Moni saa perinnön liian myöhään
Eläkeläisillä on keskimäärin paljon varallisuutta. Nyt heidän lapsensa kasvattavat omia lapsiaan pätkätöiden ja hallituksen leikkausten keskellä ahdistavassa epävarmuudessa. Perheet kärsivät. Perintö tulee paljon myöhemmin.
Miksi nämä eläkeläiset eivät auta lapsiaan nyt?
(Ja kyllä tiedän että kaikilla ei sitä varallisuutta ole mutta miksi ne eivät auta jotka pystyvät)
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Sain perinnön 34-vuotiaana. Mieluummin olisin sen ottanut paljon myöhemmin.
Samoin. Isäni kuili, kun olin 13-vuotias na sisko kaksivuotta nuorempi.
Miksu perii aikanaan sen kesämökin. Mutta ei taida Miksukaan saada äitiään nyt töihin?
Vierailija kirjoitti:
"Työikäisten lasten velvollisuushan se on huolehtia omista vanhemmistaan. Jos eivät siihen kykene niin ovat epäonnistuneet elämässään ja pettäneet vanhempansa."
Kuule mieluusti vanhemmat saa vaikka polttaa roviolla. En ole huolehtimassa heistä.
Kommenttisi perusteella on syytä epäillä, pystytkö huolehtimaan edes itsestäsi. Kukaan järkevä ei tuollaisia kirjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Isäni myi yrityksenä ja nettosi siitä miljoonia. Tämä oli markka-aikana. Tämä kitupiikki ei antanut meille lapsilleen lanttiakaan. Matkusteli uuden perheensä ja vaimon lapsen kanssa ympäri maailmaa.
Luulen, että miljoonat on käytetty, kun hänestä aika jättää. En millään ymmärrä, miksi vanhempi ei auta omia lapsiaan, vaan miellummin antaa muiden jälkeläisille. Eihän tietysti ole mikään pakko toki antaa, mutta hämmästellä vain voin.
Jos se uuden vaimon (ja osana pakettia perheen) pitäminen ja ylläpitäminen edellytti sitä, että rahaa riitti, ja ei sitten välttämättä muille enää riittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tarttisin sen perinnön itse. Silloin voisin elämäni viimevuodet ostaa välttämättömän avun itselleni ja elää normaalia säästäväistä elämää. Lapset saisivat elää omaa elämää eikä auttaa minua. Avustaisin heitä, jos pystyn. Niin teen nytkin. Annan heille rahaa ja kitkutan niin pienellä kulutuksella kuin voin. Käyn töissä. Ei lapsilla olisi varaa edes siihen perintöveroon. Miksen saisi toivoa edes elämän viimeisiin vuosiin taloudellisesti turvatumpaa elämää?
Mites sinun lastesi viimeiset vuodet sitten aikanaan? Jätätkö heille myös perintöä, vai käytätkö kaiken nyt itseesi?
Kirjoitin, että elän säästeliäästi tavallista elämää. Tietysti he saavat perintöä aikanaan ja tarvittaessa avustusta jo elinaikanani, jos minulla on rahaa tehdä niin. En ole tuhlailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain perinnön 34-vuotiaana. Mieluummin olisin sen ottanut paljon myöhemmin.
Ikävä kuulla.
Mutta pointti ei ollut se että tässä toivotaan eläkeläisten kuolevan nuorempina. Pointti oli se että miksi he eivät auta lapsiaan nyt vielä eläessään.
Mistä ihmeestä tiedät, että vanhemmat ei auta lapsiaan!? Monikin varmaan auttaa mutta ei sitä huudella tutuille ja sukulaisille, että lahjoitinpa tuossa juuri kymppitonnin. Kaikkihan tietää tämän suomalaisen kateuden ja ilkeämielisimmät voisi kannella verottajalle. Jos itse lahjoittaisin jollekin, olisin hipihiljaa.
Luulen, että vanhemmat auttelee maksamalla esimerkiksi vuokria tai muuta sellaista. Mutta ei siitä varmaan saajakaan halua huudella, että iskä maksaa meidän kämpän.
Rahasta ei ylipäätään Suomessa ole ollut tapana puhua samalla tavalla suorasukaisesti kuin esimerkiksi jenkeissä, missä ilmeisesti voi kysyä ihan suoraankin, että kuinka paljon tienaat. En ole koskaan tiennyt sitäkään, mitä työkaveri tienaa samoissa tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni myi yrityksenä ja nettosi siitä miljoonia. Tämä oli markka-aikana. Tämä kitupiikki ei antanut meille lapsilleen lanttiakaan. Matkusteli uuden perheensä ja vaimon lapsen kanssa ympäri maailmaa.
Luulen, että miljoonat on käytetty, kun hänestä aika jättää. En millään ymmärrä, miksi vanhempi ei auta omia lapsiaan, vaan miellummin antaa muiden jälkeläisille. Eihän tietysti ole mikään pakko toki antaa, mutta hämmästellä vain voin.
Jos se uuden vaimon (ja osana pakettia perheen) pitäminen ja ylläpitäminen edellytti sitä, että rahaa riitti, ja ei sitten välttämättä muille enää riittänyt?
Rahalla ostettu rakkautta. Ei hääviä sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni myi yrityksenä ja nettosi siitä miljoonia. Tämä oli markka-aikana. Tämä kitupiikki ei antanut meille lapsilleen lanttiakaan. Matkusteli uuden perheensä ja vaimon lapsen kanssa ympäri maailmaa.
Luulen, että miljoonat on käytetty, kun hänestä aika jättää. En millään ymmärrä, miksi vanhempi ei auta omia lapsiaan, vaan miellummin antaa muiden jälkeläisille. Eihän tietysti ole mikään pakko toki antaa, mutta hämmästellä vain voin.
Jos se uuden vaimon (ja osana pakettia perheen) pitäminen ja ylläpitäminen edellytti sitä, että rahaa riitti, ja ei sitten välttämättä muille enää riittänyt?
Rahalla ostettu rakkautta. Ei hääviä sekään.
Rakkaus häviää kun rahat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä vaan uskalla vielä omaisuudesta luopua, nk vanhuuden vara. Joutuu hoitokotiin niin ehkä sitten. Sitä ennen pientä "tuhlausta", itse rakastan ulkomaanmatkoja, kulttuuria, hyvää ruokaa, nähtävyyksiä, hyvä hotelli jne. Sitten kasvohoidot, hienota, jalkahoidot, kampaamo jne
Tuo kuulostaa enemmän luksusvaralta kuin vanhuuden varalta, mutta itse tietysti päätät omista rahoistasi, että käytätkö niitä siihen mitä rakastat, ja mitä tai ketä/keitä rakastat.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä ja monet muut antaa perintönsä mennä suoraan omille lapsileen eli vanhempien lapsenlapsille. Lapsenlapsilla on ikänsä takia paljon enemmän sille rahalle käyttöä! Kun vanhemmat kuoleee, niin keskimäärin ihminen on 50+ ja omat lapset jo muuttaneet pois kotoa, asuntolainat maksettu, hyvät palkat jne. Ja omat lapset ovat vasta itsenäistymässä ja hankkimassa kotia, työuransa alussa jne. He tarvitsevat sitä rahaa. Kun lapsenlapsia on useampi, niin perintöverotkin tulee optimoitua, ei makseta kaksi kertaa perintöveroa ja jokaisella on osuus, josta ei mene edes perintöveroa. Eli yksi sukupolvi kannattaa skipata!
Tuo oli totta aiemmin, kun työpaikat olivat luotettavia, asuntolainat pieniä ja eläkekertymät suuria. Nykyiset viisikymppiset saavat hyvin pienet eläkkeet, ja ennen sitä moni on aivan tyhjän päällä kymmenenkin vuotta. Työelämä vieroksuu jo 56-vuotiaita, kun eläkkeen msksaminen alkaa heti 66-vuotiaana.
Perintö voi todella olla pelastus kuusikymppiselle kiltin X-sukupolven edustajalle. Moni ei vielä itse tajua tätä, kun on viisikymppisenä juuri voimansa tunnossa.
Potku perdukdille pennuille kun täyttävät 18. Meidän sukupolvi läksi piiaksi tai ruotsiin. Ei ollut tt tukia, eikä asuntoa,ei vaatteita, ei koulutusta. Kekkonen taisi olla kansan puolta, eikä Herran ketkuja kuin nykyään elätettävänä suurine palkkoineen.
Vierailija kirjoitti:
Potku perdukdille pennuille kun täyttävät 18. Meidän sukupolvi läksi piiaksi tai ruotsiin. Ei ollut tt tukia, eikä asuntoa,ei vaatteita, ei koulutusta. Kekkonen taisi olla kansan puolta, eikä Herran ketkuja kuin nykyään elätettävänä suurine palkkoineen.
Nykyään ei taida monelle kelvata piian duunit ja vastaavat.
Hauska keskustelu. Tulin siihen tulokseen että paras käyttää kaikki omaisuus sileäksi nyt viimeisinä vuosina tai lahjoittaa varat jonnekin, näille itsekkäille ja kyttääville laiskureille ei pidä antaa enempää kuin lainmukainen pakko.
En ymmärrä miksi nämä eläkeläiset eivät edes lapsenlapsia auta vaikeina aikoina.
Minä autan, totta kai autan. Poikani jäi työttömäksi mutta minulla on hyvä eläke.
Vierailija kirjoitti:
Potku perdukdille pennuille kun täyttävät 18. Meidän sukupolvi läksi piiaksi tai ruotsiin. Ei ollut tt tukia, eikä asuntoa,ei vaatteita, ei koulutusta. Kekkonen taisi olla kansan puolta, eikä Herran ketkuja kuin nykyään elätettävänä suurine palkkoineen.
Mitä helvettiä sinä sössötät.
Ap, laitatko vielä linkin siihen kirjoitukseen, mistä lainasit aiheen.
Minä kyllä toivoisin että vanhemmat käyttäisivät ihan itse rahansa. Tiedän että he tinkivät kaikesta omastaan silloin kun oltiin lapsia, heille tuli aina etusijalla että lapset sai mitä halusi vaikka rahaa ei ollut mitenkään tuhlattavaksi asti. Nyt aikuisena pystyn ihan itsekin elättämään itseni, niin olisi mielestäni vanhempien vuoro käyttää omat rahansa ihan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä toivoisin että vanhemmat käyttäisivät ihan itse rahansa. Tiedän että he tinkivät kaikesta omastaan silloin kun oltiin lapsia, heille tuli aina etusijalla että lapset sai mitä halusi vaikka rahaa ei ollut mitenkään tuhlattavaksi asti. Nyt aikuisena pystyn ihan itsekin elättämään itseni, niin olisi mielestäni vanhempien vuoro käyttää omat rahansa ihan itseensä.
Äitis itsekkäästi synnytti sinut, joten totta ihmeessä tinkivät omastaan. Se on heidän velvollisuus itsekkäästä päätöksestään.
Osin on, sillä eläkemaksut, joilla nykyeläkeläisten eläkkeet maksetaan vievät palkkatulosta melkoisen siivun.