Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kaikilla muilla on niin isoja yo- juhlia?
25.05.2025 |
Ymmärrän jos vahemmilla on paljon sisaruksia, mutta jos on se 1-2 sisarusta. Isovanhemmat kuolleet yhtä lukuun ottamatta ja se elossa oleva on sairaalassa.Miehellä ja minulla yksi sisarus kummallakin. Kummit juhlivat omien lastensa juhlia tai asuvat ulkomailla. Mies ei veljensä lisäksi juuri ole yhteydessä kehenkään sukulaiseen ja sieltä puolelta tulee siis yksi perhe. Myös minulla tulee siskon perhe ja viisi elossa olevaa muuta sukulaista. Ei ole enempää sukua jota voisi edes kutsua. Asumme kaupungissa eikä meillä kerrostalossa ole mitään läheisiä naapureita tms. Ylioppilaan kaverit juhlivat omia juhliaan eikä myöskään siis nuorisoa ole tulossa. Maximissaan 20 henkeä siis tulee oma perhe mukaan lukien. Työkavereilla tuntuu olevan 50- 100 hengen juhlia. Onko muilla pieniä juhlia?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon sisaruksia ja muutenkin iso suku. Puolisollani on yksi sisarus, mutta muuten iso suku.
Kutsuimme kummankin lapsemme YO-juhliin kaikki sisaruksemme ja myös vanhempamme, ja ylioppilaan kummit. Kummankin juhliin tuli tasan yksi vieras.
Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Olen pahoillani puolestanne.
Nykyäänhän on näitä kaikenmaailman koulumummoja jne. Voisin itse ryhtyä kiertäväksi aikuiskummiksi tällaisiin perheisiin, joiden juhlissa ei käy väkeä. Olisin yhteyksissä teihin myös sen jälkeen. Terv. se kummi, jota ei kummilapsen perheeseen huolita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon sisaruksia ja muutenkin iso suku. Puolisollani on yksi sisarus, mutta muuten iso suku.
Kutsuimme kummankin lapsemme YO-juhliin kaikki sisaruksemme ja myös vanhempamme, ja ylioppilaan kummit. Kummankin juhliin tuli tasan yksi vieras.
Oho. Ikävää.
Toisaalta, jos asuu 60 neliön kerrostaloasunnossa on ehkä ihan hyväkin, ettei niitä kutsuttavia ole valtavasti. Mistä löydät tilaa saatikka istumapaikkoja 50 - 100 vieraalle? Melkein pitää vuokrata joku muu tila ja silloin kustannukset nousevat huomattavasti. Isoon taloon on helpompi kutsua ihmisiä ja sään salliessa voi olla ulkonakin. Useampi jääkaappi tai kylmiä helpottavat tarjottavien kylmänä pitämistä ja ruokapöytiä voi sijoittaa tarvittaessa eri huoneisiin (meillä oli sekä olohuoneessa että takkahuoneessa 10 hlö pöydät, lisäksi pöytiä pihalla).
Eivätkä isot juhlat mitenkään automaattisesti ole paremmat kuin pienet, tunnelmasta se on kiinni. Sitten on asia erikseen, että on ikävää jos niitä läheisiä ihmisiä ei ole niin paljon kuin haluaisi.
Kutsuvat rahanhimossaan jokaisen Facebook-kaverinsa.
Meillä on ystäviä, ollaan tekemisissä naapurien kanssa, ovet on auki lapsen kavereille siksikin, että omassa lapsuudessa oli paljon kaltoinkohtelua ja väkivaltaakin. Suku hyssytellyt näitä. Hyvin varhain tajusin, että jokaisen pitää itse luoda oma mukavien tyyppien verkostonsa ja paljon on mukavia ihmisiä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole ystäväperheitä ollenkaan?
Ei ole.
No miksei ole? Oletteko sitä mieltä, että ystävät ovat turhia? Ovatko he jääneet taakse matkan varrella, vai mitä on tapahtunut?
Anteeksi jos kyselen liikaa, en vaan ymmärrä miten ei edes yhden yhtä ystävää ole ihmisellä.
Minulla oli yläasteella yksi bestis joka sitten lähti ammattikouluun ja pidetään vieläkin yhteyttä mutta ei nähdä kuin harvoin kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Lukiossa oli toinen ystävä, mutta tiet vain erkanivat. Minä olen arka ja en koskaan ole aloitteellinen ystävyyssuhteiden suhteen. Kun oli pojan lakkiaiset, tein töitä toisella paikkakunnalla pienessä firmassa, yksi työkaveri pomon lisäksi mutta välimatka pitkä
Lisään vielä, että myös viihdyn yksin ja nykyään teen töitä kahdelle eri firmalle, enimmäkseen kotoa käsin ja työaikaa on 60-70 tuntia/viikko. Tienaan eläkettä varten rahaa ja tykkään töistäni, mutta ei ole oikein aikaa ystäville kun haluan myös harrastaa ja teen vähän vapaaehtoistöitä. No minulla on yksi ihminen vapaaehtoistyön kautta, jota voin sanoa ystäväksi, mutta me olemme enimmäkseen tekemisissä juuri siellä ja sitten whatsappilla jutellaan muitakin asioita, joskus pari kertaa vuodessa käyty jossain tapahtumassa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole ystäväperheitä ollenkaan?
Ei ole.
No miksei ole? Oletteko sitä mieltä, että ystävät ovat turhia? Ovatko he jääneet taakse matkan varrella, vai mitä on tapahtunut?
Anteeksi jos kyselen liikaa, en vaan ymmärrä miten ei edes yhden yhtä ystävää ole ihmisellä.
On nuoruudenystäviä, joita näkee harvakseltaan. Monella heistä oman lapsen juhlat. Uudemmat kaverit ovat työpaikoilta tulleita kavereita jotka eivät tunne lastani. Kaikilla ei ole varsinaisia ystäväperheitä ja tilanne on nyt sellainen. Kyllähän tässä itsensä poikkeavaksi tuntee.
Sama täällä. Nuoruuden ystävät asuu kotikonnuilla, täällä pääkaupunkiseudulla työkaverit on kavereita töissä ja vapaalla mutteivat tunne yo juhlijaa. Suku muualla. Ystäväperheitä ei ole pk seudulta löytynyt. Lapsen kaverit omissa juhlissa. Siitäpä laskemaan ketä kutsua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kävi lakkiaisissa paljonkin ihmisiä, mm. vanhempien tuttuja jne. Yo- juhliin saa etiketin mukaan mennä kutsumatta. Juhlat ovat varmaan pienentyneet. Perheiden koko on pienentyneet, juhlakalujen omatkin vanhemmat voivat olla yli 6- kymppisiä ja isovanhemmat ja muu suku kuolleita jne. Maalle nämä tavat leviävät hitaammin ja siellä varmaan ihmiset tuntee toisiaan paremmin ja onnittelijoita riittää oli sukua elossa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sanottu monille, että voi hyvin tulla ilman mitään lahjoja. Mutta mukava on juhlia. Ei ole mitään kallista järjestetty, itse olen leiponut.
Se juhlahan on sille ylioppilalle. Saa jakaa onnistumisen iloaan ja ottaa vastaan onnitteluita. Meidän perhe ja läheiset pienituloisia. Ei juhlat ole ansaintakeino, vaan toisen onnistumisen juhlimista. Tarjottavat ovat parasta, mitä itse osataan aikaansaada kohtuullisella budjetilla ei tuhansien eurojen sijoitus.
Juhlien puitteina kukin koristeltu oma koti ja pöydät notkuivat itse tehtyjä herkkuja. Ylioppilas sai kokea läheisten ja ystävien huomiointia ja toimia samalla isäntänä/emäntänä. Oppia tapoja huomioidessaan kaikkia vieraita.
Rahalla pieni rooli. Tietysti jokunen satanen järjestelyihin uppoaa, mutta ei isollakaan vierasmäärällä tavoitella meidän piireissä nuorelle suuria rahamääriä. Ja sama juttu kun itse olemme vieraana, ei lahjakuoreen ole varaa isoja summia laittaa, muutama kymppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskettiin juuri, että 16 henkeä kutsutaan tyttären juhliin vuoden kuluttua. Tuostakin ainakin neljä jättää tulematta. Isovanhemmista on elossa enää yksi ja kaukaisempia sukulaisia ei täällä ole. Pienet ympyrät meilläkin on, mutta eipä mulla olisi rahaakaan järjestää isoja juhlia, kun työkyvyttömyyseläkkeellä olen.
Meillä on ollut kahden vanhimman lapsen lakkiaisissa n 50 vierasta. Elossa olleet isovanhemmat, setä sekä eno perheineen, kummit, sisarusten kummit (vanhempien ystäviä, joiden kanssa ollaan yhteydessä säännöllisesti), vanhempien tätejä ja pari läheistä serkkua perheineen, pari ystäväperhettä sekä muutama ylioppilaan ystävä. Myös ylioppilaan ekaluokan ope sekä muutama lukion opettaja on käynyt onnittelemassa.
Lahjaksi vieraat tuovat, mitä heistä tuntuu sopivalta. Vanhemmat maksaa juhlat ja nuori nauttii häntä onnittelevista vieraista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikoinaan tyttären ylioppilasjuhlia järjestettiin, hänen samaan aikaan juhlinut ystävänsä ihmetteli, kun kuuli meidän tulevan vierasmäärän 50 henkeä. Sanoi, että hänellä jo pelkistä serkuista tulee melkein 100. Siihen sitten tädit, sedät ja enot puolisoineen ja naapureita ja ystäviä. Olivat lestadiolaisia.
Tykkään vähän pienemmistä juhlista itse, ei ole sellaista hulinaa ja ehtii seurustella vieraiden kanssa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
"Ennen vanhaan" maalla oli pankissa valmistuville keräys, johon kyläläiset saivat laittaa rahaa, jos halusivat osallistua nuoren tukemiseen. Onkohan tätä perinnettä enää?
Olen kuullut huhun, että Pohjanmaalla olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ennen vanhaan" maalla oli pankissa valmistuville keräys, johon kyläläiset saivat laittaa rahaa, jos halusivat osallistua nuoren tukemiseen. Onkohan tätä perinnettä enää?
Olen kuullut huhun, että Pohjanmaalla olisi.
Täällä pohjoispohjanmaan pikkupitäjässä ainakin on edelleen nämä rahankeräykset ylioppilaille. Itsekin laitoin tutulle ylioppilaalle rahaa tällaiseen tällä viikolla.
Tuo pankin keräys oli ihan kiva silloin ennen. Siinä tavallaan ihmiset myös ilmoittivat että minä sitten tulen ja vähävaraiset sukulaisetkin saattoivat laitaa siihen. Mutta kotikylällä lähti ensin pankit, sitten lukio.
Ensiviikollako niitä juhlia on ?Voisi mennä pällistelemään
Meillä on pieni suku mutta paljon ystäviä
Vierailija kirjoitti:
Teillä itsellänne ei siis ole setiä, tätejä, enoja tai serkkuja joiden kanssa olisitte tekemisissä?
Ei niitä kaikilla ole. Minullakaan ei ole ketään mainitsemistasi.
Vierailija kirjoitti:
Pienet juhlat tiedossa.
Ei minun tulisi mieleeni kutsua omia ystäviäni lapseni yo juhliin, eihän he "tunne" toisiaan ts lapseni itse toivoi vain ihmisiä jotka tuntee. Samoin ei miehenikään kutsu omia ystäviään. Valmistuvan omien toiveiden mukaan mennään.
Ja hän voi sitten käydä omilla kavereillaan kun pieni perhejuhla ohi.
Monella on samaan aikaan omat juhlat, esim lapsen kaverithan pääosin juhlii samana päivänä omissa juhlissaan.
Isovanhempia ei elossa.
Jännä juttu. Omat lapseni tuntevat kaikki ystäväni ja myös mieheni ystävät, käyväthän he meillä ja minäkin olen käynyt lasten kanssa heillä, kun lapset oli pienempiä. Parhaat ystäväni ovat myös lasten kummeja.
Alue: Aihe vapaa
On nuoruudenystäviä, joita näkee harvakseltaan. Monella heistä oman lapsen juhlat. Uudemmat kaverit ovat työpaikoilta tulleita kavereita jotka eivät tunne lastani. Kaikilla ei ole varsinaisia ystäväperheitä ja tilanne on nyt sellainen. Kyllähän tässä itsensä poikkeavaksi tuntee.