Lapsiperheiden arki ilman rahaa: 9-vuotias ei ole koskaan käynyt lomamatkalla, kurkut ja salaatit jäävät kauppaan
Nyt pääsevät ääneen ne oikeasti köyhät. Joilla ei ole varaa viedä lasta edes kerran vuodessa Hoploppiin (nyk. Leos leikkimaahan).
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011243259.html
Kommentit (1333)
Vierailija kirjoitti:
No nyt on taas kirjoittaneet tähän ketjuun kaikki ne joilla 7 laudaturia. Ei koskaan sairauksia. Suku auttaa kaikessa. Ei mitään vastoinkäymisiä missään eikä koskaan. Uskomattoman typeriä kirjoituksia. Minulla mies masentui,alkoi juoda koska oli vaikeuksia löytää sopiva lääkitys ja otti ja kuoli. Jäin lasten kanssa nälkäkuoleman partaalle. Ei sukulaisia jotka olisivat auttaneet koska hyvin pieni suku. Pitäisi jokaisen miettiä mitä kirjoittaa!
Itse en ole saanut mitään ilmaiseksi omassa elämässä. Kotoa en saanut mitään mukaani, enkä koskaan ole saanut aikuisena rahaa vanhemmilta. Eivät juuri aita edes lastenhoidossa.
Lukiosta ihan keskinkertaiiset paperit, siihen AMK-opinnot päälle. Töitä tehnyt aina, paljon myös pätkätöitä ja määräaikaisia sopimuksia. Mies myös keskituloinen, mutta järkevällä rahankäytöllä saimme vuosien saatossa sen verran säästöön että riitti asuntolainan käsirahaan. Lisäksi lomautuksilta tai sairauksilta ei olla vältytty.
Silti rahat riittää hyvin ruokaan ja muihin menoihin, vaikka hinnat ovat nousseet. Se järkevä rahankäyttö ratkaisee!!
Itse menin ensimmäiselle ulkomaanmatkalle poikaystävän kanssa Rhodokselle kesätyörahoilla 18-vuotiaana. Ruotsin laivalla olin käynyt muutaman kerran vanhempien kanssa ennen tuota niinsanottua oikeaa ulkomaanmatkaa. Meidän ulkomaanmatka oli käynti Tampereen Särkänniemessä kerran kesässä äidin kanssa. Muuten olimme kotona maalla, uimme, leikimme ulkona kodin pihalla, luonnossa, metsässä jne.
Mistään en koe jääneeni paitsi lapsena, ruokaa oli aina pöydässä ja päällä puhtaat ja ehjät vaatteet, vanhemmat maksoivat omakotitalon asuntolainaa 20 prosentin korolla.
Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa, kaikkea pitäisi olla ja tietysti muiden maksamana. Eivät ilmeisesti osaa elää vaan eletään yli varojen kun täytyy somessa näytellä mitä on ostettu, on uudet tatuoinnit, hiusvärit, huulen turvotus, geelikynnet, räpsyripset jne. Sitten vielä pitäisi päästä ulkomaanmatkalle. Voi hyvää päivää sentään.
Nainen 55-vuotta
Vierailija kirjoitti:
Miksi eivät luovu autosta. Ei 2000 e tuloilla pidetä autoa.
Olisko vaikka siksi, että ilman sitä ei pääse töihin, kouluun, kauppaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse menin ensimmäiselle ulkomaanmatkalle poikaystävän kanssa Rhodokselle kesätyörahoilla 18-vuotiaana. Ruotsin laivalla olin käynyt muutaman kerran vanhempien kanssa ennen tuota niinsanottua oikeaa ulkomaanmatkaa. Meidän ulkomaanmatka oli käynti Tampereen Särkänniemessä kerran kesässä äidin kanssa. Muuten olimme kotona maalla, uimme, leikimme ulkona kodin pihalla, luonnossa, metsässä jne.
Mistään en koe jääneeni paitsi lapsena, ruokaa oli aina pöydässä ja päällä puhtaat ja ehjät vaatteet, vanhemmat maksoivat omakotitalon asuntolainaa 20 prosentin korolla.
Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa, kaikkea pitäisi olla ja tietysti muiden maksamana. Eivät ilmeisesti osaa elää vaan eletään yli varojen kun täytyy somessa näytellä mitä on ostettu, on uudet tatuoinnit, hiusvärit, huulen turvotus, geelikynnet, räpsyripset jne. Sitten vielä pitäisi päästä ulkomaanmatkalle. Voi hyvää päivää sentään.
Jos olet lähihoitaja ja 2 lasta ja miehesi irtisanotaan niin se saa 595 työmarkkinatuen. Noilla tuloilla ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea.
Monen työssäkäyvän tilanne on tosi hankala. Työskentelen itse sosiaalityössä ja monella perheellä tilanne on se, että on omistusasunto, jota ei saa myytyä, mutta mitään tukea et saa sen kuluihin. Lyhennysvapaat on jo käytetty. Jos omistusasunnon kulut huomioitaisi, nämä perheet saisi toimeentulotukea eli he elävät koko ajan alle minimitoimeentulotuen rajan. Jotkut paljonkin. Sitten ei ole varaa esim. sellaiseen perustarpeeseen kuin sähköt asunnossa. Toimeentulotuella eläville Kela maksaa sähköt ja jos sähköt katkeaa, Kela maksaa sähkövakuuden. Joillekin jopa useamman vuodessa, kun elämänhallinta on mitä on.
Aina puhutaan toimeentulotuen saajista ja tukien pienuudesta, mutta heille kuitenkin katetaan hyvin kaikki perustarpeet, kun sähköt ja lääkkeet ja asuminen. Itseä eniten huolettaa työssäkäyvät pienituloiset, joilla on omistusasunto, josta eivät pääsee eroon ja heidän lapset. Heidän tilanne on kaikista vaikein.
Vierailija kirjoitti:
Monen työssäkäyvän tilanne on tosi hankala. Työskentelen itse sosiaalityössä ja monella perheellä tilanne on se, että on omistusasunto, jota ei saa myytyä, mutta mitään tukea et saa sen kuluihin. Lyhennysvapaat on jo käytetty. Jos omistusasunnon kulut huomioitaisi, nämä perheet saisi toimeentulotukea eli he elävät koko ajan alle minimitoimeentulotuen rajan. Jotkut paljonkin. Sitten ei ole varaa esim. sellaiseen perustarpeeseen kuin sähköt asunnossa. Toimeentulotuella eläville Kela maksaa sähköt ja jos sähköt katkeaa, Kela maksaa sähkövakuuden. Joillekin jopa useamman vuodessa, kun elämänhallinta on mitä on.
Aina puhutaan toimeentulotuen saajista ja tukien pienuudesta, mutta heille kuitenkin katetaan hyvin kaikki perustarpeet, kun sähköt ja lääkkeet ja asuminen. Itseä eniten huolettaa työssäkäyvät pienituloiset, joilla on omistusasunto, josta eivät pääsee eroon ja heidän lapset. Heidän tilanne on kaikista vaikein.
Ei kaikki vuokralla asuvatkaan saa toimeentulotukea, vaikka puoliso tienaa 2200 brutto - verot ja kaksi lasta, työtön puoliso saa 595 työmarkkinatuen pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinne syrjäseudulle on pitänyt muuttaa miksi?? Sekin on ihan oma valinta asua kaukana työpaikasta ja itkeä sitten kalliita autoremppoja.
Just. Ja jos vähävarainen lapsiperhe asuu Helsingissä, niin sitten kirjoitetaan, että pakkoko Helsinkiin on ollut muuttaa, kaikki on kallista. Kannattaisi muuttaa syrjäseudulle.
Pääsee ainakin täikierteeseen kun vie lapset tuollaisiin leikkipaikkoihin.
Minä olin lapsi 1970-luvulla. Maalla mummolassa vietettiin kaikki kesät. Siinä oppi elämästä kaikenlaista. Näki miten köyhää oli mummolla. Aina kuitenkin syötiin jotain monta kertaa päivässä.
Veneretket ja ongella käynti, yöksi saareen teltalla. Se oli ihanaa mummon kanssa. Matkoilla en käynyt koskaan, paitsi siellä maalla Savonlinnassa. Ihan onnellinen ja työssäkäyvä aikuinen minusta tuli. Kotona oli perusmeininki. Ruokaa oli ja laskut maksettiin. Äiti osti merkkifarkut pienestä palkastaan minulle ja siskolle.
Töihin menin heti peruskoulun loputtua ja omat tienestit. Aikuisena olen vähän risteillyt ja etelänmatkat tehnyt.
Lapsia kun hankkii, niin kannattanee valita puoliso, joka oletettavasti sopii siihen rooliin ja jaksaa ainakin sen 18 vuotta. Asiat on usein ihan omia valintoja. Vai mitä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että lapset ei ole koskaan päässeet ulkomaille, siis lentokonematkalle, toinen jo täysi-ikäinen. Lisäksi asutaan vuokralla, tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi. Tuntuu, että kaikki muut lapset on päässeet matkoille ja omat huoneet.
Lapsesi voivat hakea ulkomaille leirille, hakuaikaa vielä jäljellä
https://www.lnk.fi/nuorten-kansainvaliset-leirit-euroopassa-kesalla-ja-…
Eli 4 henkeä saa palkka 2200 brutto - verot, puolison työmarkkinatuki 595 netto ja 200 lapsilisää.
Mitään muuta ei tule.
Ja työssäkäyvä tarvitsee auton.
Pussillisen salaatinsiemeniä saa koko kesän salaatteihin alle eurolla, multaa voi hakea ruukkuun jostain ojanpenkalta. Ruukuksi kelpaa vanha jäätelörasia/voirasia/sen 9-vuotiaan hylkäämä hiekkaleluämpäri.
"Ei kaikki vuokralla asuvatkaan saa toimeentulotukea, vaikka puoliso tienaa 2200 brutto - verot ja kaksi lasta, työtön puoliso saa 595 työmarkkinatuen pelkästään. "
No silloinhan heillä on tuloja enemmän kuin on toimeentulotuen saamisen raja? Luulisi silloin riittävän raha välttämättömyyksiin. Mutta omistusasujat elää monesti paljonkin alle toimeentulotuen rajan, koska heidän menojaan ei huomioida laskelmassa. Siksi nimenomaan omistusasujan tilanne on hankala.
Olen 50v enkä koskaan käynyt ulkomailla. Rikkaat siellä käy. Rahan arvon opin jo lapsena sekä pienistä pennosistakin säästöön syntyy puro.
En ole aikuisena käynyt lomalla koskaan. Töitä ei kauheasti ole saanut ja huono palkka aina.
Ei meitä lapsena viety ulkomaille tai edes kotimaan riennoille. Kerran kesässä matka mummilaan ja vaarilaan ja se oli siinä. Huoltoasemalta tankattiin bensat ja eväät syötiin taukopaikassa ja pissittiin pusikkoon. Miksi nykyajan pennuille pitäisi olla mahdottoman kalliita ylellisyyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? Tuo oli normaalia elämää kaikille vielä joku vuosikymmen sitten. Nykyinen taso on ollut velaksi, pitää muistaa. Kansantuotteen piti nousta moniosaajilla, mutta ei ne sitten osanneetkaan mitään.
Niin oli. Ei kasarilla monikaan 9-vuotias ollut käynyt lomamatkalla. Eikä me siitä erityisesti kärsitty.
Mä olen ollut vuonna -80 1-vuotiaana ulkomailla ensimmäisen kerran. Ihan oikein kuule Vaasasta mentiin Uumajaan laivalla! :D
Vierailija kirjoitti:
"Ei kaikki vuokralla asuvatkaan saa toimeentulotukea, vaikka puoliso tienaa 2200 brutto - verot ja kaksi lasta, työtön puoliso saa 595 työmarkkinatuen pelkästään. "
No silloinhan heillä on tuloja enemmän kuin on toimeentulotuen saamisen raja? Luulisi silloin riittävän raha välttämättömyyksiin. Mutta omistusasujat elää monesti paljonkin alle toimeentulotuen rajan, koska heidän menojaan ei huomioida laskelmassa. Siksi nimenomaan omistusasujan tilanne on hankala.
Ei autoa huomioida tuissa ja ilman sitä ei pääse töihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v enkä koskaan käynyt ulkomailla. Rikkaat siellä käy. Rahan arvon opin jo lapsena sekä pienistä pennosistakin säästöön syntyy puro.
En ole rikas ja silti olen käynyt muutaman kerran ulkomailla elämäni aikana. Katsos kun on pitänyt säästää, että voi johonkin lähteä.
Eli jokaisella vanhemmiksi haluavalla parilla pitäisi olla puhtaita säästöjä lasta varten vähintään 130 000 euroa? Sen verran yhden lapsen kasvattaminen keskimäärin maksaa ja koskaan ei voi luottaa siihen, etteikö jäisi leskeksi tai työttömäksi tai sairastuisi vakavasti tai jotain muuta. Taitaisi syntyvyys pienentyä entisestään.