Miten kaikilla muilla on niin isoja yo- juhlia?

Vierailija kirjoitti:

Pienet juhlat tiedossa.

Ei minun tulisi mieleeni kutsua omia ystäviäni lapseni yo juhliin, eihän he "tunne" toisiaan ts lapseni itse toivoi vain ihmisiä jotka tuntee. Samoin ei miehenikään kutsu omia ystäviään.  Valmistuvan omien toiveiden mukaan mennään. 

Ja hän voi sitten käydä omilla kavereillaan kun pieni perhejuhla ohi.

Monella on samaan aikaan omat juhlat, esim lapsen kaverithan pääosin juhlii samana päivänä omissa juhlissaan.

Isovanhempia ei elossa.

Sori mutta en ihan ymmärrä tätä että lapset eivät tunne aikuisten ystäviä. Eikö teilläkään ole perhetuttuja? Kyllä minä tunnen mieheni parhaan ystävän, vaimon ja heidän lapsensa, ollaan oltu heidän kaikissa juhlissaan ja vietetään muutenkin aikaa yhdessä.

Meillä myös minun ystävistä moni on lapselleni hyvinkin tuttu. Haluaa olla paikalla, jos käyvät. Itse olen myös tutustunut useampaan lapsen kaverin vanhempaan. 

👏

Hyvä te, olette hienoja ihmisiä..kaikki hyvää pataa keskenään. Onnittelut, kivoja juhlia

Minä olen lapsen kummi eikä minua ole otettu osaksi lapsen perhettä. Lapsi päättää yläasteen. Mihinkään juhliin ei varmaan kutsuta, tokkopa niitä edes on. Laitan rahaa tilille kuitenkin.

Meillä oli yli 70 vierasta kummallakin kerralla.

Sukulaisia, naapureita, lasten opettajia, minun työkavereita.

Maalla ihmiset muistavat vielä.

Minä en koskaan laske juhlissa että mitä niiden järjestäminen maksaa ja tuoko vieraat sellaiset rahat että ne kuittaa juhlat. Varsinkni yo-juhlissa vanhemmat yleensä maksavat ja rahat tulevat lapselle. Pidän ällöttävänä tätä kulttuuria että vieraiden pitää maksaa juhlat - varsinkin kun suurin osa tulee velvollisuudesta eikä siksi että erityisemmin edes haluaisi tulla. 

Pitopalvelua en ole ikinä ottanut - täytekakut tilattu kun olen surkea koristelemaan niitä, kaikki muut tehnyt itse. Olen muuten hyvä leipomaan mutta kädentaitoja kakkujen koristeluun ei ole. Sen verran ällöttäväksi on mennyt tuo kulttuuri että maksakaa nyt mitä syötte, että mieluiten en mene ollenkaan. 

Ymmärsinkö oikein, että on jotenkin feikkiä tai väärin, että meillä pienen suvun lisäksi on niin läheisiä ystäviä sen verran, että yo- vieraita on yli 50?

Vierailija kirjoitti:

En viitsinyt lukea.

Viitsit sitten kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole ystäväperheitä ollenkaan?

 

Ei ole.

Siis nykyäänhän ei näemmä saa olla ystäviä perheillä. Sitten ihmetellään, miksi lapset voivat huonosti. Ei ole välittäviä aikuisia. Pirkkalan koulupuukottajakin oli koulussa aina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuuko joku opettajia, varmaan asutte maalla

Maalla kutsutaan lehtikutsulla, silloin tulee ketkä haluaa.

Meilläkin on ystäväperheitä, joita tavataan monta kertaa vuodessa. Aikuisten lisäksi on lapsia ja nuoria, eri ikäisiä, jotka kyllä tuntevat hyvin toisensa synttäreiden retkien, lautapelaamisen ja mökkeilyn jäljiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole ystäväperheitä ollenkaan?

 

Ei ole.

No miksei ole? Oletteko sitä mieltä, että ystävät ovat turhia? Ovatko he jääneet taakse matkan varrella, vai mitä on tapahtunut?

Anteeksi jos kyselen liikaa, en vaan ymmärrä miten ei edes yhden yhtä ystävää ole ihmisellä.

Pienet juhlat täälläkin. 

 Max 20 ihmistä tulee. Pieni suku eikä ole sellaisia ystäväperheitä kummien lisäksi. Maalla ja isoissa suvuissa varmaan kuljetaan juhlista toiseen, mutta monella on vain vähän lähipiiriä. Kerrostalossa lähinnä tervehditään naapureita, en tunne naapureita syvällisemmin.

Minulla on paljon sisaruksia ja muutenkin iso suku. Puolisollani on yksi sisarus, mutta muuten iso suku.

Kutsuimme kummankin lapsemme YO-juhliin kaikki sisaruksemme ja myös vanhempamme, ja ylioppilaan kummit. Kummankin juhliin tuli tasan yksi vieras.

"Ennen vanhaan" maalla oli pankissa valmistuville keräys, johon kyläläiset saivat laittaa rahaa, jos halusivat osallistua nuoren tukemiseen. Onkohan tätä perinnettä enää?

Minun lakkiaisissani oli ihmisiä, joita en edes tuntenut. Oli aika epämiellyttävää kun minua onnitteli ihmiset, joista ei ollut aavistustakaan ketä ovat, vaikka olettivat että tunnen. Veljeltä sitten kyselin vaivihkaa että kuka tuo on, veli ei välttämättä tiennyt. Jotain vanhempien tuttuja vissiin, jotka olin varmaan nähnyt tyyliin viisivuotiaana edellisen kerran. 

Ystävät. Ystävien perheet. Lapsen harrastuskaverit ja koulukaverit, jotka eivät juhli samaan aikaan. Työkaverit. Serkut, serkkujen perheet, isojen lasten puolisot ja tyttöystävät. 

150 menee rikki helposti. 

Ekstroverteillä on helpompaa tässä suhteessa. 

Olen ainoa lapsi kuten isänikin oli ja serkkuja on peräti 2 kappaletta. Mulla oli pienet yo-juhlat ja ihan kivat ne oli. Omillani oli hiukan suuremmat, mutta edelleen pienet ja olisiko ollu 15 hengen kakku. Ihan kivat ne juhlat on silti ja kiva kun voi pitää kotona. Ei se vieraiden määrä ole mikään mittari millekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole ystäväperheitä ollenkaan?

 

Ei ole.

No miksei ole? Oletteko sitä mieltä, että ystävät ovat turhia? Ovatko he jääneet taakse matkan varrella, vai mitä on tapahtunut?

Anteeksi jos kyselen liikaa, en vaan ymmärrä miten ei edes yhden yhtä ystävää ole ihmisellä.

Minulla oli yläasteella yksi bestis joka sitten lähti ammattikouluun ja pidetään vieläkin yhteyttä mutta ei nähdä kuin harvoin kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Lukiossa oli toinen ystävä, mutta tiet vain erkanivat. Minä olen arka ja en koskaan ole aloitteellinen ystävyyssuhteiden suhteen. Kun oli pojan lakkiaiset, tein töitä toisella paikkakunnalla pienessä firmassa, yksi työkaveri pomon lisäksi mutta välimatka pitkä eikä nämä olleet niin läheisiä että olisin voinut kutsua. Aikuisiällä en vain ole tutustunut kehenkään niin hyvin että olisin ystävystynyt.

Pojalla itsellään on nykyään laaja kaveripiiri ja hänellä oli myös koulussa kavereita. Yksi kavereista oli jo omat juhlansa pitänyt edellisenä vuonna, joten hän pääsi. Lopuilla oli omat juhlansa samana päivänä.