Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
En olisi ollut elossa varmaankaan diabeteksen takia. Siihen kun silloin ei ollut juurikaan hoitoja. Eteni vaan ja lopulta tappoi keski-iässä.
Toisaalta 1926 Suomi oli todella köyhä maatalousmaa, joka oli juuri toipumassa sisällissodasta. Nykyään harmittomiin ja silloin yleisiin kulkutauteihin kuoli paljon populaa. Isoisä on muistellut, että joskus syötiin vain puuroa aamulla, päivällä ja illalla, joskus ei mitään. Vaikeaa olisi ollut nykymittapuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1926 vuonna elinajanodote 50-55 vuotta. (nykyään 80)
Samalla lailla kuin nytkin. Olisin silloinkin muuttanut rapakon taakse kuten moni muukin suvusta teki.
Valtaosa vuoden 1926 suomalaisista ei tiennyt kotikylänsä ulkopuolisista asioista paljoakaan. Elämänpiiri oli kodista noin 30 km vyöhyke. Kerran tai kaksi elämässä käytiin Helsingissä maaseudulta ja ulkomailla suurin osa ei koskaan ja mikäli kerran ulkomaille lähti, niin sinne muutettiin pysyvästi.
Ihmisiltä puuttui nykyisen kaltainen vertailun mahdollisuus ja se otettiin mukisematta vastaan mitä oli saatavilla. Nöyryys elämiseen aivan toisella tasolla verrattuna nykypäivän jatkuvaan tyytymättömyyteen, joka johtuu vertailun mahdollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa vuoden 1926 suomalaisista ei tiennyt kotikylänsä ulkopuolisista asioista paljoakaan. Elämänpiiri oli kodista noin 30 km vyöhyke. Kerran tai kaksi elämässä käytiin Helsingissä maaseudulta ja ulkomailla suurin osa ei koskaan ja mikäli kerran ulkomaille lähti, niin sinne muutettiin pysyvästi.
Ihmisiltä puuttui nykyisen kaltainen vertailun mahdollisuus ja se otettiin mukisematta vastaan mitä oli saatavilla. Nöyryys elämiseen aivan toisella tasolla verrattuna nykypäivän jatkuvaan tyytymättömyyteen, joka johtuu vertailun mahdollisuudesta.
Siellä 168 000 ihmisen Helsingissä vuonna 1926 valtava väenpaljous varmaan suorastaan kauhistutti maalaisia. Toki maalaisethan Helsingin rakensivat kun sinne perustettiin tehtaita 1800-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin, luen marja hiltusen kirjoja
Luonto oli vielä puhdasta ja uimavedet kirkkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin seisomatyötä jossain kuppaisessa bordellissa baaritiskin takana. Tylsää hommaa, miehet tappelevat humalassa ja talon naiset keskenään asiakkaista. Aamulla herätessä työsuhde vosun kainalosta pesisin hampaat, molemmat. Asiakaspalvelussa hymy on valttia ja bordellissa vasta hymyn jälkeen annetaan asiakkaalle palautetta: napakka isku otsaan ja turvallisen kotimatkaan toivotus. Vaimolle siinä vielä tarveiset matkaan. Oli parhaita alallaan kunnes sinut hurmasi. tms kohteliasta. Kai sitä sitte kypsissä kolmikymppivuosissa vanha kehno perisi bordellibaarimikon. Tauti, paloviina tai hihapuukko koituisi kuolemaksi. Hyvä niin, nuorempi kaveri pääsisi sisähommiin. Mitäs me vanhat täällä iät kaiket roikkumaan. Sisällissota vei kait ojennuskäden, ei siinä enää näkäräisiä ja tuoppeja ojennella. Ainut hyvä Homma elossa oli etunimi Gabriel. Josko sillä pääsee passia vilauttamalla Pietarin ohi peremmälle lehahtamaan...
Nuoriso selvästi luulee, että sata vuotta sitten asuttiin apinoina täällä. Toki ilman Wi-Fiä olisi elämä mahdotonta. Vuonna 1926 ihmiset eivät raapineet enää vielä tulta kivillä tai kommunikoineet murahtelemalla, pitäisi ehkä katsantoansa avartaa hiukan. 1920-luku ei ole esihistoriaa, vaan modernin maailman alkupiste. Ihmisen aivokapasiteetti oli täsmälleen samaa tasoa kuin nykyään – oppivelvollisuus oli tullut jo 1921. Koululaitos, lukiot ja yliopisto toimi. Vuonna 1926 maailma ei suinkaan ollut pimeä. Sähköverkkoja rakennettiin vauhdilla, ja tieteellinen ymmärrys oli tasolla, joka mahdollistaa nykyisen teknologian. Maxwellin yhtälöt olivat jo vuosikymmeniä vanhaa perustietämystä, ja niiden avulla ymmärrettiin sähkömagneettinen säteily – siis se sama ilmiö, johon wifit ja muut perustuvat. Einstein oli jo mullistanut käsityksen ajasta ja avaruudesta suhteellisuusteoriallaan. Atomin rakenne oli tunnistettu, ja kvanttimekaniikka otti isoja harppauksia juuri vuonna 1926 (kiitos Schrödinger ja kumppanit).
Nämä ihmiset eivät olleet "alkuolentoja"; he olivat nörttejä, jotka loivat teoreettisen pohjan sille maailmalle, jossa me vain selaamme tiktokkeja. Vuosi 1926 oli radio- ja elokuvaviihteen kulta-aikaa. YLE aloitti säännölliset radiolähetykset Suomessa juuri tuolloin. Ihmiset kokoontuivat vastaanottimien ääreen kuuntelemaan maailman uutisia ja musiikkia samalla tavalla kuin me katsomme striimejä. Elokuvateattereissa nähtiin jo massiivisia tuotantoja, ja vaikka ne olivat pääosin mykkiä, äänielokuva oli aivan nurkan takana (ensimmäinen "talkie" julkaistiin 1927). Silloin oli globaali pop-kulttuuri, muoti-ikoneita ja jazz-klubeja, jotka saisivat nykyiset festarit näyttämään vaisuilta.
Perhe oli sosiaalipalvelujen turvaverkko: Yhteiskunta oli vuonna 1926 rakenteellisesti erilainen. Nykyistä kattavaa sosiaaliturvaa tai Kelan tukiviidakkoa ei ollut olemassa. Väestö oli nuorta, ja vanhuksia oli vähän. Vanhustenhoito perustui pitkälti perheeseen tai kuntien ylläpitämiin köyhäintaloihin. Moderni lääketiede oli jo täällä. Rokotuksia osattiin antaa (esim. isorokko) ja vaativia leikkauksia tehtiin eetterianestesiassa. Sulfalääkkeet tulivat jo 1932, ja penisilliiniä jouduttiin odottamaan vielä hieman. Pärjäisimmekö me ? Jos nykynuoriso heitettäisiin vuoteen 1926, suurin haaste ei olisi tekniikan tai osaamisen puute, vaan kärsivällisyys ja tylsistyminen. Maailma oli jo moderni, mutta se toimi hitaammin. Ihmiset lukivat sanomalehtiä ja kirjoja, kirjoittivat kirjeitä ja keskustelivat kasvotusten. He olivat sivistyneitä, uteliaita ja teknisesti valveutuneita. He eivät olleet apinoita – he olivat moderneja ihmisiä, jotka rakensivat sen alustan, jolla sinä nyt elät. Pärjäisitkö sinä maailmassa, jossa huomio pitää ansaita ilman tykkäys-nappeja, kyse siis on asenteesta, ei siitä, että et pärjäisi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100 vuotta sitten... Siitä on kovin lyhyt aika. Todennäköisesi sinnittelisin huutolaispoikana jonkin nuukajussin taloudessa pakkotöitä tehden, nälkää nähden. Muutenkin kaltoinkohdeltuna, sillä olenhan "punikin" orpopoika. Josta lahtarit olivat murhatöllään sellaisen tehneet. " Tuallaaset soon itte mannerheimi käskeny het ku näköö nii siinä tapaamispaikas ampua henkiltä. Ja nuallon niin renttuuset vaattehet, notta noon varmaha niitä punikiita. Seliittköhöt mitä vaa..."
Olisin pärjännyt ihan hyvin.
Osaan lukea ja kirjoittaa ja vielä kaunokirjoitusta kauniilla käsialalla. Osaan myös konekirjoituksen kymmensormijärjestelmällä. Pääsisin sihteeriksi heti.
Lisäksi osaan omnella auttavasti käsin ja vanhalla koneella; polkuompelukone on mummolta ja toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ollut nuori 100 vuotta sitten, olisin pärjännyt hyvin, sillä olen ollut aina ahkera tekemään työtä. En olisi tarvinnut mitään tukia. En ole koskaan saanut asumistukia ja eläkkeeni tulee työeläkeyhtiöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Muuten olisin pärjännyt, mutta jos vastaava onnettomuus olisi tapahtunut, kuin tässä ajassa...
Todennäköisesti olisin kuollut. Ei silloin lääketiede ollut samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
100 vuotta sitten... Siitä on kovin lyhyt aika. Todennäköisesi sinnittelisin huutolaispoikana jonkin nuukajussin taloudessa pakkotöitä tehden, nälkää nähden. Muutenkin kaltoinkohdeltuna, sillä olenhan "punikin" orpopoika. Josta lahtarit olivat murhatöllään sellaisen tehneet. " Tuallaaset soon itte mannerheimi käskeny het ku näköö nii siinä tapaamispaikas ampua henkiltä. Ja nuallon niin renttuuset vaattehet, notta noon varmaha niitä punikiita. Seliittköhöt mitä vaa..."
Kaikki maajussit ovat perineet maansa lahtareilta, jotka varastivat maat. Kaikki maajussit pitäisi tappaa. Sikapaskoja jo ties monettako tukipummi sukupolvea. Edes eläkkeitään eivät maksa itse.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ollut elossa varmaankaan diabeteksen takia. Siihen kun silloin ei ollut juurikaan hoitoja. Eteni vaan ja lopulta tappoi keski-iässä.
Toisaalta 1926 Suomi oli todella köyhä maatalousmaa, joka oli juuri toipumassa sisällissodasta. Nykyään harmittomiin ja silloin yleisiin kulkutauteihin kuoli paljon populaa. Isoisä on muistellut, että joskus syötiin vain puuroa aamulla, päivällä ja illalla, joskus ei mitään. Vaikeaa olisi ollut nykymittapuulla.
-60 -luvullakaan minulla ei olllut aina syötävää, kun olin todella pienellä palkalla. Töitä piti painaa, mutta se ei näkynyt tilipussissa. Vaatteet piti ostaa osamaksulla. Nyt on toisin, kaikilla.
Maistan uutuustuotetta nimeltä Da-Capo. Se on kuulemma suklaatia. En ole varma, pidänkö siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100 vuotta sitten... Siitä on kovin lyhyt aika. Todennäköisesi sinnittelisin huutolaispoikana jonkin nuukajussin taloudessa pakkotöitä tehden, nälkää nähden. Muutenkin kaltoinkohdeltuna, sillä olenhan "punikin" orpopoika. Josta lahtarit olivat murhatöllään sellaisen tehneet. " Tuallaaset soon itte mannerheimi käskeny het ku näköö nii siinä tapaamispaikas ampua henkiltä. Ja nuallon niin renttuuset vaattehet, notta noon varmaha niitä punikiita. Seliittköhöt mitä vaa..."
Kaikki maajussit ovat perineet maansa lahtareilta, jotka varastivat maat. Kaikki maajussit pitäisi tappaa. Sikapaskoja jo ties monettako tukipummi sukupolvea. Edes eläkkeitään eivät maksa itse.
Mitäs söisit ilman maajusseja?
Ai kamalaa, joutuisin tekeen hirveästi klapeja savumerkkeihin....
-tubettaja
Vuosi olisi nyt 1926. Miksei silloin olisi jo pärjännyt? Ehkä paremminkin kuin nykyään näin käytännöllisenä ja käsistäni kätevänä ihmisenä.
Tosin olisin saattanut jo lapsena kuolla johonkin lastentautiin.