Vela-ystävä irtisanoi ystävyyden kun sain lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että ystävyyden loppumisen syynä on se, että sinä tulit äidiksi. Itse olen lopettanut ystävyyden siksi, että ystäväni alkoi suhteeseen todellisen moukan kanssa. Lopullinen niitti oli se, että ystäväni oli niin tyhmä, että teki tämän moukan kanssa lapsen. 

Mua ei kiinnosta kenen kanssa kukaan ystäväni seurustelee. Sehän on heidän oma asiansa. ap

 

Ystävien elämän suuret valinnat eivät sinua hetkauta siis millään lailla, mutta näyttää siltä, että ystävilläsi asia ei näin ole. Ehkä tämä sinut jättänyt ystävä tuntee sinut ja osaa päätellä, että lapsen myötä sinuun ei enää kannata pitää yhteyttä. Tästä kielii sekin, että tällä vela-ystävälläsi on myös äidiksi tulleita kavereita. Heidän seura

Kuulostaa siltä ettei kumpikaan ole saanut ystävyyssuhteesta oikein mitään, joten hyvä vaan jos se päättyi. Mitä täällä itket sen perään ja valitat hylkäämisestä, kun et edes kaipaa ex-ystäväsi seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että ystävyyden loppumisen syynä on se, että sinä tulit äidiksi. Itse olen lopettanut ystävyyden siksi, että ystäväni alkoi suhteeseen todellisen moukan kanssa. Lopullinen niitti oli se, että ystäväni oli niin tyhmä, että teki tämän moukan kanssa lapsen. 

Mua ei kiinnosta kenen kanssa kukaan ystäväni seurustelee. Sehän on heidän oma asiansa. ap

 

Ystävien elämän suuret valinnat eivät sinua hetkauta siis millään lailla, mutta näyttää siltä, että ystävilläsi asia ei näin ole. Ehkä tämä sinut jättänyt ystävä tuntee sinut ja osaa päätellä, että lapsen myötä sinuun ei enää kannata pitää yhteyttä. Tästä kielii sekin, että tällä vela-ystävälläsi

Kyllä mä suren ystävyyden päättymistä kaikesta huolimatta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kyllä todella outo maa nykyään ilmapiiriltään. Ystävyyskin on jotain jota jatketaan niin kauan kuin se on itsestä kivaa. Kun ei ole niin ystävä jätetään tekosyyn varjolla kuin nalli kalliolle. Pinnallisia ihmisiä. ap

Niin? Ajatteletko että olet jotenkin naimisissa sen kaverin kanssa? Mitä jos hän joutuisi ongelmiin tai alkaisi vaikka polygamiseksi, ja sitten sinä joutuisit kuuntelemaan häen panojuttujaan 24/7? 

Vaikutat raskaalta ja pikkumaiselta ihmiseltä itse. Hanki vaikka uusia äitikavereita jostain äitikerhosta.

Olen myötäelänyt monenlaisissakin asioissa. Se mielestäni kuuluu ystävyyteen. Ihan sama vaikka ystävä olisi polygaminen ja puhuisi panojuttuja. Enemmän nämä ovat naimisissa ystävänsä kanssa joille ei kelpaa ystävän puolusovalinta tai perheellistyminen niin voidaan sitten dumpata. Eikö tuo ole jotenkin sairasta? ap

Vierailija kirjoitti:

no lapsettoman naisen, jos vielä on sinkku ja köyhä, rooliksi valitettavasti usein jää sen perheellisen ystävän kiireisen ja aktiivisen perhe-elämän sivustaseuraajan rooli. Ikäänkun kattelet talon ikkunasta sisään, jossa on sisällä kaikenlaista iloista menoa ja tapahtumia, paljon ihmisiä, touhua kiireitä, ja elämää. Itse olet yksin ulkona, ja jos joskus kerran vuodessa saat hätäisesti, kiireessä kirjoitetun kortin tai viestin, se pitäisi riittää sun sosiaaliseksi elämäksi, seuraavat 20 vuotta, kunnes EHKÄ entisen bestiksesi lapset on muuttaneet omilleen ja mieskin jättänyt tms.Sitten EHKÄ sut muistetaankin taas, kun olet yksin istunut pimeässä kopissa sen 20 v hiljaa? No, näinhän onnellisestikaan se ei mene, vaan sitten on ehkä koiraharrastus-kiireitä, ja matkustelukiireitä, ja vanhusten hoitokiireitä jne, ja aikuisten lasten auttelua, isovanhemmuutta jne. Sinä tulet aina sijalla 20, jos sitäkään. Tommonen suhde on monimutkainen. 

Juu tuntuu olevan, nimimerkillä samassa tilanteessa. Ystäväni on täysin hautautunut perhe-elämäänsä. Minä lapseton kummitäti miehineni emme edes tunne lapsia, koska ystäväni luona ei voi koskaan mennä käymään eivätkä he voi tulla meidän luoksemme. Sanomattakin on selvää, ettemme enää tapaa kaksistaankaan ystävinä. Onneksi minulla on muita ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no lapsettoman naisen, jos vielä on sinkku ja köyhä, rooliksi valitettavasti usein jää sen perheellisen ystävän kiireisen ja aktiivisen perhe-elämän sivustaseuraajan rooli. Ikäänkun kattelet talon ikkunasta sisään, jossa on sisällä kaikenlaista iloista menoa ja tapahtumia, paljon ihmisiä, touhua kiireitä, ja elämää. Itse olet yksin ulkona, ja jos joskus kerran vuodessa saat hätäisesti, kiireessä kirjoitetun kortin tai viestin, se pitäisi riittää sun sosiaaliseksi elämäksi, seuraavat 20 vuotta, kunnes EHKÄ entisen bestiksesi lapset on muuttaneet omilleen ja mieskin jättänyt tms.Sitten EHKÄ sut muistetaankin taas, kun olet yksin istunut pimeässä kopissa sen 20 v hiljaa? No, näinhän onnellisestikaan se ei mene, vaan sitten on ehkä koiraharrastus-kiireitä, ja matkustelukiireitä, ja vanhusten hoitokiireitä jne, ja aikuisten lasten auttelua, isovanhemmuutta jne. Sinä tulet aina sijalla 20, jos sit

Meidän vauvaa on kyllä nähneet sukulaiset ja tuhannen kilometrin päässä asuva ihan oikea ystäväkin. Lapseni käy myös harrastamassa ja vaunulenkeillä joten ei aktiviteetteja puutu. ap

Väsynyttä yrittää mustamaalata veloja. Me ollaan moninainen joukko niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Eletään samanlaista, tavallista elämää kuin kaikki muutkin. Ihmissuhteita syntyy ja päättyy meillä niinkuin muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin alottajalle. Ystävyyttä takana 25 vuotta ja tämä "ystävä" on esikoiseni kummi. Myös hänellä on yksi lapsi.

Hän erosi miehestään pari vuotta sitten petettyään tätä ja soitti minulle, koska tiesi etten tuomitsisi häntä. Istuin jouluaatonkin hänen luonaan, ettei hänen tarvitsisi olla yksin. Aina olen kuunnellut hänen kaikki huolet ja niitä on riittänyt. Itselläkin takana ero ja molempien lapsien kohdalla 5 vuotta kestänyt lapsettomuusjakso ennenkuin tärppäsi, joten tiedän itsekin jotain vastoinkäymisistä. 

Olimmekin siis todella paljon tekemisissä ja hän tiesi tästä, että olisin toisen lapsen halunnut uuden parisuhteen myötä ja että sitä oli 5 vuotta yritetty, mutta sitten annettiin periksi. Viime kesänä oltiin kaikki vielä yhdessä ulkomaillakin, hän ja hänen lapsi, mun perhe ja yhteisiä ystäviä. Olen aina ollut menevä ja olemmekin yhdessä matkustaneet ja bileistä

Se on jännä miten näinkin voi käydä. Moni nainen elää omituisesti ystävyyssuhteessa jossa kelpaa toisen tarjoama myötätunto, mutta otetaan itseen oudoista asioista. ap

Vierailija kirjoitti:

Väsynyttä yrittää mustamaalata veloja. Me ollaan moninainen joukko niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Eletään samanlaista, tavallista elämää kuin kaikki muutkin. Ihmissuhteita syntyy ja päättyy meillä niinkuin muillakin.

Ei tämä ole mikään velojen mustamaalausyritys. Olen jo kaksi vuosikymmentä tiennyt ex-ystäväni olevan vela ja se on mulle ok. ap

Onko miesystäväsi au-pennun isä?

Ehkä vela-ystäväsi ei luota tuohon kuvioonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyttä yrittää mustamaalata veloja. Me ollaan moninainen joukko niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Eletään samanlaista, tavallista elämää kuin kaikki muutkin. Ihmissuhteita syntyy ja päättyy meillä niinkuin muillakin.

Ei tämä ole mikään velojen mustamaalausyritys. Olen jo kaksi vuosikymmentä tiennyt ex-ystäväni olevan vela ja se on mulle ok. ap

Mutta otsikkoon piti kertoa, että ystävä on vela, eli se oli kuitenkin (mielestäsi?) välirikkoon liittyvä oleellinen asia? Muutoinhan otsikko olisi puhunut vain ystävästä ja velaus tullut esiin keskustelun edetessä.

Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. Sinä olet nyt muuttunut ja tilanne on muuttunut, vaikka et sitä itse huomaa.

Minullakin oli noita "ennen meneviä" kavereita, joiden kanssa reissattiin, istuttiin iltaa, kahviteltiin, käytiin syömässä, lenkkeiltiin. Lapsen saamisen jälkeen yhteistä tekemistä ei enää ollut. Kaveri ei halunnut illanistujaisiin kun oli raitistunut, lapsen kanssa ei voi käydä ulkona syömässä kun lapsi ei jaksa olla, reissuun ei pääse kun mies ei suostu vahtimaan lasta. Kahvittelu ilman lasta pitää sopia monta viikkoa aikaisemmin miehen aikataulujen (töiden, harrastusten, miehen kavereiden näkeminen) mukaan. Ja kun kaverin miehen aikataulut eivät mene yksiin omien kanssa (eli se yksi päivä tiettyyn kellonaikaan kun voi vahtia lasta), loppujen lopuksi se äiti tulee lapsen kanssa kahville. Yhtä tyhjän kanssa, lapsi vie kaiken huomion. Tai jos ei, niin pitää itse vahtia ettei mukula mene kiipeämään rappusia tms. Kavereiden luona aina lapsiperhekaaos, tarjoillaan kahvia, samalla vaihdetaan vaipat, tehdään ruoka, siivotaan..

Silloin tällöin kun nähdään tai viestitellään niin puhutaan lapsista ja kuinka mies ei tee jotain ja on univelkaa ja raskasta. En välitä enää juurikaan näiden ihmisten seurasta, kaikki on niin hankalaa.

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. Sinä olet nyt muuttunut ja tilanne on muuttunut, vaikka et sitä itse huomaa.

Minullakin oli noita "ennen meneviä" kavereita, joiden kanssa reissattiin, istuttiin iltaa, kahviteltiin, käytiin syömässä, lenkkeiltiin. Lapsen saamisen jälkeen yhteistä tekemistä ei enää ollut. Kaveri ei halunnut illanistujaisiin kun oli raitistunut, lapsen kanssa ei voi käydä ulkona syömässä kun lapsi ei jaksa olla, reissuun ei pääse kun mies ei suostu vahtimaan lasta. Kahvittelu ilman lasta pitää sopia monta viikkoa aikaisemmin miehen aikataulujen (töiden, harrastusten, miehen kavereiden näkeminen) mukaan. Ja kun kaverin miehen aikataulut eivät mene yksiin omien kanssa (eli se yksi päivä tiettyyn kellonaikaan kun voi vahtia lasta), loppujen lopuksi se äiti tulee lapsen kanssa kahville. Yhtä tyhjän kanssa, lapsi vie kaiken huomion. Tai jos ei, niin pitää itse vahtia ettei mukula mene kiipeämään rappusia tms. Kavereiden luona aina

Mä en ole tuo ystäväsi vaan eri ihminen joten en ole vastuussa hänen käytöksestään. Mulla on kyllä vaikka joka sunnuntaina aikaa sille kahville. Reissuille yms. ei ole aikaa, mutta ei me edes missään reissuilla olla vuosiin käytykään. Olisi myös aikaa vaikka juoda sitä alkoholia ystävän luona JOS joisin. En ole vankeudessa elävä hurmosmamma. ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Kyllä monetkin haluavat olla veloja ja se on ihan normaalia. Ei vela ole mikään sekopää. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia eikä lapsettomuudessa ole mitään väärää. ap

Ei sinulla ole hänen elämäänsä enää mitään annettavaa. Minulle on myös käynyt noin joidenkin ystävien kanssa kun he ovat saaneet lapsia. Joskus satunnaisesti ollaan puhelimen välityksellä yhteydessä ja niidenkin puheluiden sisällöt on muuttuneet lähinnä muodolliseksi liibalaabaksi. Kunnon näkemisiä vanhaan malliin ei enää ole, vaan se näkeminen on korkeintaan joku satunnainen puolitoistatuntinen kahvikupin ääressä sillä samalla liibalaaballa höystettynä. Huomaa äkkiä että on loppujaan ihan sama, että onko tekemisissä ollenkaan, vai muutaman kerran vuodessa vähän aikaa muodollista liibalaabaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Kyllä monetkin haluavat olla veloja ja se on ihan normaalia. Ei vela ole mikään sekopää. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia eikä lapsettomuudessa ole mitään väärää. ap

Eipä tuo sinunkaan ystäväsi ihan normaalita vaikuta. Vihaa lapsia niin paljon, että jättää jopa parhaan ystävänsä lapsen vuoksi. Aina voi puolustella, mutta ihmisviha ei ole koskaan normaalia. 

se on kateellinen

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä ihminen halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Kyllä kaikki normaalijärjellä kulkevat hankkivat lapsia. Se on sitten eri asia, jos ei saa lapsia tai ei löydä puolisoa. Silloin lapsettomuus on ymmärrettävää. Mutta jos nyt jättää lapset hankkimatta siksi, että vihaa lapsia, niin silloin on päänupissa vikaa. Siis oikea valinta hänelle. Jos vihaa lapsia, niin ei niitä missään tapauksessa kannata tehdä. Mutta ei se silti poista päävikaa.

Tuliko hankittua 5 lasta ja nyt harmittaa? Oma valinta sekin.

99% näistä "veloista" on mielenvikaisia

Älä jaksa spämmätä tuota vihaa veloja kohtaan. ap