Lapsiperheiden arki ilman rahaa: 9-vuotias ei ole koskaan käynyt lomamatkalla, kurkut ja salaatit jäävät kauppaan
Nyt pääsevät ääneen ne oikeasti köyhät. Joilla ei ole varaa viedä lasta edes kerran vuodessa Hoploppiin (nyk. Leos leikkimaahan).
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011243259.html
Kommentit (1333)
Herran jestas jos lukioon mentäessä lapsi oppii koulussa että omat eväät, puuro tai telttailu sopii vain köyhille :D Kuules, meidän perhe on erittäin hyvätuloinen ja koulutettu, on myös 20 sijoitusasuntoa ja isot perinnöt puolison puolelta, tililläkin makaa 110k ns. Puskuria jos tarvitsee ostaa jotain kuten vaikka uusi tiskikone ja jääkaappi sijoitusasuntoon, ja todellakin syödään joka aamu ja välillä iltaisin tai välipalaksi puuroa :D Telttaretkillä käydään monta kertaa vuodessa ja leirintäalueilla. Sähköttömät retkeilymajat myös tullut tutuksi. Nautitaan ulkoilmasta ja nimenomaan jalkaisin tehdyistä vaellusretkistä ja ihanista ruisleipä-eväistä ja kahveista termospullossa. Tosi köyhä perhe varmasti ollaan kun lapsille ei osteta edes uusia vaatteita aina kun haluavat. Joutuvat perustelemaan meille tarkasti, miksi tarvitsisi juuri tuota kyseistä asiaa. Jos ei ole hyvät perustelut niin jäävät ilman haluamaansa juttua. Edes uima-allasta meillä ei kotona ole, ihanan köyhää. Lähistöllä on ihana uimapaikka, sinne menee pyörällä 10min niin uima-allas on aivan turha. Lähin uimahalli myös 15 min pyöräilymatkan päässä.
Joo ollaan toki matkailu ulkomailla myös kun lapset pieniä, nykyään heitä kiinnostaa enemmän kavereiden kanssa festarit ja omat mökkiviikonloput tai Tallinnan päiväristeilyt. Vanhempia otetaan lähinnä ns. vahdiksi jos jossain tarvitsee olla täysi-ikäinen huoltaja mukana. Välillä saadaan silti teinit mukaamme raahattua sinne metsään tai sukulaisten mökille, ainakin joka äitienpäivä se metsäretki on perinne.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat ihan kunnon aikuisiksi ilman ulkomaanmatkojakin, mutta hyvää ja ravitsevaa ruokaa pitää olla kaikilla saatavilla. Ja kyllä tilanne on aika huono jos ei ole varaa ostaa kurkkua ja tomaattia, silloin jää aika monta muutakin asiaa ostamatta.
Näin. Jättää kaljat ostamatta. Yhden tölkin hinnalla saa ison kurkun. Tai 2 kg perunoita. Tai pari rasiaa pikkutomaatteja. Näin kerran lähimarketissa äidin noin nelivuotiaan lapsen kanssa. Lapsi kärtti vanukaspurkkia. Äiti sanoi ettei ole varaa. Kärryssä oli sixpäkki..
Vierailija kirjoitti:
No johan on taas kommentteja. Ongelmana oli se, ettei lapsen perustarpeista saatu huolehdittua ja kun muut luokalla ovat juosseet koko kesän ties missä lomakeskuksissa niin kyllä se varmasti lapsesta tuntuu surulliselta että miksi hän ei pääse ikinä mihinkään
Jälleen kyse on siitä, että millä asenteella esim. telttaretkiä tehdään. Jos ne ovat iloisella asenteella tehtyjä seikkailuja, ne voittavat lähes jokaisen lapsen mielessä lomakeskukset + muut.
Voi luoja sentään jos ei saa omaa lastaan vietyä edes kerran elämässä Hoploppiin tai ulkomaille 9 vuoden aikana :D Voi luoja näitä kasvattajia Autoon on kuitenkin varaa ja töissä voi käydä. On se elämä ihmeellistä! Hommaisin sitten toisen työn tai alkaisin tekemään vaikka somella rahaa jos sieltä kaupasta ei saa ostettua kerran viikossa edes sitä 0,60€ kurkkua lapsille. Ja 3 lasta pitäisi elättää jollain muullakin ruoalla. Mihinköhän kaikki lapsilisät ja elatustuet sitten menee? Siihen äidin päättämään asuntoon ja autoon? Omassa kartanossa vissiin asuvat kun ei ole ollut moneen kuukauteen maksaa sähkölaskuakaan ja sähköt poikki. Miksi ei ole myyty asuntoa jo aiemmin ja muutettu pienempään asuntoon? Kehdataan kuitenkin itkeä lehtien palstoilla että elämä on liian kallista. No onhan se jo yh-äiti haluaa asua kartanossa ja liikkua autolla. Ei kukaan ole pakottanut sellaiseen. Itse perustin oman yrityksen koska en halunnut maksaa autosta tai liikkua julkisilla. Nyt teen töitä kotona ja elän just sellaista elämää kun haluan. Lounaaksi syön aina itsetekemää kasviskeittoa ja höpöttelen työasiat samalla kun vien roskat lajitteluun ja käyn kaupassa kävellen.
Kalja, tupakka, einekset, leikkeleet, juustosiivut, suklaa, karkit... aika paljon voi säästää kun katsoo mitä oikeasti ostaa.
Ja kauppareissut toki kävellen/pyörällä. Kummasti on kurkkua pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Kalja, tupakka, einekset, leikkeleet, juustosiivut, suklaa, karkit... aika paljon voi säästää kun katsoo mitä oikeasti ostaa.
Ja kauppareissut toki kävellen/pyörällä. Kummasti on kurkkua pöydässä.
Haluaisin kieltämättä nähdä köyhyyttä valittavien kauppakuitit.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja sentään jos ei saa omaa lastaan vietyä edes kerran elämässä Hoploppiin tai ulkomaille 9 vuoden aikana :D Voi luoja näitä kasvattajia Autoon on kuitenkin varaa ja töissä voi käydä. On se elämä ihmeellistä! Hommaisin sitten toisen työn tai alkaisin tekemään vaikka somella rahaa jos sieltä kaupasta ei saa ostettua kerran viikossa edes sitä 0,60€ kurkkua lapsille. Ja 3 lasta pitäisi elättää jollain muullakin ruoalla. Mihinköhän kaikki lapsilisät ja elatustuet sitten menee? Siihen äidin päättämään asuntoon ja autoon? Omassa kartanossa vissiin asuvat kun ei ole ollut moneen kuukauteen maksaa sähkölaskuakaan ja sähköt poikki. Miksi ei ole myyty asuntoa jo aiemmin ja muutettu pienempään asuntoon? Kehdataan kuitenkin itkeä lehtien palstoilla että elämä on liian kallista. No onhan se jo yh-äiti haluaa asua kartanossa ja liikkua autolla. Ei kukaan ole pakottanut sellaiseen. Itse perustin oman yrityksen koska en halunnut maksaa autosta tai
Tuohan se on kun köyhät haluavat omistusasunnon ja päättävät, että auto on välttämättömyys. Että tästä ei edes keskustella. No onhan se, jos on väenvängällä ostettu mummonmökki maalta, miettimättä että mitä kaikkea se tarkoittaa.
Sellasta. 2500e/kk + 3 lapsen lapsilisät ja elarit, mutta ei ole varaa ostaa lapsille ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellasta. 2500e/kk + 3 lapsen lapsilisät ja elarit, mutta ei ole varaa ostaa lapsille ruokaa.
Minä onnistuin ruokkimaan tänään omat 3 lastani ihan keittämällä makaronipussin 0,49€ ja eineslihapullaa 360g 0,99€ ja lisäksi keitetyt kananmunat 3 kpl 0,50€ ja kurkkua+tomaattia 0,50€. Kokonaishinta 2,50€ mutta ilman kananmuniakin olis pärjännyt eli 2€. Ruokaa jöi vielä yli eli joku 0,50€ per naama. Käytä lapsilisät lasten ruokiin niin riittää mainiosti rahaa ruokaan kun syö edullista kotiruokaa. Sitten voit itse huvitella sillä 2500€ + elareilla.
Kyllä sitä pitää katella, mitä ostaa. Itse opin tämän läksyn opiskelijana 90-luvulla.
Opintotuki+asumislisä-vuokra -> jäi 1100 mk kuussa ruokaan ja kaikkeen muuhun. Näkyy olevan nykyrahassa 300€.
Tuolla summalla eli, jos ei käynyt baarissa / ostanut alkoa kotiin.
Joskus kävi niin, että kävin kahdesti baarissa (200mk), ostin cd-levyn (120mk) ja junaliput (100mk) vanhempien luokse ja huomasin, että viikkoa ennen kuunloppua rahaa oli 0 mk. Ei kai siinä auttanut kuin lainata äidiltä 100 mk. Kyllä hävetti. Siispä levyostokset pois ja harvemmin kylään vanhempien luo. Baareissa kävin kuitenkin 1-2 kertaa, koska oli haku päällä ja kaverit siellä. Budjetti kuitenkin pieneni 50mk/reissu. Eli about kaksi kaljaa illassa.
Mutta joo, köyhät äidit voisivat vinkata rahapulastaan kurkkuosastolla. Ostaisin mielelläni heille kurkun silloin tällöin. Nykyään kun ei ole enää tuota käteistä taskunpohjalla.
Mulla tulot 595€ kuukaudessa. Asun kaverin luona ja maksan 300€/kk, puhelin 35€, muut laskut 20€. 240€ jää kuukaudessa jäljelle mun ja lapsen ruokiin ja tekemisiin. Ollaan käyty telttailemassa ja laivalla. On varaa myös ostaa kurkkua ja jäätelöä. Puolisolle menee lapsilisät, jonka luona hän lapsi on puolet ajasta. Vaatteet ostetaan kirpparilta. Ihan hyvin pärjätään.
Olen pahoillani lapsen puolesta jos noin on. Oletko itse tehnyt kaikkesi tilanteen parantamiseksi? Osa aikuisista uhriutuu ja ei ole valmis edes kunnolla yrittämään lapsen puolesta.
Itse olen yksinhuoltajan lapsi. Äiti oli perhepäivähoitaja eli tulot olivat pienet. Aina meillä veljen kanssa oli terveellsitä ruokaa, kun äiti teki kaiken valmiina. Kummallakin oli harrastus, ei mikään kallis. Äiti säästi paljon tekemällä meille vaatteet itse. Lomamatkoilla käytiin kun olitiin pieniä kotimaassa. Kun vähän kasvettiin , jaettiin äidin apuna iltaisin mainoksia ja nämä rahat laitettiin säästöön lomaa varten. kerran käytiin kanarialla ja useampi risteily tehtiin. Päästiin veljen kanssa Puuhamaahan ja muihin vastaaviin paikkoihin ja huvipuistoihin. Itse muistan, että peinenä meillä oli aina eväät mukana joka paikassa.
Kun sain ensimmäisen lapseni ja jäin yksinhuoltajaksi. Talous oli tiukalla, kun vielä opiskelin. Tuloina oli lapsilisä, opintotuki ja kelan elatustuki. Näillä pärjättiin ja lapsen kanssa tehtiin paljon ilmaisia retkiä rannalle ja leikkipuistoihin eväät mukana. Kerran vuodessa käytiin risteiylyllä. Ja Hoplppiin pääsi harvoin.
Nykyisen puolison kanssaä on kolme yhteistä lasta ja he ovat aina eläneet hyvää elämää. Ulkomailla ollaan käyty lasten ollessa pieniä. Kun menivät kouluun matkailu vaihtui kotimaan matkoihin. Kun olivat pieniä niin tehtiin kylpylä- ja hotelli matkoja Kerran käytiin telttailemassa ja seuraavana vuonna kysyttiin lapsilta mihin haluavat matksutaa niin kaikki halusivat ehdottomasti telttailemaan ja seuraavat kuusi vuotta teimme lasten toiveesta kesäloma reissut telttailemalla eri leirintäalueilla. Lapsille oli suurempi elämys telttailu, kuin kalliit ulkomaan matkat.
Lapsuudesta olen oppinut säästäväiseksi samoin nykyinen puoliso. Edelleen meillä on usein omat eväät mukana retkillä. Nuoret tykkäävät edelleen tehdä metsäretkiä eväiden kanssa. Kotona syömme itse tehtyä kotiruokaa ja joka aamu puurioa. Kotiin ei oikeastaan koskaan tilata ruokaa ja harvoin käydään ravintolassa. Vaatteet on yleensä ostettu kierrätettynä ja ne kiertävät lapselta toiselle samoin kuin urheiluvälineet.
Muistan kun vanhin yhteinen lapsi lukioon mennessä kysyi ollaanko me köyhiä. Ihmettelin kysymystä ja hän kertoi, että yhteiskuntaopin tunnilla oli ollut puhetta köyhistä perheistä ja hänen mukaan me ollaan sellaisa. Kun syödään puuroa, telttaillan ja tehdään metsäretkiä, eikä käydä ravintoloissa ja heillä on kierrätetyt vaatteet. Kerroin että emme ole köyhiä, mutta elämme säästeliäästi. Näin voimme käyttää rahaa meille tärkeisiin asioihin, kuten lasten harrastuksiin ja omakotitaloon ja mökkiin. Itse mietin, että lapset eivät välttämättä edes huomaa, mikä perheen taloudellinen tilanne on. Pienenä en edes ajatellut, että miten paljon oma äitini joutui säästämään, jotta sai meille tarjottua elämyksiä. Juttelin vanhimman lapseni kanssa hänen lapsuudesta. Hän ei ollut kokenut ikinä että olemme köyhiä. Hänestä oli ihana ,kun oltiin tehty yhdessä pyörällä retkiä lähialuella ja leivottu leipää ja pullaa. Nuoremmat lapset ovat taas syntyneet tilanteeseen, missä rahasta ei ole ollut pulaa ja ovat saaneet kaiken tarvitsemansa. Silti eivät ikinä ole kokeneet olevansa etuoikeutettuja. Kaikilla kavereilal on samatilanne ja välillä mietin, että he eivät ehkä ymmärrä, että on monia perheitä, joissa asiat ovat yhtä hyvin.