Lukion luokkakokous takana. Monelle 25-30v "uraohjukselle" tuntuu olevan kova paikka, jos joku on tyytyväinen olemaan perheen äiti

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.

Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.

Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta. 

Juuri näin. Minä tunnen nuorena lapset tehneitä pariskuntia, jotka tekevät uraa vasta nyt kun lapset ovat koulussa. Osa ystävistäni ei ole koskaan halunnut uraa, vaikka lapsia ei olekaan ja toiset halusivat vain uran. Osa matkusteli nuorena, kouluttautui pitkälle ja lapset ovat nyt pieniä kun ikää on 40+. Elämä on varmasti erilaista jos tekee lapset nuorena mutta ei se yhtään huonompi tai parempi vaihtoehto ole.

Jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä niin että niiden kanssa pystyy elämään. Nyt kun ikää on hiukan enemmän, en jaksa olla kovin hämmästynyt oikeastaan mistään. Nuorempana sitä oli kovin mustavalkoinen ajattelussa ja liiankin kärkkäästi sanoi omia mielipiteitään ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin yliopistotutkinnon ja niin teki miehenikin. Sen jälkeen teimme liudan ihania lapsia.

Mielestäni tuollainen vastakkainasettelu on täysin turhaa. Ihminen voi tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin tykkää. Oli meillä yliopistolla, silloin kun itse vielä opiskelin, lähelle 40-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat päättäneet tehdä ensin lapset ja opiskella vasta sen jälkeen. Kyllä sen tutkinnon voi myöhemminkin suorittaa. Järjestyksen voi päättää ihan itse.

Joku haluaa opiskella, matkustella ja juhlia nuorena. Joku haluaa tehdä näitä vasta vanhempana. Toinen haluaa tehdä lapset nuorena. Sekin on ihan hyvä valinta. 

Olet samalla tavoin neuvokas kuin mummosi. Oletko saanut häneltä hyviä elämänohjeita?

Palataan asiaan, kun 10 vuotta on kulunut. Silloin lapsesi ovat teinejä, muilla on menossa pikkulapsivaihe. Sinä olet edelleen kotona ja myyt käsitöitä, he saavat täyden palkan koko perhevapaansa ajan.

Meillä niin että minä teen uraa ja mies on kotona lasten kanssa. Erityisesti toiset miehet ihmettelee, että miten voi haluta olla koti-isä. Aika ikäviäkin kommentteja on tullut. Onneksi mieheni on tyytyväinen ja ylpeä koti-iskä ja aivan itse valinnut tämän. Ihmiset ymmärtävät paremmin sellaista elämäntyyliä kuin itsellään ja kaikki vieras tuntuu ilmeisesti jotenkin pelottavalta. Ei tietenkään päde kaikkiin.

Omassa elämässä täytyy olla jotain tosi pahasti vialla, jos okulaarit pinkeinä täytyy tiirata, mikä sen toisen elämänvalinnoissa voisi olla vikana.

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tarina siitä, miten ap ruokkii lapsilaumansa (ja naapurin lapsetkin) ei ole oikein uskottava. Ensinnäkään ei kulkukissoja enää nykymaailmassa joka paikassa juoksentele. Ja toisaalta aika fiksuja varmaan ovat kulkukissatkin, kun ovat hengissä selvinneet. Kai nekin ymmärtävät alkaa vähän vältellä (😁) paikkoja, joissa kavereita katoaa loukkuihin ja päätyy keiton raaka-aineeksi.

Sehän oli ap:n mummo, joka siellä kissakeittopaikassa kävi ja siitä on jo 80 vuotta. Ap sai siitä idean, että hänkin ryhtyy kotiäidiksi, mutta ei ap ole sanonut mitään kissakeittoja keittelevänsä.

Minustakin asia on juuri näin.

Ap:llä vaikuttaa olevan vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä lopetin luokkakokouksissa käynnin, koska ihmiset puhui siellä niin paljon lapsistaan. Myönnän, että heitin joskus jotain ilkeää. Taustalla oli turhautuminen siihen, että perheelliset vaan jauho sitä omaa juttuaan koko illan eivätkä missään vaiheessa osoittaneet kiinnostusta muiden kuulumisiin/elämäntapaan. Mutta joo, enää ei oo ongelma kun en niissä käy 

Jep, naiset puhuu vain lapsistaan ja miehistään! Tapasin luokkakaverini pitkästä aikaa ja kyselin kuulumisia. Oli kiva nähdä kaveri, jonka kanssa vietettiin koulussa paljon aikaa. Noh, hän on todella puhelias ja hän aloitti tarinoimlla miehensä työpaikoista ja luetteli lapsiensa nimet ja syntymävuodet. Sitten palattiin taas mieheen ja hänen työreissuihin ja titteleihin, ja miehen nuoruuden kilpaurheiluharrastukseen... sitten hetki lasten harrastuksista ja neuvolakäynneistä, kunnes taas palattiin miehen työsuhde-etuun ja mökki- ja kylpyläreissuihin... 

Tää nainen ei kertonut sanallakaan itsestään ja omista kuulumisistaan. Sanoin sitten, että oli kiva nähdä ja käydään joskus kahvilla, kun kuitenkin samoilla seuduilla usein liikutaan. Hän siihen, että eipä ole kotiäidillä varaa kahveilla käydä ja eikä kyllä aikaakaan. No ei sitten. Minä ehdin kertoa, missä asun ja joo, kerroin missä olen töissä. Muuta en ehtinyt kertoa, eikä hän kysellyt. 

Mitä järkeä noissa luokkakokouksissa on? En ikinä menisi

Yrjistä en ikinä menisi mihinkään luokkakokouksiin. Kunnon elämänvertailu festivaalit

Ei kyse ole urasta tai ohjuksena olemisesta vaan kyvystä elättää itsensä ja lapsensa. Kotiäitiys on niin noloa nykyään. Ainakin, jos yhteiskunta siitä joutuu maksamaan, kuten usein on.

Kotimätisäkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä vain säälittää se, jos jonkun elämä on pelkästään sitä lastenhoitoa😅 meillä molemmilla omat urat intohimoaloilla asiantuntijoina (ja muuten aivan mahtavat työpaikat, erityisesti sosiaalisen puolen ja hauskanpidon kannalta!), mutta kuitenkin myös paljon muuta. Harrastuksia, elämyksiä, ystäviä, romanttisia lomia, ihanaa arkea kahdestaan yhdessä kotia hoitaen ja ruokaa tehden. Ja muutaman vuoden päästä toivottavasti täysin tasavertaista lapsiarkea, jossa molemmilla myös säilyy ne omankin elämän jutut. Parasta, että kummallakaan ei ole mitään sukupuoliroolia, ja molemmilla on omatkin elämät sen yhteisen lisäksi harmittaa niiden puolesta vaan, jotka passaavat lapsia ja miestä elämäntehtävänään samaan aikaan kun mies mitä todennäköisimmin niitä perinteisiä rooleja toteuttaa myös vähän negatiivisemmassakin mielessä😅

         Rasa

Tai sitten en ylläty😄 Oma mies jo nyt miettinyt työkuvioitaan sellaisiksi, että pystyy pitämään ainakin puolet vanhempainvapaista, vaikkei asia ole vielä aikoihin ajankohtainen. Meillä samanlaiset asiantuntijaurat, niin ei senkään perusteella oo syytä suosia vain toista näissä asioissa. Samaten hän on meillä se, joka innokkaasti tekee vuodesta toiseen kaikki ylimääräiset kotityöt, kuten keittiön kaappien siivoukset ja muut. Juuri tänään heräsin aamulla siihen, kun hän siivosi keittiön laatikkoja jo reippaana. Mutta odotti kuitenkin ennen kuin herään, että alkoi imuroimaan niitä <3 Ihan samanlainen on ollut myös oma isä, vaikka heilläkin äitikin toki aktiivisesti tehnyt oman osansa aina. On niitä oikeasti hyviäkin miehiä olemassa, monilla vaan ei rahkeet riitä sellaiseen😅

Lähinnä halveksivat loista :D.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä lopetin luokkakokouksissa käynnin, koska ihmiset puhui siellä niin paljon lapsistaan. Myönnän, että heitin joskus jotain ilkeää. Taustalla oli turhautuminen siihen, että perheelliset vaan jauho sitä omaa juttuaan koko illan eivätkä missään vaiheessa osoittaneet kiinnostusta muiden kuulumisiin/elämäntapaan. Mutta joo, enää ei oo ongelma kun en niissä käy 

Siis mistä sulla on ollut monia luokkakokouksia? Yleensä pidetään ehkä 10 vuoden välein, jos silloinkaan. En oikein usko että ihmiset vuosikymmenestä toiseen puhuu vaan lapsistaan.