Ahdistavaa elää minimalistisena ihmisenä yhteiskunnassa missä ihmisillä on jatkuvasti pakonomainen tarve ostella jotakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

 

Ahdistaa, kun koko ajan tyrkytetään ostamista, vaikka mulla on kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet!

Tavarat ja vaatteet ei siis koskaan kulu tai hajoa käytössä niin ettei niitä voi enää korjata? Et halua koskaan aloittaa enää mitään uusia harrastuksia, johon ehkä tarvitsee jotain välineitä?

En tarkoittanut tätä. Ostan tarpeeseen jos vaate hajoaa. esim just ostin sukkia. Harrastuksista en myöskään puhunut. 

Mua on kanssa alkanut ärsyttää tää ihmisten turhamaisuus. Saan tyydytystä siitä kuinka vähillä tavaroilla/vaatteilla pärjäänkään :D Siis parasta bestiä. Luonnollisuus, luonnon arvostaminen, henkinen kasvu jne on mun juttuja. Ja en todellakaan ole mikään hippi. Saan vaan suurimman ilon ja onnen elämään aivan muusta kuin kuluttamisesta. Näin on hyvä. N33

Ehkä murheellisin asia kuluttamisessa on se, ettei ymmärretä enää mikä on hyvää ja kestävää laatua. Hinta ei sitä määrittele, vaan kyky tunnistaa laatu niin kirppiksillä kuin uutena kaupoissa. Tuotemerkkikään  ei takaa mitään, vaikka vastuukysymyksissä ehkä tullaan nopeammin vastaan (joskus ei, vaikka virhe olisi valmistajan). 

Mietimme liikaa, mitä muut miettivät meistä. Keittiö uusitaan kymmenen vuoden välein, koska se on jo alkujaan ollut tarjousten mukaan edullisin ja ehkä laadullisestikin huono saati osattaisiin pitää sitä kunnossa. Puuttuu luovuus jo ostohetkellä, että mitäs jos eläisinkin sen keittiön kanssa 20 vuotta? Vastaavia esimerkkejä on muissakin remppakohteissa, koska kaiken pitää näyttää siltä kuin nyt pitäisi trendie mukaisesti näyttää. Ei kyetä miettimään, mistä minä oikeasti pidän ja missä viihdyn. Sitten se kaamea sohvahökötys superlonsisuksineen kestää joitakin vuosia, kunnes on linttaan istuttu. Uusi vastaava on halvempi kuin verhoiluttaa sohva uudelleen. Eli näin se vaan menee!

Minimalistisuus on myös kyky luottaa itseensä kuluttajana. Olen tyytyväinen näin. Viihdyn siinä, mitä minulla on päälläni tai minkä päällä istun. Tuunaustaidot auttavat pysymään siinä linjassani. Osaan etsiä käytettyä ja valita hyvää laatua, joka kestää käytössäni. Jotenkin niin minimalistin elämä voisi sujua?!

Minimalistisuus on myös kyky saada mielihyvää muusta kuin ulkoisesta materiasta. Menee syvällisemmäksi, mutta shoppailu on pitkälle myös oman epämukavan olon hetkellistä unohtamista vähän samaan tapaan kuin jollakin kännit.Pian se tavara matkustaa jo kierrätykseen /roskiin/jonkun muun vaivoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

 

Ahdistaa, kun koko ajan tyrkytetään ostamista, vaikka mulla on kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet!

Tavarat ja vaatteet ei siis koskaan kulu tai hajoa käytössä niin ettei niitä voi enää korjata? Et halua koskaan aloittaa enää mitään uusia harrastuksia, johon ehkä tarvitsee jotain välineitä?

 

En tarkoittanut tätä. Ostan tarpeeseen jos vaate hajoaa. esim just ostin sukkia. Harrastuksista en myöskään puhunut. 

Miksi luulet, että muilla on pakonomainen tarve ostella jatkuvasti, eikä nimenomaan tarpeeseen? Monella on nyt rahasta tiukkaa ja kuluttaminen on karsittu muutenkin vähiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

 

Ahdistaa, kun koko ajan tyrkytetään ostamista, vaikka mulla on kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet!

Miten tyrkytetään? Oletko tuijottamassa jotain ruutua koko päivän? Minä en ole enkä mitään tyrkyttämistä ole havainnut missään.

Mulla on persaukinen, ulosotossa ja velkajärjesteltssä oleva ystävä, jolla on ostoholismi. Ja toinen, jolla on alkoholismi.

Toinen pyytelee mukaan shoppailemaan, toinen juomaan,  mutta osaan kieltäytyä kummastakin. Olen opetellut koska olen aikuinen.

Ei toisten asioista kannata ahdistua. Ei se auta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

 

Ahdistaa, kun koko ajan tyrkytetään ostamista, vaikka mulla on kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet!

Tavarat ja vaatteet ei siis koskaan kulu tai hajoa käytössä niin ettei niitä voi enää korjata? Et halua koskaan aloittaa enää mitään uusia harrastuksia, johon ehkä tarvitsee jotain välineitä?

 

En tarkoittanut tätä. Ostan tarpeeseen jos vaate hajoaa. esim just ostin sukkia. Harrastuksista en myöskään puhunut. 

Miksi luulet, että muilla on pakonomainen tarve ostella jatkuvasti,

Koska seuraan aika paljon somea , ja sinne tulee aina jokin asia ja sitten ihmiset on kommentoissa "ÄH pakko saada toi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Miten toisin monikin asia olisi, jos tätä massapsykoosia ei olisi. 

Kapitalismissa yhteiskunnallinen elintaso on rakennettu tuon massapsykoosin varaan.

Ovatko alapeukuttajat tästä väitteestä eri mieltä, vai toivovatko he, että alapeukuttaminen muuttaisi tosiasian epätodeksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

Mitä?

Kyllä minäkin tympääntyisin kyselyihin, että "koskas sinä sitä ja tätä" jos aikomuksenanikaan ei ole tällaista tehdä. 

Tietysti tuohon voi vastata myös iloisesti, että ei ole tarvetta uusille vaatteille tällä hetkellä.

Veikkaanpa että kyse on ennemminkin siitä siis, että ap ei osaa/uskalla/halua laittaa vastaan äidilleen ja vetää rajoja.

Se kannattaa opetella.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä murheellisin asia kuluttamisessa on se, ettei ymmärretä enää mikä on hyvää ja kestävää laatua. Hinta ei sitä määrittele, vaan kyky tunnistaa laatu niin kirppiksillä kuin uutena kaupoissa. Tuotemerkkikään  ei takaa mitään, vaikka vastuukysymyksissä ehkä tullaan nopeammin vastaan (joskus ei, vaikka virhe olisi valmistajan). 

Mietimme liikaa, mitä muut miettivät meistä. Keittiö uusitaan kymmenen vuoden välein, koska se on jo alkujaan ollut tarjousten mukaan edullisin ja ehkä laadullisestikin huono saati osattaisiin pitää sitä kunnossa. Puuttuu luovuus jo ostohetkellä, että mitäs jos eläisinkin sen keittiön kanssa 20 vuotta? Vastaavia esimerkkejä on muissakin remppakohteissa, koska kaiken pitää näyttää siltä kuin nyt pitäisi trendie mukaisesti näyttää. Ei kyetä miettimään, mistä minä oikeasti pidän ja missä viihdyn. Sitten se kaamea sohvahökötys superlonsisuksineen kestää joitakin vuosia, kunnes on linttaan i

Hyvin kirjoitettu. Koen olevani minimalisti, mutten silti koe kirppareita (vielä) omikseni. Ostan superharvoin mitään mutta kun ostan, ostan uutena ja käytän ihan koko elinkaaren loppuun (ja vähän liikaa sen jälkeenkin 😅). Puhdas omatunto on paras unilääke, sanotaan. N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toiset valintoineen ahdistavat? Olisitko itsekin kuitenkin mielelläsi kuin he. Eli se sun minimalistisuus ei ole todellista, vaan esitystä.

 

Ahdistaa, kun koko ajan tyrkytetään ostamista, vaikka mulla on kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet!

No kaikilla ei välttämättä ole. Voi olla nuori ja on vielä vähän tarpeellisia kodintavaroita, eron jälkeen tavarat meni puoliksi, työttömänä ei ole varaa ollut ostaa pitkään aikaan vaatteita, osa haluaa harrastaa erilaisia harrastuksia ja kehittää itseään...

Ei kai ap tai kukaan muu ole sanonut, että kaikilla olisi kaikki valmiina. Ja kyllä minimalistitkin ostavat tavaraa silloin kun tarvii. Mutta miksi tyrkyttäisit uuden ostamista ihmiselle joka sanoo "Ei kiitos, en tarvitse" ?

Onneksi en itse saa ostamisesta minkäänlaista mielihyvää. Helppo olla ostamatta turhuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Äääähhhhhh näitä ihmisiä jotka tekevät trendistä personallisuuden. 

Äitini oli minimalisti ja minä olen ollut minimalisti 15-vuotiaasta. Oltiin jo ennen kuin kon mari tai koko minimalismi sana oli edes rantautunut suomeen.

Kyse on elämäntavasta ja siitä, mitä se tuottaa.

Vapautta. Huolettomuutta. Puhtautta. Helppoutta. Kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis mielenterveysongelmainen tai ihan saatanan pihi, ap?

Minimalistikin voi käyttää rahaa arvostamiinsa asioihin. Minä kuulun esim. järjestöihin ja nautin ulkona syömisestä, sekä herkuttelusta. Esineistössä laadusta määrän yli. 

Moni varmaan ostaa tunteseen että se on kivaa ja saa sitä elämälleen "sisältöä". Ja kivaa ja jännittävää hakea se paketti postista. Tulee sellainen hetken huuma.  Itsekin olen tuohon syyllistynyt jos on vaikka ollut masentunut. Eihän ihmienen oikeasti tarvitse niin paljon tavaroita, vähälläkin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Miten toisin monikin asia olisi, jos tätä massapsykoosia ei olisi. 

Kapitalismissa yhteiskunnallinen elintaso on rakennettu tuon massapsykoosin varaan.

Vihervasemmistolainen ratkaisu on lisätä äärimmäistä köyhyyttä mahdollisimman paljon. Loppuu perkele se turha ostelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Miten toisin monikin asia olisi, jos tätä massapsykoosia ei olisi. 

Kapitalismissa yhteiskunnallinen elintaso on rakennettu tuon massapsykoosin varaan.

Vihervasemmistolainen ratkaisu on lisätä äärimmäistä köyhyyttä mahdollisimman paljon. Loppuu perkele se turha ostelu.

Sä erehdyit nyt luulemaan, että tuossa oli kyseessä moraalinen kannanotto. Ei se ollut mitään muuta kuin tosiasian toteaminen. Ilman pakkomiellettä uusien tavaroiden osteluun, joka enemmistöä ihmisistä vaivaa ainakin jossain mitassa ainakin joskus, on kapitalismin kantava voima, ihan riippumatta siitä, mitä mieltä asiasta ollaan. Ja kun alkuperäinen kirjoittaja sanoi, että "Miten toisin monikin asia olisi, jos tätä massapsykoosia ei olisi.", niin halusin muistuttaa, että yksi asia joka olisi toisin on kapitalismin tuottama elintaso.

Lääkitys ja terapia auttavat ahdistukseen.

Muiden asioihin nokkansa tunkeminen ja niistä motkottaminen taas on suomalaisen kulttuurin peruskiviä

Olen minimalisti ja uskon sen liittyvän siihen, että pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Jokainen tuhlatkoon rahansa, miten haluaa, mutta minuun iskee voimakas järjestelyvimma täpötäydessä asunnossa. Vierailuilla saatan mietiä salaa, miten olisi ihanaa päästä mättämään kaikki tasot tyhjiksi roinasta mustiin muovisäkkeihin. Samalla juon kahvia muina muikkuina. Minimalismi on vapautta ja helppoutta. Kaupoissa kiertely elämän hukkaamista. Välttämättömyydet voi tilata postista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis mielenterveysongelmainen tai ihan saatanan pihi, ap?

Minimalistikin voi käyttää rahaa arvostamiinsa asioihin. Minä kuulun esim. järjestöihin ja nautin ulkona syömisestä, sekä herkuttelusta. Esineistössä laadusta määrän yli. 

Itsellä on paljon harrastusvälineistöä, osa ehkä hieman ylimääräistä. En käy juuri koskaan ulkona syömässä enkä herkuttele erityisemmin, mielestäni raha valuu täysin hukkaan ravintoloissa. Taloudellisesti tiukan paikan tullen harrastusvälineistöä muuttaa helposti rahaksi, ravintolaruoka on syöty aikoja sitten ja rahat mennyttä.