Eropäätös tehty ja nyt huomaan olevani raskaana.

Anna lapsesi adoptoitavaksi. Turha sun on sitä yksin pitää. Synnytä ja anna pois.

Jos nyt palaatte yhteen, eroatte 100% varmuudella 6kk-3v lapsen syntymän jälkeen. Eron syyt ei katoa mihinkään. Lapsi ei pelasta suhdetta, toisin kuin helposti kuvitellaan, eikä etenkään jo valmiiksi haastavassa liitossa. Haluatko käydä eron läpi kuinka monta kertaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla. 

Koska täällä on erittäin paljon eronneita tai ikisinkkuja. Elämässään katkeroituneita. 

Tai ehkä meistä jotkut on nähneet läheltä näitä kuvioita, kun jotkut on-off-suhteessa liehuvat aikuiset ihmiset yrittää hoitaa parisuhteessa (yllätys)vauvaa, vaikka fiksuinta olisi vaan laittaa homma selkeästi poikki. Ja voi olla myös kokemus siitä, miten paljon helpompaa ja selkeämpää vauvaa on hoitaa yksin, kuin jossain tuollaisessa epämääräisessä tilanteessa.

Todnäk ap on vuoden päästä täällä valittamassa miehestään, ja jos he lähentyvät luontevasti uudelleen parisuhteeseen, niin niin käy joka tapauksessa ja paremmin ilman pakotusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla. 

Kyllä niitä ottajia valkoiselle vauvalle löytyy, anna adoptioon vauvasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaatte toisianne, mutta harrastatte seksiä? Hyvin outoa.

Missä niin luki? Et ilmeisesti ole koskaan ollut parisuhteessa? 

Olen. 15 vuotta ja eronnutkin siitä. Siksi juuri. Ei olisi tullut mieleenkään mikään seksi silloin tuon henkilön kanssa.

Onnea! Toivottavasti raskaus menee hyvin. Mieti miten mahtavaa, saat elämäsi parhaimman lahjan ja susta tulee äiti. Se on itsessään niin iso ja mahtava asia että suoraan sanoen sen rinnalla on ihan sama onko parisuhdetta vai ei. Kertoisin miehelle heti ja voitte joko jatkaa yhdessä tai mennä vaikka terapiaan tai päätätte silti erota. Niin tai näin, nyt sulla on asiat älyttömän hyvin ja susta tulee onnellinen ja paras äiti juuri sun lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaatte toisianne, mutta harrastatte seksiä? Hyvin outoa.

Ap ei kertonut, että vihaavat miehen kanssa toisiaan vaan että heillä menee huonosti ja välit ovat kireät. Seksiä harrastetaan jopa tapailuvaiheessa joten miksi ei sitten parisuhteessa, vaikka rakkaus ei kukoistakaan huippulukemissa. 

Niin, jos miehen naama vituttaa mutta kikkeli kiinnostaa kumminkin. Semmoisia ne jännämiehet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Olet sopinut asiat miehen kanssa niin kuin ne ovat, pysy siinä kurssissa. Itse en edes kertoisi.

Yksinhuoltajuus yhden lapsen kanssa ei ole hirveää. Äitiys on naiselle luonnollista.

Ei äitiys ole kaikille naisille luonnollista. Ihme stereotypia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla. 

Koska täällä on erittäin paljon eronneita tai ikisinkkuja. Elämässään katkeroituneita. 

Tai ehkä meistä jotkut on nähneet läheltä näitä kuvioita, kun jotkut on-off-suhteessa liehuvat aikuiset ihmiset yrittää hoitaa parisuhteessa (yllätys)vauvaa, vaikka fiksuinta olisi vaan laittaa homma selkeästi poikki. Ja voi olla myös kokemus siitä, miten paljon helpompaa ja selkeämpää vauvaa on hoitaa yksin, kuin jossain tuollaisessa epämääräisessä tilanteessa.

Todnäk ap on vuoden päästä täällä valittamassa miehestään, ja jos he lähentyvät luontevasti uudelleen parisuht

Ei poikki, ei EI.

Vauva kannattaa antaa adoptoitavaksi.

Sitten voi etsiä uuden kumppanin ja tehdä muutaman muksun sen kanssa. Ehkä vika on ollut ex. Miehessäsi, ehkä olet itse superhedelmällinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.

Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.

Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms. 

Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.

On minulla. Vauvan kanssa ei ole rankkaa yksin. Ehkä olet niitä, jotka tekee siitä itse rankkaa just tuolla asenteella mikä sulla on. 

Eli sulla ei ole yhtään omaa elämää, kun jaksat nyhvätä yksin vauvan kanssa 24/7. Mikäs siinä. Muita ei kannata siihen kannustaa.

Ei vauvan kanssa mitään nyhvätä, vauva tulee mukaan siihen elämään mihin hän syntyy ja kulkee luontevasti mukana missä äiti onkaan :) 

Tietysti pitää olla sosiaaliset piirit, kuka nyt yksin jaksaisi nyhvätä tai edes pelkästään lapsen isän kanssa kahdestaan nyhvätä?? Kuulostaa kamalalta.

Katkerat yh-mammat kannustavat muitakin eroamaan, jotta kokisivat saman helvetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla. 

Kyllä niitä ottajia valkoiselle vauvalle löytyy, anna adoptioon vauvasi.

 

Juu ja se "vauva" on vielä nelikymppisenäkin kiintymyssuhdeongelmainen traumakasa. Sinä olet itsekäs oksetus, etkä ajattele yhtään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Katkerat yh-mammat kannustavat muitakin eroamaan, jotta kokisivat saman helvetin.

Rankempaa se vauva-aika tuntuu olevan näillä, jotka roikkuu miehessä ja ripustaa mieheen odotuksia.

Vauva-aika on mukavinta, jos vauva syntyy HYVÄÄN parisuhteeseen tai sitten tilanteeseen jossa tiedät, että yksin pitää pärjätä eli et edes odota keneltäkään mitään eikä ole rankkaa. Jälkimmäinen tilanne on yksinhuoltajien lisäksi myös esim. naisilla, joiden miehet on reissutyössä ja tekee pitkiä komennuksia ulkomaille. 

Raskaimpia äitikavereita on nuo miehissä roikkuvat nurisijat joille kaikki pitää mennä 50/50, kelloa katsellen odottavat miestä kotiin ja miettivät miten on niin perkeleen rankkaa. Oikein kierivät siellä rankkuudessa eivätkä ota lusikkaa omaan käteen omassa elämässään.

Onnea AP! Kerro miehelle jossain sopivassa tilanteessa. Älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä. Erolla ei ole kiire, jos pystytte arkea normaalisti jatkamaan. Voitte rauhassa katsoa miten tilanne etenee. 

Itsekin lapsettomuudesta kärsinyt aikanaan, joten en minäkään muuta vaihtoehtoa edes miettisi kuin lapsen pitämistä. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta jos ikää 35+ niin raskaaksi tuleminen entistä haastavampaa. 

Ei kannata laskea sen varaan että löytää uuden miehen ja tämän kanssa sitten lapsia. 

Luuletko, että yksikään täällä uskoo aloituksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerat yh-mammat kannustavat muitakin eroamaan, jotta kokisivat saman helvetin.

Rankempaa se vauva-aika tuntuu olevan näillä, jotka roikkuu miehessä ja ripustaa mieheen odotuksia.

Vauva-aika on mukavinta, jos vauva syntyy HYVÄÄN parisuhteeseen tai sitten tilanteeseen jossa tiedät, että yksin pitää pärjätä eli et edes odota keneltäkään mitään eikä ole rankkaa. Jälkimmäinen tilanne on yksinhuoltajien lisäksi myös esim. naisilla, joiden miehet on reissutyössä ja tekee pitkiä komennuksia ulkomaille. 

Raskaimpia äitikavereita on nuo miehissä roikkuvat nurisijat joille kaikki pitää mennä 50/50, kelloa katsellen odottavat miestä kotiin ja miettivät miten on niin perkeleen rankkaa. Oikein kierivät siellä rankkuudessa eivätkä ota lusikkaa omaan käteen omassa elämässään.

Mistäpä sitä tietää, millainen isä ap:n mies olisi. Tietenkin heti oletetaan, että hän on laiska sohvalla makaava paska. Kaikki miehet eivät tosiaan ole sellaisia. Ap tekee vain hallaa itselleen, jos eroaa hyvästä miehestä ilman, että on kokeillut perhe-elämää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerat yh-mammat kannustavat muitakin eroamaan, jotta kokisivat saman helvetin.

Rankempaa se vauva-aika tuntuu olevan näillä, jotka roikkuu miehessä ja ripustaa mieheen odotuksia.

Vauva-aika on mukavinta, jos vauva syntyy HYVÄÄN parisuhteeseen tai sitten tilanteeseen jossa tiedät, että yksin pitää pärjätä eli et edes odota keneltäkään mitään eikä ole rankkaa. Jälkimmäinen tilanne on yksinhuoltajien lisäksi myös esim. naisilla, joiden miehet on reissutyössä ja tekee pitkiä komennuksia ulkomaille. 

Raskaimpia äitikavereita on nuo miehissä roikkuvat nurisijat joille kaikki pitää mennä 50/50, kelloa katsellen odottavat miestä kotiin ja miettivät miten on niin perkeleen rankkaa. Oikein kierivät siellä rankkuudessa eivätkä ota lusikkaa omaan käteen omassa elämässään.

Mistäpä sitä tietää, millainen isä ap:n mies olisi. Tietenkin heti oletetaan, että hän on laiska sohvalla makaava paska. Kaikki miehet eivät tosiaan ole sellaisia. Ap tekee vain hallaa itselleen, jos eroaa hyvästä miehestä ilman, että on kokeillut perhe-elämää hänen kanssaan.

Häh? Miten niin tietenkin oletetaan? :D 

En minä oleta tuollaista, miksi olettaisinkaan kun ei minun elinpiirissäni ole tuollaisia laiskoja sohvamiehiä. 

Eli sinä tässä nyt oletat, että muut olettaa jotain.

Miten musta tuntuu että kyseessä on ns.tuhkamunamies ja eroamishuumassa naisosapuoli on käynyt ihan pikkuriikkisen niillä toisilla laitumilla ja heti on tärppiny .

Puhu ensin miehen kanssa.  Teidän on jokatapauksessa pystyttävä tulemaan toimeen keskenänne, koska teillekin tulossa lapsi. 

Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta. On hyvä, jos voitte odottaa vauvaa yhdessä,ja isäkin osallistuu neuvolakäynteihin ja synnytykseen, sekä on paljon läsnä hoitamassa pientä vastasyntynyttä, jlllon myös hän saa luotua vauvaan tiiviin siteen alusta alkaen. 

Koska et kerro, mitä riidat koskevat, on vaikeaa arvioida, kannattaako suhdetta koettaa jatkaa. 

Jokatapauksessa on kaikille parasta, jos voitte olla mahdollisimman tiiviisti tekemisissä ja läheisiä odotusaikana ja ekat vuodet, joten siinä mielessä ei ehkä kannata eropäätöstä kiirehtiä, ellei siihen ole painavat syyt. 

Yksin pärjää tottakai myös, tiedän sen omasta kokemuksestani, mutta ensimmäisen lapsen kohdalla kyse on todella suuresta elämänmuutoksesta, ja on tärkeää, jos siinä on se kumppani tukena. 

Itse kasvatin lapseni yksinhuoltajana ja tälle nuorimmalle olen totaali yh, joten todellakin puhun kokemuksesta. 

Minun kohdallani eroon on ollut todella painavat syyt, eli joskus se ero on paras vaihtoehto kaikkien kannalta. Lapsen isä ei ole tämän nuoremman lapsen elämässä mukana lainkaan, ja se on ollut surullista, mutta  niinikään paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Tekisin sinuna ehkä niin että en kertoisi mitään. Raskaudessa stressi vaikuttaa lapseen syvästi. Jos mies haluaa tulla luoksesi takaisin, hän sen tekee. Jos ei, saattaa tulla riitaa lapsesta jo raskausaikana, ja se ei ole sulle eikä lapselle hyväksi. Se on kamalaa! Mies voi alkaa esimerkiksi edittäävaatimuksiaan ja olla jatkuvasti yhteydessä, tai rokottaa sua löysässä hirressä koko raskausajan ym.