Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
Hyvin. Asennuskykyinen sähköinssi olisi ollut jotain ylimaallista ja hommaa olisi piisannut vaikka mistä, olisi saanut olla todellinen edelläkävijä teollisuuden sähköistäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin asunut jossain pientilalla ja tuottanut itse suurimman osan syömästäni ruoasta. Kituuttamista olisi ollut.
Tai sitten olisin ollut naisasianainen ja vapaaehtoisesti lapseton vanhapiika, opiskellut niin pitkälle kuin mahdollista ja tehnyt taidetta tai kirjoittanut kirjoja. Kituuttamista olisi ollut sekin varmaan ja arvostus tullut vasta 100 vuotta kuolemani jälkeen.
Varmaan joku lapsen piika olisin ollut. Mulla on jonkinlaiset hoksottimet, ehkä niitä olisi jotenkin voitu käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.
Kyllä osa asui kerrostaloissa silloinkin.
Pieni osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin ehkä kuollut synnytykseen, koska esikoiseni syntyi sektiolla. Tai ehken olisi tavannut miestäni, koska meidän asuinpaikkamme ovat 35km etäisyydellä toisistaan. Tai ehkä nälkävuodet veivät henkeni lapsena.
Olisinko oppinut lukemaan? Oppikoulua en olisi käynyt. Kotona ei olisi ollut kirjoja, paitsi raamattu. Ei voi tietää...
Eipä ollut mitään nälkävuosia vuonna 1926 eikä sen jälkeenkään. Isäni syntyi silloin. Hänellä on kuusi sisarusta jotka jäivät kyllä kaikki eloon. He kävivät oppikoulua ja hankkivat ammatit itselleen. Kirjoja heillä oli vaikka muille jakaa. Isoisäkin, joka oli synt. 1900 oli käynyt kouluja. Eivät olleet mitään yläluokkaa vaan keskikokoinen maatila oli heillä, siis isovanhemmillani. Nyt on sedistäni jo neljä kuolleet, vanhoiksi kuitenkin elivät.
No ei enää 1920-luvulla, mutta jos olisi elänyt 100 v sitten ja ollut silloin saman ikäinen kuin nyt, niin olisi hyvinkin ollut kokemassa nälkävuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kelaisin aikaa sata vuotta taakse päin ja olisin samanikäinen kuin nyt, en osaa sanoa miten olisi pärjännyt. Nimittäin olisin joutunut todenäköisesti Suomen sisällissotaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kelaisin aikaa sata vuotta taakse päin ja olisin samanikäinen kuin nyt, en osaa sanoa miten olisi pärjännyt. Nimittäin olisin joutunut todenäköisesti Suomen sisällissotaan.
Et välttämättä. Iso osa kansalaisista ei siihen osallistunut. Suuri osa eli elämäänsä eivätkä osallistuneet taisteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoriso selvästi luulee, että sata vuotta sitten asuttiin apinoina täällä. Toki ilman Wi-Fiä olisi elämä mahdotonta. Vuonna 1926 ihmiset eivät raapineet enää vielä tulta kivillä tai kommunikoineet murahtelemalla, pitäisi ehkä katsantoansa avartaa hiukan. 1920-luku ei ole esihistoriaa, vaan modernin maailman alkupiste. Ihmisen aivokapasiteetti oli täsmälleen samaa tasoa kuin nykyään – oppivelvollisuus oli tullut jo 1921. Koululaitos, lukiot ja yliopisto toimi. Vuonna 1926 maailma ei suinkaan ollut pimeä. Sähköverkkoja rakennettiin vauhdilla, ja tieteellinen ymmärrys oli tasolla, joka mahdollistaa nykyisen teknologian. Maxwellin yhtälöt olivat jo vuosikymmeniä vanhaa perustietämystä, ja niiden avulla ymmärrettiin sähkömagneettinen säteily – siis se sama ilmiö, johon wifit ja muut perustuvat. Einstein oli jo mullistanut käsityksen ajasta ja avaruudesta suhteellisuusteoriallaan. Atomin rakenne oli tunnistettu, ja kvanttimekaniikka otti isoja harppauksia juuri vuonna 1926 (kiitos Schrödinger ja kumppanit).
Nämä ihmiset eivät olleet "alkuolentoja"; he olivat nörttejä, jotka loivat teoreettisen pohjan sille maailmalle, jossa me vain selaamme tiktokkeja. Vuosi 1926 oli radio- ja elokuvaviihteen kulta-aikaa. YLE aloitti säännölliset radiolähetykset Suomessa juuri tuolloin. Ihmiset kokoontuivat vastaanottimien ääreen kuuntelemaan maailman uutisia ja musiikkia samalla tavalla kuin me katsomme striimejä. Elokuvateattereissa nähtiin jo massiivisia tuotantoja, ja vaikka ne olivat pääosin mykkiä, äänielokuva oli aivan nurkan takana (ensimmäinen "talkie" julkaistiin 1927). Silloin oli globaali pop-kulttuuri, muoti-ikoneita ja jazz-klubeja, jotka saisivat nykyiset festarit näyttämään vaisuilta.
Perhe oli sosiaalipalvelujen turvaverkko: Yhteiskunta oli vuonna 1926 rakenteellisesti erilainen. Nykyistä kattavaa sosiaaliturvaa tai Kelan tukiviidakkoa ei ollut olemassa. Väestö oli nuorta, ja vanhuksia oli vähän. Vanhustenhoito perustui pitkälti perheeseen tai kuntien ylläpitämiin köyhäintaloihin. Moderni lääketiede oli jo täällä. Rokotuksia osattiin antaa (esim. isorokko) ja vaativia leikkauksia tehtiin eetterianestesiassa. Sulfalääkkeet tulivat jo 1932, ja penisilliiniä jouduttiin odottamaan vielä hieman. Pärjäisimmekö me ? Jos nykynuoriso heitettäisiin vuoteen 1926, suurin haaste ei olisi tekniikan tai osaamisen puute, vaan kärsivällisyys ja tylsistyminen. Maailma oli jo moderni, mutta se toimi hitaammin. Ihmiset lukivat sanomalehtiä ja kirjoja, kirjoittivat kirjeitä ja keskustelivat kasvotusten. He olivat sivistyneitä, uteliaita ja teknisesti valveutuneita. He eivät olleet apinoita – he olivat moderneja ihmisiä, jotka rakensivat sen alustan, jolla sinä nyt elät. Pärjäisitkö sinä maailmassa, jossa huomio pitää ansaita ilman tykkäys-nappeja, kyse siis on asenteesta, ei siitä, että et pärjäisi ?
Leikilläni minä mennyttä aikaa ympärilleni maalasin. Anteeksi hauskantekoni. Ei nuo toisetkaan plussaa peukutelleet. Nykymaailma on niin tylsän tietorikas, vaikka vuotuinen huijaaminen puhe-elimellä sujuu miljoonissa euroissa yksinomaan Suomessa. Verkossa saa nyt kalasteltua hyvät verovapaat tienestit. Toista se oli ennen kalastelu, nuijalla mateita jään läpi kalauteltiin.
Erittäin hyvä, mutta millä ihmeen tavalla ihmiset olivat sivistyneitä?
Suurin osa oli käynyt hetken kiertokoulua.
Tylsistyminen ei ollut ongelma.
Kaikki aika meni jotain tehdessä. Oli pakko.
Tuolloin kuoltu syöpiin mihin kuollaan tänä päivänäkin ja lähes tappavaa morfiini annosta sitten lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti elämäni olisi onnellista. Kansalaissodan kauhut olisivat takana, eläisin Kannaksella sukuni vaaramaisemissa. Toinen maailmansota ei vielä antanut silloin merkkejä itsestään. Ehkä olisin isoisäni kanssa joskus viemässä maitotuotteita läheiseen Leningradiin, joka oli hänen synnyinkaupunkinsa alkuperäisellä nimellään Pietari. Joskus näkisin Edith Södergranin tai Ilja Repinin huvilallaan. Haaveilisin tulevaisuudesta, ilman aavistusta Suomen tulevista kohtaloista.
Olisikin hienoa elää nyt vuodessa 1926 ja olla kokemassa kaikki toisen maailmansodan kauhut ja pelot sitten reilun kymmenen vuoden kuluttua.😃
Enpä haluaisi palata johonkin 1980-luvulle silleen että olisin mennyt siinä itsekin pikakelauksella taaksepäin ja palautuisin siksi mikä silloin olin ja näin ollen olisin täysin tietämätön tulevista ja sitten kävisin kaiken paskan läpi ysärilläkin, koska pikakelattuna olisin tulevista täysin tietämätön ja kyvytön tekemään asiat toisin. Jos palaisi takaisin johonkin 1980-luvulle, pitäisi olla siellä nykyinen järki ja tietous.
Eiköhän sitä kaikkeen loppujen lopuksi jollain tavalla mukaudu. Olen 32-vuotias ja olen jo vuosia kärsinyt kiputiloista kyynärpäissäni ja polvissani. Veikkaan että se aiheuttaisi ongelmia jos olisin elänyt 100 vuotta sitten koska en tiedä olisinko pystynyt miten raskaaseen fyysiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kelaisin aikaa sata vuotta taakse päin ja olisin samanikäinen kuin nyt, en osaa sanoa miten olisi pärjännyt. Nimittäin olisin joutunut todenäköisesti Suomen sisällissotaan.
Et välttämättä. Iso osa kansalaisista ei siihen osallistunut. Suuri osa eli elämäänsä eivätkä osallistuneet taisteluihin.
Sekin voi olla mahdollista. Ehkäpä silloin olisi elänyt maalla. Kuka tietää. Veikkaan kuitenkin, että elämä olisi ollut kuitenkin erilaista ja ei niin "rentoa" mitä nykyisin. Tavallaan yksinkertaisempaa, valintoja olisi ollut ehkä vähemmän kuin nykyään ja kasvatus ollut ankarampaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon. Ensimmäisen lapsen olisin saanut vuonna 1960, joten ehkä olisin selvinnyt synnytyksestä hengissä.
Ehkä selvinnyt synnytyksestä hengissä v. 1960? Luuletko että lääketiede oli sillloin lapsen kengissä? Ensimmäinen sydämensiirto tehtiin v. 1967 Etelä-Afrikassa. Suomessa metsästettin kai vielä jousilla ja nuolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoriso selvästi luulee, että sata vuotta sitten asuttiin apinoina täällä. Toki ilman Wi-Fiä olisi elämä mahdotonta. Vuonna 1926 ihmiset eivät raapineet enää vielä tulta kivillä tai kommunikoineet murahtelemalla, pitäisi ehkä katsantoansa avartaa hiukan. 1920-luku ei ole esihistoriaa, vaan modernin maailman alkupiste. Ihmisen aivokapasiteetti oli täsmälleen samaa tasoa kuin nykyään – oppivelvollisuus oli tullut jo 1921. Koululaitos, lukiot ja yliopisto toimi. Vuonna 1926 maailma ei suinkaan ollut pimeä. Sähköverkkoja rakennettiin vauhdilla, ja tieteellinen ymmärrys oli tasolla, joka mahdollistaa nykyisen teknologian. Maxwellin yhtälöt olivat jo vuosikymmeniä vanhaa perustietämystä, ja niiden avulla ymmärrettiin sähkömagneettinen säteily – siis se sama ilmiö, johon wifit ja muut perustuvat. Einstein oli jo mullistanut käsityksen ajasta ja avaruudesta suhteellisuusteoriallaan. Atomin rakenne oli tunnistettu, ja kvanttimekaniikka otti isoja harppauksia juuri vuonna 1926 (kiitos Schrödinger ja kumppanit).
Nämä ihmiset eivät olleet "alkuolentoja"; he olivat nörttejä, jotka loivat teoreettisen pohjan sille maailmalle, jossa me vain selaamme tiktokkeja. Vuosi 1926 oli radio- ja elokuvaviihteen kulta-aikaa. YLE aloitti säännölliset radiolähetykset Suomessa juuri tuolloin. Ihmiset kokoontuivat vastaanottimien ääreen kuuntelemaan maailman uutisia ja musiikkia samalla tavalla kuin me katsomme striimejä. Elokuvateattereissa nähtiin jo massiivisia tuotantoja, ja vaikka ne olivat pääosin mykkiä, äänielokuva oli aivan nurkan takana (ensimmäinen "talkie" julkaistiin 1927). Silloin oli globaali pop-kulttuuri, muoti-ikoneita ja jazz-klubeja, jotka saisivat nykyiset festarit näyttämään vaisuilta.
Perhe oli sosiaalipalvelujen turvaverkko: Yhteiskunta oli vuonna 1926 rakenteellisesti erilainen. Nykyistä kattavaa sosiaaliturvaa tai Kelan tukiviidakkoa ei ollut olemassa. Väestö oli nuorta, ja vanhuksia oli vähän. Vanhustenhoito perustui pitkälti perheeseen tai kuntien ylläpitämiin köyhäintaloihin. Moderni lääketiede oli jo täällä. Rokotuksia osattiin antaa (esim. isorokko) ja vaativia leikkauksia tehtiin eetterianestesiassa. Sulfalääkkeet tulivat jo 1932, ja penisilliiniä jouduttiin odottamaan vielä hieman. Pärjäisimmekö me ? Jos nykynuoriso heitettäisiin vuoteen 1926, suurin haaste ei olisi tekniikan tai osaamisen puute, vaan kärsivällisyys ja tylsistyminen. Maailma oli jo moderni, mutta se toimi hitaammin. Ihmiset lukivat sanomalehtiä ja kirjoja, kirjoittivat kirjeitä ja keskustelivat kasvotusten. He olivat sivistyneitä, uteliaita ja teknisesti valveutuneita. He eivät olleet apinoita – he olivat moderneja ihmisiä, jotka rakensivat sen alustan, jolla sinä nyt elät. Pärjäisitkö sinä maailmassa, jossa huomio pitää ansaita ilman tykkäys-nappeja, kyse siis on asenteesta, ei siitä, että et pärjäisi ?
Leikilläni minä mennyttä aikaa ympärilleni maalasin. Anteeksi hauskantekoni. Ei nuo toisetkaan plussaa peukutelleet. Nykymaailma on niin tylsän tietorikas, vaikka vuotuinen huijaaminen puhe-elimellä sujuu miljoonissa euroissa yksinomaan Suomessa. Verkossa saa nyt kalasteltua hyvät verovapaat tienestit. Toista se oli ennen kalastelu, nuijalla mateita jään läpi kalauteltiin.
Erittäin hyvä, mutta millä ihmeen tavalla ihmiset olivat sivistyneitä?
Suurin osa oli käynyt hetken kiertokoulua.
Tylsistyminen ei ollut ongelma.
Kaikki aika meni jotain tehdessä. Oli pakko.
Nyt en aivan yhteytä lainattua tekstiäni ja näkemystäsi siitä. Mainitsen tuo tylsyyden aikamme pulmaksi nyt. Sivistyksestä en ota kiinni, en nyt tai 100 vuotta sitten. Jotain oli aina siinäkin vireillä. Sivistyneistö ja luova taiteilijakaarti oli koostamassa kulttuuria perinnöksemme. Kiitos kun huomioit tekstin. Olen iloinen, että se viritti sinussa mietteitä, vastinetta. Vuoropuhelua.
Samoilla mailla viljelen nyt kuin suku 500v eli varmaankin olisin samoilla mestoilla ollut 100v sitten, ehkäpä emäntänä. Olisin kyllä menehtynyt jo monta kertaa ennen nykyistä 50v ikää. Keuhkokuumeeseen, mumuaistulehdukseen tai tapaturmaisesti.
Viisikymppinen naimaton nainen kaupungissa sata vuotta sitten, olisin töissä vaikkapa kaupunkimme nahkatehtaalla joka oli silloin suuri työllistäjä täällä. Ehkä asuisin jonkun naispuolisen työkaverin kanssa kimppakämpässä ja harrastaisin esim. lukemista ja raittiusyhdistyksen toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Sata vuotta sitten tarvittiin työvoimaa tehtaisiin. Olisin siis Tampellan, Finlaysonin, Kattohuopatehtaan tai Tulitikkutehtaan työntekijä. Sukkatehdasta unohtamatta.
Onko sinulla muuta kysyttävää?
Pumpulitehtaan tyttö minäkin olin ja työ oli raskasta, meluista ja pölyistä.
Tehdasta ennen olin ollut pikkupiikana pappilassa, missä ruustinnalla oli kahdeksan lasta. Kiirettä siellä piti koko ajan ja kotiinkin pääsin käymään vasta joskus pääsiäisen jälkeen, vaikka kotiin oli vain 10 km. Mutta, kun olin ainoa lapsenpiika, niin en päässyt lähtemään ennen kuin vanha pastorska tuli käymään ja sanoi, että minun kuuluu käydä välillä vanhempiani ja pikkusisaruksiani katsomassa. Olin aloittanut työt pappilassa elokuussa, kun ruustinna sai nuorimman lapsensa.
Mukava oli kotona käydä, isä tuli minua hakemaan hevosella. Tessu tuli vastaan iloisesti haukkuen ja häntäänsä heilutellen.
Äiti oli entisensä ja huomasin, että meille oli taas vauva tulossa, kesällä kuulemma syntyy, Meitä on sitten yhteensä yhdeksän lasta.
Onneksi Siiri-sisko pystyy jo auttamaan äitiä ja osaa tehdä tuvassa monia töitä.
Kesällä kävin rippikoulun ja sen jälkeen päätin lähteä Tampereelle pumpulitehtaalle töihin. Naapurin Tyyne oli lähtenyt edellä ja pyysi minua mukaan. Sain mennä samaan kortteeriin asumaan hänen kanssaan ja Tyyne lupasi kysyä minulle työpaikkaakin.
Siitähän se sitten lähti, itsellisen palkkaa saavan naisen elämä. Ja oikein hyvin on mennyt, olen oppinut monet työvaiheet sujuvasti. Ja mikä mukavinta, olen käynyt kävelyllä yhden apupoika Jussin kanssa.
Olisin kyllä pärjännyt - osaan kaikkia maatalon töitä ja aina olen valmis oppimaan ja opettelemaan uutta. Olivathan isovanhempani isän puolelta syntyneet jo 1800-luvun puolella ja äitinikin puolelta 1900-l. alkuvuosilta :). Mummoloissa vietettiin pitkiä aikoja ja opitiin taitoja monia :)
Varmasti elämäni olisi onnellista. Kansalaissodan kauhut olisivat takana, eläisin Kannaksella sukuni vaaramaisemissa. Toinen maailmansota ei vielä antanut silloin merkkejä itsestään. Ehkä olisin isoisäni kanssa joskus viemässä maitotuotteita läheiseen Leningradiin, joka oli hänen synnyinkaupunkinsa alkuperäisellä nimellään Pietari. Joskus näkisin Edith Södergranin tai Ilja Repinin huvilallaan. Haaveilisin tulevaisuudesta, ilman aavistusta Suomen tulevista kohtaloista.