Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin kuoltu syöpiin mihin kuollaan tänä päivänäkin ja lähes tappavaa morfiini annosta sitten lopussa.
Mitenkä perähikiällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
100 vuotta sitten ihmiset ovat olleet onnellisempi, kuin nykyisin.
Saattoi riippua siitäkin, millaiseen perheeseen syntyi. Ihmisluonteet ovat samoja aina.
Kun lukee kertomuksia tuolta sekä varhaisemmilta ajoilta, aikalaisten kirjoittamia, on ollut sekä onnellisia että kurjia kohtaloita. Kuten nykyisinkin.
Olisin asunut maatilalla koko elämäni ja tehnyt siihen liittyviä töitä, todennäköisesti löytänyt puolison jostain kävelymatkan päästä ja kuollut sitten synnytykseen (koska meinasi henki lähteä ihan täällä modernissakin yhteiskunnassa).
No olisin varmaan kasvanut sen aikaiseen elämänmenoon, joten keskinkertaisesti, tai vähän sitä huonommin. Jos nyt äkisti pitäisi selviytyä sen aikaisessa maailmassa, niin todella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Homo sanaa ei tunnettu. Ei kenellekään tullut mieleenkään, että kaksi samaa sukupuolta olevaa menisi yhdessä peti puuhiin.
No, sinulle ei olisi siitä kerrottu, etkä olisi aiheesta mitään tiennyt. Kuten et tiedä nykyisinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ollut elossa, olisin jatkanut vanhempieni ammattia eli lehmien pitoa. Jos pitäisi yhtäkkiä hypätä 100 vuoden takaiselle maatilalle, navettatyöt onnistuisi. Lehmät osaisin kyllä lypsää ja niiden jätökset siivota ulos navetasta, ruokkiminenkin sujuisi toki. Peltotyöt tuottaisi vaikeuksia, kun olen tehnyt niitä vain traktorilla ja vähän pelkään hevosia.
Olisin elänyt ihan tavallista sen ajan elämää vajaa kolmikymppiseksi ja sitten - naps vain - eräänä päivänä kuollut "sydänkohtaukseen" eli verisuonirepeämään. Ihan kiva että elän tätä aikaa enkä kuollut vaan olen saanut elää jo vuosikymmeniä sen jälkeen melko tervettä elämää mielenkiintoista työtä tehden ja todistaen lapsieni kasvavan aikuiseksi elävänä isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100 vuotta sitten vanhempani 1926 kesäkuussa menivät naimisiin. 27 ja 23-vuotiaat. Saivat asunnoksi torpan toisen päädyn ja lunastivat vaarilta puolet tilasta, jonka vaari ole velaksi ostanut torpparilunastusten tultua.
Äidistä tuli kylän ensiapueläinlääkäri, katsomaan sairaite eläimiä ja utaretulehduksua. Karjatalouskoulun käynyt. Hänen piti myös osata käsitellä lampaan villat ja pellavat alusta asti, luoda loimet, kutoa kankaat ja matot, ommella vaatteet, kutoa sukat, lapaset. villapaidat, viljellä juurikasvit, laittaa ruuat, leipoä ruisleivät ja mämmit, suolata teurastettu sika, tehdä kotikaljat ja joskus sahtiakin. Ja ties mitä, olla vielä vaimokin kun 10 lasta synnytti.
Suunnilleen samoin elettiin vielä 50-luvun alussa kun muistan. Itse en läheskään noin monitaitoinen ole. Enkä edes jaksava.
En ehkä olisi koskaan syntynyt. Vanhempani eivät olisi tuolloin kumpikaan päässyt opiskelemaan eivätkä olisi koskaan tavanneet. Ja jos olisivatkin, niin eivät olisi rikkaita enkä minä kuopuksena ehkä olisi pärjännyt kun ruokaa huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kuollut moneen kertaan erilaisiin sairauksiin. Jos kuitenkin olisin sattunut selviämään, niin varmaan olisi elämä ollut aika kamalaa. Siihen aikaan olisin joutunut raatamaan koko ikäni köyhän torpparin lapsena vailla toivoakaan koulutuksesta tai etenemisestä.
T. Mensalainen tekniikan tohtori
Ihan järkyttävän hyvin. Olisin niittänyt heinää pelloilla mustat hiuskiehkurat kiiltäen ja ratsastanut vankkureilla ympäri kyliä piikoja naurattamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi ollut elossa varmaankaan diabeteksen takia. Siihen kun silloin ei ollut juurikaan hoitoja. Eteni vaan ja lopulta tappoi keski-iässä.
Toisaalta 1926 Suomi oli todella köyhä maatalousmaa, joka oli juuri toipumassa sisällissodasta. Nykyään harmittomiin ja silloin yleisiin kulkutauteihin kuoli paljon populaa. Isoisä on muistellut, että joskus syötiin vain puuroa aamulla, päivällä ja illalla, joskus ei mitään. Vaikeaa olisi ollut nykymittapuulla.
Kakkostyypin diabetesta ei vissiin paljoa ollut silloin, kun glukoosi-siirappiherkut ja limut loistivat poissaolollaan. Ei ollut turhaa läskiä työtätekevällä kansalla.
Olisin kysellyt mikroaaltouunia, kännykkää ja spa:ta niin kauan, että minut olisi viety saunan taakke ja *elotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei homoja, ei vihervasemmistoa...
Uli uli. Vuh vuh. Mitäs rakkipersulle muuta?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ollut elossa, olisin jatkanut vanhempieni ammattia eli lehmien pitoa. Jos pitäisi yhtäkkiä hypätä 100 vuoden takaiselle maatilalle, navettatyöt onnistuisi. Lehmät osaisin kyllä lypsää ja niiden jätökset siivota ulos navetasta, ruokkiminenkin sujuisi toki. Peltotyöt tuottaisi vaikeuksia, kun olen tehnyt niitä vain traktorilla ja vähän pelkään hevosia.
Hevoiset ovat psykopaatteja. Aikoinaan mun piti mennä taluttajaksi, kun tyttö harrasti ratsastusta.
Olipa kiva talutella sitä mammutin kokoista suomenhevosta. Kerran se ei halunnut liikkua. Ei auttanut vaikka minä 100 kiloinen voimanostaja ukkeli kiskoin täysiä.
Sanoi vain pröö ja kakkasi.
Tässä lienee nyt kaksi tapaa käsittää ap kyssäri.
Eli jos joutuisin vuoteen 1926 NÄILLÄ kokemuksilla ja tiedoilla, miten pärjäisin.
VAI
Olisin syntynyt siten, että eläisin nykyisen ikäisenä vuodessa 1926 (olen N59).
eli nää on kaksi ihan eri tapaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ollut elossa, olisin jatkanut vanhempieni ammattia eli lehmien pitoa. Jos pitäisi yhtäkkiä hypätä 100 vuoden takaiselle maatilalle, navettatyöt onnistuisi. Lehmät osaisin kyllä lypsää ja niiden jätökset siivota ulos navetasta, ruokkiminenkin sujuisi toki. Peltotyöt tuottaisi vaikeuksia, kun olen tehnyt niitä vain traktorilla ja vähän pelkään hevosia.
Hevoiset ovat psykopaatteja. Aikoinaan mun piti mennä taluttajaksi, kun tyttö harrasti ratsastusta.
Olipa kiva talutella sitä mammutin kokoista suomenhevosta. Kerran se ei halunnut liikkua. Ei auttanut vaikka minä 100 kiloinen voimanostaja ukkeli kiskoin täysiä.
Sanoi vain pröö ja kakkasi.
Eläimiä ei voi pakottaa. Tuo tilanne kertoo enemmän sun psykopatiasta kuin hevosen. Eläinten kanssa tarttee vahvaa empatiakykyä ja joustavuutta, niin alkaa pärjätä. Pitää tietää, mitä eläin ajattelee, kokee ja haluaa, eikä keskittyä siihen mitä itse eläimeltä haluaa.
Ihme kysymys. Tietenkin olisi pärjännyt kuten muutkin siihen aikaan eläneet. Vai meinaatko että jos nyt aikakoneella menisi 100 vuotta taaksepäin? Silloinkin hyvin. Olisin sopeutunut sen aikaiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
"Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin"
No kun nimenomaan ei ole pärjätty ihan hyvin. On kuoltu nälkään. Nälkävuosina on esiintynyt ihmissyöntiä. On paleltu ja sairastettu vetoisissa mökeissä, kuoltu synnytyksiin, sokeuduttu savupirtissä asumisesta. Lapsia on myyty käytännössä orjiksi. Ja sitä rataa.
Kyllä kunnalla ja sitä ennen seurakunnalla on ollut velvollisuus pitää vaivaisistaan huolta - jollakin tavoin. Eli myytiin huutolaisina sille, joka vähimmällä rahalla suostui ottamaan elätettäväkseen. Joskus saattoi päästä hyviin oloihin mutta yhtä lailla saattoi joutua tappelemaan ruoantähteistä sikojen kanssa.
Suomessa on oltu milloin nälänhädässä, milloin sodassa, milloin lamassa, milloin missäkin katastrofissa. 1980-luvulla oli sentään nousukausi, mutta ei se nykyistä paskaa pois pyyhi.
Ai jossain pikkutilalla Suomussalmen perukoilla tiettömän taipaleen takana, jossa joka toinen lapsi on kuollut ennen 1-vuotispäivää ja loputkin hampaattomia keripukin takia? En usko.