Vela-ystävä irtisanoi ystävyyden kun sain lapsen

Vierailija kirjoitti:

Ei sinulla ole hänen elämäänsä enää mitään annettavaa. Minulle on myös käynyt noin joidenkin ystävien kanssa kun he ovat saaneet lapsia. Joskus satunnaisesti ollaan puhelimen välityksellä yhteydessä ja niidenkin puheluiden sisällöt on muuttuneet lähinnä muodolliseksi liibalaabaksi. Kunnon näkemisiä vanhaan malliin ei enää ole, vaan se näkeminen on korkeintaan joku satunnainen puolitoistatuntinen kahvikupin ääressä sillä samalla liibalaaballa höystettynä. Huomaa äkkiä että on loppujaan ihan sama, että onko tekemisissä ollenkaan, vai muutaman kerran vuodessa vähän aikaa muodollista liibalaabaa.

Okei ja tän täytyy olla totuus kaikkien äitien kohdalla. ap

Vierailija kirjoitti:

99% näistä "veloista" on mielenvikaisia

Voi kun olisikin näin edullinen tilanne. Valitettavasti vaikuttaa yhä enemmälti, että ne lapsia yhteiskunnan tukien varaan pukkaavat ovat niitä mielenvikaisia ja sen kun sikiävät toukka toisensa perään. Velat ovat monesti fiksuja, osaavat arvioida järkevästi omat voimavaransa, prioriteettinsa ja tarpeensa sekä myös vallitsevan maailmantilanteen ja jättää lapset hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Minä tykkään todella paljon lapsista, mutta en halua olla vanhempi. Kaksi eri asiaa.

Mulla on sellainen omakohtainen kokemus, että jotkut (huom! ei kaikki!) veloista ovat melko äärimmäisiä siinä lapsettomuudessaan ja tekevät siitä hyvin ison osan identiteettiään. He viettävät aikansa vain muiden velojen kanssa, ja olen kuulut että on jopa jotain velojen keskustelupalstoja joilla ruoditaan miten lapsia haluavat on tyhmiä lampaita tms. jotka menee vain sen mukaan miten elämässä kuuluu mennä toisin kuin velat, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja valitsevat pysyä lapsettomina, näin tiivistäen. Näiden velojen asenne on, että jos olet lapseton niin olet heidän puolellaan ja joukoissaan, mutta jos sinulla on lapsia tai haluat niitä, niin olet automaattisesti ns. vihollisleirissä. 



Tällainen äärivela sitten pettyy ja suuttuu verisesti kun joku läheinen ihminen paljastuukin petturiksi lapsia saadessaan, vela kun on luullut että kyseinen ihminen kuuluu hänen joukkoihinsa. Mitä läheisempi ihminen, sitä voimakkaampi reaktio, ja kostona vela katkaisee välit tähän ihmiseen.

Sitten on lukuisa joukko niitä veloja jotka ovat kiinnostuneita vain omasta lapsettomuudestaan ja suhtautuvat normaalisti muihin ihmisiin riippumatta heidän lapsiluvustaan, heidän ihmissuhteet jatkuvat vaikka kaveri lapsia saisikin.

En nyt mene tässä siihen miten kukakin äiti uppoaa siihen vauvakuplaan, siinäkin jokainen on omanlaisensa ja iso osa äideistä kyllä edelleen jatkaa muutakin elämää kuin pelkkää vauvan kanssa olemista 24/7 ilman että osaa enää puhua mistään muusta. Pikkulapsiaika on kuitenkin lyhyt ja jossain vaiheessa aikaa on taas enemmän käytettävissä muuhunkin kuin perhe-elämään.

Sun kaveris on ghostannu sut syystä tai toisesta. Ehkä on kateellinen sulle. Niin kovasti että pisti välit poikki. Mulle kävi suurinpiirtein samoin ja lohduteltiin että anna olla. Ottakoot itse sitten yhteyttä, jos haluaa. Suosittelen että anna olla, äläkä ota enää yhteyttä, vaikka vtuttaa. 

Vaikea sana mistä johtuu. Minulla on lapsia, ja osa ystävistä on veloja. Ei ole ongelma, kunnioitamme toistemme valintoja. 

Mietin että ehkä tämä vela-ystäväsi oli aiemmin ajatellut että sinäkin olet vela, ja koki, että olisit jollain tavalla pettänyt hänet kun sittenkin hankit lapsen. Tai ehkä hän oli sittenkin pitänyt sinua vain bilekaverina, ja se loppui nyt. Arvailuja. 

Minulla meni osa kaveripiiristä uusiksi siinä vaiheessa kun aloin odottaa esikoista ja lopetin bilettämisen. Ei liittynyt vela-ystäviin erityisesti, vaan muihinkin. Elämänolosuhteet vain muuttuivat niin erilaisiksi, että ei ollut enää kaikkien kanssa yhteistä jaettavaa ja yhteydenpito lakkasi. Tosiystävät jäivät. 

Kun puheet on vain "vauva, perhe, mies ei tee mitään" -hokemista niin se voi kyllästyttää.

Minullekin kävi niin, että kun sain lapsen, vela-ystäväni ei enää halunnut soitella. Sitä ennen aika ajoin soiteltiin. Lopulta vain minä soitin silloin tällöin, mutta kun hän ei enää selvästikään halunnut, niin lopetin.

Osasin kyllä puhua kaikenlaisista asioista, enkä kertonut mitään kakkavaippa-juttuja. Mielestäni ihmisellä voi olla kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia ystäviä. 

Minulla on lapsia, mutta ikinä en tuomitse niitä, jotka eivät lasta halua. Totta kai ihminen saa päättää olla lapseton, ihan niin kuin saa hankkia lapsiakin. Suvaitsevuutta pitää olla puolin ja toisin. Ei kaikista ole lapsenkasvatukseen ja vaikka olisikin, niin jos ei halua, niin ei halua. 

Tunnen myös ihmisiä, jotka pitävät lapsista kovasti, mutta silti eivät halua omia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Voivoi. Nyt oli sakeaa tekstiä.

Velaus on nimenomaan yksi suurimmista life hackeistä mitä elämässä on. Säästät satojatuhansia euroja massia, saat paremmat työuran mahdollisuudet ja pääset liikkumaan vapaasti maailmankartalla, yms. Voi elää vapaasti ja tehdä vapaasti itseä kiinnostavia asioita. Ei tarvitse tyytyä huonoihin suhteisiin tai tylpaikkoihin. Sitä samaa ei voi tehdä kun on vaippaikäinen lapsi talossa.

Jos vela priorisoi kaveruutesi todella korkealle ja odottaa sinulta samaa. Sitten ilmoitat että lapsia pukkaa. Et aseta enää kaveriasi yhtä korkealle prioriteetille kuin mitä hän sinua arvostaa. Hän kokee että sinä panostat jatkossa kaveruuteen vähemmän ja niinhän sun täytyy koska on lapsen vanhempi. Siinä on pakko uhrata omat etunsa lapsen eteen. Vela katsoo että antaa kaveruuteen enemmän ja saa jatkossa vähemmän takaisin. Siksi suhde menee poikki koska se ei ole enää 50/50 tasavertainen.

Ihan oikein. Kukaan ei halua olla tuollaisen ilmaston tuhoajan ystävä. Lapsen hankkiminen on ilmaston kannalta pahin mahdollinen teko! Se saastuttaa maapalloamme todennäköisesti yli 80 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Susta tuli siis tylsä kaveri jonka elämään ei mahdu enää muuta ohjelmaa.

Muutuin heti tylsäksi kun kerroin olevani raskaana. Se siis päätettiin mun puolesta. ap

Taidat olla "minä minä" tyyppiä. Ei ihme että veti välit poikki.

Ystävyyksiä on erilaisia.

Toiset ystävyydet vain tulevat tiensä päähän.

Ei tarvita mitään draamaa.

Ehkä ei raaskinut kertoa oikeaa syytä. Olen itse vela ja en ole kenenkään katkonut välejä perheenlisäyksen takia. Jokaisella on oma valinnanvapaus tässä asiassa ja kunnioitan sitä täysin. Tykkään myös lapsista, jos ovat saaneet hyvän kasvatuksen, eivätkä ole huonotapaisia.

Ihan faktahan se on, että yhteiset asiat siinä kyllä vähenee radikaalista. Yhteydenpito vähenee ja ei sitä jaksa kovin usein tapaamisiakaan, jos ainoa puheenaihe on ne vauvan vatsavaivat ja huonosti nukutut yöt. Ymmärrän, että ihmisenalku vie sun aivokapasiteetin ja energian, mutta ei mua hirveästi kuitenkaan kiinnosta se vauva-arki. Jos ei ole muuta puhuttavaa, niin en jaksa kovin usein olla se kuunteleva korva äitiysränttäykselle. Jotenkin ne mun kuulumisetkin kääntyy niihin vauva-asioihin aika usein. 

Jos taas kaverin aivoihin mahtuu muutakin kuin vauvan hoitoon liittyvät asiat, niin silloin tulee yhteyttäkin pidettyä enemmän. Kaikkia ei se äitiys niele täysin. Siinä on aika isoja henkilökohtaisia eroja. Yhden kaverin kanssa käytiin vauvan kanssa usein museoissa, näyttelyissä ja kahvilla. Hänellä oli sellainen tyytyväinen vauveli, joka viihtyi meidän kanssa kaikissa menoissa. Ymmärrän toki, että kaikki vauvatkaan ei ole samanlaisia, mutta tämä kyseinen kaveri ei myöskään mänkkiytynyt vaan kotiin, vaikka vauva tulikin perheeseen. Hänen kanssa ollaan erittäin läheisiä edelleen ja keskustelemme kaiken muun lomassa myös lapsiperhearjesta ja ihan mielellään, koska hän osaa puhua muustakin.

Ei kannata pitää väkisin kiinni sellaisesta, mikä ei enää toimi. Ehkä teillä ei ollut alunperinkään niin paljon yhteistä, kuin ajattelit.

On ihan ok surra ystävyyden päättymistä. Sellaista sattuu. Elämäntilanteet muuttuu, ihmiset kasvaa ja kehittyy, tulee erilaisia elämäntilanteita. Välillä se johtaa myös ystävyyksien päättymisen. Mutta elämä jatkuu. Ei muuta kuin uusiin ihmisiin tutustumaan.

sellaisia ovat

katkeria

Vierailija kirjoitti:

sellaisia ovat

katkeria

Kuka? Ketkä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei raaskinut kertoa oikeaa syytä. Olen itse vela ja en ole kenenkään katkonut välejä perheenlisäyksen takia. Jokaisella on oma valinnanvapaus tässä asiassa ja kunnioitan sitä täysin. Tykkään myös lapsista, jos ovat saaneet hyvän kasvatuksen, eivätkä ole huonotapaisia.

Ihan faktahan se on, että yhteiset asiat siinä kyllä vähenee radikaalista. Yhteydenpito vähenee ja ei sitä jaksa kovin usein tapaamisiakaan, jos ainoa puheenaihe on ne vauvan vatsavaivat ja huonosti nukutut yöt. Ymmärrän, että ihmisenalku vie sun aivokapasiteetin ja energian, mutta ei mua hirveästi kuitenkaan kiinnosta se vauva-arki. Jos ei ole muuta puhuttavaa, niin en jaksa kovin usein olla se kuunteleva korva äitiysränttäykselle. Jotenkin ne mun kuulumisetkin kääntyy niihin vauva-asioihin aika usein. 

Jos taas kaverin aivoihin mahtuu muutakin kuin vauvan hoitoon liittyvät asiat, niin silloin tulee yhteyttäkin pidettyä enemmän. Kaikkia ei se äitiys n

Pätee myös moneen muuhun asiaan. Jos toinen ihminen on esim. äärimmäisen uppoutunut golfiin ja golfaa lähes 24/7 eikä kaverien kesken muusta puhukaan kuin golfista niin on selvää ettei sellaisen kanssa voi muodostaa järkevää kaverisuhdetta. Ellei sitten itse olla ihan yhtä kiihkoilija golfin suhteen. Golfin tilalle voi vaihtaa minkä tahansa muun harrastuksen tai elämänvalinnan.

Sitä se vihervassarius teettää. Vauvoja vihataan intohimoisesti.