Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä sukulaisia tai ystäviä, joille syntymäpäivien juhlistaminen on elämää suurempi juttu vielä aikuisenakin?
19.05.2025 |
Itselläni on muutama tämmöinen sukulainen ja he suorastaan loukkaantuvat, jos heidän syntymäpäiviään ei muista tai jos ei osta riittävän hyvää lahjaa. Syntymäpäivät tuntuu olevan heille koko vuoden kohokohta vielä aikuisenakin. Tähän koko hommaan liittyy myös semmoinen elementti, että he esittävät ja viestivät aktiivisesti sitä, että eivät he tarvitse mitään syntymäpäivälahjaa. Ajatus on tärkein jne. Jotenkin he oikein korostavat ja luovat sitä valheellista näkökantaa, että ei synttärit minulle nyt niin tärkeä juttu ole, mutta todellisuudessa siihen liittyy jonkinlainen todella lapsenomainen uskomus heidän kohdallaan, jossa he elävät sitkeästi kiinni, vaikka ikää alkaa olemaan jo mittarissa hyvinkin paljon. Tavallaan taantuvat takaisin lapsiksi yhtenä päivänä ja ajanjaksona vuodessa. Sellaista lapsenomaista "vouhkaamistakin" saattaa esiintyä. Eivätkä he kyllä itsekään muiden syntymäpäiviä muista, saati kovin kummoisia lahjoja osta. Mutta omalla kohdallaan vaativat tätä muilta.
Itseni on vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, kun käytännössä synttäreiden viettäminen loppui omalta kohdaltani joskus 10 vuotiaana. Olin aina kesän reissussa urheiluharrastusten takia ja synttärit osuivat aina reissujen kohdalle. Korkeintaan vanhemmat soittivat ja onnittelivat. Kotona sitten odotti joku lahja.
Kommentit (15)
Ei. Olen ilmeisesti syntynyt järkevään sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuollaisia ole joka suvussa, mutta harva kehtaa rehellisesti myöntää.
No kukaan kaveripiirissäni tai suvussani ei ole viettänyt synttäreitä millään tavalla kuin 18-vuotiaana, osa kolmikymppisiä ja nyt sitten jotkut viisikymppisiä. Ja reilusti alle puolet juhlii muuten kuin ihan vain oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuollaisia ole joka suvussa, mutta harva kehtaa rehellisesti myöntää.
Minulle on kyllä ihan uutta että juhlittaisiin muuta kuin ihan korkeintaan korkeintaan pyöreitä vuosia.
En ole koskaan ollut vaikka jonkun 33-vuotissynttäreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri. Mutta se on vaan hauskaa. Jokainen eletty vuosi on juhlan arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hassua. Itse ajattelen että aikuisten syntymäpäivä menee siinä arjen keskellä ja kiva jos joku muistaa :D
Juhliminen. Verbi on JUHLIA. Juhlaa juhlistetaan koristein, kukin, kunniavierain ja musiikilla, väriteemalla, pukukoodilla ja ohjelmalla.
Opettele suomea. Lue kirjoja. Ja käy juttelemassa ammattiauttajalle etteivät sosiaaliset suhteet vie sinua toistuvasti tolaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Lisäksi lapsenomainen into saada lahjoja. Paljon. Murjotetaan, jos ei tule hänelle mieluisia lahjoja.
Meillä serkusparvella (13 elossa) on ollut kivoja synttäreitä keskenämme. Useimmat ei juhli edes 50-vuotisuuttaan mutta muutama on sen tehnyt ja se on kivaa.
Itsellä ei ole varaa. Täytän parin viikon päästä 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hassua. Itse ajattelen että aikuisten syntymäpäivä menee siinä arjen keskellä ja kiva jos joku muistaa :D
Hassua ja hassua ja toki toki, toki ... 🤣🤣🤣🤣🤣
Vuosia muisteltiin vain lasten synttäreitä ja vanhusten 70+ ns. pyöreitä vuosia, mutta sitten sukuun tuli morsmaikku itärajan takaa ja siitä lähtien on kutsuja tullut joka juhliin kissanristiäisistä nimipäiviin jne. Pitää pukeutua juhlavasti (miehellä puku), pidetään puheita, harrastetaan laulu- ja soittoesityksiä ym. Sama hörhötys tarttunut pariin muuhunkin porukkaan 🤦 V*ttu en jaksa, ei kiinnosta eli olen sitten se k*sipää 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin 50 ja sisarukset loukkaantuivat kun en pitänyt juhlia vaan karkasin piilopirttiin. Ei ole pakko juhlia jos ei halua.
Vähän liiankin tuttua huttua.