toisin päin. Köyhyys on luultavasti mielenterveydelle rankempaa jos siihen ajautuu keski-iässä. Ero ikätovereihin on rajumpi.
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotukijärjestelmä on kyllä semmoinen että sietäisi uudistaa, aiheuttaa mt-ongelmia ilman muuta, en ymmärrä että miksi annetaan olla, se on ihmisten alistamista.
Todellakin. Tuo ei myös kannusta minkäänlaiseen omatoimisuuteen enkä puhu tässä kokkarien kannustuksesta joka on keppiä. Toimeentulotukea saava tuttuni sanoo että haluaisi säästää johonkin mutta sitä ei voi tehdä toimeentulotuella.
Se on nöyryyttävä epävarma stressiä ylläpitävä tuen muoto joka passivoi. Nythäb ratkaisu tähän passivoittamiseen on töihin pakotus.
Sanotaan näin, että joka kerta kun ne tekee viime vuoden kaltaisia indeksikorotuksia työeläkkeeseeni niin aina vaan terveemmälle tuntuu kun rahaa on enemmän. Kohta tässä voisi innostua vaikka käymään töissäkin kun siihen on varaa.