Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko kukaan muu näin avioliitossaan?
10.06.2011 |
Olemme olleet 10v. naimisissa, yhdessä 15v. Silloin ihan alkuun olin totta kai valtavan rakastunut ja halusin yhteistä elämää mieheni kanssa. Mutta nyt ei vaan enää kiinnosta.
Meillä on 2 lasta, yhteinen asuntovelka. En millään haluaisi lasten kasvavan avioerolapsina, mutta toisaalta en oikeasti enää edes halua yrittää saada suhdetta mieheni kanssa toimimaan. Tai tavallaan se siis toimii, ei meillä ole mitään isoa. Se mies vain ärsyttää mua joka päivä entistä enemmän! Mies on lihonut ainakin 10kg näiden vuosien aikana, laiskistunut, tullut saamattomaksi sohvaperunaksi. Itse olen energinen, aktiivinen, pidän itsestäni huolta. Mies ei oikeasti osaa tehdä mitään oikein (mun mielestä). Ja sitten se määkyy nalkuttamisesta, kun mua vituttaa. IHAN SAMA. Mua vaan oikeasti riepoo sen saamaton tyyli ja ote elämään. Mistään ei jaksa huolehtia tai ottaa vastuuta. Jos se on esim. lasten kanssa kotona niin se soittaa mulle töihin, että MITÄ ME SYÖDÄÄN. Voi hemmetti, aikuinen mies ja pitää vaimolle soittaa, että olis nälkä.
Meillä on aktiivinen seksielämä, koska mun mielestä sellainen kuuluu avioliittoon. Mieheni siis saa (säälistä) säännöllistä seksiä, useamman kerran viikossa. En ole tylsä lahna, vaan keksin juttuja ja kokeillaan uutta. Ainoa vaan, että mulle tuo kaikki on IHAN SAMA. Teen sen vain siksi, että niin kuuluu tehdä, en siksi että haluaisin.
Me vietämme paljon aikaa perheenä, teemme juttuja, kyläilemme, reissaamme. Ok, lasteni kanssa teenkn mielelläni noita asioita, mutta mulle on IHAN SAMA olisko mies mukana vai ei. Kun ei vaan jaksa kiinnostaa!!!
Ja yksi asia mikä on aina ärsyttänyt on se, että mies ei huomioi mua koskaan. Jos tällään itseni viimeisen päälle ja olen omasta mielestäni oikein hot, niin on turha pelätä mitään kauniita sanoja. IKINÄ. Mies ei ikinä sano minusta mitään nättiä.
Mutta siis summa summarum: olen tässä suhteessa ainoastaan vain siksi, että olen mennyt nuorena ja tyhmänä naimisiin ja pykännyt nuo lapset miehen kanssa. Ja nyt vaihtoehtoina on oikeastaan vain joko erota ja pilata lasten elämä tai jatkaa tätä teatteria. Ja siis oikeasti olen hyvä tässä, olen siis hemmetin hyvä vaimo. Laitan ruoan, siivoan, hoidan kodin. Olen nätti ja simpsakka, hyvä kroppa. Iloinen, huumorintajuinen. Huolehdin miehestäni hyvin, vaikka siis joskus sorrun "nalkuttamaan", niin pääasiassa puren huulta ja olen olevinani tyytyväinen. Paitsi että yhden kerran olen lipsahtanut pettämään ja koko ajan mulla on ns. haku päällä, vaikkei oikeasti olekaan.
Että silleen. Olenko ainoa näin paskassa tilanteessa? Ja onko tämä vain nyt tätä, että 30-kriisi pukkaa päälle toden teolla?
Kommentit (210)
Ero tuli mutta ei tämäkään mikään lottovoitto ole :-) Jos nyt kuiteskin asiasta keskustelisitte. Syyttely ei sit auta, nyt jo vähän vaikutti että kaikki ois helvetin hyvin jos mies ois toisenlainen... kumpikin voi vaikutttaa vain itseensä. T: yh-iskä 39
Sehän tässä juuri onkin, kun ei tuo mies nyt niin paha ole. Olisi varmasti jollekin sohvaperunanaiselle aivan unelmasaalis. Sellaiselle, joka ei halua muuta kuin rauhallista kotielämää ja jota ei haittaa, vaikka remontit roikkuu vuositolkulla, mistään ei tule valmista. Jos olisi vakka ja kansi. Mies on sellainen peruskiva typpi ihan oikeasti. Välillä käy sääliksi sitä, kun mä en siitä enää tykkää. Ajattelen, että se ansaitsisi sellaisen naisen, joka arvostaa sitä. Ja haluaa sitä sen isosta mahasta huolimatta... Mä en vain oikein tiedä, että miten tuollainen keskustelu avattais. Aloitanko sanomalla, että en ole enää vuosiin tuntenut häntä kohtaan rakkautta...? Ja sinulle kolmonen, voi se olla se sunkin mies mulla kiikarissa ;) Naimisissahan se mies on, johon olen ihastunut. Sen kanssa en siis ole miestäni pettänyt, todellakaan. En nyt sentään ala toisten liittoja sotkemaan, vaikka oma onkin solmussa. ap
Minulla on asiat ihan kivasti nyt; mikään muu ei ole muuttunut paitsi että kukaan ei nalkuta :-)
Lapset hoidin ennenkin....
Meillä oli ongelma oikeastaan vähän sama; tykkään touhuta ja puuhastella. Talon teko kävi exän hermoille pahasti ja se olin minä joka sai kuulla että onko nyt pakko imuroida kun hän katsoo salkkareita :-)
Vapaa-aikaa mulla ei juuri nyt ole mutta vapaus siitä huolimatta on :D
T: yh-iskä 39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sun miehelläsi ON kunnianhimoisia tavoitteita, joita se oikeasti haluaisi toteuttaa - mut ne ei nyt vaan ole sellaisia, mitä sä pitäisit tärkeinä tai edes tavoitteina, joten sä et näe niitä, et hyväksy niitä ja kenties jopa yrität estää niiden tavoittelemista.
Ja juu, ulkonäöstä huolehtiminen on normaalia, mutta on myös tilanteita, joissa se ei normaalisti ole ihan ykkösprioriteetti. Pakko sekään ei saisi olla. Sä voit myös haluta yhtä jos toista, mutta mikä ja kuka sä oot sanomaan, mitä sun miehesi pitää haluta?
Ja rehellesesti sanottuna: jos teidän nurmikko on ollut koko alkukesän leikkaamatta, niin en mä näe, miksi se olisi ollut juuri eilen pakko leikata. Mitään väliä enää tuossa vaiheessa, vaikka olisi ollut vielä viikon, sillä sen verran pitkäksi on jo päässyt. Jälki on joka tapauksessa sellaista, että näkee edellisen leikkuuvälin vähän venähtäneen. Anna sen miehen oikeasti itse kantaa vastuunsa asioista, ei se voi tehdä sitä, jos sä ensin nalkutat ja sit teet sen perässä tai puolesta.
En tietenkään tiedä, minkälainen olet oikeasti, ap, mutta tekstisi perusteella olet kovin omanapainen. Sinä teet, sinä määräät, sinun haaveesi, sinun onnesi, sinun aikataulusi, sinun ulkonäkövaatimuksesi... Eihän se mies voi oikein tehdä mitään, kun tietää, että jos jotain tekeekin, niin se on takuulla tehty väärin. Eikö vain, että miehesi täyttää astianpesukoneenkin väärin ja ostaa ruokakaupasta aivan vääriä ruokia? Lapsia ei osaa kasvattaa eikä suostu harrastamaan sitä, mitä sinä haluat...
Kuulostat siis tekstin perusteella päällepäsmäriltä ja miehesi siltä, että on jo alkanut masentua, tuntee alemmuutta ja huonommuutta jatkuvasti, kun rouva panee tuulemaan, pyörittelee silmiään ystävättärileen miehen avuttomuudesta jne. Sinulla on siis selvä henkinen yliote - kertoohan tuosta jo sekin, että sinä määräät seksin määrän, joka siis on se keskiverto, mitä kuuluukin olla. Sinun ulkonäkösi on sitä, mitä kuuluukin olla. Sinun elämäsi on järjestetty juuri niin kuin sinä ainakin päällisin puolin haluat, mutta sinä et ota huomioon muiden - saatikka sitten miehesi - mielipidettä.
Minä suosittelen pariterapiaa. Voi olla, että mies on saamaton ja laiska vain vastapainona sille, että vaimo riehuu kuin pyörremyrsky ja tekee kaiken aina oiken, mies väärin. Mies ei edes uskalla ryhtyä hommiin, kun pelkää sitä väärintekemistä. Tai sitten olen väärässä ja mies on tosiaan niin peruslaiska turjake, että pariterapiassakin nähdään ero vain ainoana vaihtoehtona. Mutta ehdottomasti pariterapiaan lasten takia. Kun kaikki keinot on käytetty, voit alkaa huoletta piirittää sitä unelmaurostasi...
että sun miehelläsi ON kunnianhimoisia tavoitteita, joita se oikeasti haluaisi toteuttaa - mut ne ei nyt vaan ole sellaisia, mitä sä pitäisit tärkeinä tai edes tavoitteina, joten sä et näe niitä, et hyväksy niitä ja kenties jopa yrität estää niiden tavoittelemista. Ja juu, ulkonäöstä huolehtiminen on normaalia, mutta on myös tilanteita, joissa se ei normaalisti ole ihan ykkösprioriteetti. Pakko sekään ei saisi olla. Sä voit myös haluta yhtä jos toista, mutta mikä ja kuka sä oot sanomaan, mitä sun miehesi pitää haluta? Ja rehellesesti sanottuna: jos teidän nurmikko on ollut koko alkukesän leikkaamatta, niin en mä näe, miksi se olisi ollut juuri eilen pakko leikata. Mitään väliä enää tuossa vaiheessa, vaikka olisi ollut vielä viikon, sillä sen verran pitkäksi on jo päässyt. Jälki on joka tapauksessa sellaista, että näkee edellisen leikkuuvälin vähän venähtäneen. Anna sen miehen oikeasti itse kantaa vastuunsa asioista, ei se voi tehdä sitä, jos sä ensin nalkutat ja sit teet sen perässä tai puolesta.
Hyvin se ne tavoitteet piilottaa perseensä alle, kun makaa sohvalla illat pitkät töitten jälkeen. Huvittavaa oli esim. viime viikolla, kun mä tein remonttia ja kysyin, voisko se viedä lapsen treeneihin... "Eikö niitä treenejä voi jättää joskus väliin, mun mielestä lapsi voisi levätä tämän illan..." Siis lapsi oli vetämässä jo innoissaan kamoja niskaan... Mutta juu. Mies sentään sitten vei, väännön jälkeen. Tuollaista mun vaan on niin vaikea ymmärtää!
Ja se nalkuttaminen. Esim. tuosta nurmikon leikkamisesta en ole sanonut yhtään kertaa. Olen olettanut, että mies tekee sen ihan itse sanomattakin. Ja miksi se piti tehdä eilen? No koska olemme menossa koko viikonlopun ja ensi viikolla lähdemme pidemmälle reissulle, se vain oli PAKKO tehdä eilen. Ei ole enää muita iltoja.
Ero tuli mutta ei tämäkään mikään lottovoitto ole :-) Jos nyt kuiteskin asiasta keskustelisitte. Syyttely ei sit auta, nyt jo vähän vaikutti että kaikki ois helvetin hyvin jos mies ois toisenlainen... kumpikin voi vaikutttaa vain itseensä. T: yh-iskä 39
Sehän tässä juuri onkin, kun ei tuo mies nyt niin paha ole. Olisi varmasti jollekin sohvaperunanaiselle aivan unelmasaalis. Sellaiselle, joka ei halua muuta kuin rauhallista kotielämää ja jota ei haittaa, vaikka remontit roikkuu vuositolkulla, mistään ei tule valmista. Jos olisi vakka ja kansi. Mies on sellainen peruskiva typpi ihan oikeasti. Välillä käy sääliksi sitä, kun mä en siitä enää tykkää. Ajattelen, että se ansaitsisi sellaisen naisen, joka arvostaa sitä. Ja haluaa sitä sen isosta mahasta huolimatta... Mä en vain oikein tiedä, että miten tuollainen keskustelu avattais. Aloitanko sanomalla, että en ole enää vuosiin tuntenut häntä kohtaan rakkautta...? Ja sinulle kolmonen, voi se olla se sunkin mies mulla kiikarissa ;) Naimisissahan se mies on, johon olen ihastunut. Sen kanssa en siis ole miestäni pettänyt, todellakaan. En nyt sentään ala toisten liittoja sotkemaan, vaikka oma onkin solmussa. ap
Minulla on asiat ihan kivasti nyt; mikään muu ei ole muuttunut paitsi että kukaan ei nalkuta :-) Lapset hoidin ennenkin.... Meillä oli ongelma oikeastaan vähän sama; tykkään touhuta ja puuhastella. Talon teko kävi exän hermoille pahasti ja se olin minä joka sai kuulla että onko nyt pakko imuroida kun hän katsoo salkkareita :-) Vapaa-aikaa mulla ei juuri nyt ole mutta vapaus siitä huolimatta on :D T: yh-iskä 39
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies vähän laiskan kuuloinen, kun noin kerrot. Ette varmaan ole mikään unelmapari siltä kannalta. Mutta kun molemmilla ikää on käsittääkseni siinä 30:n, ja jos joku on fakta, niin se, että toista et voi muuttaa, niin lopputulemahan on se, että sulla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksy ja sopeudu (siis oikeasti, käsittele se asia ja HYVÄKSY, älä vain roiku mukana kun on "pakko") tai eroa.
Mä näin yh:na (erosin väkivallan vuoksi) ja toista vanhempaansa kaipaavaa lasta yksin kasvattavana näkisin kyllä, että melko pieni on syy eroon... Sä et ole nyt ihan tyytyväinen, mies on nyt sun makuun liian laiska... No, mitä noita toistelemaan, aika moni muukin on sanonut jo, että vaikutat aika omanapaiselta. En pahalla tätä sano, totta kai se oma napa onkin tärkein! Mutta ehkä sä voisit koittaa muuttaa itseäsi ja omaa suhtautumistasi sen sijaan, että vaan ykskantaan vihaisit miehesi noita piirteitä? Mullekin tuli fiilis, että miestä ei ensinnäkään huvita yrittää paljon mitään, kun on ehkä saanut kuulla vähän liiaksikin tekevänsä kaiken väärin... Ja niin; miksi se nurtsin ajelu on lähtökohtaisesti muuten miehen homma...? Jos se SUA on vaivannut, niin silloinhan SUN on tehtävä asialle jotain. :) Miestä ei vaivaa, mutta silti sun mieliksesi pitäisi sekin hoitaa? Huomaatko: moni asia tuntuu pyörivän sun vaateidesi ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
---- olen tässä suhteessa ainoastaan vain siksi, että olen mennyt nuorena ja tyhmänä naimisiin ja pykännyt nuo lapset miehen kanssa----
Tosi usein käy näin kun penskoina aletaa seksit ja aikuisten leikit. Täälläkin vanhemmat ihmettelee pitäiskö rippikouluikäisen antaa maata...!
Kurja juttu sulla. Mieti tarkkaan ettet joudu ojsata allikkoon. Lasten etu on niin tarkeä asia eikä sitä korvaa sun henk.koht onni. Tuli vaan mieleen entäs jos lopettaisit tuon äitinä olon miehellesi! Siis pikkuhiljaa:)
Ero tuli mutta ei tämäkään mikään lottovoitto ole :-) Jos nyt kuiteskin asiasta keskustelisitte. Syyttely ei sit auta, nyt jo vähän vaikutti että kaikki ois helvetin hyvin jos mies ois toisenlainen... kumpikin voi vaikutttaa vain itseensä. T: yh-iskä 39
Sehän tässä juuri onkin, kun ei tuo mies nyt niin paha ole. Olisi varmasti jollekin sohvaperunanaiselle aivan unelmasaalis. Sellaiselle, joka ei halua muuta kuin rauhallista kotielämää ja jota ei haittaa, vaikka remontit roikkuu vuositolkulla, mistään ei tule valmista. Jos olisi vakka ja kansi. Mies on sellainen peruskiva typpi ihan oikeasti. Välillä käy sääliksi sitä, kun mä en siitä enää tykkää. Ajattelen, että se ansaitsisi sellaisen naisen, joka arvostaa sitä. Ja haluaa sitä sen isosta mahasta huolimatta... Mä en vain oikein tiedä, että miten tuollainen keskustelu avattais. Aloitanko sanomalla, että en ole enää vuosiin tuntenut häntä kohtaan rakkautta...? Ja sinulle kolmonen, voi se olla se sunkin mies mulla kiikarissa ;) Naimisissahan se mies on, johon olen ihastunut. Sen kanssa en siis ole miestäni pettänyt, todellakaan. En nyt sentään ala toisten liittoja sotkemaan, vaikka oma onkin solmussa. ap
Minulla on asiat ihan kivasti nyt; mikään muu ei ole muuttunut paitsi että kukaan ei nalkuta :-) Lapset hoidin ennenkin.... Meillä oli ongelma oikeastaan vähän sama; tykkään touhuta ja puuhastella. Talon teko kävi exän hermoille pahasti ja se olin minä joka sai kuulla että onko nyt pakko imuroida kun hän katsoo salkkareita :-) Vapaa-aikaa mulla ei juuri nyt ole mutta vapaus siitä huolimatta on :D T: yh-iskä 39
t. ap
Jo tässä lenkkipolulle ja salille kamua kaipaiskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen muuttuu ja ei muutu. Jos on oltu yhdessä 15 vuotta, niin siinä on muututtu kumpikin puoliso jossakin määrin omaan suuntaan. Kuitenkin ollaan samoja ihmisiä, perusluonne ei muutu radikaalisti, mutta odotusten ja haaveiden tilalle on tullut todellisuus.
Vaikuttaa siltä, että ap on ottanut tai on aina ottanut suhteessa johtoroolia ja mies on mukautunut, jos ap:n luonnekertomukset pitävät paikkaansa.
Ap:n luonteella tuskin tilanne miestä vaihtamalla paranee, jos/kun on takakireä "suorittaja". Mutta jos kunnon suomalainen perusmies ei riitä ap:lle ja on pitänyt käydä aidan toisella puolella ja koko ajan uutta syrjähyppyä suunnittelee, niin eroa hyvä nainen. Kyllähän sinä laivan kapteenina klaaraat elämän yh:na tai uusperheessä eikä lapset siitä rikki mene.
Suomalaisena kunnon perusmiehenä oikein pahaa tekee, kun lukee, että ap:n mies saa säälistä ja vierasta munaa haetaan aktiivisesti ja passiivisesti. Hirveintä olisi, että ap suunnitellusti venyisi liitossa syrjähypyillä terästettynä niin pitkään kuin lapset on kotona ja sitten uhrautumisvaiheen jälkeen hakisi eron. Kuulostaa kovasti tilanteen kontrollilta ja "projektilta".
Heittoni on, että uuden miehen etsintä on "haasteellista". Etsitään jämäkkää remonttitaitoista prinssiä, joka antaisi kuitenkin tilaa ap:n jo esittämille omille luonteenpiirteille. Onko ap todella valmis siihen, että olisi parisuhteessa se jota viedään? Siis alkuihastuksen ja kanivaiheen jälkeen kun ihanat johtajaprinssin päättäväiset otteet tuntuisivatkin jyräämiseltä tai muulta negatiiviselta. Tai vaihtoehtoisesti kanivaiheen jälkeen prinssistä kuoriutuukin se ruma ankanpoikanen eli perusmies.
P.S
Tuohon remonttiheittoon pitää vielä kommentoida, että jos remonttikohteet ja remontointitavat ovat "annettuja" niin tuppaa käymään niin, että miehen motivaatio hiipuu. Mies pistää hanttiin omalla tavallaan. Toinen remonttihalun tappaja miehellä on, että sen pitäisi tapahtua siten, ettei siitä tule mitään "vaivaa" vaimolle ja perheelle. Arkirutiinit eivät saa rikkoutua, maali ei saa haista tai hirvitys, pikku JanicaPetterin leikki menee pilalle, kun paha isä valtaa tilan työkaluilla ja rakennustarvikkeilla.
Aivan kuten elämäni reilu vuosi sitten, takana yli 10 v yhdessäoloa. Lopetin jaksamisen vätyksen kanssa, en vaan jaksanut enää yhtään päivää sitä saamatonta nössökkää, aina sai olla patistamssa. Parisuhde terapeutilla käynnit ei auttaneet, ei puhuminen, puhumatta jättäminen, kauniisti pyytäminen, räyhääminen, saamaton on saamaton. Itse tein ja puhisin. Avioero tuli, meni kaunis iso uusi talo uusille omistajille, tuli asianajajaa, elatusriitaakin, talous tilanne kuitenkin turvattu, ok. Nyt tilanne omassa sydämessäni rauhallinen. On mies, jonka kanssa "aura" näkyy ja tuntuu. En kadu, vaikka vaikea vuosi takana. En sure koskaan takana olevia, vain eteenpäin elämässään voi vaikuttaa. Miksi jäädä, vaikka kuinka ulkopuolisten silmin kaikki hyvin, niin taloudellisesti kuin muutenkin...Ei, kyllä kaikki aina järjestyy ennemmin tai myöhemmin, itsestä se on paljon kiinni, mitä haluaa ja kuinka kovaa haluaa.Tsemppiä tilanteeseesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remonteista vielä: minä teen ne meillä. Mies suunnittelee kyllä, mutta ei toteuta. Enkä minä jaksa pyytää ja kysellä montaa kertaa (eli nalkuttaa, mä en siis oikeasti nalkuta edes paljon kun tiedän ettei se tehoa). Kaikkea en osaa, joten ne jää sitten tekemättä tai palkkaan ammattimiehenkin aina välillä. Meillä arkirutiinit rikkoutuu remontoidessa sillä tavalla, että mun kaikki hommat kasaantuu ja sitten niska limassa koitan saada kaikki rästiin jääneet pyykkäykset ynnä muut hoidettua.
Nurmikon leikkaus: Jos lähtökohtaisesti kaikki hommat on meillä mun hommia (okei, mies vaihtaa autoon renkaat ja pesee auton), niin on se nyt hemmetti, ettei edes joskus jotain ilmiselvästi rempallaan olevaa voi hoitaa. Ihan ilman "käskemistä". Ja toki mies oli monta kertaa todennut, että ruoho on liian pitkää. Mutta siis joo, en nalkuttanu siitä. Enkä saanut kiitosta siitä.
Ja kuten olen sanonut, kyllä minuakin harmittaa, etten enää osaa arvostaa ja rakastaa miestäni. Kyllä hän tarvitsisi kunnollisen vaimon itelleen.
Ja sinä yh-iskä, oliskin lottovoitto jos asuttais lähekkäin ;) Mutta mikä on todennäköisyys...?
---- olen tässä suhteessa ainoastaan vain siksi, että olen mennyt nuorena ja tyhmänä naimisiin ja pykännyt nuo lapset miehen kanssa---- Tosi usein käy näin kun penskoina aletaa seksit ja aikuisten leikit. Täälläkin vanhemmat ihmettelee pitäiskö rippikouluikäisen antaa maata...! Kurja juttu sulla. Mieti tarkkaan ettet joudu ojsata allikkoon. Lasten etu on niin tarkeä asia eikä sitä korvaa sun henk.koht onni. Tuli vaan mieleen entäs jos lopettaisit tuon äitinä olon miehellesi! Siis pikkuhiljaa:)
---- olen tässä suhteessa ainoastaan vain siksi, että olen mennyt nuorena ja tyhmänä naimisiin ja pykännyt nuo lapset miehen kanssa---- Tosi usein käy näin kun penskoina aletaa seksit ja aikuisten leikit. Täälläkin vanhemmat ihmettelee pitäiskö rippikouluikäisen antaa maata...! Kurja juttu sulla. Mieti tarkkaan ettet joudu ojsata allikkoon. Lasten etu on niin tarkeä asia eikä sitä korvaa sun henk.koht onni. Tuli vaan mieleen entäs jos lopettaisit tuon äitinä olon miehellesi! Siis pikkuhiljaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siippasi voi olla lievästi masentunut.
Uupumus tulee salakavalasti, hiljakseen hiipien.
Lisäksi olet erittäin kova itsekin tekemään töitä, niin kohteliaasti ja hienovaraisesti varoitan omasta kokemuksestani, että ole varovainen ettet aja itseäsi uupumukseen asti.
Tiheä seksikin kuluttaa niin miestä kuin naista. Meillä rouva on seksihurjastelija, mutta enää syty tähän villiin menoon sängyssä.
Uupumus iski mulle entiselle kovalle työmiehelle ja siitä alakuloisuudesta ei vaan noustakaan. Joten ota iisisti ja palaa kertomaan kuulumisiasi ap.
että siippasi voi olla lievästi masentunut.
Uupumus tulee salakavalasti, hiljakseen hiipien.
Lisäksi olet erittäin kova itsekin tekemään töitä, niin kohteliaasti ja hienovaraisesti varoitan omasta kokemuksestani, että ole varovainen ettet aja itseäsi uupumukseen asti.
Tiheä seksikin kuluttaa niin miestä kuin naista. Meillä rouva on seksihurjastelija, mutta enää syty tähän villiin menoon sängyssä.
Uupumus iski mulle entiselle kovalle työmiehelle ja siitä alakuloisuudesta ei vaan noustakaan. Joten ota iisisti ja palaa kertomaan kuulumisiasi ap.
Ja sinä yh-iskä, oliskin lottovoitto jos asuttais lähekkäin ;) Mutta mikä on todennäköisyys...?
Kun juuri hetkeä aiemmin kirjoitit:
"voi se olla se sunkin mies mulla kiikarissa ;) Naimisissahan se mies on, johon olen ihastunut"...
Oletko ap hieman leväperäinen? Ja miehesi ei nyt ole tarpeeksi jännittävä sinulle? Jep, riko vaan lasten perhe ja muista kertoa syyksi, kun iskä oli niin tylsä ja nysverö, äiti halusi vipinää!
että joko tässä on veikattu masennusta.
Ap, muuten tietääkö tai aavistaako miehesi, että ollaan vieraissa käyty ja uutta vipinää etsit?
Joo, ei naiset koskaan nalkuta, kertovat asioista asialliseen tapaansa.
Jos masennus johtuu ap:stä niin ei siinä terapiat ja lääkkeet pitkällä juoksulla auta.
Jos ei ole provo, niin ainakin ap ohjailee keskustelua haluamaansa suuntaa, krediitit sille.
Olen siis täysin rehellinen nyt näissä ajatuksissani. Siksi kai vaikea uskoa, että joku äiti-ihminen on näin katala.
Mieheni ei todellakaan tiedä, että olen (yhden kerran) pettänyt häntä. Eikä tule ikinä tästä tietämäänkään. Enkä myöskään kertoile kotona, että olen ihastunut johonkin toiseen mieheen.
Olen vain niin hemmetin kyllästynyt tähän! Siihen, että toinen ei ikinä innostu mistään, ei jaksa, halua, viitsi. Ei kai se mikään masentunut ole, olevinaan ihan tyytyväinen elämäänsä. On vain tuollainen nahjus. Enkä todellakaan usko, että se tuosta miksikään muutuisi.
ap
Äiti tosiaan haluaa vipinää ;) Olen siis täysin rehellinen nyt näissä ajatuksissani. Siksi kai vaikea uskoa, että joku äiti-ihminen on näin katala. Mieheni ei todellakaan tiedä, että olen (yhden kerran) pettänyt häntä. Eikä tule ikinä tästä tietämäänkään. Enkä myöskään kertoile kotona, että olen ihastunut johonkin toiseen mieheen. Olen vain niin hemmetin kyllästynyt tähän! Siihen, että toinen ei ikinä innostu mistään, ei jaksa, halua, viitsi. Ei kai se mikään masentunut ole, olevinaan ihan tyytyväinen elämäänsä. On vain tuollainen nahjus. Enkä todellakaan usko, että se tuosta miksikään muutuisi. ap
Miksi sinä olet noin riippuvainen miehesi innostumisesta tai innostumattomuudesta? Tarviiko kaikesta innostua yhdessä? Jos sinä nimenomaan kaipaat vipinää (oletan, että muunkinlaista kuin seksuaalista?) ja actionia, niin ole nyt se itsenäinen, vahva ja innokas nainen mitä esität, ja TEE elämästäsi sellaista kuin haluat! Tarvitseeko se kuitenkaan tehdä rikkomalla perhe? Etkö voi itse itsellesi hankkia niitä actionharrastuksia, matkoja, kokemuksia; mitä se nyt sitten ikinä onkin, mistä niin kamalasti pitäisi innostua. Sekin kun jäi vähän epäselväksi.
Anna miehen olla oma itsensä ja ole sinä oma itsesi. Eläkää aikuista, itsenäistä elämää mitä harrastuksiin ja vapaa-aikaan tulee, eihän kaikkea tarvitse yhdessä tehdä! Eikä sellaisesta lapset kärsi, päinvastoin: isä on tyytyväinen kun lopetat painostamisen ja kaikenlaisen sanattoman olettamisen ("en edes sanonut nurmikon leikkaamisesta, oletin että mies itse tajuaa") ja äiti saa juosta itsensä näännyksiin omissa menoissaan, saa täten ehkä levottomuuttaan nujerrettua ja jaksaa olla läsnä kotona.
Nyt se on sohvaperuna. Eron huomaa ihan vain katsomalla sen leventynyttä naamaa, saati sitten kun se makaa sohvalla ilman paitaa. Ei ole kiva. Ja ärsyttävintä on se, että mies itsekin puhuu, että pitäis laihduttaa ja aloittaa lenkkeily. Arvatkaa vaan, tapahtuuko jotain. NO EI! Aikaisemmin aina yritin tsempata miestä ja innostaa, mutta nykyään en enää jaksa tuhlata siihen aikaani ja energiaani.
ap