Mitä olisit jälkiviisaana tehnyt vauvavuonna toisin?

Olisin ottanut enemmän tosissaan omat oireeni. Uskoin että pienen lapsen äidin kuuluukin olla väsynyt ja pysyin jotenkin pystyssä kahvilla. Olisin mennyt omakustainteisesti verikokeisiin, jotta olisin saanut jonkun uskomaan, että olen oikeasti sairas enkä vain valittava äiti-ihminen. 

Halusin olla hyvä puoliso ja lupasin, että mies saa käydä isyyslomalla kalassa. Ja se perkelehän kävi. En tajunnut, että jos mies on päivässä 8-10 tuntia pois, se on miehen mielestä lyhyt kalareissu, kun matkoihin ja valmisteluun menee aikaa eikä hän laskenut sitä kalastukseen kuluneeseen aikaan. Mies ei tehnyt kotona mitään, ei edes minulle ruokaa vaikka itse istuin imettämässä 12 tuntia vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Viettänyt enemmän aikaa kavereiden kanssa, nähnyt ja kokenut asioita, pitänyt hauskaa sen sijaan että olin kuin lämpöpatteriin kahlittu vanki omassa kodissani koska vaimo oli sitä mieltä että tarvitaan aina 2 ihmistä istumaan perse homeessa 24/7 ja odottamaan jos vauva tarvitsee jotakin.

Kuulostaa karmealta. Teidän molempien olisi kannattanut poistua sieltä kotoa säännöllisesti.

Vauvan kanssa ei tarvitse kökkiä kotona, vaan voi mennä ja tehdä asioita, nähdä ihmisiä. Olisit voinut ottaa vauvan kantoreppuun ja lähteä tekemään kavereiden kanssa jotain kivaa. 

En olisi stressannut imetystä niin paljoa. Vauva halusi aina mieluummin pullon ja yritin varsinkin alkuun epätoivoisena tyrkyttää tissiä, koska "niin on parempi", kunnes ihana neuvolalääkäri käski rauhoittumaan ja ruokkimaan siten, että vauva on kylläinen ja äitikin on vähemmän stressaantunut. Tämän jälkeen vauva-arki muuttuikin ihanan helpoksi

Vierailija kirjoitti:

Opettanut nukahtamaan itsenäisesti ja estänyt somesta kaikki lempeät unikonsultit. 2,5 vuotias herää edelleen kolme kertaa joka ainoa yö ja pikkuisen pienemmillä itkuilla olisi selvitty, jos oltaisiin tuettu sitä itsenäistä nukahtamista ihan alusta asti eikä uskottu sitä sanomaa, että ollaan luonnosta irtautuneita julmureita, jos ei ihanasti imetetä uneen vielä kaksivuotiaanakin. 

Ha ha, olin juuri tulossa kommentoimaan, että en olisi turhaan yrittänyt opettaa lasta nukahtamaan itsekseen ja nukkumaan omassa huoneessa. Oltiin vaan väsyneempiä ja turhautuneempia.

Lapsi on nyt jo 20 v. eikä edelleenkään mielellään nuku yksin, onneksi sillä on nykyisin poikakaveri sitä varten. =D Hänellä on suuri sosiaalisen kontaktin ja fyysisen kontaktin tarve, ollut koko elämän. Joten ei mikään ihme, että vauvana ja taaperona oli vaikea kestää pienintäkään eroa läheisistä ihmisistä, joiden joukko oli onneksi laaja. Ei siis ollut kyse siitä, että vaan äiti olisi kelvannut, mummut, kummit ja päiväkodin aikuiset olivat kaikki tärkeitä. 

Olisin mennyt enemmän yli siitä mistä aita on matalin, skipannut esim siivouksen ja ruoanlaiton, jos siltä tuntui, toisin sanoen ottanut rennommin.

Tämän opin vasta, kun esikoisen jälkeen pienellä ikäerolla syntyi kaksoset niin oli pakko tehdä kompromisseja eikä arkea voinut samalla tavalla suorittaa. Ihan normaaleja koululaisia ovat nyt kaikki kolme vaikka äiti, isä ja esikoinen elikin nuorempien vauvavuoden eineksillä, joita syötiin välillä suoraan pakkauksista kun tiskit oli tiskaamatta.

Ha ha, olin juuri tulossa kommentoimaan, että en olisi turhaan yrittänyt opettaa lasta nukahtamaan itsekseen ja nukkumaan omassa huoneessa. Oltiin vaan väsyneempiä ja turhautuneempia.

Lapsi on nyt jo 20 v. eikä edelleenkään mielellään nuku yksin, onneksi sillä on nykyisin poikakaveri sitä varten. =D Hänellä on suuri sosiaalisen kontaktin ja fyysisen kontaktin tarve, ollut koko elämän. Joten ei mikään ihme, että vauvana ja taaperona oli vaikea kestää pienintäkään eroa läheisistä ihmisistä, joiden joukko oli onneksi laaja. Ei siis ollut kyse siitä, että vaan äiti olisi kelvannut, mummut, kummit ja päiväkodin aikuiset olivat kaikki tärkeitä. 

Mun lapsi taas nukkui syntymästä pitkälle kouluikään vieressä, ja murrosiän alettua on halunnut nukkua nimenomaan yksin. Ainoan poikkeuksen tekee kaverit, heidän kanssaan kyllä nukkuu mielellään samassa huoneessa kuten tuon ikäiset nyt yleensäkin.

Ei ole ikinä heräillyt öisin, mä oon aina voinut nukkua rauhassa. Ja tosiaan nykyään halunnut jo vuosien ajan nukkua itsekseen huoneessaan.