Lue keskustelun säännöt.
Lukion luokkakokous takana. Monelle 25-30v "uraohjukselle" tuntuu olevan kova paikka, jos joku on tyytyväinen olemaan perheen äiti
23.05.2025 |
Katselivat nenän vartta pitkin ja viljelivät ilkeitä kommentteja. Minulla on neljä lasta ja olen naimisissa mieheni kanssa. Epäilen, että oikeasti aika iso osa näistä oli yksinkertaisesti kateellisia.Mies käy meillä ainoana töissä. Voin keskittyä lapsiin ja harrastuksiin. Olemme onnellisesti naimisissa ja uskonnollinen pariskunta. Osallistumme joka viikko seurakuntamme toimintaan. Minulla on oma sivubisnes (myyn käsitöitä). Isolla osalla entisistä luokkakavereista ei ollut lapsia, mutta "hyvä ura" jossain konttorissa työntämässä paperia lokerosta toiseen.. En itse tuomitse ketään, mutta en koskaan vaihtaisi elämääni tuollaiseen.
N28
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vastakkainasettelu (ura vai lapset) tuntuu nykyaikana vähän keinotekoiselta. Useimmiten vanhemmat jakavat hoitovastuun, kun lapset ovat pieniä ja sitä varten on olemassa vanhempainvapaat. Tietenkin on myös ihan ok, että jompikumpi vanhemmista (useimmiten kai äiti) haluaa olla pidempään kotona lasten ollessa pieniä.
Elämä lasten kanssa on monipuolista ja voi sisältää yllättäviä käänteitä. Hyvä esimerkki siitä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkuk
Miettikääs, kuinka fiksusti mummo tuossa tilanteessa käyttäytyi, vaikka oli vasta lapsi. Hän ei nostanut siitä kissakeitosta mitään suurta älämölöä, vaan alkoi vain hienotunteisesti vähän vältellä paikkaa, jossa sitä tarjottiin. Metelin nostaminen olisi suotta loukannut sitä kissakeittonaista, joka ilmeisesti tarkoitti vain hyvää. Olisi tullut naapuririitoja ja kaikkea ikävää. Yliatys mummolle 👵🏻🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.
Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.
Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.
Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.
Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta.
Juuri näin. Minä tunnen nuorena lapset tehneitä pariskuntia, jotka tekevät uraa vasta nyt kun lapset ovat koulussa. Osa ystävistäni ei ole koskaan halunnut uraa, vaikka lapsia ei olekaan ja toiset halusivat vain uran. Osa matkusteli nuorena, kouluttautui pitkälle ja lapset ovat nyt pieniä kun ikää on 40+. Elämä on varmasti erilaista jos tekee lapset nuorena mutta ei se yhtään huonompi tai parempi vaihtoehto ole.
Jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä niin että niiden kanssa pystyy elämään. Nyt kun ikää on hiukan enemmän, en jaksa olla kovin hämmästynyt oikeastaan mistään. Nuorempana sitä oli kovin mustavalkoinen ajattelussa ja liiankin kärkkäästi sanoi omia mielipiteitään ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.
Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.
Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta.
Olet samalla tavoin neuvokas kuin mummosi. Oletko saanut häneltä hyviä elämänohjeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.
Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.
Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta.
Olet samalla tavoin neuvokas kuin mummosi. Oletko saanut häneltä hyviä elämänohjeita?
Onko tuo kossakeittoresepti säilynyt sukuaarteenanne? Tekisi kovasti mieli kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resepti löytyy kyllä ihan googlettamallakin. En tiedä kuinka yleinen perinneruoka on kyseessä, mutta mielenkiintoiselta se vaikuttaa.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Palataan asiaan, kun 10 vuotta on kulunut. Silloin lapsesi ovat teinejä, muilla on menossa pikkulapsivaihe. Sinä olet edelleen kotona ja myyt käsitöitä, he saavat täyden palkan koko perhevapaansa ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niin että minä teen uraa ja mies on kotona lasten kanssa. Erityisesti toiset miehet ihmettelee, että miten voi haluta olla koti-isä. Aika ikäviäkin kommentteja on tullut. Onneksi mieheni on tyytyväinen ja ylpeä koti-iskä ja aivan itse valinnut tämän. Ihmiset ymmärtävät paremmin sellaista elämäntyyliä kuin itsellään ja kaikki vieras tuntuu ilmeisesti jotenkin pelottavalta. Ei tietenkään päde kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Resepti löytyy kyllä ihan googlettamallakin. En tiedä kuinka yleinen perinneruoka on kyseessä, mutta mielenkiintoiselta se vaikuttaa.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Kiitos tästä 🥰 Nyt olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa elämässä täytyy olla jotain tosi pahasti vialla, jos okulaarit pinkeinä täytyy tiirata, mikä sen toisen elämänvalinnoissa voisi olla vikana.
N27
Tuo tarina siitä, miten ap ruokkii lapsilaumansa (ja naapurin lapsetkin) ei ole oikein uskottava. Ensinnäkään ei kulkukissoja enää nykymaailmassa joka paikassa juoksentele. Ja toisaalta aika fiksuja varmaan ovat kulkukissatkin, kun ovat hengissä selvinneet. Kai nekin ymmärtävät alkaa vähän vältellä (😁) paikkoja, joissa kavereita katoaa loukkuihin ja päätyy keiton raaka-aineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo tarina siitä, miten ap ruokkii lapsilaumansa (ja naapurin lapsetkin) ei ole oikein uskottava. Ensinnäkään ei kulkukissoja enää nykymaailmassa joka paikassa juoksentele. Ja toisaalta aika fiksuja varmaan ovat kulkukissatkin, kun ovat hengissä selvinneet. Kai nekin ymmärtävät alkaa vähän vältellä (😁) paikkoja, joissa kavereita katoaa loukkuihin ja päätyy keiton raaka-aineeksi.
Sehän oli ap:n mummo, joka siellä kissakeittopaikassa kävi ja siitä on jo 80 vuotta. Ap sai siitä idean, että hänkin ryhtyy kotiäidiksi, mutta ei ap ole sanonut mitään kissakeittoja keittelevänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tarina siitä, miten ap ruokkii lapsilaumansa (ja naapurin lapsetkin) ei ole oikein uskottava. Ensinnäkään ei kulkukissoja enää nykymaailmassa joka paikassa juoksentele. Ja toisaalta aika fiksuja varmaan ovat kulkukissatkin, kun ovat hengissä selvinneet. Kai nekin ymmärtävät alkaa vähän vältellä (😁) paikkoja, joissa kavereita katoaa loukkuihin ja päätyy keiton raaka-aineeksi.
Sehän oli ap:n mummo, joka siellä kissakeittopaikassa kävi ja siitä on jo 80 vuotta. Ap sai siitä idean, että hänkin ryhtyy kotiäidiksi, mutta ei ap ole sanonut mitään kissakeittoja keittelevänsä.
Minustakin asia on juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä vaikuttaa olevan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä vaikuttaa olevan vaikeaa.
Elämäämme vaikuttavat usein traumaattiset kokemukset, jotka ovat koteloituneet niin syvälle, että emme niitä itsekään tiedosta. Tunnettu psykiatri (nyt jo edesmennyt) Martti Paloheimo lanseerasi aikanaan käsitteen kotivamma, jolla hän viittasi juuri tämäntapaisiin kokemuksiin.
Kenties mummon kissakeittokokemus (vaikka se ei ilmeisesti mummoa itseään lainkaan häirinnyt) on tuottanut ap:lle tällaisen trauman, jota hän nyt purkaa täällä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mä lopetin luokkakokouksissa käynnin, koska ihmiset puhui siellä niin paljon lapsistaan. Myönnän, että heitin joskus jotain ilkeää. Taustalla oli turhautuminen siihen, että perheelliset vaan jauho sitä omaa juttuaan koko illan eivätkä missään vaiheessa osoittaneet kiinnostusta muiden kuulumisiin/elämäntapaan. Mutta joo, enää ei oo ongelma kun en niissä käy
Jep, naiset puhuu vain lapsistaan ja miehistään! Tapasin luokkakaverini pitkästä aikaa ja kyselin kuulumisia. Oli kiva nähdä kaveri, jonka kanssa vietettiin koulussa paljon aikaa. Noh, hän on todella puhelias ja hän aloitti tarinoimlla miehensä työpaikoista ja luetteli lapsiensa nimet ja syntymävuodet. Sitten palattiin taas mieheen ja hänen työreissuihin ja titteleihin, ja miehen nuoruuden kilpaurheiluharrastukseen... sitten hetki lasten harrastuksista ja neuvolakäynneistä, kunnes taas palattiin miehen työsuhde-etuun ja mökki- ja kylpyläreissuihin...
Tää nainen ei kertonut sanallakaan itsestään ja omista kuulumisistaan. Sanoin sitten, että oli kiva nähdä ja käydään joskus kahvilla, kun kuitenkin samoilla seuduilla usein liikutaan. Hän siihen, että eipä ole kotiäidillä varaa kahveilla käydä ja eikä kyllä aikaakaan. No ei sitten. Minä ehdin kertoa, missä asun ja joo, kerroin missä olen töissä. Muuta en ehtinyt kertoa, eikä hän kysellyt.
Mitä järkeä noissa luokkakokouksissa on? En ikinä menisi
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä noissa luokkakokouksissa on? En ikinä menisi
Käytännössä missään muualla kuin luokkakokouksissa ei saa enää kissanlihakeittoa. Se on ainakin minulle tärkein ja oikeastaan ainoa syy 🐱🍖🍲
Yrjistä en ikinä menisi mihinkään luokkakokouksiin. Kunnon elämänvertailu festivaalit
Ihana mummo sinulla ap 👵🏻 💕💕💕💕💕💕