Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eropäätös tehty ja nyt huomaan olevani raskaana.
24.05.2025 |
Lasta yritettiin monta vuotta tuloksetta, luomuna ja hoidoilla. On luovuttu toivosta jo ajat sitten, kaksi vuotta olen jo tehnyt työtä hyväksynnän eteen. Vuoden verran on mennyt parisuhteessa niin huonosti että viikko sitten päätettiin massiivisen riidan päätteeksi että eiköhän ole parempi pistää lusikat jakoon. Tällä viikolla tein raskaustestin, koska menkat olivat myöhässä. Plussa tuli, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt en tiedä yhtään, mitä ajatella. Voihan se mennä kesken vaikka huomenna, mutta entäs jos ei mene? Tuntuu ahdistavalta että jäätäisiin nyt väkisin tähän suhteeseen hampaat irvessä lapsen takia. Toisaalta pelottaisi lähteä suorilta ero perhe saati yh-arkeen. Aborttia en kaiken tämän jälkeen tee. Miehelle en ole vielä edes kertonut, koska välit on muutenkin niin kireät.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Hohhoijaa. Täältähän se selviääkin, mitä teet. Mene keskeytykseen.
Lapsen biologisen isän kanssa on kiva seurata lapsen kasvua, keskustella siitä ja vertailla suvun piirteisiin. Se on asia mikä voimistuu vaan vuosien varrella, ja ainoa asia mitä eronneet minesti kaipaa. Sitä et saa toisen ihmisen (uusi parisuhde) kanssa.
Jos riidat liittyivät arkeen, onko sellainen aihe jonka kykenet sietämään ja elämään sen kanssa, keskittyen enemmän lapsen kasvattamiseen, siis esim siivouksen tasa-arvo vrt siivoat itse. Jos taas riidat liittyy parisuhteeseen, toimisiko avoin suhde? Jos vastasit molempiin ei, niin sit se on ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Koska täällä on erittäin paljon eronneita tai ikisinkkuja. Elämässään katkeroituneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.
On minulla. Vauvan kanssa ei ole rankkaa yksin. Ehkä olet niitä, jotka tekee siitä itse rankkaa just tuolla asenteella mikä sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Kaverivanhemmuudessa saa ihan hyvin varmasti niitä apuja mitä vauvan kanssa tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.
On minulla. Vauvan kanssa ei ole rankkaa yksin. Ehkä olet niitä, jotka tekee siitä itse rankkaa just tuolla asenteella mikä sulla on.
Kyllä se vaan on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Kaverivanhemmuudessa saa ihan hyvin varmasti niitä apuja mitä vauvan kanssa tarvitsee.
Miksi väkisin kannustetaan kaverivanhemmuuteen sen sijaan, että yrittäisi korjata suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen biologisen isän kanssa on kiva seurata lapsen kasvua, keskustella siitä ja vertailla suvun piirteisiin. Se on asia mikä voimistuu vaan vuosien varrella, ja ainoa asia mitä eronneet minesti kaipaa. Sitä et saa toisen ihmisen (uusi parisuhde) kanssa.
Jos riidat liittyivät arkeen, onko sellainen aihe jonka kykenet sietämään ja elämään sen kanssa, keskittyen enemmän lapsen kasvattamiseen, siis esim siivouksen tasa-arvo vrt siivoat itse. Jos taas riidat liittyy parisuhteeseen, toimisiko avoin suhde? Jos vastasit molempiin ei, niin sit se on ero.
Kyllä tuon vertailun ja keskustelun saa kaverivanhemmuudessakin. Yhdessä voi käydä puistossa ym. ja siinä rupatella.
Itse en kannusta ap:ta jatkamaan tuossa suhteessa jossa eropäätös jo tehty, vaan rauhoittaa tilanne ja päättää kaverivanhemmuudesta. Jos se myöhemmin luontevasti muuttuu taas joksikin muuksi, niin sitten muuttuu, mutta raskaus- ja vauva-aikaa en sotkisi millään pieleen menneen parisuhteen pelastamisyrityksillä ja turhalla draamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaatte toisianne, mutta harrastatte seksiä? Hyvin outoa.
Missä niin luki? Et ilmeisesti ole koskaan ollut parisuhteessa?
Lapsi on siis jonkun muun? Itse en harrastaisi seksiä miehen kanssa, jota inhoan niin paljon että haluan erota. - eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Kaverivanhemmuudessa saa ihan hyvin varmasti niitä apuja mitä vauvan kanssa tarvitsee.
Miksi väkisin kannustetaan kaverivanhemmuuteen sen sijaan, että yrittäisi korjata suhdetta?
Siksi, että ap voi keskittyä rauhassa nyt uuteen tilanteeseen eikä sotkea raskaus- ja vauva-aikaa millään ihmissuhdedraamalla ja jo kusseen suhteen elvytysyrityksillä.
Selkeä kaverivanhemmuus, hyvät välit ja molemminpuolinen kunnioitus. Jos se sitten luontevasti muuttuu taas parisuhteeksi, niin SITTEN MUUTTUU, mutta ei mitään pykimistä nyt tähän hetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.
On minulla. Vauvan kanssa ei ole rankkaa yksin. Ehkä olet niitä, jotka tekee siitä itse rankkaa just tuolla asenteella mikä sulla on.
Kyllä se vaan on rankkaa.
Eli olet näitä sokerista tehtyjä asennevammaisia. No, ihmisiä on moneen junaan ja mikäs siinä. Mikään totuus se sinun kokemuksesi ei silti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaatte toisianne, mutta harrastatte seksiä? Hyvin outoa.
Missä niin luki? Et ilmeisesti ole koskaan ollut parisuhteessa?
Aloituksessa lukee jotta vuoden verran on menny suhteessa huonosti. Silti on nuhhittu ja nyt sit ollaan raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä heti kannustetaan aina muita eroamaan? Suosittelen kokeilemaan yhteiseloa vauvan kanssa ja eroamaan sitten, jos siitä ei tule mitään. Mukavampi vauvan kanssa, kun apua on saatavilla saman katon alla.
Kaverivanhemmuudessa saa ihan hyvin varmasti niitä apuja mitä vauvan kanssa tarvitsee.
Miksi väkisin kannustetaan kaverivanhemmuuteen sen sijaan, että yrittäisi korjata suhdetta?
Siksi, että ap voi keskittyä rauhassa nyt uuteen tilanteeseen eikä sotkea raskaus- ja vauva-aikaa millään ihmissuhdedraamalla ja jo kusseen suhteen elvytysyrityksillä.
Selkeä kaverivanhemmuus, hyvät välit ja molemminpuolinen kunnioitus. Jos se sitten luontevasti muuttuu taas parisuhteeksi, niin SITTEN MUUTTUU, mutta ei mitään pykimist
Ei vaan juuri toisinpäin. Tässähän on hyvin aikaa vielä yrittää korjata suhdetta ennen vauvan syntymää. Hulluahan se olisi vauvan syntymän jälkeen ruveta säätämään eri osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen, kokeilisin elvyttää parisuhteen. Helponkin vauvan kanssa on rankkaa yksin. Eroaa sitten myöhemmin, jos hommasta ei tule mitään.
Ei helpon vauvan kanssa ole rankkaa yksin, ellet ole sokerista tehty.
Ja jos ap tarvitsee arjen apua vauvan kanssa, niin kaverivanhemmuudessa se isä oletettavasti vie vauvaa vaunulenkille, tuo ruokaa yms.
Helpompaa se on, jos asuu saman katon alla. Sinulla ei varmaan ole lapsia.
On minulla. Vauvan kanssa ei ole rankkaa yksin. Ehkä olet niitä, jotka tekee siitä itse rankkaa just tuolla asenteella mikä sulla on.
Kyllä se vaan on rankkaa. 
Eli olet näitä sokerista tehtyjä asennevammaisia. No, ihmisiä on moneen junaan ja mikäs siinä. Mikään totuus se sinun kokemuksesi ei silti ole.
Eli sulla ei ole yhtään omaa elämää, kun jaksat nyhvätä yksin vauvan kanssa 24/7. Mikäs siinä. Muita ei kannata siihen kannustaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuilla eläminen on hirveää, eikä mitään normaalia elämää. Eli tukia ei kannata tässä yhteydessä mainita. Niitä EI saa hyvin eikä kai pidäkään saada.
Pitäisin tuilla elämistä paljon kamalampana ja hankalampana hommana, kuin parisuhteen löytämistä yh:na.. sen kyllä halutessaan löytää jos se on tärkeää, suurinosa yksinhuoltajistahan on parisuhteessa. Jos joku ei ole, niin se on luultavasti sen oma valinta eikä kerro siitä, etteikö tarjokkaita olisi ollut. Toki treffailu ja uusien ihmisten tapaaminen ylipäätään voi olla hankalampaa jos on lapsi, sillä se rajoittaa elämää. Ap:lla on kuitenkin myös lapsen isä kuvioissa, joten saa oletettavasti elää vapaata elämää heti kun lapsi vähän kasvaa.