Miksi niin moni käyttää masennuslääkkeitä?

Kyllä se minulla auttoi pääsemään yli ahdistuksesta. Puolen vuoden tehokuuri ja sitten en ole tarvinnut enää, kiitollinen olen niille.

Ns. masennuslääkkeitä käytetään myös muiden sairauksien hoitoon. Niitä syövät eivät välttämättä ole masentuneita.

Itselläni ollut sama lääke sekä ocd:hen että paniikkihäiriöön. En ole masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syön päivittäin Ketipinoria 300mg ja Olantsapiinia 5mg. Ei ole vienyt seksihaluja pois. Pientä väsymystä silloin tällöin. Lääkkeisiin olen jo niin tottunut.

 

Ketipinor tekee muunmuassa reikiä aivoihin. Lääkärien mielestä ihan harmiton lääke moneen vaivaan. 

Joo ja vihreitä rakkuloita otsaan. Ketipinor siis hyvä lääke unettomuuteen, vaikka kuinka keksisit valheita.

Moderni yhteiskunta ja työelämä on sen verran vinksahtanut, että ihan tavallisenkin ihmisen mieli alkaa kärsiä. 

Terveet korostavat itsensä jalustalle ja katselevat alaspäin mielestään hylkiöitä, joiden on pakko turvautua lääkkeiden apuun. Kauheeta rasismia tuokin. Teistä ei ole kukaan pätevä kritisoimaan mielialalääkityksiä, se on lääkärin ja potilaan välinen asia. Vai kateellisiako olette, ja olis halu päästä kokeilemaan samoja pillereitä? Mutta ei ne mitään vauhtitabuja ole, auttavat pitämään pään vedenpinnan yläpuolella. Huom. kyseessä vertauskuva. Että niin mitätön hyöty niistä siis. Suksikaa arvostelijat vttuun pätemisinenne.

Ei ihmisiä kiinnosta muiden juurisyyt. On niin kylmää menoa. Masennusta voi aiheuttaa ylisukupolviset traumat ja tunneherkkyys. Kaikkea pidetään ihmisten omana syytä. Monesti on yleisesti huonoja asioita, joille yksi ihminen ei voi yhtään mitään. Sitten otetaan pillereitä dumppaamaan tunteita.  

Ovat tajunneet, että kolmas maailmansota on päivä päivältä lähempänä.

Lääkärit kirjoittavat niitä lääkkeitä niin pakko syödä niitä jos kuvittelee saavansa niistä apua. Suuri osa saa niistä uusia ongelmia kun niillä lääkkeillä on valtavasti haittoja. Jopa kohonnut itsemurha riski. Melkoinen haitta valmiiksi ongelmaisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia voi maksaa noin 5060 euroa viikossa. Monilla ei ole varaa tähän. Lääkkeet paljon halvempia.

Väliviiva ei toimi. Eli 50 viiva 60 euroa.

Plus se hakuprosessi. Useampi hoitaja on sanonut että jos laitat viestiä tai kyselyä viidelle terapeutille niin yksi ehkä vastaa. En ymmärrä tätä, kuka jaksaa sokkona heittää palloa koriin kun onnistumisprosentti on melko pieni? Ja sitten joudut maksamaan "tutustumiskäynnin" jossa todetaan että terapeutti ja potilas eivät olekaan yhteensopivia tai "kemiat ei kohtaa". Tää systeemi on oikeasti epäterve :(

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa kukaan pahasti masentunut? Onko Ap?

  Olen luullut olleeni, en jaksanut edes sängystä nousta. Lääkkäri kirjoitti reseptin, sen enempää kyselemättä. Olin vain kohdannut hirveän määrän vastoinkäymisiä kerralla, ja oikeasti olin lamaantunut ja surullinwn. Lääkärin pitäisi ensin kysyä mites töissä menee, miten menee raha-asioissa, onko parisuhde kunnossa, onko ystäviä? Jos ei, niin kaipa sitä kuka tahansa on surullinen, se on täysin terve reaktio, mutta eihän lääkärillä sellaiseen ole aikaa. Lääkkeet eivät sopineet ollenkaan, kyllä ne suruun tehosivat, mutta niin sitten kaikkeen muuhunkin. En jaksanut korjata tilannettani, koska mikään ei enää oikein kiinnostanut, ei tunne-elämää enää ollenkaan. Itse asiassa lopetin kyllä valittamisen, koska en jaksanut sitäkään. Kun pääsi siihen tilanteeseen, että en jaksanut edes apteekkiin ja lopetin ne lääkkeet taas, olo alkoikin parantua. Tilanne oli edelleen huono, mutta mahdollisuus kokea edes pieniä ilonsäteitä, joita eivät zombiksi Ilonsäteiden jahtaamisesta tuli sitten kokoaikaprojekti (en luonnollisestikaan jaksanut töihin), ystävä kuitenkin soittelivat perään, ja aloin jopa jaksaa vastata puhelimeen. 

 Ei ihminen jaksa taistella kunnon hoidon puolesta, jos ei jaksa mistään muustakaan. Kun yhdestä ystävästä tuli poikaystävä, ja jaksoin taas ihmisten ilmoille, työkykykin palasi, minkä myötä rahatilanne koheni, ja tajusin, etten ollut koskaan masentunut ollenkaan, olin reagoinut siihen, että elämäni oli niin tasan päin honkia, kuin tuntuiikin. Kun ei enää ollut, vips, ihmeparaneminen.

  Sain yksityiseltä kolmiolääkkeen jolla voi lyödä kaikki tunteet kamveesiin, jos ei niitä kestä, mutta melkein se koko purkki on vielä jäljellä, koska ihminen, jolla on resilienssiä kestää asioita, kestää negatiivisia tunteita myös. Nykyisin vain monella on sellainen tilanne -yksinäisyys, nettikupla, ja toimeentuolesta huoli, että mikään resilienssi ei riitä, ja sitten kirjoitetaan lääkkeet. Nyttemmin en ota lääkettä, ellen ole varma että se on hyvä, mutta lamaantunut ihminen ottaa, mitä lääkäri käskee. Ainut tapa korjata asiaa olisi haastatella potilas huolellisesti, ja selvittää missä nyt on vika -onko vika ympäristössä. Elämme myös maailmassa, joss monen on haodotn tehdä tilanteelleen oikein mitään, joten jos vaikkapa ystävien apua ei tule, niin sitten se lääkeresepti uudistetaan uudistamasta päästyä, kaikkihan on hyvin jos potilas on hiljaa. 

  Ihmisille pitäisi kirjoittaa vaikkapa ilmainen tuettu harrastus (siis sellainen josta soitetaan perään jos ei ilmaannu), jos se auttaisi, ennen kuin ryhdytään lääkkeisiin. Niistä on apua vain, jos aivokemia on todella sekaisin, ja eihän se monella ole, tilanne on. 

Vierailija kirjoitti:

Syön koska olen ollut pitkään yksinäinen, parisuhteen olen koettanut saada jo pidemmän aikaa, kuitenkaan siinä onnistumatta

No se masennuslääkkeiden käyttö vaikeuttaa entisestään kumppanin löytymistä. Et ole sexikäs ja haluttava jos käytät lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön koska olen ollut pitkään yksinäinen, parisuhteen olen koettanut saada jo pidemmän aikaa, kuitenkaan siinä onnistumatta

No se masennuslääkkeiden käyttö vaikeuttaa entisestään kumppanin löytymistä. Et ole sexikäs ja haluttava jos käytät lääkkeitä.

Masennuslääkkeet vie loputkin seksihalut. Sitten vain möllötät kotona ja syöt. Noilla lääkkeillä on osuus siinä kun suomalaiset lihovat.