Miksi yli 30 vuotiasta neuvotaan? (suku)
Yleensä kun olen sukutapaamisissa , saan kuulla neuvomista muilta sukulaisilta ihankuin olisin pikkutyttö. Miten tuon voi estää? Olen sellainen hiljainen ja kiltti niin päättelevätkö he siitä että voivat kontrolloida mua helposti ja kuuntelisin heidän neuvoja?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole kiva, että joku välittää? Ei kaikilla ole sukulaisia, joillain ei ole ketään.
Voi välittää ilman neuvomattakin
No ole sitten yksin jos ei seura kelpaa. Ei aikuisen ihmisen ole pakko tehdä yhtään mitään. Jos päätät itse pitää yhteyttä sukulaisiin niin sitten ei pidä valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole kiva, että joku välittää? Ei kaikilla ole sukulaisia, joillain ei ole ketään.
Voi välittää ilman neuvomattakin
No ole sitten yksin jos ei seura kelpaa. Ei aikuisen ihmisen ole pakko tehdä yhtään mitään. Jos päätät itse pitää yhteyttä sukulaisiin niin sitten ei pidä valittaa.
Usein ne käynnit harventuneet kun aina ihme kontrollointia
"Apua :D Olis kyllä naurussa pidättelemistä jos tollasta joutuis kuunteleen! Onhan tuo kyllä melkoista vähättelyä sua kohtaan. Eikö nämä vähättelijät oikeasti ymmärrä että yliopistollakin voi olla töissä? Onhan näitä tyhmiäkin olemassa. Vai yrittävätkö vaan oikeasti tehdä kaikkensa aiheuttaakseen pahan olon?"
Mä en suoraan sanoen ole varma, oliko kyse vain siitä, että tämä ihminen tosiaan on melkoisen yksinkertainen, ja ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt että yliopistolla voi olla töissä ja saada ihan palkkaa, vai oliko siinä myös tahallista vähättelyä, kun kerran niin kärkkäästi täytyi ottaa se vertailu omaan poikaan joka valmistui ja meni töihin nuorempana :D Joka tapauksessa selväksi tuli, etten nyt hänen arvostamallaan tavalla elä, kun en ole hänen mielestään oikeissa töissä, enkä ole hyvää miestäkään löytänyt vaan vanhanapiikana elelen edelleen.
Minulla osa suvusta sellaisia että "kun meidän suku on lääkäreitä ja toimitusjohtajia ja te oletta vain kassoja ja siivojia" Niin sitten ihmetellään miksei käydä siellä enemmän kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla viimeksi häissä joissa oli sukulaisia joita näen harvemmin. Multa kysyttiin mitä teen työkseni. Sanoin olevani erikoistutkijana yliopistolla. "Aina vaan yliopistolla, koska sinä valmistut". Yritin selittää, että olen valmistunut toki tohtoriksikin jo vuosia sitten, ja olen töissä yliopistolla. "Jaahas, vai semmoista, kyllä sun iässä jo pitäis valmistua ja mennä oikeisiin töihin tienaamaan, meidänkin poika oli vain 25 kun valmistui maisteriksi ja meni heti töihin ja nyt on auto ja talo ja blah blah..."
Sain myös neuvoja, miten minun tulisi meikata ja pukeutua, jotta saisin miehen. Yritin sanoa, että on ihan oma valintani, ettei minulla ole puolisoa eikä lapsia. Ei kuunneltu. "Kun sullakin alkaa 40 tulla täyteen, on jo kiire. Ei saa olla niin vaativainen, nyt on otettava kuka noin vanhan vielä huolii. Kunhan ei kauhean juoppo vaan olisi tai semmoinen kun lyö. Et sinä pahan näköinenkään olisi, jos meikkaisit ja pukeutuisit jotenkin naiselli
Yliopistolla on tunnetusti huonot palkat, että ei nyt sinänsä huono neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla viimeksi häissä joissa oli sukulaisia joita näen harvemmin. Multa kysyttiin mitä teen työkseni. Sanoin olevani erikoistutkijana yliopistolla. "Aina vaan yliopistolla, koska sinä valmistut". Yritin selittää, että olen valmistunut toki tohtoriksikin jo vuosia sitten, ja olen töissä yliopistolla. "Jaahas, vai semmoista, kyllä sun iässä jo pitäis valmistua ja mennä oikeisiin töihin tienaamaan, meidänkin poika oli vain 25 kun valmistui maisteriksi ja meni heti töihin ja nyt on auto ja talo ja blah blah..."
Sain myös neuvoja, miten minun tulisi meikata ja pukeutua, jotta saisin miehen. Yritin sanoa, että on ihan oma valintani, ettei minulla ole puolisoa eikä lapsia. Ei kuunneltu. "Kun sullakin alkaa 40 tulla täyteen, on jo kiire. Ei saa olla niin vaativainen, nyt on otettava kuka noin vanhan vielä huolii. Kunhan ei kauhean juoppo vaan olisi tai semmoinen kun lyö. Et sinä pahan näköinenkään ol
No minua ei ainakaan kiinnosta "suuri palkka". Olen kunnianhimoton. Tässä taas näkee että mitään erilasuutta ei ymmärretä
Vierailija kirjoitti:
"Apua :D Olis kyllä naurussa pidättelemistä jos tollasta joutuis kuunteleen! Onhan tuo kyllä melkoista vähättelyä sua kohtaan. Eikö nämä vähättelijät oikeasti ymmärrä että yliopistollakin voi olla töissä? Onhan näitä tyhmiäkin olemassa. Vai yrittävätkö vaan oikeasti tehdä kaikkensa aiheuttaakseen pahan olon?"
Mä en suoraan sanoen ole varma, oliko kyse vain siitä, että tämä ihminen tosiaan on melkoisen yksinkertainen, ja ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt että yliopistolla voi olla töissä ja saada ihan palkkaa, vai oliko siinä myös tahallista vähättelyä, kun kerran niin kärkkäästi täytyi ottaa se vertailu omaan poikaan joka valmistui ja meni töihin nuorempana :D Joka tapauksessa selväksi tuli, etten nyt hänen arvostamallaan tavalla elä, kun en ole hänen mielestään oikeissa töissä, enkä ole hyvää miestäkään löytänyt vaan vanhanapiikana elelen edelleen.
Kateellinen, yrittänyt päästä pahoittamaan sinun mielesi.
Ihmiset ei voi käsittää tai hyväksyä erilaisuutta.
Olemme vaimoni kanssa 80:n molemmin puolin. Viimeksi saimme ohjeen muutama viikko sitten vaimoni siskolta. Tuli pyytämättä ja odottamatta. Kertoi, mikä on sallittua herttailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla viimeksi häissä joissa oli sukulaisia joita näen harvemmin. Multa kysyttiin mitä teen työkseni. Sanoin olevani erikoistutkijana yliopistolla. "Aina vaan yliopistolla, koska sinä valmistut". Yritin selittää, että olen valmistunut toki tohtoriksikin jo vuosia sitten, ja olen töissä yliopistolla. "Jaahas, vai semmoista, kyllä sun iässä jo pitäis valmistua ja mennä oikeisiin töihin tienaamaan, meidänkin poika oli vain 25 kun valmistui maisteriksi ja meni heti töihin ja nyt on auto ja talo ja blah blah..."
Sain myös neuvoja, miten minun tulisi meikata ja pukeutua, jotta saisin miehen. Yritin sanoa, että on ihan oma valintani, ettei minulla ole puolisoa eikä lapsia. Ei kuunneltu. "Kun sullakin alkaa 40 tulla täyteen, on jo kiire. Ei saa olla niin vaativainen, nyt on otettava kuka noin vanhan vielä huolii. Kunhan ei kauhean juoppo vaan olisi tai semmoinen kun lyö. Et sinä pahan näköinenkään ol
Idiooteille ei mikään kelpaa. Meilläkin esikoinen opiskeli ensin maisteriksi, sai gradustaan ylimmän arvosanan. Anopille ei kelvannut, kun oli väärä tutkinto. Poika on myöhemmin väitellyt tohtoriksi. Nyt ei anopin vähätteleviä kommentteja tarvitse kuunnella, sillä noita-akka on kuollut.
Tohtoreista puheen ollen, oon itse huonosti työllistävän alan maisteri ja enimmäkseen elättänyt itseni tekemällä kaikkea mahdollista muuta kuin omaan alaan liittyvää työtä. Mun sukulaisten reaktio: no mikset ala tekemään väitöskirjaa? Eivät tienneet, että ei sellaista ihan noin vaan omalla päätöksellä aleta tekemään. Pitää onnistua hurmaamaan joku omaan osaamiseen soveltuvan aiheen tutkija väikkärin ohjaajaksi, sitten hakea ja saada rahoitus. Ei sinne vain sisälle kävellä.
Kokeneet huomaavat että suuntasi on hukassa siksi ohjaavat oikeille raiteille.
Älä kerro yksityisasioitasi ja vältä tuollaisia sukutapaamisia.
En kyllä ymmärrä miehen sukulaisia, äitinsä kaikista pahin, mutta myös veljensä käskyttää, neuvoo, ohjeistaa elämänvalinnoissa yli 30v työssäkäyvää ja kaikin puolin itsenäistä aikuista miestä. Hae tätä työpaikkaa, muuta sinne tai tänne, vuokraa/osta tämä asunto, hanki jo koira lemmikiksi ja mitä vielä! Linkkiä ja kuvaa tulee vähän väliä kaikesta mahdollisesta mitä vaan hänen äitinsä tai veljensä haluaisivat hänen elämästään vaihtaa tai siihen lisätä. Keskittyisivät ihan vaan omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla viimeksi häissä joissa oli sukulaisia joita näen harvemmin. Multa kysyttiin mitä teen työkseni. Sanoin olevani erikoistutkijana yliopistolla. "Aina vaan yliopistolla, koska sinä valmistut". Yritin selittää, että olen valmistunut toki tohtoriksikin jo vuosia sitten, ja olen töissä yliopistolla. "Jaahas, vai semmoista, kyllä sun iässä jo pitäis valmistua ja mennä oikeisiin töihin tienaamaan, meidänkin poika oli vain 25 kun valmistui maisteriksi ja meni heti töihin ja nyt on auto ja talo ja blah blah..."
Sain myös neuvoja, miten minun tulisi meikata ja pukeutua, jotta saisin miehen. Yritin sanoa, että on ihan oma valintani, ettei minulla ole puolisoa eikä lapsia. Ei kuunneltu. "Kun sullakin alkaa 40 tulla täyteen, on jo kiire. Ei saa olla niin vaativainen, nyt on otettava kuka noin vanhan vielä huolii. Kunhan ei kauhean juoppo vaan olisi tai semmoinen kun lyö. Et sinä pahan näköinenkään olisi, jos meikkaisit ja pukeutuisit jotenkin naiselli
Miten jaksat kuunnella tuota kerta toisensa jälkeen? Itse olisin jo sanonut suorat ja aika vittuuntuneet sanat noille pöljille. Se on yleensä ainoa keino millä epätoivottu käytös loppuu.
Jos kerran asut jo omillasi ja pidät itseäsi kypsänä aikuisena ja vain enää ajoittain näet vanhempiasi, niin kai sinä nyt sen ajan jaksat hiljaa olla ja kuunnella, kun heitä lyhyen aikaa joskus tapaat.
Minullakin on ympärillä ihmisiä, jotka pyrkivät kontrolloimaan tai huomauttelemaan milloin mistäkin, yleensä juuri siitä, mitä minun pitäisi heidän mielestään olla tai tehdä. Näitä tämmöisiä on omassa suvussa, mutta joitakin myös vapaa-ajalla ja töissä joutuu sietämään. Ei sellaisesta koskaan eroon pääse. Kysymys on ihmistyypistä.
Olen itsekin aina ollut hiljaisena ja kilttinä tunnettu. Mutta olen muutakin kuin sellainen, olen myös esim. erittäin vahva mielipiteissäni ja siinä, miten elämääni haluan viettää. Kun keski-iässä lopulta aloin näyttää tätä toista puoltani, välit toiseen vanhempaani suurinpiirtein katkesivat, koska hän ei sietänyt "uutta" minääni lainkaan, eikä mitään muutkaan asiaa minussa ja elämässäni. Se ei minun vikani ole, vaan hänen omaa huonoa luonnettaan. Välitän hänestä, enkä kieltäydy tapaamasta, mutta niin vain on käynyt vuosien saatossa, ettei mitään asiaa näy olevan puolin eikä toisin.
Tällaiset kommentit rasauttaa ..