Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajuaakohan nykyaikuiset kuinka kallista opiskelu on
19.05.2025 |
Opintorahan määrää on laskettu, nyt lasketaan vielä asumistuen määrää, vaikka muuten asumislisä on kätevämpi ratkaisu. Lainan määrää on nostettu. Kaikki kulut ovat nousseet valtavasti, vuokrat nousseet jopa opiskelija-asuntoloissa, mutta sinnekään eivät kaikki pääse. Halpaa ruokaa yhä vaikeampi valmistaa, jos pelkkää hiilaria ei ole halua syödä ja on ruokarajoituksia. Opiskelija-alennukset ovat aika huonoja, kohonneissa bussilipuissa esim. ale ei tunnu hirveästi miltään. Töitä on vaikea löytää, ja ne mitä ehkä löytää, ovat minimipalkkaisia joiden minimipalkka ei ole noussut 10 vuodessa kuin parikymmentä senttiä. Jos töihin jää edes paljon aikaa, koululla ei enää opeteta ja luentojakin on vain vähän, korkeintaan jotain jatkuvia ryhmätöitä sekä pelkkää esseetyötä, ja kaikki pitää selvittää itse googlettamalla, jos haluaa joskus työllistyä osaamisellaan. Kesätöistä tulevat rahat menevät peruselämiseen, ei niistä jää mitään säästöön. Päälle 500e saa tukia, sitten lainaa.
Esimerkkilaskelma Nordeasta 45 tukikuukaudelta:
Laina 38 250e, miinus opintolainahyvitys 6200e plus tämän päälle korot ja kulut tämän hetken prosenttien mukaan 15 vuoden maksuajalla = 47 000e
Eli semmoinen melkein 50k potti valmistuessa, vaikka valmistuessa vaikea saada töitä ja lopulta saa 2500e bruttotyön, josta saa noin 1900e käteen. Työnantaja ei suostu edes pieniin palkankorotuksiin, vaikka ne 50v saa täysin samasta työstä 4000e/kk tai enemmän.
Ja sitten tässä pitäisi jotenkin ottaa asuntolaina ja hankkia lapset? Sorry, ei pysty. Opiskelu on nykyisin vain rikkaiden oikeus ja köyhien velkavankeus.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
70 ja 80 lukujen vaihteessa en saanut opintorahaa kun vanhempien tulot oli liian suuret. En heiltä pyytänyt mitään kun olin reilusti päälle 20. Lainalla ja kesätyötuloilla mentiin. Tekniikan opiskelijana kesätöistä sentään maksettiin kohtalaisesti verrattuna humanistikavereihin ja sh:ksi opiskelevaan tuttöystävään.
Ei se nyt niin kovin halpaa ollut silloimnkaan, mutta riitti solu- ja kimppakämpissä kaupungin laitamilla. Ei tullut kuuloonkaan siihen aikaan asuminen keskustan yksiöissä tai kaksioissa. Matkoista nykyopiskelijoiden tyyliin ei edes haaveiltu. Funktiolaskin maksoi suhteessa saman kuin tietokone nykyään. Puhelimiin ja suoratoistoihin ei rahaa mennyt. Pieni mustavalkoinen matkatelkkari oli enolta sentään lainassa
Kuullostaapa tutulta, minä opiskelin myös noihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelijan tuet ennenkään olleet suuria. Kun opiskelin, niin opintoraha oli alle 100 euroa kuussa. Asumislisä ei ollut paljoa. Opiskelija-asunnoissa asui kaksi opiskelijaa parinkymmenen neliön yksiössä.
Silloin kun sinä opiskelit ,eivät opintolainat olleet markkinakorkoisia.
Alimmillaankin opintolainan korko oli 80-luvulla yli 5 %, ja 90-luvun laman aikana, kun maksoin lainaa pois (minimiäitiyspäivärahalla ja kotihoidontuella), oli korko reilusti yli 10 %.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijaelämä on kyllä muuttunut ihan kymmenessä vuodessa.
Opiskelin kymmenen vuotta sitten ja silloin soluasunto maksoi 300e/kk, tukia sai muistaakseni jotain 450e. 200e riitti kuukauden _monipuolisiin_ ruokiin mutta pelkällä 100 eurolla selvisi myös. Yliopiston ruokalassa annos maksoi alle euron ja sai syödä niin paljon kuin halusi. Opiskelijatapahtumat oli usein ilmaisia, ruoasta nipistettiin jos haluttiin kaljaa. Suurinosa oli töissä samalla.
Nyt opiskelen uudestaan ja opiskelijakämppä 450e/kk. Soluja täällä on enää vaihtareille. Ruokaan 300e/kk, yliopiston lounaat 2,90e ja ruoan määrä on rajoitettu. Opiskelijatapahtumissa kun käy niin kaikkeen tuntuu menevän rahaa. Joku 60e lääkärikäynti tuntuu hajottavat budjetin. Töitä on vain harvoilla opiskelujen ohella ja stressi valmistumisesta, että saa lainahyvitykset.
Olen kyllä eri mieltä. Opiskelin vuodet 2009-2014 Helsingissä. Unicafessa lounas oli 2,5 e vuosikaudet, loppuaikana taisi olla 2,6 e. Ei ikinä ollut mitään euron lounaita. Ja tuolla 2,5 e summalla ei saanut syödä miten paljon tahansa. Monissa ruoissa oli rajoitus (esim. x määrä pyöryköitä/1 kalapihvi tms). Maitoakin sai ottaa vain lasillisen.
Kävin tarkistamassa, mitä Hoasilla nykyään maksaa asunto, jossa asuin lähes koko opiskeluajan poikaystäväni kanssa. Maksettiin silloin Hoasin kaksiosta 625 e, nyt saman kaksion vuokra on n. 780 e. Ei mikään mahdoton hinnannousu 15 vuodessa. Minun aikanani sinkut asuivat soluissa, nykyisin taas suurin osa haluaa asua yksiöissä. Hoasin uusista yksiöistä näytti jopa löytyvän tiskikoneet - meidän aikana tiskattiin käsin, kun konetta ei tietenkään ollut. Eikä sitä kaivannutkaan. Eli elintaso on monessa mielessä noussut.
Eikä opiskelijatapahtumat ennenkään olleet ilmaisia. Oli narikkamaksut, moniin paikkoihin osallistumismaksut, pääsyliput jne. Siksi en ennen käynytkään läheskään aina noissa tapahtumissa. Elokuvissa käynti oli selvästi halvempaa, Finnkinolla oli vitosen leffapäiviä ja usein lipun sai kympillä.
Minä pärjäsin ilman opintolainaa, koska elin säästeliäästi. Kesäkuukausina (kesä, heinä, elo) ei tullut opintotukea. Kävin kesätöissä ja maksoin kesätyöpalkalla seuraavan vuoden menoja niin, ettei lainaa tarvinnut ottaa. Aika nuukasti sai silti elää: en raaskinut käydä ulkona juuri syömässä, en matkustellut ulkomaille ja muutenkin mietin tarkkaan, mitä saatoin ostaa. Vaatteet oli minulla ja ikätovereilla Hennesiä, Gina Tricotia ja muita halpisvaatteita. Moni nykyopiskelija elää hyvin leveästi: reissataan ulkomaille, ostellaan kallista kosmetiikkaa, käydään usein kahviloissa, ostetaan merkkivaatteita jne. Sitten nuristaan, jos tuohon elintasoon ei ole varaa.
Minusta on ihan oma moka, jos haluaa asua opiskeluaikana yksiössä ja sitten valittaa sen olevan kallista.
Ei mikään aikaisempi sukupolvi ole asunut yksiössä opiskeluaikana. On oltu soluissa, kimppakämpissä, alivuokralaisina jne. Oma rauha on kallis luksus ja se ei tipu millään parilla satasella kuussa.
Mitä olen sivusta seurannut ja vertaan omaan opiskeluaikaani 2010-luvun taitteessa:
Nykyopiskelijoiden vaatimustaso on noussut. Kun minä muutin maakunnasta Helsinkiin opiskelemaan monen muun kurssikaverin tavoin, niin meille kelpasi solut eri puolilta Helsinkiä. Yksi asui Malmilla, toinen Viikissä, kolmas Vuosaaressa, neljäs Kannelmäessä jne. Pidettiin ihan normaalina sitä, että bileiden jälkeen piti matkustaa puoli tuntia yöbussilla kotiin.
Nykyisin todella moni opiskelija haluaa asua Kampissa, Töölössä, Kalliossa jne. Ja vielä yksiössä. Meidän aikana ei tullut kuuloonkaan, että perusopiskelijalla olisi ollut tuollaiseen varaa. Muistan, kun ihmeteltiin tuolloin erästä opiskelukaveria, joka halusi asua pikkuruisessa yksiössä jossain Krunikan tuntumassa ja miniyksiössä piti käydä suihkussa vessanpöntön päällä.
Ei ole mitenkään mahdottoman hintaista asua opiskelijana, jos on valmis asumaan kauempana/solussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa joku mainitsi, miten opiskelija voisi saada tukia ja lainaa 1300 e/kk. Ja valitetaan, miten tuo on niin pieni summa. Anteeksi, mitä ihmettä? Tuo on summa, jota edes monella pienituloisella ei ole kuukaudessa käytettävissä.
En tiedä, kun kustannsin opinnot tekemällä kahta työtä. Opiskelijan asumislisä oli pieni ja opintotukea ei aina voinut edes ottaa vastaan, kun tuettomina kuukausina kesätöiden takia tulot olivat Kelan mielestä ruhtinaalliset ja niiden takia sitten menetti tukikuukausia ja oli tehtävä enemmän töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein ekan tutkinnon 2010-2015. Sain silloin opintotukea (taisi olla pari sataa), asumislisää (noin satasen ja sekin otettiin pois kun Kela katsoi minun ja siskoni asuvan avoliitossa, ei oikaisut auttaneet) ja opintolainaa (oli monta sataa).
Ruokailu tapahtui pääasiassa kampuksella ja maksoi silloin 2,6€. Kotona oli välipala ja puuroa. 5 km koulumatka suoriutui polkupyörällä kesät talvet kun ei ollut lunta. Jos oli lunta niin silloin kävelin. Kirjat, kannettava, laskin ja muut piti ihan itse hankkia, kuten aikuiselta ihmiseltä voikin olettaa
Asuin ensin solukämpässä hyvin mielenkiintoisen naisen kanssa, sitten sain oman huoneen jaetusta asunnosta ja kämppiksinä oli muutama mieshenkilö ja sitten muutin siskoni kanssa yksityiselle yksiöön. Ei matkusteltu muualle kuin vanhemmille, ei harrastettu oikein mitään muuta kuin ilmaisia juttuja, vaatteita osti ehkä kerran vuodessa kun oli ehkä kesätöihin päässyt. Ei tämä ollut mitenkään ihmeellistä, vaan ihan normaalia opiskelijaelämää.
Työpaikkoja ei ollut tuolloinkaan, meidänkin luokalta moni ei saanut töitä koko opiskeluaikana ja opparin sai vääntää koululle. Mä lähdin kesätöihin aina noin 600-1000km päähän opiskelupaikkakunnalta kun ei muualta saanut ja ne ei todellakaan olleet omalta alalta. Valmistumisen jälkeen suurin osa ei saanut töitä. Oltiin kuitenkin insinööri AMK, jolle silloin vielä olisi pitänyt olla töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Solukämppä.
t. 90-luku
Ai ei kelpaa vaan teillä on OIKEUS asua millaisessa kämpässä haluatte. Toki, se pitää paikkansa. Toisilla ei vain ole velvollisuutta maksaa sitä.
Soluasunto kahden hengen huoneessa. Säästi matkakuluissakin, kun käveli vieressä olevalle yliopistolle. Junalippuihin sai opiskelija-alennuksen, kun osti meno-paluu lipun, yhteen suuntaan matkustaessa ei mitään alennuksia ollut.
t. 80-luku
Älä liiottele, ei siinä kahden hengen soluasunnossa oltu kuin yksi vuosi. Tokana vuonna päästiin jo omaan soluun.
Minä pääsin yhden hengen huoneeseen vasta kolmannen vuoden loppupuolella, neljän hengen soluun, missä kaikilla oli oma huone. Tuo kahden hengen huone oli isommassa solussa. Tosin en saanut sitä kahden hengen huonettakaan opintojen alkaessa, vaan vasta jonkin kuukauden kuluttua. Huonekaverini sai yhden hengen huoneen toisen vuoden loppupuolella. Tuolloin sain hetken pitää huoneen yksinäni, kunnes sain saksalaisen huonekaverin kevään viimeiseksi kuukaudeksi. Niin ja nuo isot solut olivat sekasoluja, tosin samassa huoneessa asui vain samaa sukupuolta olevia.
t. 80-luku
Monia hyviä muistoja jäi noilta ajoilta, kun sattui kohdalle hyvä solu. Noissa syntyi muuten monia pariskuntia, asukkaiden tai heidän kavereidensa kanssa. Moni löysi sieltä tulevan DI:nkin, joita palstalla kaipaillaan puolisoksi 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Maksettiin silloin Hoasin kaksiosta 625 e, nyt saman kaksion vuokra on n. 780 e. Ei mikään mahdoton hinnannousu 15 vuodessa."
Et ota huomioon että edes jonkin verran työssä opintojen ohella käyvä opiskelija on menettänyt jopa 200e/kk asumistukea aikaisempaan verrattuna. Silloin ero sinun aikaasi nousee helposti yli kolmeen sataan kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa joku mainitsi, miten opiskelija voisi saada tukia ja lainaa 1300 e/kk. Ja valitetaan, miten tuo on niin pieni summa. Anteeksi, mitä ihmettä? Tuo on summa, jota edes monella pienituloisella ei ole kuukaudessa käytettävissä.
Olet kyllä oikeutettu monenlaisiin tukiin jos tulosi jäävät noin pieniksi töissä käydessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä "kyllä mekin silloin 80-luvulla" muisteloissa minua ihmetyttää aina se että oletetaanko siis että opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä Suomessa joiden elintaso ei saisi kohota lainkaan 40 vuodessa? Pitäisi asua edelleen samoissa soluissa ja syödä riisiä ja tonnikalaa?
Elämiseen näyttäisi kuluvan noin 500 € kuukausi. Lapset eivät paljoa tuhlaile. Tuon päälle sitten vaate yms. satunnaisia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee töitä opiskelun ohessa äläkä valita. Nuorena jaksaa ellei ole asennevammaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa joku mainitsi, miten opiskelija voisi saada tukia ja lainaa 1300 e/kk. Ja valitetaan, miten tuo on niin pieni summa. Anteeksi, mitä ihmettä? Tuo on summa, jota edes monella pienituloisella ei ole kuukaudessa käytettävissä.
Paitsi, että tuosta summasta 850e on lainaa. Siitä kertyy hirveät velat, jos vaikka pitää nostaa kaksi vuotta. Jotkut voi joutua nostaa neljäkin vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tee töitä opiskelun ohessa äläkä valita. Nuorena jaksaa ellei ole asennevammaa.
Mut työttömät saa valittaa?!
Mä saan tukia nettona 731e kuussa, tähän päälle teen pari viikonloppua töitä kuussa (netto 800e) ja noilla pärjään kyllä ihan hyvin. Opintolainan sijoitin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa joku mainitsi, miten opiskelija voisi saada tukia ja lainaa 1300 e/kk. Ja valitetaan, miten tuo on niin pieni summa. Anteeksi, mitä ihmettä? Tuo on summa, jota edes monella pienituloisella ei ole kuukaudessa käytettävissä.
Tuosta summasta täytyy maksaa vuokra. Lisäksi on älyllisesti vähän epärehellistä verrata lainapohjaista tukea lainattomaan tukeen. Samalla tavalla voisi sanoa, että työttömänä pärjää oikein hyvin kun ottaa pikavippejä.
Vierailija kirjoitti:
Tee töitä opiskelun ohessa äläkä valita. Nuorena jaksaa ellei ole asennevammaa.
Eikö tuo sama neuvo korjaisi kaikki työttömyysongelmatkin? Menee vain töihin.
Alue: Aihe vapaa
Älä liiottele, ei siinä kahden hengen soluasunnossa oltu kuin yksi vuosi. Tokana vuonna päästiin jo omaan soluun.