Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän ruumiillinen kuritus oli tärkeää vanhemman mielestä?
24.05.2025 |
Tavallisen keskiluokkaisen perheen ainoa tyttölapsi 80-luvun keskivaiheilta ja luulen, että muuten meillä oli samanlaista kuin muillakin siihen aikaan, paitsi se, että käytettiin vielä ruumiillista kurittamista (= vyöllä takapuolelle) johonkin n. 12-vuotiaaksi asti, mikä ei kai ollut enää kovin yleistä. Nyt kun olen lukenut vanhoja päiväkirjoja, olen ymmärtänyt, että äiti on kipuillut asian kanssa kovastikin, ja se oli nimenomaan isän vaatimus, että ruumiillista kuritusta käytetään, äiti ei olisi halunnut. Tämä on vähän yllättävää, koska muissa kasvatuksellisissa asioissa kuitenkin äiti oli paljon läheisempi, eikä isä paljoa puuttunut. Mitään uskonnollista taustaa tai vastaavaa ei tässä ole, siis tapakristittyjä vain. Enkä muista, että isä muuten olisi ollut määräilevä niin, että olisi äidin jyrännyt.
Kommentit (77)
Ap on tehnyt näitä samoja aloituksia jo vuosien ajan. Kirjoitustyylistä tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tosiaan on kyseessä muuten normaali perhe, luulen, että kova kuri ja hyvin käyttäytyvä lapsi on tuohon aikaan vielä ollut osalla vanhemista ihanne, johon on pyritty.
Varmaan parempi että myöhemmin tutustuvat pampun, kyynelkaasun ja etälamauttimen asiakasrajapinnassa olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan on kyseessä muuten normaali perhe, luulen, että kova kuri ja hyvin käyttäytyvä lapsi on tuohon aikaan vielä ollut osalla vanhemista ihanne, johon on pyritty.
Jos vaikka jostain 2000-luvun alusta tai 90-luvusta puhutaan, niin siihen aikaan kuri oli normi eikä suinkaan lasun paikka niin kuin nykyisin. Tunnetaidoista ei siihen aikaan tiedetty mitään. Jopa ammattilaiset olivat silloin sitä mieltä, että tottelematon lapsi ansaitsee rangaistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan on kyseessä muuten normaali perhe, luulen, että kova kuri ja hyvin käyttäytyvä lapsi on tuohon aikaan vielä ollut osalla vanhemista ihanne, johon on pyritty.
Jos vaikka jostain 2000-luvun alusta tai 90-luvusta puhutaan, niin siihen aikaan kuri oli normi eikä suinkaan lasun paikka niin kuin nykyisin. Tunnetaidoista ei siihen aikaan tiedetty mitään. Jopa ammattilaiset olivat silloin sitä mieltä, että tottelematon lapsi ansaitsee rangaistuksen.
Miksi ei ansaitsisi rangaistusta? Ainakin aikuisten kohdalla alkaa hirveä valitus jos rikollinen pääsee tekosistaan kuin koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ruumiillinen kuritus oli 80-luvun puolivälissä varmasti arkipäivää useimmissa Suomaisperheissä. Pitkät perinteet, vanhempien omasta lapsuudestaan saama malli jne. Ja kyllähän se tehokasta oli, jos miettii sitä tottelevaisuutta sen ajan lapsilla verrattuna siihen, miten lapset pyörittää vanhempiaan nykyään.
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."
Lisämausteen antoi kirkkoisä Augustinus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuritus toimii joka kakaraan.
Aina silloin tällöin uutisoidaan aikuisen lapsen pahoinpidelleen tai jopa tappa neen heikon, vanhan isänsä tai äitinsä.
Silloin toivon aina, että kyseessä olisi lapsuudessaan kotona 'kuritusta' kokenut. Samalla tavoin nyt käyttää väkivaltaa heikompaansa, puolustus- ja pakenemiskyvytöntä kohtaan.
Puntit tasataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan on kyseessä muuten normaali perhe, luulen, että kova kuri ja hyvin käyttäytyvä lapsi on tuohon aikaan vielä ollut osalla vanhemista ihanne, johon on pyritty.
Jos vaikka jostain 2000-luvun alusta tai 90-luvusta puhutaan, niin siihen aikaan kuri oli normi eikä suinkaan lasun paikka niin kuin nykyisin. Tunnetaidoista ei siihen aikaan tiedetty mitään. Jopa ammattilaiset olivat silloin sitä mieltä, että tottelematon lapsi ansaitsee rangaistuksen.
Eivät ole ammattilaiset olleet sitä mieltä 90-luvulla, jos siis ruumiillisesta kurituksesta puhutaan. On ollut lailla kielletty 1984 lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös olevinaan modernia kasvatusta mutta joissain tilanteissa vanhanaikainen kasvatus oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi varastamisesta tuli piiskaa eikä siinä auttanut mikään sopertaminen sen jälkeen. Pilkkasin kerran myös erästä vammaista kylällä 8-vuotiaana. Äiti sai tietää ja kotona sitä olinkin sitten äidin polvilla ja vitsa viuhui lujaa ja pitkään. Ei jäänyt epäselväksi oliko sallittua vai ei. Kaipa sitä yritettiin ensin puheella ja sallittiinkin paljon, esimerkikisi kiukutella sai ja vastustaakin, mutta tietyissä tapauksissa tuhmuuksista oli perinteiset rangaistukset.
Meidän suvussa ei ole ikinä hakattu lapsia. Minä synnyin 70-luvulla, äitini 40-luvulla hänen vanhempansa syntyivät 10- ja 20-luvuilla. Ketään ei ikinä lyöty. Eli vahvasti tämä on opittu tapa. Ole sinä se, joka katkaiset kierteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Tuo oli vanhankansan selkärangassa kun lapsiaan kurittivat. He oikeasti luulivat että niin pitää tehdä!
Kyllä meillä väkivallan kierre katkaistiin. On enää ainoastaan makuuhuoneessa mausteena kun yhteisesti sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Aina jaksetaan ihmetellä menneen maailman tapoja. Minusta siinä on jotain hyvin teennäistä ja sievistelevää, tekohurskautta.
Kaikki tajuavat että silloin oli silloin ja nyt on nyt. Ruumiillinen kuritus kuuluu historiaan mutta se on todellakin ollut maan ja maailman tapa kuten monissa paikoissa on edelleen.ä, uskokaa huviksenne.
On ajateltu ettei lapsi opi ilman kärsimystä, ja siitä kertoo sanonta Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Sitä on aivan oikeasti pidetty tärkeänä kasvatustapana silloin joskus.
Voitte olla varmoja että meidän nykyisiä tapojamme kasvattaa arvostellaan kovasti viimeistään 50v päästä. Maailma ei tule valmiiksi ikinä.
Isä-rovasti ryhtyi POTKIMAAN omaa pikkupoikaansa, veljeäni, kun menetti itsehillintänsä. Vanhoilla päivillään ei päässyt tekonsa yli, itkuun asti vaikeroi. Minua raivokohtauksissaan pahoinpiteli esineillä, jotka käsiin sattuivat, karjui mielettömästi, uhkasi hakata makkaroiksi ja pahoinpidellessään uhkaili, että jos itken, pahoinpitelee vielä lisää.
Raivohullut mielisairaat eivät tunteneet rajaa, milloin kasvatus muuttuu pahoinpitelyksi. Kamalimmatkin teot saattoi ajan hengen mukana selittää kuritukseksi, sana jota silloin käytettiin kasvatuksesta.
Siitä huolimatta oli kauheaa katsoa itsesyytöksissään kärsivää pian kuolevaa isärovastia. Ei ollut vähääkään syyllinen siihen, millaiset mielenvikaisuuteen johtavat geenit oli perinyt. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut tarvetta mennä haudalleen muistelemaan lapsuutta, joka oli aivan kammottava.
Vierailija kirjoitti:
Olisko ikäeroa, isä on edellistä sukupolvea, jolle tämä oli normaalia kasvatusta?
Ei pidä yleistää. Minun vanhempani olivat syntyneet 1920-luvulla ja meillä ei todellakaan kuritettu lapsia ruumiillisesti.
Lapsi on luonteeltaan samanlainen kuin äiti nii äiti ei saa muuten hallittua kuin fyysisellä väkivallalla. Lähes kaikki naiset on väkivaltaisia ja valmis fyysisesti satuttamaan muita pelkän oman edun tai omien tunteiden takia