Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso selvästi luulee, että sata vuotta sitten asuttiin apinoina täällä. Toki ilman Wi-Fiä olisi elämä mahdotonta. Vuonna 1926 ihmiset eivät raapineet enää vielä tulta kivillä tai kommunikoineet murahtelemalla, pitäisi ehkä katsantoansa avartaa hiukan. 1920-luku ei ole esihistoriaa, vaan modernin maailman alkupiste. Ihmisen aivokapasiteetti oli täsmälleen samaa tasoa kuin nykyään – oppivelvollisuus oli tullut jo 1921. Koululaitos, lukiot ja yliopisto toimi. Vuonna 1926 maailma ei suinkaan ollut pimeä. Sähköverkkoja rakennettiin vauhdilla, ja tieteellinen ymmärrys oli tasolla, joka mahdollistaa nykyisen teknologian. Maxwellin yhtälöt olivat jo vuosikymmeniä vanhaa perustietämystä, ja niiden avulla ymmärrettiin sähkömagneettinen säteily – siis se sama ilmiö, johon wifit ja muut perustuvat. Einstein oli jo mullistanut käsityksen ajasta ja avaruudesta suhteellisuusteoriallaan. Atomin rakenne oli tunnistettu, ja kvanttimekaniikka otti isoja harppauksia juuri vuonna 1926 (kiitos Schrödinger ja kumppanit).

Nämä ihmiset eivät olleet "alkuolentoja"; he olivat nörttejä, jotka loivat teoreettisen pohjan sille maailmalle, jossa me vain selaamme tiktokkeja. Vuosi 1926 oli radio- ja elokuvaviihteen kulta-aikaa. YLE aloitti säännölliset radiolähetykset Suomessa juuri tuolloin. Ihmiset kokoontuivat vastaanottimien ääreen kuuntelemaan maailman uutisia ja musiikkia samalla tavalla kuin me katsomme striimejä. Elokuvateattereissa nähtiin jo massiivisia tuotantoja, ja vaikka ne olivat pääosin mykkiä, äänielokuva oli aivan nurkan takana (ensimmäinen "talkie" julkaistiin 1927). Silloin oli globaali pop-kulttuuri, muoti-ikoneita ja jazz-klubeja, jotka saisivat nykyiset festarit näyttämään vaisuilta. 

Perhe oli sosiaalipalvelujen turvaverkko: Yhteiskunta oli vuonna 1926 rakenteellisesti erilainen. Nykyistä kattavaa sosiaaliturvaa tai Kelan tukiviidakkoa ei ollut olemassa. Väestö oli nuorta, ja vanhuksia oli vähän. Vanhustenhoito perustui pitkälti perheeseen tai kuntien ylläpitämiin köyhäintaloihin. Moderni lääketiede oli jo täällä. Rokotuksia osattiin antaa (esim. isorokko) ja vaativia leikkauksia tehtiin eetterianestesiassa. Sulfalääkkeet tulivat jo 1932, ja penisilliiniä jouduttiin odottamaan vielä hieman. Pärjäisimmekö me ? Jos nykynuoriso heitettäisiin vuoteen 1926, suurin haaste ei olisi tekniikan tai osaamisen puute, vaan kärsivällisyys ja tylsistyminen. Maailma oli jo moderni, mutta se toimi hitaammin. Ihmiset lukivat sanomalehtiä ja kirjoja, kirjoittivat kirjeitä ja keskustelivat kasvotusten. He olivat sivistyneitä, uteliaita ja teknisesti valveutuneita. He eivät olleet apinoita – he olivat moderneja ihmisiä, jotka rakensivat sen alustan, jolla sinä nyt elät. Pärjäisitkö sinä maailmassa, jossa huomio pitää ansaita ilman tykkäys-nappeja, kyse siis on asenteesta, ei siitä, että et pärjäisi ?

Leikilläni minä mennyttä aikaa ympärilleni maalasin. Anteeksi hauskantekoni. Ei nuo toisetkaan plussaa peukutelleet. Nykymaailma on niin tylsän tietorikas, vaikka vuotuinen huijaaminen puhe-elimellä sujuu miljoonissa euroissa yksinomaan Suomessa. Verkossa saa nyt kalasteltua hyvät verovapaat tienestit. Toista se oli ennen kalastelu, nuijalla mateita jään läpi kalauteltiin. 

Olen tietotekniikan DI, vähän hankalaa varmaan olisi kun en rautapuolesta eli elektroniikasta osaa (tai ainakaan muista) kuin perusteita. Mutta verrattuna yleiseen koulutustasoon olisin erittäin hyvin koulutettu, päätyisin varmaankin joksikin johtajaksi tehtaaseen.

Toinen juttu on sitten se, että olisinko jäänyt henkiin ilman antibiootteja...

Vierailija kirjoitti:

Varmaan huonosti. Osahan olikin orjapiikana tai renkinä. Edellisessä elämässä joku on voinut olla vanhanajan alalla. Ei istunut tietokoneella.

Miksei Suomen kouluissa enää opeteta historiaa?!?!

Vierailija kirjoitti:

Vuosi olisi nyt 1926. Miksei silloin olisi jo pärjännyt? Ehkä paremminkin kuin nykyään näin käytännöllisenä ja käsistäni kätevänä ihmisenä. 

Tosin olisin saattanut jo lapsena kuolla johonkin lastentautiin. 

Jos olisin syntynyt 100 v aiemmin, olisin luultavasti kuollut pienenä lapsena nälkään. Elettiin 1800-luvun loppupuolella suuria nälkävuosia.

Kyllä varmaan olisin pärjännyt 100 vuotta taaksepäin osapuilleen saman tasoisesti kuin nykyäänkin. Jokainen on myös elinpiirin ja aikakauden vanki, halusi tai ei. Olisin tuolloin ollut vapaa nykyisistä siirtymätaakoista, mutta en osaa   kuvitella, mitä vaatimuksia  olisi ollut silloin.  Kasvattajani olisi viime kuussa täyttänyt 100 vuotta. Kuoli n 6v sitten. Olen alle 50v.  Ja on mulla jotkut tavat ja näkemyksetkin sitä luokkaa. 

Monista teinien vanhemmista huomaa, että he eivät pärjäisi edes lastensa asemassa. Esim netin käyttö on ihan onnetonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi olisi nyt 1926. Miksei silloin olisi jo pärjännyt? Ehkä paremminkin kuin nykyään näin käytännöllisenä ja käsistäni kätevänä ihmisenä. 

Tosin olisin saattanut jo lapsena kuolla johonkin lastentautiin. 

Jos olisin syntynyt 100 v aiemmin, olisin luultavasti kuollut pienenä lapsena nälkään. Elettiin 1800-luvun loppupuolella suuria nälkävuosia.

Eli 1868

Onhan suomalaisissa jo yli satavuotiaita. Kun näitä kierrätyskeskusteluja Vauvassa käydään  t a a s  2126, on lukijakunnalla laajempaa horisonttia aiheeseen. Ellei joku yltiöpää nosta panoksia muotoon 200 vuotta sitten. Sen tietäisi omakohtaisesti  ehkä Merimaailman vanha kilpikonna, se joka ei eläissään joutunut liemeen. 

Ihmeen paljon kommentteja, joissa historiantaju on täysin hukassa. Eikö historiaa enää opeteta kouluissa vai eivätkö nämä kommentoijat vain kuuntele tunnilla ja lue läksyjään?

Toinen juttu mikä ihmetyttää on pessimismiä huokuvien kommenttien määrä. "Olisin jo kuollut, voivoivoi, olisin kuollut jo ennen kuin synnyinkään, aijaijai, surkiaa olisi ja tauti veisi säälikää minua uijuijui". Käykö ikinä mielessä, että ainakin osaan vastoinkäymisistänne voisi olla syynä ihan tuo älyttömän surkea, lannistunut ja valittavainen asenne? 

Hirveää luettavaa kun ei osata edes kuvitella asioita muuten kuin sysimustien lasien läpi.

Varmaan samalla tavalla kuin muutkin siihen aikaan syntyneet ihmiset.

Toinen juttu mikä ihmetyttää on pessimismiä huokuvien kommenttien määrä. "Olisin jo kuollut, voivoivoi, olisin kuollut jo ennen kuin synnyinkään, aijaijai, surkiaa olisi ja tauti veisi säälikää minua uijuijui". Käykö ikinä mielessä, että ainakin osaan vastoinkäymisistänne voisi olla syynä ihan tuo älyttömän surkea, lannistunut ja valittavainen asenne? 

Olen eri mieltä. Useimmat vastaajat ovat realistisesti miettineet elettyä elämäänsä ja todenneet, että eivät olisi elossa ilman nykylääketiedettä. Mielestäni olisi fantasiaa ruveta kuvittelemaan, että jos olisin syntynyt 100 vuotta sitten, olisinkin tosi terve ja riuska työntekijä. 

Jos ihminen on sairastanut lapsesta asti, niin kuinka edes kehtaat väittää, että syy hänen vastoinkäymisiinsä on oma asenne?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon kommentteja, joissa historiantaju on täysin hukassa. Eikö historiaa enää opeteta kouluissa vai eivätkö nämä kommentoijat vain kuuntele tunnilla ja lue läksyjään?

 

Toinen juttu mikä ihmetyttää on pessimismiä huokuvien kommenttien määrä. "Olisin jo kuollut, voivoivoi, olisin kuollut jo ennen kuin synnyinkään, aijaijai, surkiaa olisi ja tauti veisi säälikää minua uijuijui". Käykö ikinä mielessä, että ainakin osaan vastoinkäymisistänne voisi olla syynä ihan tuo älyttömän surkea, lannistunut ja valittavainen asenne? 

Hirveää luettavaa kun ei osata edes kuvitella asioita muuten kuin sysimustien lasien läpi.

Keskustelu on ollut mieluisaa luettavaa. Koskaan ei voi tietää mitä lukuvuorossa seuraavana odottaa. Ihmisillä on oikeus muotoilla vastaukset kysymyksiin miten tahtovat. Huonoja mielipiteitä ja mielikuvia ei ole - on vain kaikkeuden palapeliin sopivia osasia galagsin laajuudelta  ja päälle vielä noin sadan Ikeakassin kaupalla. 

Olisin ehkä kuollut synnytykseen,  koska esikoiseni syntyi sektiolla. Tai ehken olisi tavannut miestäni, koska meidän asuinpaikkamme ovat 35km etäisyydellä toisistaan. Tai ehkä nälkävuodet veivät henkeni lapsena.

Olisinko oppinut lukemaan? Oppikoulua en olisi käynyt. Kotona ei olisi ollut kirjoja, paitsi raamattu. Ei voi tietää...

Eikös silloin eletty sitä iloista 20-lukua.  

Olen arkkitehti, mutta naisena se olisi ollut 20-luvulla aika haastavaa. Toki ensimmäinen naisarkkitehti valmistui Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella, mutta yleisemmin arkkitehtinaiset taisivat työskennellä miestensä varjossa. Koska en kuitenkaan nainut arkkitehtimiestä vaan 20-luvulle sovellettuna ehkä kauppiaan, niin toimisin varmaan tuossa perheyrityksessä ja hoitaisin lapsia sekä jotain takapihan omaviljelypalstaa mikä useimmilla taisi olla, jos asui pienemmässä kaupungissa.

Elämä voisi olla tällöin jopa porvarillista, jos nyt en olisi mihinkään (tulehduksiin tai lapsivuoteeseen esim.) kerennyt kuolla. Synnytyksistä periaatteessa olisin voinut selvitä, jos vain olisin synnyttänyt pätevän kätilön avulla. Ei varmaan ajankuvaan nähden ihan hullumpaa, jos ei ota huomioon että vastahan oli sisällissota, minkä seurauksena voisi olla vaikka mitä ja ainakin traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Olisin ehkä kuollut synnytykseen,  koska esikoiseni syntyi sektiolla. Tai ehken olisi tavannut miestäni, koska meidän asuinpaikkamme ovat 35km etäisyydellä toisistaan. Tai ehkä nälkävuodet veivät henkeni lapsena.

Olisinko oppinut lukemaan? Oppikoulua en olisi käynyt. Kotona ei olisi ollut kirjoja, paitsi raamattu. Ei voi tietää...

Eipä ollut mitään nälkävuosia vuonna 1926 eikä sen jälkeenkään. Isäni syntyi silloin. Hänellä on kuusi sisarusta jotka jäivät kyllä kaikki eloon. He kävivät oppikoulua ja hankkivat ammatit itselleen. Kirjoja heillä oli vaikka muille jakaa. Isoisäkin, joka oli synt. 1900 oli käynyt kouluja. Eivät olleet mitään yläluokkaa vaan keskikokoinen maatila oli heillä, siis isovanhemmillani. Nyt on sedistäni jo neljä kuolleet, vanhoiksi kuitenkin elivät. 

Olisin invalidisoitunut fyysisen rasituksen vuoksi nuorella iällä ja kuollut antibiooteilla hoidettuihin infektioihin tai kulkutauteihin ennen ikävuotta 40. Jos niistä olisin selvinnyt niin ruoka-allergia olisi tehnyt elämän mahdottomaksi samoihin aikoihin ja viimeistään sydäninfarkti vienyt ennen kuin täytin 60v. 

Koulutusta joka minulla nyt on (yliopistotutkinto) en olisi saanut kun ei olisi ollut siihen rahaa eikä mahdollisuuksia.

Olisin hankkinut rikkaan miehen elättäjäksi ja manipuloinut ukon uskomaan että kovastikin rakastan

Varmaan kuten nykyäänkin. Sopeutumalla.

Hyvin oisin pärjännyt,paremmin kuin nyt..silloin ois rakennettu itse talo ja oltu pelolla töissä..nyt käyt töissä ja kaikki rahat menee korkeaan vuokraan ja ruokaan..

Raataisin esi-isien kohtalon perusteella kaivoksissa amerikoissa. Asiat olisivat siis paljon paremmin.