Naisten ja miesten eriytyneet poliittiset näkemykset ja deittailu

"Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä."

Ei pelkästään he. Onhan meillä vaikkapa hyvinkin voimakas "lihaa syövä perinteinen heteromies" identiteetti olemassa. Ja siihen liittyy tietyt tavat elää ja tietyt mielikuvat kuten vaikka autoilu ja sen voimakas kannattaminen.

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska pitää näyttää ulospäin jotain."

Jos kerran mies ajattelee, että kaikki nykytaide on näkemättä p*skaa, niin miksi hän edes haluaisi suhteeseen Jannican tai Alman kanssa? Eikö hänelle sopisi paremmin joku nainen, joka on samaa mieltä. Ja totta, aiemmin puolisoilla ei välttämättäö ollut kovinkaan paljon yhteistä, mutta nykyisin toivotaan suhteelta muutakin kuin pelkkää arjen pyöritystä ja seksiä. Eli toivotaan, että kumppanin kanssa olisi kiva viettää aikaa yhdessä ja keskustellakin. 

Veikkaanpa myös, että monellekaan ei ole ongelma nimenomaan se, jos joku ei pidä nykytaiteesta - etenkin, jos henkilö osaa perustella sen. Mutta monelle tuollaiset "näkemättä p*skaa" -tyyppiset mielipiteet ovat vain itsessään sen verran ärysttäviä, että ei vaan jaksa. Perustellut näkemykset ovat eri asia kuin mustavalkoiset, mihinkään perustumattomat "mielipiteet".

" Mutta monelle tuollaiset "näkemättä p*skaa" -tyyppiset mielipiteet ovat vain itsessään sen verran ärysttäviä, että ei vaan jaksa. Perustellut näkemykset ovat eri asia kuin mustavalkoiset, mihinkään perustumattomat "mielipiteet"."

Tämä oli erittäin hyvä pointti jota ei ole tässä minusta riittävästi tuotu aikaisemmin esiin.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä."

Ei pelkästään he. Onhan meillä vaikkapa hyvinkin voimakas "lihaa syövä perinteinen heteromies" identiteetti olemassa. Ja siihen liittyy tietyt tavat elää ja tietyt mielikuvat kuten vaikka autoilu ja sen voimakas kannattaminen.

No se on totta. Yhtälailla outoa vouhkaamista sekin. Autoilu identiteettinä. Come on. Ehkä jos olet joku rovanperä. Minä autoilen, koska pitää päästä paikasta toiseen. Ei se ole mikään identiteettikysymys vaan arjen sujuvuus kysymys.

Tämä kulttuuuriaspekti on kyllä outo tässä keskustelussa. Ihmiset käyvät yhä edelleen teattereissa yms. Tiedän sen, koska itsekin käyn. En usko, että teatterilippuja ostaessaan yhtään kukaan suomalainen miettii mitään poliittisia asioita siinä kohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska pitää näyttää ulospäin jotain."

Jos

Kun miehet eivät halua sitä naista ihmisenä vaan esineenä. Siksi he katsovat pornoa ja tumputtavat kumipimppoihin. Aivot ja puhekyky ovat naisessa negatiivisia asioita. Paitsi tietysti jos toistelevat kuin papukaija miehen sanoja ja ajatuksia.

Tällainen on LAPSI. Nainen on jo aikuinen, vakiintunut, ja omaksunut arvomaailman. Se ettei mies pysty lasta itsekseen tuottamaan eikä myöskään seksuaalinen hyväksikäyttö sovi lapsisuhteisiin...

Myöskään pornon katselu ja vihamielisyys eivät kuulu perheisiin.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikea uskoa, että jos toinen on vasemmistolainen ja toinen persu tai kokoomuslainen, pysyisi edes taiteesta tai edes viihteessä keskustelless piilossa ja salassa toisen nökemykset ja arvomaailma. Ja oikeistolainen politiikka vaikuttaa kulttuurin asemaankin melko paljon - ja moni oikeistolainenhan on varsin kulttuurinvastainen."

On olemassa sellainen asia kuin erilaisuuden suvaitsevainen. Voidaan olla eri mieltä mutta sietää silti sitä että joku muu on ihan eri mieltä.

Esim. minusta ooppera on tekotaiteellista hömppää. Mutta en silti halua lopettaa oopperaa tai väitä että kenenkään ei pitäisi siitä pitää. On siis eri asia olla jotain mieltä kuin että haluaa kieltää ja poistaa sen kokonaan kaikilta muiltakin.

Valitettavasti tällainen muiden erilaisuuden sietäminen on nykyään kortilla ihan molemmilla laidoilla.

Sinä siis ihan tosissasi vertaat sitä, että tykkääkö joku oopperasta esim. siihen, että millaiseen terveydenhuoltoon ja ruokaan köyhillä ja sairailla on oikeus?

Aika sanattomaksi kyllä vetää.

Mutta ehkä tässä ollaan sillä tavalla asian ytimessä, että ihmiset voivat olla keskenään niin erilaisia tai "eri maailmoista", että ymmärtävät jo lähtökohtaisesti koko kysymyksen/aiheen aivan eri tavalla. Luullaan ehkä, että keskustellaan samasta asiasta, mutta oikeasti puhutaan ihan eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska pitää näyttää ulospäin jotain."

Jos

Siksi koska niitä mielenkiinnon ja arvostuksen tai epäarvostuksen aiheita on ihmiselämässä sen miljuuna! Ainakin jos elää elämää niin että lukee, kuuntelee, katselee, ottaa vastaan kaikenlaista viestiä mitä maailmasta tulee, liittyy kaikenlaiseen seuraan, matkustaa ja elää! Eikä istu kotona koneen äärellä miettimässä mitähän tuokin nimimerkki on mieltä palestiinan tilanteesta.

Miksi yksi, kaksi tai kolmekaan yksittäistä aihetta niiden miljoonien joukossa on niin saamerin keskeisiä että niistä tehdään joku parinvalintakriteeri? Sitten kun me istutaan kiikkustuoleissa niin luoja suo, palestiinan kriisi on vain etäinen muisto. Niitä kriisejä on aina ja vuosikymmenestä toiseen ja silti on aina se porukka joka tekee niistä jonkun jakolinjan oikein ja väärin ajatteleviin.

Mies joka kieltäytyy kategorisesti uuden kumppaniehdokkaan kanssa lähtemästä katsomaan nykytaidetta on periaatteellinen änkyrä, aivan samalla tavalla kuin on myös nainen joka ei uuden treffikumppanin kanssa pysty lähtemään lätkäotteluun. Änkyrät tuppaa elämään yksinäisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miksi kumppani kannattaa etsiä niiden keskuudesta, joiden ajatusmaailma on samankaltainen oman kanssa. Kuka jaksaisi parisuhteessa tällaista vääntöä mitä tässäkin nyt on käyty?

Minä jaksaisin koska tykkään puhua aina toisille heidän mielipidettään vastaan. Mulla ei itellä ole oikeastaan mihinkään mielipidettä, haluan vain vängätä vastaan.

Se vasta rasittavaa onkin. Ollaan eri mieltä ihan vain periaatteesta.

Sehän on virkistävää ja ravistaa ihmisen ajattelua kun toinen ei myötäilekään.

Vierailija kirjoitti:

"jaksaisitko sinäkään kuunnella mitään "kulttuuri on luksuspalvelu" -tyyppisiä puheita kumppaniltasi? Veikkaan, että moni sellainen ei jaksaisi, joka pitää kulttuuria arvossa ja jolla itsellään on kulttuuriharrastuksia."

Ummm, aika detaljitasolle menee teillä odotukset kumppanin samankaltaisuudesta.

Esim mieheni tietää hyvin mitä mieltä minä olen siitä kuinka paljon hän käyttää rahaa ja aikaa kalastukseen. Ja minä osaan olla natkuttamasta aiheesta, omahan on aikansa ja rahansa. Ihminen joka tuputtaa väkisin omaa näkemystään kumppanilleen asiasta 'x' on vain moukka, mutta ei se liity mitenkään siihen mihin asettuu jossain arvojanalla. Tuputtajat majailee yleensäkin siellä ääripäissä.

Sulle on oikeasti parisuhteen muodostamisen kannalta keskeistä mitä mieltä hän on kulttuurin tukemisesta verovaroin? Mitä enemmän sulla on tuollaisia detaljitason odotuksia, sitä todennäköisempää on ettei 100% matchia löydy. Sit

100-prosenttinen match ei tarkoita minulle sitä, että jokaisesta pikku yksityiskohdasta ollaan täsmälleen samaa mieltä, vaan se tarkoittaa minulle sitä, että toinen tuntuu oikeanlaiselta ihmiseltä ja yhteensopivalta - tärkeitä asioita on se, että toisen kanssa synkkaa ja viihdytään yhdessä, seksuaalinen vetovoima, ajattelutapojen ja arvomaailmoiden samankaltaisuus, yhteenospiva huumorintaju, elämäntyylien yhteensopivuus ja jotain samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita. Huomaathan, että tässä ei etsitä täysin samanlaista joka asiassa, vaan samansuuntaista, samankaltaista eri osa-alueilla. Toistaiseksi tämä on toiminut. Ikinä en ole ihastunut epäsopivaan ihmiseen - johtuu varmaan siitäkin, että minulla ihastuminen on sen verran kokonaisvaltaista, etten ihastu pelkkään ulkonäköön, vaan ihastus vasta jos tiedän persoonastakin jotain.

Mitä kulttuurin tukemiseen verovaroin tulee, niin en usko, että oltaisiin muutenkaan arvomaailmoilta riittävän samankaltaisia, jos hänellä olisi tällaisesta täysin päinvastainen näkemys.

Harrastukset toki voivat olla erilaisiakin ja myös omia kiinnostuksenkohteita on ihan hyvä olla. Mutta arvokysymykset ovat hyvin tärkeitä, ja yleisesti sellainen samanhenkisyys. Joissain asioissa ei haittaa, jos ollaan eri mieltä, mutta sitten jotkut asiat ovat ehdottoman tärkeitä. En esimerkiksi voisi olla suhteessa henkilön kanssa, joka esimerkiksi ei kannata seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, mutta ei se minua haittaa, jos toinen on eri mieltä vaikkapa siitä, pitäisikö alkoholia voida myydä myös klo 21 jälkeen tms.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kulttuuuriaspekti on kyllä outo tässä keskustelussa. Ihmiset käyvät yhä edelleen teattereissa yms. Tiedän sen, koska itsekin käyn. En usko, että teatterilippuja ostaessaan yhtään kukaan suomalainen miettii mitään poliittisia asioita siinä kohtaa. 

En minäkään miettinyt ennekuin teatteri jossa kävin julistautui feministiseksi.  Enää en käy teatterissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska

209. eihän tähän pitäisi mitään kommentoida, mutta minä kyllä nyt esim miehen ollessa matkoilla katselen pornoa joka muistuttaa ajoista kun tapasimme rakastella auton takapenkillä ja runkkaan. Oikein esineellistän miestä muistellen hänen..no, eipä mennä yksityiskohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kulttuuuriaspekti on kyllä outo tässä keskustelussa. Ihmiset käyvät yhä edelleen teattereissa yms. Tiedän sen, koska itsekin käyn. En usko, että teatterilippuja ostaessaan yhtään kukaan suomalainen miettii mitään poliittisia asioita siinä kohtaa. 

En minäkään miettinyt ennekuin teatteri jossa kävin julistautui feministiseksi.  Enää en käy teatterissa.

Mikä teatteri tämä nyt sitten oli? Kerro fakta, jotta voin tarkastaa väitteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos suuntaisit ulkomaille? Moni keskieuroooppalainen nainen voisi arvostaa suomalaista miestä? Voisi mennä intressit enempi yhteen ilman kuitenkaan mitään isompaa kulttuurien yhteentörmäystä.

Harkitse! Itsekin opetan lapsilleni, että jos ei täältä löydy, kannattaa laajentaa piirejä.

T. Mutsi 40 v.

Ei turhakkeita arvosteta missään. Ja tällaisessa ketjussa valittaminen kielii juuri siitä.

-Faija 42v.

No menepä muualle sitten valittamasta ja anna muiden keskustella.

T. Mutsi 40 v.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska pitää näyttää ulospäin jotain."

Jos

Niin kuka toivoo muutakin kuin arjenpyöritystä ja seksiä? Mulle riittäis se seksi

"Sinä siis ihan tosissasi vertaat sitä, että tykkääkö joku oopperasta esim. siihen, että millaiseen terveydenhuoltoon ja ruokaan köyhillä ja sairailla on oikeus?"

En vertaa vaan annoin nyt vain yhden lopulta aika triviaalin esimerkin. Aika harvoilla ihmisillä on lopulta valtavan radikaaleja ajatuksia vaikka siitä mihin ihmisillä on oikeus. Suurin osa kannattaa perusajatuksena pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia. Yksityiskohdista voi sitten olle enemmän hajontaa.

"Aika sanattomaksi kyllä vetää."

Älä vbiitsi vetää noin pitkälle meneviä tulkintoja yhdestä lauseesta. Sellainen ei vie keskustelua eteenpäin lainkaan eikä edistä toistemme ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, miksi kumppani kannattaa etsiä niiden keskuudesta, joiden ajatusmaailma on samankaltainen oman kanssa. Kuka jaksaisi parisuhteessa tällaista vääntöä mitä tässäkin nyt on käyty?

Minä jaksaisin koska tykkään puhua aina toisille heidän mielipidettään vastaan. Mulla ei itellä ole oikeastaan mihinkään mielipidettä, haluan vain vängätä vastaan.

Se vasta rasittavaa onkin. Ollaan eri mieltä ihan vain periaatteesta.

Sehän on virkistävää ja ravistaa ihmisen ajattelua kun toinen ei myötäilekään.

Pieninä annoksina silloin tällöin kyllä. Koko elämänasenteena taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikea uskoa, että jos toinen on vasemmistolainen ja toinen persu tai kokoomuslainen, pysyisi edes taiteesta tai edes viihteessä keskustelless piilossa ja salassa toisen nökemykset ja arvomaailma. Ja oikeistolainen politiikka vaikuttaa kulttuurin asemaankin melko paljon - ja moni oikeistolainenhan on varsin kulttuurinvastainen."

On olemassa sellainen asia kuin erilaisuuden suvaitsevainen. Voidaan olla eri mieltä mutta sietää silti sitä että joku muu on ihan eri mieltä.

Esim. minusta ooppera on tekotaiteellista hömppää. Mutta en silti halua lopettaa oopperaa tai väitä että kenenkään ei pitäisi siitä pitää. On siis eri asia olla jotain mieltä kuin että haluaa kieltää ja poistaa sen kokonaan kaikilta muiltakin.

Valitettavasti tällainen muiden erilaisuuden sietäminen on nykyään kortilla ihan molemmilla laidoilla.

 

Sinä siis ihan tosiss

"

Sinä siis ihan tosissasi vertaat sitä, että tykkääkö joku oopperasta esim. siihen, että millaiseen terveydenhuoltoon ja ruokaan köyhillä ja sairailla on oikeus?

Aika sanattomaksi kyllä vetää."

 MInä ainakin olen Kokoomuslainen joka liputtaa mahdollisimman matalan kynnyksen terveydenhuoltopalvelujen puolesta, enkä lähtisi vapaaehtoisesti katsomaan Oopperaa.

Nyt taitaa vaan olla niin, että meillä on erimielisyys kanssasi keinoista, enemmän kuin päämäärästä. Minusta oopperaa kuuluu rahoittaa markkinaehtoisesti ja kolmannen sektorin kautta. Valtion tehtävä on tuottaa elämälle ehdottoman tarpeelliset palvelut. Ja sotealueille pakotetut säästöt vievät nyt esim Siun sotelta kaksi ylintä aluejohtajaa ja säästävät veronmaksajan rahaa 200'000 euroa joka vuosi ja vapauttavat nämä kaksi joutavaksi katsottua resurssia tuottavampaan työhön.

Näkisitkö siis tämän pohjalta ettet mahtuisi samaan keittiöön pyörimään tämän kokoomuslaisen kanssa vai oletko kuitenkin vaan käynyt polarisoimassa aatemaailmaasi jossain nettikeskusteluissa..?

En käy enää kulttuuritapahtumissa jotka ovat turvallinen tila.  Intersektionaaliset ripuliaatteet rahoittakoon itse aivopesunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, eihän tuolla elämänjuoksussa ole minkään valtakunnan merkitystä kuin ihan identiteettipoliittisessa mielessä. Toisinsanottuna Jannicasta tai Almasta on vaan nolooo jos oma mies on sitä mieltä että kaikki nykytaide on näkemättä p*kaa. Ellei Jannica tai Alma itse ole nykytaitelija niin aiheesta puhuttaisi parisuhteessa ani harvoin, huomattavasti useammin puhutaan siitä mitä tänään syödään tai mennäänkö salille. Ja monet pariskunnat ovat perinteisesti osanneet muutenkin harrastaa omia juttujaan omassa seurassaan ja omalla ajallaan. Esim minä en kalasta ja mieheni ei muuta tekisikään kuin kalastaisi. Eihän tuo vielä ole minua lempannut vaikka olen tuonut julki että kalastuksesta puhuminen on mielestäni epäkiinnostavaa.

Mutta Helsinkiläiset oman arvonsa kovin korkeaksi arvottavat yksinäiset naiset ovat tehneet näistä harrastus- ja mielenkiinnon aiheista identiteettikysymyksiä. Koska

Seksiäkin on kivempi harrastaa ihmisen kanssa, johon luottaa - silloin seksi voi olla kokeilevampaa, villimpää ja jännittävämpää. Ja itse en ainakaan luottaisi oikeistolaiseen niin paljon, että seksiä voisin hänen kanssaan harrastaa.