Onko "unelmatyö" pelkkä illuusio? Riittääkö "ihan kiva" duuni ja vapaa-aika?

Ihan kiva/ok riittää vallan hyvin.

Kuka hullu unelmoi työstä? 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu unelmoi työstä? 

Minä! 🤩

Ei se ole, mutta siihen pääseminen vaatii huomattavaan korkeatasoista integraatioastetta psyykessä. Eli on tunnettava itsensä ja hyväksyttävä ja osattava suuntautua omia aitoja intohimoja kohden, jolloin ko työ ja sinä olette yhtä.

Unelmatyö on tavallaan harrastus ja intohimo. Siinä ei koe tekevänsä työtä. Se vaatii aseman, jossa pääsee toteuttamaan itseään vapaasti.

Vapaa-aika on se elämän perusta, jota tukee mielekäs työ. Ja mulla on ihan unelma työ, ketään ei kiinnosta missä, miten, milloin, jne kunhan työt pyörii. 

Unelmatyö on sellainen, jossa kokee flow tunnetta. Joku saattaa saada tunteen kootessaan upeaa kukkakimppua taiteellisen näkemyksensä mukaan floristin työssä tai kyntäessään traktorilla kultaisen auringon laskiessa.

Sinulla on ihan perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus, eikä missään kierrä poliisi kyttäämässä miten sinä suhtaudut työhösi. 

Olet jo iso tyttö ja voit tehdä omia valintoja, päätöksiä ja arviota omassa elämässäsi. 

Mielestäni mielenkiintoinen työ riittää, jolla pystyy itsensä hyvin elättämään. En usko, että jokainen päivä unelmatyössäkään on pelkkää nautintoa. Mutta tärkeää olisi, että työ tuntuu edes joskus kivalta tai mielenkiintoiselta.

Ei ne sun tunteet ole totta. Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Sehän riippuu ihan siitä mitä asettaa elämässään etusijalle, jos tyytyy siihen että käy 8h/pv tekemässä jotain bulkkihommaa missä joku muu sanoo sinulle kaiken mitä pitää ja milloin tehdä ja sit lähdet kotiin tekemään jotain sinulle mielekkäämpää, niin se on ihan ok. Etsi kuitenkin se paikka jossa viihdyt sen 8 h, muutoin tulee olemaan todella raskasta. Pakkopulla on pakkopullaa missä tahansa asiassa. 

Jotkut ei tyydy tuohon, he haluavat edetä uralla, vaikuttaa asioihin ja kokevat että työ on juuri se suurin intohimon lähde. Tällöin pitää löytää se unelmaduuni, muuten kuolee pystyyn. Eikä tuo unelmaduuninkaan tarvitse kestää lopunikää, monet työurallaan eteenpäin pyrkivät vaihtavat työtehtävää tai firmaa usraan kertaan elämässään, ehkä jopa 3-5 v välein jotta eivät kuole pystyyn.

Viestintätoimistoissa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa. Tuhansia nyhtäävä asiantuntija astelee yleisön eteen horisee pöihinästä ja epämukavuusalueesta amerikkalaisen ohjekirjan mukaan. Tämä tunneporno menee niin täydestä, epävarmaan katsojaan ja joka huomaa oman keskinkertaisuutensa ja samalla tyhjänpuhuja lähtee siitä takaisin ykkösluokassa Nizzaan. 

Varmasti jokaisen työn voi kokea itselleen mielekkääksi, jos se sopii luonteelle. Voin kuvitella siivoajan hymyilevän kuunnellessaan kuulokkeilta hyvää musiikkia ja siivoavan autopilotilla juuri ajattelematta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole, mutta siihen pääseminen vaatii huomattavaan korkeatasoista integraatioastetta psyykessä. Eli on tunnettava itsensä ja hyväksyttävä ja osattava suuntautua omia aitoja intohimoja kohden, jolloin ko työ ja sinä olette yhtä.

Kuulostaa reseptiltä burnoutiin. (On muuten yleistä taiteilijoillakin)

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jokaisen työn voi kokea itselleen mielekkääksi, jos se sopii luonteelle. Voin kuvitella siivoajan hymyilevän kuunnellessaan kuulokkeilta hyvää musiikkia ja siivoavan autopilotilla juuri ajattelematta asiaa.

Siivous on kaikkea muuta kuin autopilotilla menemistä. Se on jatkuvaa tarpeen ja menetelmien arvioimista. Mitä siivotaan, miten ja millä siivotaan ja koska siivotaan.

no, "ihan kiva" duuni ja paljon vapaa-aikaa riittää mulle

Se koko lapsuus perustuu valheeseen. Käy koulusi ja taivaanportit aukeavat ja monet vielä yrittävät usein vuosikausia päästä sinne. Itsekin. Vuosien oravanpyörän jälkeen muutin saaristoon ja perustin kotipalvelu yrityksen ja voin paremmin kuin koskaan. Elän unelmaa! 

Mä luulen, että työn kuuluu olla sellainen, jossa ei tule tunne väkisin tekemisestä. Jollain tasolla täytyy tuntea tekevänsä hyödyllistä ja tietää osaavansa työn tehdä.

Ei ole pakko. Kokeilemalla selviää jos on mahdollisuus kokeilla. Tai elämällä. Ja vapaa-ajallakin.