Lukion luokkakokous takana. Monelle 25-30v "uraohjukselle" tuntuu olevan kova paikka, jos joku on tyytyväinen olemaan perheen äiti

Ap, olet olevinasi uskonnollinen ja ylennät itsesi tuolla tavalla ja puhut muista pahaa?

Nuorten naisten tulisi keskittyä menemään nuorena naimisiin ja tekemään lapsia. Näkee kuinka nuoret sinkkunaiset ovat onnettomia surkimuksia. Naiselle on epäluonnollista tuhlata nuoruutensa koulussa tai toimistolla luomassa uraa.

Nainen on ensisijaisesti äiti.

Trad-naiset ovat onnellisia. Sinkkunaisilla on mt-omgelmia ja lukuisia seksikumppaneita.

Vastasiko kukaan mies kysymykseen "mitä teet nykyisin" sanomalla "olen isä"? Aivan, ei vastannut. 

Ei äitiys ole mikään syy jäädä kotiin makaamaan ja syrjäytyä yhteiskunnasta. Äitiysloma ja puolet hoitovapaasta (isä pitää loput), se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Joo, varmaan kadehtivat. Tai sitten säälivät.

Säälivät.

Vierailija kirjoitti:

Tuota ei varmaan tarkoiteta, jos puhutaan 'uraihmisestä".

Aniharva meistä uraa tekee ja kaikkein vähiten joku paskaa vauvojen perseistä pesevä.

Minä en omassa luokkakokouksessani kehdannut edes kolmekymppisenä myöntää, että en ollut ollut parisuhteessa vielä kertaakaan.... Yliopistolle kyllä olin päässyt opiskelemaan alaa, jonne sisään otettu noin 5% hakijoista mutta en tuossa vaiheessa ollut vielä saanut edes perustutkintoa valmiiksi.

Nyt pian 50+ vuotiaana olen edelleen lapseton mutta kaukana menstyneestä uraohjuksesta sinkkuna elelen. - En ennättänyt, eikä kyllä hirvesäti tehnyt mielikään osallistua jokunen vuosi ittel luokkakokouskeen; jollain tavoin koin itseni luuseriksi ei lapsia. ei kumppania... 

Mutta yllätykseni kutsukortin pari viikkoa sitten jossa eräs luokkavarrini kutsui lapsiensa (kaksoset) lakkiaisiin. Kuulemma toinen pyrkii samalle alalle kuin minä ja haluais minun kertovan kokemuskiani hänelle siitä. Pitäisi varmaan osata olla otettu. - No toki tuon luokkakaveini kans ollaan oltu tosinaan yhteyksissä jo yli 40 vuotta, ekaluokalta lähtien

Vierailija kirjoitti:

Nuorten naisten tulisi keskittyä menemään nuorena naimisiin ja tekemään lapsia. Näkee kuinka nuoret sinkkunaiset ovat onnettomia surkimuksia. Naiselle on epäluonnollista tuhlata nuoruutensa koulussa tai toimistolla luomassa uraa.

Nainen on ensisijaisesti äiti.

Trad-naiset ovat onnellisia. Sinkkunaisilla on mt-omgelmia ja lukuisia seksikumppaneita.

Tämä. M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain ne molemmat, uran ja lapset.

Kiva sinulle. Aika monelle työssäkäyvälle työ on aikaa vievää ja stressaavaa, silloin se vanhemmuus on aika erilaista kuin kotiäidillä. Vähän sama kuin joku harrastaisi päivittäin pari tuntia liikuntaa ja siihen toinen sanoo, että harrastan minäkin, kävelen vartin viikossa. Omalla kohdallani kotiäitiydessä parasta oli oikeasti kiireettömyys. Mutta toki joillain yhdistelmä toimii niin, että kokee saavansa olla riittävästi lasten kanssa, hieno juttu.

Pystytkö sanomaan saman vielä hieman ylimielisemmällä sävyllä?

 

Työttömyys aiheuttaa ymmärrettävästi usein harmitusta työllisissä ihmisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus. 

Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.

Miksi työn pitäisi olla jotenkin merkityksellistä? Suurin osa ihmistä työskentelee maksaakseen laskut ja muun elämisen. 

Jotkut eivät millään tajua tätä. Tykkään tehdä fyysistä työtä ja mulle joku etätyö olisi hirveää. En halua mitään "hienompaa" työtä, ei kiinnosta istua näyttöpäätteen edessä pitkän koulutuksen jälkeen ja tehdä jotain josta maksetaan 15 000 e/kk. Ei ihan yksinkertaisesti kiinnosta. En tarvitse jättipalkkaa kunhan saan liikkua töissä ja tehdä töitä mielellään yksin.

Arvostelethan sinäkin nyt heidän valintojaan. Sinä vähättelet heidän työtään sanoessasi, että siellä he vain siirtelevät papereita lokerosta toiseen. 

Syyllistyt ihan samaan, joten yritä myös itse arvostaa muiden tapaa elää.

Kotiäidillä ei ole tuloja, joten mahdollisuudet harrastaa, matkustella, käydä kavereiden kanssa kahvilla yms. ovat aika rajalliset. Ei aikuinen ihminen oikein voi kerjätä puolisoltaan taskurahaa.

Ja ilmaisetkaan omat menot eivät oikein onnistu, esim. kirjastossa tai lenkillä käyminen. Lapset pitää ottaa niihinkin mukaan, ellei saa niitä hoitoon jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Arvostelethan sinäkin nyt heidän valintojaan. Sinä vähättelet heidän työtään sanoessasi, että siellä he vain siirtelevät papereita lokerosta toiseen. 

Syyllistyt ihan samaan, joten yritä myös itse arvostaa muiden tapaa elää.

Jonkun täytyy osallistua tämäm yhteiskunnan ylläpitämiseen, eivät kaikki voi lusmuilla kotona kuten ap.

Fiksu nainen; nuorena terveet lapset maailmaan, ja sitten ehkä jossain vaiheessa nainen voi aloittaa oman uran ja opiskelut kun lapset on vähän omatoimisempia. Näen, että miehen tulee kantaa taloudellisesti suuremman vastuun perheen perustamisen alkutaipaleella. Arvostan valitsemaanne järjestystä. 

Mitä teet sitten kun lapsesi ovat isoja?

Lopulta meillä jokaisella on oma elämä elettävänä. Tiedän kaksi ihmistä, jotka vannoivat jo lukiossa kotiäitiyden nimeen. Toinen ei saanut koskaan lapsia, ja toinen kolme lasta. Tämän lisäksi hän on ollut lähes kokoajan töissä perheen taloudellisen tilanteen takia. 

Minä en ole koskaan suunnitellut valmiiksi asioita, joita minun pitäisi tai kuuluisi saada. Olen ottanut elämän niin, että asiat tulevat jos ovat tullakseen. 

Kaikkea ei voi saada. Pitää valita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostelethan sinäkin nyt heidän valintojaan. Sinä vähättelet heidän työtään sanoessasi, että siellä he vain siirtelevät papereita lokerosta toiseen. 

Syyllistyt ihan samaan, joten yritä myös itse arvostaa muiden tapaa elää.

Jonkun täytyy osallistua tämäm yhteiskunnan ylläpitämiseen, eivät kaikki voi lusmuilla kotona kuten ap.

Neljän lapsen kanssa ei paljon ehdi lusmuilemaan. Tekemistä riittää aamusta iltaan, ja usein vielä yölläkin.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta meillä jokaisella on oma elämä elettävänä. Tiedän kaksi ihmistä, jotka vannoivat jo lukiossa kotiäitiyden nimeen. Toinen ei saanut koskaan lapsia, ja toinen kolme lasta. Tämän lisäksi hän on ollut lähes kokoajan töissä perheen taloudellisen tilanteen takia. 

Minä en ole koskaan suunnitellut valmiiksi asioita, joita minun pitäisi tai kuuluisi saada. Olen ottanut elämän niin, että asiat tulevat jos ovat tullakseen. 

Kaikkea ei voi saada. Pitää valita. 

Paitsi kyllä nuorena olin aikamoinen feministi ja suunnittelin itselleni kansainvälistä uraa. Toisin kävi, minusta tuli äiti ja olen ollut viimeiset kymmenen vuotta osapäivätöissä. Elämä on leppoisaa. Tämä meni sitten näin. 

25-vuotiaana neljä lasta? On kyllä oikeasti melkoinen saavutus. Minä vasta tuossa iässä tutustuin itseeni ja siihen, kuka olen. Kiersin töissä maailmalla, hankin tutkinnon ja laajan ystäväpiirin. 

Nyt on kiva olla äiti kun on vakaa ura, hyvä palkka ja koti. Sinulla on puolestaa  varmaan aikaa tässä iässä taas panostaa itseen, kun lapset ovat sitten jo maailmalla. Seuraava luokkakokous on varmaan siinä mielessä erilainen.

Mutta tulette varmaankin aina olemaan eri rytmissä elämäntilanteidenne kanssa, joten hirveästi en asiaa murehtisi. Ja työhän ei ole itsessään tärkeää, vaan se että tekee itselleen merkityksellisiä asioita elämässään.

Jotenkin on ikuisuusaihe, että ihmiset on vaan erilaisia ja yhden hyvä elämä olisi toiselle pelkkä painajainen. Sehän on vaan hyvä, että jokainen löytää.itselle mieluisan tavan elää. Yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita voi olla vaikea löytää, jos on kovin erilaiset elämäntavat ja onnen aiheet.