Lukion luokkakokous takana. Monelle 25-30v "uraohjukselle" tuntuu olevan kova paikka, jos joku on tyytyväinen olemaan perheen äiti
Katselivat nenän vartta pitkin ja viljelivät ilkeitä kommentteja. Minulla on neljä lasta ja olen naimisissa mieheni kanssa. Epäilen, että oikeasti aika iso osa näistä oli yksinkertaisesti kateellisia.Mies käy meillä ainoana töissä. Voin keskittyä lapsiin ja harrastuksiin. Olemme onnellisesti naimisissa ja uskonnollinen pariskunta. Osallistumme joka viikko seurakuntamme toimintaan. Minulla on oma sivubisnes (myyn käsitöitä). Isolla osalla entisistä luokkakavereista ei ollut lapsia, mutta "hyvä ura" jossain konttorissa työntämässä paperia lokerosta toiseen.. En itse tuomitse ketään, mutta en koskaan vaihtaisi elämääni tuollaiseen.
N28
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.
Miksi työn pitäisi olla jotenkin merkityksellistä? Suurin osa ihmistä työskentelee maksaakseen laskut ja muun elämisen.
Jos teillä on vielä 30 vuoden kuluttua luokkakokous,niin kisaatte kuka on pysynyt terveenä ja kenen puoliso on jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.
En olekaan tuollaista digikorista toiseen hommaa tehnytkään. Missäs toimistossa tai millä ammattikunnalla sellaista työtä on?
Vierailija kirjoitti:
Itseä vain säälittää se, jos jonkun elämä on pelkästään sitä lastenhoitoa😅 meillä molemmilla omat urat intohimoaloilla asiantuntijoina (ja muuten aivan mahtavat työpaikat, erityisesti sosiaalisen puolen ja hauskanpidon kannalta!), mutta kuitenkin myös paljon muuta. Harrastuksia, elämyksiä, ystäviä, romanttisia lomia, ihanaa arkea kahdestaan yhdessä kotia hoitaen ja ruokaa tehden. Ja muutaman vuoden päästä toivottavasti täysin tasavertaista lapsiarkea, jossa molemmilla myös säilyy ne omankin elämän jutut. Parasta, että kummallakaan ei ole mitään sukupuoliroolia, ja molemmilla on omatkin elämät sen yhteisen lisäksi harmittaa niiden puolesta vaan, jotka passaavat lapsia ja miestä elämäntehtävänään samaan aikaan kun mies mitä todennäköisimmin niitä perinteisiä rooleja toteuttaa myös vähän negatiivisemmassakin mielessä😅
Miksi asiat näet noin? Kotiäidin elämä olisi pelkkää lastenhoitoa?
Miksi kotiäiti ei voi harrastaa, elämystellä, olla ystävien kanssa, nauttia romanttisista lomista ja ihanaa arkea perheen kanssa, miehen ja lasten kanssa yhdessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.
En olekaan tuollaista digikorista toiseen hommaa tehnytkään. Missäs toimistossa tai millä ammattikunnalla sellaista työtä on?
No jos vaikka hyväksyy laskuja tai palkkoja. Ne menee asiatarkastuksessa toimijalta toiselle, mutta nykyisin diginä. Pakko ne on kuitenkin käydä läpi. On sillä vähän merkitystä saako työntekijät palkkansa ajallaan ja saako yritykset maksun palveluksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on Suomalaisittan tabu, kun joku sanoo olevansa tyytyväinen. Pakko olla jotain kateellisuutta vai miksi jengi sitten hyökkää ja alkaa tarpeeton arvostelu? Kyllä mä suun soiton kestän, mutta musta olisi ollut kiva viettää mukava il
Juuri tästä lienee monessa tapauksessa kysymys. Henkilö on "leuhka", "ylimielinen" tai "itseään täynnä", jos sattuukin olemaan tyytyväinen elämäänsä juuri sellaisena kuin se on ja se tulee jossain yhteydessä mainittua.
Joskus työpaikan tyhy-päivässä tai vastaavassa piti listata jotain unelmia tai haaveita, jotka haluaisi vielä toteuttaa. Itse kuitenkin olen toteuttanut jokaisen edes jokseenkin realistisen haaveeni ja ollut myös onnekas, koska olen onnistunut saamaan haluamani asiat. Sitten kun vuoroni tuli ja mainitsin, ettei mulla ole mitään erityisiä toiveita tai haaveita, koska olen ollut onnekas ja saanut ja tehnyt kaikken haluamani. Muutama työkaveri onnistui tästäkin jotenkin vetämään herneen nenään ja alkoi inttämään, että pakko on olla, ettei kukaan voi oikeasti olla noin tyytyväinen. Mainitsin kyllä, ettei kyse ole mistään kovin kummallisista asioista, vaan hyvinkin tavallisista (viihtyisä koti, mukava työ, muutama hyvä ystävä ja pari kivaa harrastusta).
Eikö luokkakokous juurikin ole se paikka, johon mennään vertailemaan omaa uraa toisten vastaaviin? Mitä siitäkin kiusatusta luuserista tuli, ja kuinka kävi luokan hikipingolle? Sinnehän mennään hakemaan omalle egolle buustia, jos vaikka se koulussa menestynyt olisikin nyt työtön ja pohjalla. Ne, jotka ovat menestyneet myös koulun jälkeen, ja olivat jo silloin ylimielisiä ja hyväosaisia, ovat ylimielisiä edelleen.
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä järkeä luokkakokouksissa on. Peruskoulun aikaiset ystävyyssuhteet säilyvät läpi elämän aika harvoin, joten ne ihmiset ovat nykyisyydessä täysin tuntemattomia. Kouluajoista asti pysyneissä ystävyyssuhteissa tiedetään kyllä, kuinka toisella menee.
Onnittelut ja siunausta ja edelleen hyvää johdatusta sulle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yläasteen luokkakokous sinä vuonna kun täytettiin 30v. Meitä oli kolme kotiäitiä, jotka olivat täysin tyytyväisiä tilanteeseensa. Suurinosa tosiaan uraa tekeviä ja koulutettuja.
Illan tummetessa alkoi kuulumaan sitten, että joo ukkos pettää sua! Eikö sulla ole mitään kunnianhimoa? Tyydytkö sä oikeasti olemaan vaan vauvakone? Esität vaan, että sulla on kaikki kivasti. jne.
Nyt meillä oli uusi luokkakokous 50v vuonna. Osaa oli kiva nähdä. Meidän lapset ovat nuoria aikuisia ja opiskelevat. Itse olen ollut työelämässä sen viisitoista vuotta ja niin ihan kivaa uraa teen itsekin. Saman miehen kanssa edelleen naimisissa. Edelleenkin elän tyytyväistä ja onnellista elämää.
Se on Suomalaisittan tabu, kun joku sanoo olevansa tyytyväinen. Pakko olla jotain kateellisuutta vai miksi jengi sitten hyökkää ja alkaa tarpeeton arvostelu? Kyllä mä suun soiton kestän, mutta musta olisi ollut kiva viettää mukava il
Onnittelut sullekin, ja laske toisesta korvasta ulos... ja jätä taakses.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.
En olekaan tuollaista digikorista toiseen hommaa tehnytkään. Missäs toimistossa tai millä ammattikunnalla sellaista työtä on?
No jos vaikka hyväksyy laskuja tai palkkoja. Ne menee asiatarkastuksessa toimija
Tuota ei varmaan tarkoiteta, jos puhutaan 'uraihmisestä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität ole ihmeissäsi heidän käytöksestä, mutta kuullostat kuitenkin ylimieliseltä. Taito se on tuokin. Mutta päivitä nyt varmuuden vuoksi teknologiset taitosi, jos joskus siirryt työelämään. Ajatuksesi toimistotyöstä on 30 vuotta vanhentunutta. Tai keksi parempi trollaus.
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.
En olekaan tuollaista digikorista toiseen hommaa tehnytkään. Missäs toimistossa tai millä ammattikunnalla sellaista työtä on?
No jos vaikka hyväksyy laskuja ja palkkoja.Ne menee asiatarkastuksessa toimija
Tuota ei varmaan tarkoiteta, jos puhutaan 'uraihmisestä".
Tämä kielikuva ei ole minun, esitin vain esimerkin digikorista. Ja kyllä uraihmistenkin täytyy hyväksyä laskuja, joita ovat olleet tekemässä.
Meidän luokkakokoukseen nämä uskovaiset monen lapsen äidit eivät tulleet ollenkaan. Syyksi kertoivat, etteivät saa lastenhoitajaa. En tiedä mikä oli totuus.
Ja taas näitä "mä keskityn vain omaan elämään" jota seuraa seikkaperäinen sepustus joka hiton ikisen 25 vuoden takaisen luokkakaverin tämänhetkisistä kuulumisista.
Luulisi ettei kiireiselle uraohjukselle ole liiemmin aikaa stalkata ihmisten naamakirjoja yöt läpeensä :=
25-30v. Miten teidän luokalla oli noin eri ikäisiä oppilaita?
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kauas opiskelemaan ja töihin lähteneiden on vaikea ymmärtää, että joku toinen on mielellään jäänyt sinne kotipaikkaan ja elää onnellisena. Heille itselleen kaikki merkittävä on tapahtunut muualla, niin luulevat että on jäänyt vastaavasta paitsi jos ei ole tehnyt samaa.
Ap:sta näkee että hän kadehtii ja hänellä on itsetunto-ongelma, joita kumpaakin hän projisoi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain ne molemmat, uran ja lapset.
Kiva sinulle. Aika monelle työssäkäyvälle työ on aikaa vievää ja stressaavaa, silloin se vanhemmuus on aika erilaista kuin kotiäidillä. Vähän sama kuin joku harrastaisi päivittäin pari tuntia liikuntaa ja siihen toinen sanoo, että harrastan minäkin, kävelen vartin viikossa. Omalla kohdallani kotiäitiydessä parasta oli oikeasti kiireettömyys. Mutta toki joillain yhdistelmä toimii niin, että kokee saavansa olla riittävästi lasten kanssa, hieno juttu.
Loisimista ja vastuunvälttelyä paskavaippoja tekosyynä käyttäen. Kohta ukko kyllästyy ja siinähän sitten olet ilman työtä ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kauas opiskelemaan ja töihin lähteneiden on vaikea ymmärtää, että joku toinen on mielellään jäänyt sinne kotipaikkaan ja elää onnellisena. Heille itselleen kaikki merkittävä on tapahtunut muualla, niin luulevat että on jäänyt vastaavasta paitsi jos ei ole tehnyt samaa.
Yleensäkin ihmettelen ihmisiä, jotka pitävät omaa elämäntapaa ainoana oikeana, oli se muiden mielestä miten tylsää tahansa. Satuin kerran kuulemaan, kun yksi nuori mies kuunteli, kun vanhempi ihminen kertoi nuoruudestaan ilman pleikkareita ja nettejä ja totesi, on sulla ollut tylsä nuoruus. Ja tämä vanhempi vastasi, että päin vastoin, tehtiin kaikkea ja tavattiin ihmisiä ja ihmetteli, mitä tämä nuorempi muistelee nuoruudestaan.
Tuskin ovat kateellisia. Annat itsestäsi muutenkin ylimielisen kuvan
Analogiana oli ihan toimiva. Samaa se on laittaa niitä "digikoreista" toiseen. Moni ei edes viitsi ajatella, onko työ, mitä tekee, yhtään merkityksellistä. Tai kaivaa sen kuvitteellisen merkityksen jostain oman mielenterveytensä takia. Sivusta.