Haluan laskea stressitasoja, mutta en tiedä mikä olisi oikea tapa. Meditoimalla, liikunnalla, lepäämällä vai millä

käsillä tekeminen monesti rauhoittaa, toisille se on askertelu, toisille piirtely, joillekin neulominen, aikuisille on myös värityskirjoja ja se oikeasti rauhoittaa kun keskittyy siihen, palapelit etc. Tämän lisäksi nämä edellä mainitut luonto etc. Jos on päässyt kunnon stressioravaksi niin paluu normaaliin tapahtuu hitaasti valitettavasti, kun kroppa on jo ehdollistunut jatkuvalle kaaokselle. Meditaatio ja kehoskannausharjoitukset toimii rentouttavana, näitä löytyy youtubesta nykyään myös suomeksi. Kirjojen lukeminen jos tykkää lukea. Muu liikunta sen mukaan mitä kroppa sietää, crossfitit ja bodycombatit ainakin jättäisin tauolle, tilalle mieluummin kävelyä, pilatesta/joogaa, tanssia.

>Jollain toimii se, että antaa itselleen luvan vain olla.

Itselleni auttoi tämä.

Sitä ennen piti päästää irti kaikista niistä oletuksista mitkä eivät ennen luvanantoa koskaan antaneet minun olla. 

Mikä on stressin syy? Se on se oikea kysynys. Kun pääsee vaikuttamaan syyhyn, joka on stressin aiheuttaja, silloin asiaan löytyy oikea ratkaisu.

Jos stressin syynä on rahan puute, pitää alkaa miettiä keinoja joko saada lisää rahaa tai vähentää menoja. Itse olen kokenut tuon, ettei palkka riittänyt seuraavaan palkkapäivään. Tein suunnitelman, että opiskelen työn ohessa yamk:n ja haen uutta työtä. Sillä tavalla pääsin paremmalle palkalle. 

Jos stressin syy on työ, pitää asia ottaa puheeksi esihenkilön kanssa, että ei selviydy työstään. Aina voi jotain muuttaa. Se voi olla työtehtävien jakamista tai muuttamista, työaikoihin vaikuttamista, muutama palkaton vapaapäivä kuussa tai vaikkapa organisaation sisällä toiseen yksikköön vaihtaminen.

Jos stressin syy on opiskelu, aina voi tehdä uuden suunnitelman. Opintoja voi jakaa pidemmälle ajalle, mutta siitä pitää sopia. Joskus voi olla järkevämpää opiskella myös kesällä, ja siitäkin voi sopia yksilöllisesti, että suorittaa jonkin opintojakson itsenäisesti kesän aikana.

Vierailija kirjoitti:

>Hengitysharjoituksetkin avaavat kehoa ja mieltä ja johtavat, väistämättä, mudan nousemiseen jos mutaa on. Ja mutaa on kaikilla kenellä on elettyä elämää kehon painona.

 

tarkoitan siis sitä että mikä tahansa rauhoittava keino tai väline mikä saa mielen vedet - ja mielen pinnan - tyyntymään, nostaa väistämättä samaan aikaan mutaa pohjalta. Meditaatio ei ole vapaalippu pois kärsimyksestä vaan on lopulta - väistämättömästi - suora tie kohti sitä. Metta-harjoitukset ovat ainoa keino lieventää mudan tuomaa tuskaa tai Jumalan armon rukoileminen. Nämä ovat aivan sama juttu, me voimme valita parhaat välineet miten itse parhaiksi näemme. Meditoinko tuhat buddhaa päälleni antamassa myötätuntoa päälleni kun olen alamaissa musertuneena vai tuhat Kristuksen enkeliä, se on se ja sama. Eri väline mutta toiminto on sama.

Mielen hallinta on oikeasti toissijaista, sillä jos keho voi hyvin niin ajatuksetkin ovat hyviä. Liiallinen keskittyminen mieleen on itsessään ongelma, ja se ei ratkea sillä että keskittyy mettaan tai neitsyt mariaan, vaan ajatuksista vaan pitää päästää kokonaan irti.

Stressinhallintakeinoja: lepo ja rauhoittuminen, loma, harrastukset ja luova toiminta, liikunta, hyvä ravitsemus ja rauhallisiin ruokailuhetkiin panostaminen, nukkuminen ja hyvä uniergonomia, rentoutusharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, hengitysharjoitukset, luonnossa liikkuminen, seksuaalielämä.

Pidempikestoisia stressinhallintakeinoja: kehittää ongelmanratkaisutaitoja, panostaa ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, opetella itsemyötätuntoa, tehdä elämänmuutos (stressaavasta tilanteesta kohti vähemmän stressaavaa), terapiat, luopuminen (jostain mikä kuormittaa mieltä enemmän kuin antaa), elämäntapamuutos.

Lyhytkestoisessa stressitilanteessa: listat, aikatauluttaminen, päiväohjelmat, muistutukset, struktuurit, turhien aikaa vievien aktiviteettien karsinta, älylaitteiden käytön vähentäminen. 

Lainaustoiminto rikkoutuu aina täällä joten vastaan nuolella merkkaamaani kommenttiin.

>Mielen hallinta on oikeasti toissijaista, sillä jos keho voi hyvin niin ajatuksetkin ovat hyviä. Liiallinen keskittyminen mieleen on itsessään ongelma, ja se ei ratkea sillä että keskittyy mettaan tai neitsyt mariaan, vaan ajatuksista vaan pitää päästää kokonaan irti.

Ajatus että ajatuksista pitää päästää lopulta irti on hyvä, ajatuksethan lopulta tulevat ulkopuolelta. Me emme ajattele omia ajatuksiamme (paitsi kun kuvittelemme ajatelleemme)

ehkä pitää tajuta että ne tulivat aina ulkopuolelta.

mitä ajattelet kun näet coca-cola -mainoksen?

-coka colaa

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen kävely kauniissa luonnossa kasveja katsellen, lintuja kuunnellen, plus meditointi. Ei kannata harrastaa raskasta liikuntaa, se lisää kehon stressitilaa.

Minulla taas liikunta on paras lääke stressiin. Saa mielihyvää ja tekee mieli lähteä uudelleen. 

Sen sijaan kävely luonnossa kasveja katsellen yms saa vain miettimään sitä kaikkea, mikä itseä stressaa eikä saa ajatuksia pois siitä. Sama juttu meditointi, en pysty rauhoittamaan mieltä ja se jopa naurattaa, sitten käy taas miettimään asioita mikä stressaa, kun pää lyö muuten tyhjää.

Mikä toimii kenellekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen kävely kauniissa luonnossa kasveja katsellen, lintuja kuunnellen, plus meditointi. Ei kannata harrastaa raskasta liikuntaa, se lisää kehon stressitilaa.

Minulla taas liikunta on paras lääke stressiin. Saa mielihyvää ja tekee mieli lähteä uudelleen. 

Sen sijaan kävely luonnossa kasveja katsellen yms saa vain miettimään sitä kaikkea, mikä itseä stressaa eikä saa ajatuksia pois siitä. Sama juttu meditointi, en pysty rauhoittamaan mieltä ja se jopa naurattaa, sitten käy taas miettimään asioita mikä stressaa, kun pää lyö muuten tyhjää.

Mikä toimii kenellekin. 

Itsekritiikin tarkkailu on meditaatiota jo itsessään. Itseään tarkkaileva kritiikki on jo ihme ja itsessään tarkkailemisen arvoinen. Missä se on? Mihin se menee? Kuka teki sen? Kuka tarkkaili tarkkailun?

Täällä lähdetään nyt liikkeelle perse edellä puuhun- ajattelulla. Stressiin on jokin syy, ei ihminen stressaannu ilman syytä (paitsi jos on aivojen toiminnassa isoja häiriöitä ja silloinkin esim. autismissa jokin juurisyy löytyy, mikä nostaa stressin).

Stressi on elimistön tapa kertoa, että on ongelma, johon pitää reagoida. Miksi sinun pitäisi ensimmäiseksi alkaa vakuuttaa keholle ja aivoille, ettei mitään ongelmaa ole? Päin vastoin sinun pitää nostaa ongelmat esiin ja miettiä ratkaisua niihin!

Olen itse ollut naimisissa työnarkomanian kanssa, joka kuvitteli, että kun loputtomiin joustaa ja tekee töitä myös esim. viikonloppuisin, seuraa jokin palkkio ja eteneminen työuralla. Se on kiva istua lauantaina tuollaisen ihmisen kanssa saunan lauteilla, kun näkyy päälle päin, että aivot laukkaa jo työasioissa, ja kun on saunasta pois päästy, jo pitää vilkaista läppäriä, vastata muutamaan viestiin, täydentää kalenteria. Hän kyllä urheili ja myös nukkui 7-8 tuntia, mutta se työ oli aina ykkönen. Sanoin, että sinun ongelmasi ei ole stressi vaan työstä henkinen riippuvuus ja menestyksen tavoittelu elämän muiden osa-alueiden kustannuksella. Siinä on syynsä, miksi hän on ex. Toki tohtoriksi väitellyt ja hyvässä työssä, mutta jos hänen elämänsä edelleen on sitä samaa mitä silloin meidän parisuhteen aikana, hän unohtaa elää. Ulkoa päin ei voi antaa ohjeita, että liiku näin tai noin tai tee rentoutumisharjoituksia, kun ongelma on stressaava tapa tehdä töitä.

Itellä parhaiten auttaa liikkuminen, varmaan kun veri ja muut nesteet kiertävät kropassa, niin se jeesaa monella tapaa. Eikä ruumiillisesti väsyneenä jaksa ottaa ressiä asioista.

Välillä on vaikea saada itseä liikkumaan. Ajattelin Erikoisjoukkojen innoittamana kokeilla sitä makuullaan jalkojen heiluttelua suorana ilmassa, kun näyttää aika rankalta varsinkin pitkään toistettuna eikä tartte sitä kuuluisaa persettä edes nostaa. Kirjoitan tätä sängyssä enkä viitsi ennen yöunia nostaa sykettä mutta huomenna sitten.

Kun minua stressaa, otan youtubesta yin joga-videon, joka lupaa auttaa stressiin. Yin joga on venyttelyä, mutta jostain syystä se auttaa minua. Ehkä siihen tulee just se meditatiivinennulottuvuus, kun ei mitään voi tehdä kuin olla yhdessä ja samassa asennossa, eikä mitään tarvitse pinnistellä.

ja saunahan on yksi parhaimmista.

Itselläni stressiä on vähentänyt paljon etätyöskentelyyn siirtyminen. Ei tarvitse laittautua ja kampeutua toimistolle eli se homma mistä kukaan ei maksa jäi pois. Lisäksi pystyn keskittymään töihini paremmin etänä. Etätöisen lomassa pystyy tauoilla tekemään jonkun pienen kotityön niin kaikki ei kasausu iltaan -> vähentää stressiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestävyysliikunnan vaikutus vaihtelee yksilöstä riippuen.

Liikunta voi olla haitallista koska liikunta nostaa kortisolia. Stressihormonia stressin päälle? Ei kiitos.

Liikuntakin voi mennä överiksi ja näin ylläpitää ylikierroksia. Mutta jos puhutaan vaikka kävelystä luonnossa eikä hikiliikunnasta, en usko, että sitä voi olla liikaa.

Tutkitusti jo 15 minuutin kävely metsässä rauhoittaa.

Lue kirjoja. Omasta kokemuksesta puhun. Ihan erilaista nukahtaa illalla, kun on lukenut puoli tuntia kirjaa sen sijaan, että selaa nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Stressinhallintakeinoja: lepo ja rauhoittuminen, loma, harrastukset ja luova toiminta, liikunta, hyvä ravitsemus ja rauhallisiin ruokailuhetkiin panostaminen, nukkuminen ja hyvä uniergonomia, rentoutusharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, hengitysharjoitukset, luonnossa liikkuminen, seksuaalielämä.

Pidempikestoisia stressinhallintakeinoja: kehittää ongelmanratkaisutaitoja, panostaa ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, opetella itsemyötätuntoa, tehdä elämänmuutos (stressaavasta tilanteesta kohti vähemmän stressaavaa), terapiat, luopuminen (jostain mikä kuormittaa mieltä enemmän kuin antaa), elämäntapamuutos.

Lyhytkestoisessa stressitilanteessa: listat, aikatauluttaminen, päiväohjelmat, muistutukset, struktuurit, turhien aikaa vievien aktiviteettien karsinta, älylaitteiden käytön vähentäminen. 

Stressinhallintakeinoja: lepo ja rauhoittuminen, loma, harrastukset ja luova toiminta, liikunta, hyvä ravitsemus ja rauhallisiin ruokailuhetkiin panostaminen, nukkuminen ja hyvä uniergonomia, rentoutusharjoitukset, mielikuvaharjoitukset, hengitysharjoitukset, luonnossa liikkuminen, seksuaalielämä.

Muuten hyvä mutta paneminen ei kuulu seesteiseen elämään vaan se voi oll jopa äärimmäisen haitallista hyvinvoinnille riippuen kumppaneista ja esim. ehkäisysä. Sperma on kuitenkin immunosupressantti ja on siis aina hyökkäys kehoa kohtaan. Liikunnassa kannatttaa pysyä matalan sykkeen toiminnoissa kuten kävelyssä ja joogassa, kortisolitasojen nouseminen ja lihasten rikkominen ei edistä rentoutuneisuutta ja hyvinvointia. Joo näistä voi tulla raukea olo lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä urheilijamainen elämä on hyvin rasittavaa ja stressaavaa. On kuitenkin olemassa liikuntamuotoja, esim. yin- ja flow-jooga, jotka ovat oikeasti hyvin rentouttavia eivätkä rikkovia, kuten usein urheilu ja liikunta länsimaissa käsitetään.

Paneminen ja parittelu itsessään nostavat stressitasoja, ne eivät ole mitään jokapäiväisiä ihmisapinoiden harrastuksia vaan erikoistapauksia, joihin keho reagoi mm. lisäämällä adrenaliinia ja testosteronia, jotka taas eivät edistä rentoutumista, vaan päin vastoin kiihottavat.

Pidempikestoisia stressinhallintakeinoja: kehittää ongelmanratkaisutaitoja, panostaa ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, opetella itsemyötätuntoa, tehdä elämänmuutos (stressaavasta tilanteesta kohti vähemmän stressaavaa), terapiat, luopuminen (jostain mikä kuormittaa mieltä enemmän kuin antaa), elämäntapamuutos.

Itse asiassa sosiaalisista suhteista on tasapainoiselle ihmiselle yleensä vaan haittaa, sillä ihmisillä on hirveästi ongelmia. Jos ongelmia ei itsellä ole, sosiaalisista suhteista tulee terapia- tai valitussuhteita. Samoin terapia keskittyy liiallisesti puhumiseen ja analysointiin (kun stressi on ennemminkin kehollinen tila). On yksinkertaisesti lähes mahdotonta puhua stressiä pois.

Kokonaisuudessaan tällainen elämäntapa on hyvin stressaava ja veikkaisinpa että ihminen joka elää näitä mainitsemiasi "stressinhallintakeinoja" käyttäen on kroonisesssa tulehdustilassa, sillä nuo eivät yksinkertaisesti ole rentouttavia vaan kiihottavia ja suorituskykyä tehostavia metodeja.

Vierailija kirjoitti:

Kun minua stressaa, otan youtubesta yin joga-videon, joka lupaa auttaa stressiin. Yin joga on venyttelyä, mutta jostain syystä se auttaa minua. Ehkä siihen tulee just se meditatiivinennulottuvuus, kun ei mitään voi tehdä kuin olla yhdessä ja samassa asennossa, eikä mitään tarvitse pinnistellä.

ja saunahan on yksi parhaimmista.

Sauna ja lämpö muutenkin! Kylmästä sanotaan, että se "takes breath away" joka lisää jännitystä ja stressiä. Usein huomaan oman oloni helpottuvan jo kuumavesipullosta energiaa ottamalla.

Mulla ei auttanut oikein muu kuin löytää kadonnut mielenrauha. 

Verenpaineet oli tapissa jne. vaikka yritin yliterveellisellä ruokavaliolla (mm. suolaton, sokeriton, ei punaista lihaa jne.) kompensoida niitä. Sitten sain hyviä uutisia terveyteeni liittyen- ja siihen loppui kohinat korvissa. 

Tästä rauhoittuminen puolestaan näkyi muussakin toiminnassa kertautuvasti, eli ajatuskulku oli pohdiskelevampaa, kävelin rennommin ja olin paremmalla tuulella muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itellä parhaiten auttaa liikkuminen, varmaan kun veri ja muut nesteet kiertävät kropassa, niin se jeesaa monella tapaa. Eikä ruumiillisesti väsyneenä jaksa ottaa ressiä asioista.

Välillä on vaikea saada itseä liikkumaan. Ajattelin Erikoisjoukkojen innoittamana kokeilla sitä makuullaan jalkojen heiluttelua suorana ilmassa, kun näyttää aika rankalta varsinkin pitkään toistettuna eikä tartte sitä kuuluisaa persettä edes nostaa. Kirjoitan tätä sängyssä enkä viitsi ennen yöunia nostaa sykettä mutta huomenna sitten.

 

Hieman aiheeseen liittyen. 

Terapeuttini antoi joskus hyvän vinkin: jos tuntuu mahdottomalta rentouttaa koko kehoa, sallii yhdelle kohdalle/raajalle jännityksen (ja rentouttaa muut alueet parhaansa mukaan). Joskus keho tarvitsee tämänkaltaista "kädestä pitämistä", eikä siinä ole mitään pahaa. 

Ps. Itse lähdin reippaalle kävelylle kun sain paniikkikohtauksen pitkän tauon jälkeen, ja jonnekin se paniikki tosiaan katosi lenkin aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Kireä leuka sisältää jo itsessään paljon stressiä, suorastaan varastoi sitä. Leuan rentouttaminen oli todella hyvä keino vapauttaa stressiä. Kun löysin kireät leukaperäni (meditaation avulla) ja opin pudottamaan leuan perät, korvissa poksui kun kireät lihakset rentoutuivat kymmenien vuosien jälkeen. Mystiset päänsäryt ja takaraivosäryt ja niskasäryt ja hartiasäryt vain hellittivät ja katosivat ja uskon että ne lähtivät kireästä leuastani! Kaikkea kannattaa kokeilla ja mikään ei ole turhaa. Jos keino ei toimi, kannattaa kokeilla uutta.

Minulla on samantyyppinen kokemus. Alaleukani on nykyään keskemmällä kuin ennen. Kun viimein onnistuin rentouttamaan jonkun lihaksen oikean puolen niskastani, niin jokin niskanikamani raksahti erittäin tyydyttävästi kohdilleen. Uskon että naamani on epäsymmetrinen kasvun aikana kireänä olleiden lihasten vuoksi. Se ei tietty enää korjaudu, kun luusto on jämähtänyt muotoonsa.

Tanssiminen, erityisesti ihan perinteiset paritanssit. Siinä sekä liikunta, musiikki että kosketus toiseen ihmiseen on samassa paketissa ja ne kaikki vaikuttavat oikeaan suuntaan. Tanssiessaan joutuu keskittymään siihen tanssimiseen joten stressaavat asiat joutuu pudottamaan sen ajaksi mielestä. Lavis ja yksintanssimisetkin käy.

Alussa tanssiminen ja varsinkin se hakeminen voi hetkellisesti aiheuttaa stressiä kun ei vielä ole taitoa ja kokemusta mutta pitkäaikaisena ratkaisuna se on erittäin toimivaa stressin hoitoa.