Mitä hankaluuksia elämääsi tuli jos kasvoit alkoholismin keskellä?

Olen herkkä ja valitettavasti se vaikutti niin, että minussa on valtava häpeä. En riitä enkä ole tarpeeksi vahva. 

En osaa suojella itseäni ja olen ajautunut liian usein huonoihin ihmissuhteisiin. Itseluottamusta ei oikein ole ja samaan aikaan sekä ymmärrän, että suren ja olen vihainen vanhemmilleni. 

En ole onnistunut tässä elämässä vaikka olen usein yrittänyt. Kaikki on päin helvettiä ja inhoan itseäni. 

Ei pelkkä alkoholismi vaan fyysinen ja psyykkinen väkivalta ja persoonallisuushäiriöt.

Häpeä oli nuorempana. Herkkyys. Riittämättömyys. Itsekin alkoholisoitunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkkä alkoholismi vaan fyysinen ja psyykkinen väkivalta ja persoonallisuushäiriöt.

Sama, ne oli alkoholin tuomia ikäviä puolia. Äidistäni tuli ihan sekopää ja useamman kerran viikossa. - nro 1

Vaikutti siten että perin paskat geenit, ja olen itsekin alkoholisti. Kymmenen vuotta raittiina.

Eipä kait mitään. Kummallekin vanhemmalle maistui enemmän tai vähemmän. Eivät koskaan silti riehuneet, tuoneet ryyppyporukkaa meille kotiin tms. 

Vierailija kirjoitti:

Häpeä oli nuorempana. Herkkyys. Riittämättömyys. Itsekin alkoholisoitunut. 

Sama täällä. Nytkin juon. Lapset omillaan jo. Ja todella huonot ja etäiset välit vanhempiini.

Isä oli raivoava alkoholisti. Minusta tuli yksinäinen ja syrjäytynyt mt ongelmainen, kun äitiäkään ei kiinnostanut miten minulla meni lapsena. 

Tuli suorittaja. En luota täysin oikein keneenkään. Jos mulla on ongelma, teen niin kauan ja niin paljon töitä, että siihen löytyy ratkaisu tai vaihtoehto. Arvostukseni sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät pärjää omillaan ja laajentavat omia ongelmiaan muiden taakaksi, on täysi nolla. Minua pidetään lämpöisenä ja myötätuntoisena ihmisenä, mutta aidosti olen hyvin kova ja tuomitseva. 

Ei mitään. Meillä oli hyvä ja turvallinen koti vanhemman alkoholismista huolimatta. Hän ei käyttänyt alkoholia lasten nähden tai lsänäollessa siten että se olisi vaikuttanut hänen kykyynsä huolehtia lapsista tai olla heidän kanssaan. Ehkä muutaman krapulan olen lapsena nähnyt. Mutta nekin oli ihan ok.

Ymmärsin ehkä noin 8-9v että vanhemmalla on ongelma alkoholin kanssa. Ehkä pohdin alkoholinkäyttöä vähän muita kriittisemmin, mutta en ole mikään absolutisti. Toisaalta käytän itse alkoholia hyvin harvoin. Muuten olen elänyt aika tavallisen elämän, opiskelin ja olen ollut työelämässä.

En itse juo. Eli ei mitenkään.

Moni väittää ja on minulle myös suorastaan raivonnut kun kerron, että olen nähnyt lapsuudessa nälkää ja kokenut äärimmäistä köyhyyttä. Sellaista ei kuulemma voi olla Suomessa näin minulle on kerrottu monenkin suusta. Köyhyys hankaloittaa elämää monin eri tavoin, en jaksa nyt ruveta listaamaan asioita, mutta voitte kuvitella.

Toinen asia, turvattomuus ja jatkuva univajeessa eläminen kun huudetaan ja riehutaan joskus yöt läpeensä. Ei se opiskelukaan välttämättä suju samalla tavalla kuin muilla.

Tulee yhä aikuisena todella vahvoja pelkotiloja jos joudun humalaisten kanssa samaan tilaan.

Pelkkä vanhan viinan haju kuvottaa niin paljon, että en voi seurustella alkoholia käyttävän ihmisen kanssa. Jos kumppani tulee humalassa baarista niin saatan mennä paniikkiin enkä pysty nukkumaan loppuyönä. Luonnollisestikin joudun jättämään kaikki työ, huvi, ja perhetilaisuudet väliin jossa saattaa olla humalaisia ihmisiä, myös joulut. Muu suku ei ymmärrä tätä. Olin siis 0-6 vuotias kun asuin alkoholisti-isän kanssa joka oli siihen aikaan myös ainoa huoltajani.

Halveksunta addikteja kohtaan. Se on haitta, ottaen huomioon mikä määrä heitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Meillä oli hyvä ja turvallinen koti vanhemman alkoholismista huolimatta. Hän ei käyttänyt alkoholia lasten nähden tai lsänäollessa siten että se olisi vaikuttanut hänen kykyynsä huolehtia lapsista tai olla heidän kanssaan. Ehkä muutaman krapulan olen lapsena nähnyt. Mutta nekin oli ihan ok.

Ymmärsin ehkä noin 8-9v että vanhemmalla on ongelma alkoholin kanssa. Ehkä pohdin alkoholinkäyttöä vähän muita kriittisemmin, mutta en ole mikään absolutisti. Toisaalta käytän itse alkoholia hyvin harvoin. Muuten olen elänyt aika tavallisen elämän, opiskelin ja olen ollut työelämässä.

Olit onnekas. Jotkut meistä sai toimia juoppojen riitojen tuomarina ja selvittäjänä jo alle kouluikäisestä lähtien.

Yleinen jännitys ja pelko, etenkin konflikteja kohtaan. Täytyy yrittää olla mahdollisimman mukautuvainen ja ettei vaan loukkaisi ketään ja ettei itsestä olisi vaivaa kenellekkään. Pyytelen itseäni anteeksi.