Onko tämä oikeaa ystävyyttä?

onko hän niin ujo? jos on ihastunut sinuun salaa

ja tuntee olonsa yhtä kauniiksi kuin sinä ollessanne yhdessä. Muistatko millaista oli silloin joskus pienenä.



Mutta ei toi voi olla ystävyttä jos se on sun mielestä rankkaa, vai miltä susta tuntuu toi käytös? Viihdytkö kuitenkin hänen kanssaan?

esim viikonlopun tai vaikka vain baari-illan? Ei mulle tulis mieleenkään ostaa lahjaksi jollekin vasta tavatulle kalliita lahjoja, olen enemmän tällainen palasaippua-ihminen lahjojen kanssa. Toki sukulaisille muuta, mutta vieraammalle... Ihan todellako tämä on minun jotain ilkeyttä ja vittumaisuutta? Olenhan kuitenkin lähtenyt mukaan ja yrittänyt jutella ja kysellä. Mutta jos toisen vastaus on jotain " no en oikeestaan" ja joskus toteaa yks kaks istuttuaan pari tuntia hiljaa, että " nightwish" on huippubändi, mistä kappaleesta tykkäät?" ja itse olen ihan haavi auki enkä tiedä yhtään kappaletta ja muutenkin yllättynyt kommentista. Toisaalta terapeuttistahan se mulle on, että saan jaaritella tuntitolkulla kaikki maailman asiat ja toinen ainakin antaa hyvin ymmärtää, että kuuntelee koko ajan.



ap

positiivista kyllä, että yritit lukea...



ap

Onko tämä oikeaa ystävyyttä?

Miehen työkaverin vaimo, joka on minua 10v nuorempi, pyysi minua noin vuosi sitten yks kaks yhden illanistujaiskerran jälkeen baariin kanssaan. Lähdin ja huomasin koko illan esittäneeni monologia. Siis se ihminen ei sanonut oikeastaan mitään. Seuraavana päivänä laittoi tekstarin ja kiitti kivasta illasta. Luulin, että sillä oli ollut tylsää kun ei sanonut mitään.



Seuraavaksi tuli kutsu saunailtaan, shoppailemaan, jopa matkalle on nyt minua pyytänyt ja joka kerta olen mennyt, mutta esittänyt ihan uskomattomia monologeja. Jos en sano mitään niin istutaan kevyesti tuntikin hiljaa. Joskus on joku erehtynyt tulemaan juttusille kun olemme kahdestaan esim baarissa ja sitten kaveri ikään kuin liukeaa paikalta yksin tai ajaa juttusille tulijat pois. Mitään porukkaa, jossa on useita keskustelijoita ei siis voi olla.



Joululahjaksi osti minulle (toi henkilökohtaisesti kotiin, vaikka olin vatsataudista toipumassa) upean Pentikin kulhon, juuri sitä sarjaa jota kerään. Sähköpostilla laittelee lähes joka viikko uusia shoppailu matka tai baari ehdotuksia.



Ollaan vaan ihan erilaisia. Olen äänessä enimmäkseen, tykkään meikata ja ostan uusia vaatteita, jumppaan yms. Kaveri painaa varmaan lähemmäs sata, en edes tiedä milloin olisi käynyt kampaajalla, varmaan leikkaa hiukset itse. Saati, että ostaisi vaatteita. Puhuu koko ajan hevimusiikista, josta en tiedä mitään.



Toisaalta on todella sympaattista, että vaikka omasta mielestäni ilta on ollut ihan omituinen niin kaveri on sitä mieltä, että kiva. Nyt viimeksi ystävänpäivänä ostin sille vartalonkuorintavoiteen, kun ajattelin ettei kuitenkaan meikkaa ja kuitenkin tuo mulle jotain. Ja toihan se jälleen upean käsin kaiverretu kynttilän. Kun sillä on toukokuussa synttärit niin ajattelin viedä ruotsin risteilylle. Olen varmaan sadisti kun jatkan tätä.

Vai voisko tämä olla ihan ystävyyttä vai mitä tämä on?



ap uudestaan

Ei se rankkaa ole, mutta mietin mitä ihmettä tämä kaveri siitä saa jos kuuntelee minun jorinoita esim viikonlopun tai vaikka vain baari-illan?

Ei mulle tulis mieleenkään ostaa lahjaksi jollekin vasta tavatulle kalliita lahjoja, olen enemmän tällainen palasaippua-ihminen lahjojen kanssa. Toki sukulaisille muuta, mutta vieraammalle...



Ihan todellako tämä on minun jotain ilkeyttä ja vittumaisuutta? Olenhan kuitenkin lähtenyt mukaan ja yrittänyt jutella ja kysellä. Mutta jos toisen vastaus on jotain " no en oikeestaan" ja joskus toteaa yks kaks istuttuaan pari tuntia hiljaa, että " nightwish" on huippubändi, mistä kappaleesta tykkäät?" ja itse olen ihan haavi auki enkä tiedä yhtään kappaletta ja muutenkin yllättynyt kommentista.



Toisaalta terapeuttistahan se mulle on, että saan jaaritella tuntitolkulla kaikki maailman asiat ja toinen ainakin antaa hyvin ymmärtää, että kuuntelee koko ajan.



toista kertaa siis ap

seuraa itselleen. Ehkä hän alkaa puhumaan enemmän kun tunnette toisenne paremmin. Tuleeko sulle niiden hiljaisten hetkien aikana vaivalloinen olo vai tuntuuko se puhumattomuus ihan luonnolliselta?

Jos vastauksesi on jälkimmäinen niin silloin mielestäni teillä on hyvät mahdollisuudet tulla läheisiksi ystäviksi.

heti kun jaksan olla hiljaa niin ollaan sitten hiljaa. Toisaalta hyvä olis ihmisen välillä olla hiljaakin, että ei kai kaikki reissut hukkaan mene :-) vaikkei keskustelua syntyisikään, minkäänlaista. Jospa tää on joku minun juttu, että pitäsi vaan olla enempi hiljaa? Onhan se hieno asia, että joku on seurasta kiinnostunut, vaikka itse ei siitä ihan kaikkea irti saa.



ap

voisin hyvin olla minä! Kärsin yksinäisyydestä, enkä tahdo löytää seuraa matkoille ym. Olen ujo ja hiljainen, harvoin äänessä. Viihdyn kuitenkin hyvin, kun on joku seurana ja tykkään kuunnella toisten juttuja. Kaikesta päätellen tämä tyyppi todella arvostaa ystävyyttäsi ! Varmasti ihailee sinua ja haluaisi olla kaltaisesi, puhelias, kaunis, hoikka jne... seurassasi ehkä tuntee hetken " elävänsä" , kun ei tarvitse vain yksin kotona istua. Tässä muutamia syitä, mitä mulla itselläni on. Ja varmasti moni munkin kavereista saattaa aatella musta noin, mitä sä pohdit ystävästäsi. Yritä kannustaa häntä kanssasi johonkin liikuntaharrastuksiin, sinne kampaajalle, meikkauskurssille jne.

Voithan kysäistä häneltä, että kiusaako puheliaisuutesi häntä.

Jos hän myöntää kiusaantuvansa, niin sitten asiat on pielessä.



Mutta tältä istumalta sanoisin, että kaveri nauttii jutustelustasi.

Ihanaa, jos jaksat olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka ei niin puhelias olekaan... :)

Toiset ihmiset nauttii siitä, että toinen puhuu ja itse saa vaan olla mukana... :)