Lue keskustelun säännöt.
Onko "unelmatyö" pelkkä illuusio? Riittääkö "ihan kiva" duuni ja vapaa-aika?
24.05.2025 |
Tuntuu, että joka tuutista tyrkytetään ajatusta intohimotyöstä ja itsensä toteuttamisesta uran kautta. Entä jos haluaa vain tehdä työnsä, saada siitä kohtuullisen korvauksen ja keskittyä elämässä ihan muihin asioihin? Onko se jotenkin vähemmän arvokasta? Tuntuu, että moni jahtaa jotain haamua ja uupuu matkalla.
Kommentit (25)
Ihan jokaisen pitäisi elää elämäänsä kykyjensä mukaan välittämästä siitä mitä muut siitä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää ihan kiva duuni ja riittävä vapaa-aika alalla, jossa olisi mahdollisuus myös miljoonatuloihin. Palkka sellaiset vähän vajaa 6 000 euroa, sillä pärjään ja mulle on tärkeää saada olla iltaisin ja viikonloppuisin myös perheen kanssa. En halua viettää kaikkia iltoja ja viikonloppuja töissä, vaikka siitä hyvän korvauksen saisikin.
Tietenkin pystyisin hetkellisesti tekemään jotain täysin vastentahtoistakin, mutta pysyvän työn tulee olla osaamiseni ja mielenkiinnonkohteideni mukainen.
En myöskään pystyisi tekemään mitään arvojeni vastaista. En pystyisi prostituutioon tai työskentelemään lääketeollisuudelle. Lääkkeet on voitu testata koeryhmillä aiheuttaen ongelmia ja niissä on yleensä sivuvaikutuksia.
Aloitin innoissani uudessa tehtävässä 3.5v sitten ja nyt vaihdan takaisin asiantuntijatehtåviin. Kun suhun ei luoteta vaikka kuinka pusket hommia ja teet tulista, mikromanageerataan, odotetaan etä et ole koskaan saikulla, olet aina valmis kaikkiin kissanristiäisiin iltoja myöten, niin kyllähän se tappaa motivaation. Ennemmin vähän pienempi liksa, tarkat vastuut ja kunnon vapaa-aika
Eihän tuolle ole mitään yksittäistä kriteeriä. Joku haluaa olla luova, toinen kehittyä työssään jatkuvasti ja kolmas tehdä työtään vaikka ihmisten parissa. Jokainen tarvitsee kuitenkin palautumisaikansa. Työn mielekkyys alkaa näkyä siinä vaiheessa eroina hyvinvoinnissa, kun on ollut työelämässä toistakymmentä vuotta.